lauantai 14. huhtikuuta 2018

Pullopostia

Varmastikaan alkoholisti ei ymmärrä juomisensa vaikutuksen laajuutta, mitä tulee omaan terveyteen ja toisekseen, miten se vaikuttaa läheisiin. Katson, että juomisellaan isä epäsuorasti tappoi äitini, koska oli jatkuvasti vaativa, eikä suonut äidille yhtään omaa tilaa. 

Isä siis harjoitti klassista narsistin toimintaa eristämällä äidin kaikista ihmiskontakteista, lukuunottamatta naapureita ja työkavereita. Naapureihin äiti joutui usein ottamaan kontaktia silloin kun isä oli päissään jalaton ja ei päässyt ylös lattialta/vessaan. 

Enkä tuolla eristämisellä nyt tarkoita mitään kellariin telkeämistä vaan henkistä painostusta. Alituiseen isä tenttasi äidiltä, että missä tämä on ollut. Samoin jos äidin työpäivä päättyi klo 21:00 niin 21:05 jos äiti ei ollut saapunut töistä, isä aloitti puhelimella häiriköinnin. 

Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun isä soitti äidille ja äiti työnsi puhelimen minulle, että kuulen mitä kaikkea isä suustaan päästää. Toistuvana teemana oli, että äiti oli jonkun munaa imemässä. 

Olisi ollut varmaan isän ilme näkemisen arvoinen kun hetken isän vuodatusta kuunneltuani yleensä tokaisin puhelimeen, ettei nyt sovi häiritä kun minä videokuvaan pornoleffaa, jossa äitini on päätähtenä...

Äidillä oli loputon työmaa palkkatyössä vanhuksien vaipparallissa ja kotona sitten valmiustilassa päivystäminen, että milloin alkoholisti soittaa kun tarvitsee taas jotain. 


Katson tuon ajaneen hänet masennukseen ja uupumukseen, kunnes lopulta ei enää jaksanut vastustella vaan alistui kohtaloonsa toimia alkoholistin henkilökohtaisena palvelijana. 

Tämä periksiantaminen sitten joudutti edessä olevaa kuolemaa sillä tavalla, ettei hän mennyt lääkäriin kun ensimmäiset varoitusmerkit omista sairauksista ilmenivät. Hän meni vasta silloin kun oli liian myöhäistä ja siinä vaiheessa kolmen suora sairauksia oli päässyt niskan päälle.

Itse en kai ole alkoholisti. Opiskeluaikoina join aina itseni tajuttomaksi, jotta sain kokea hiljaisuuden pääni sisällä. ADD:sta johtuen, olen herännyt kesken unien siihen, että pääni sisällä soi musiikki liian lujaa. Juu, ihan varmasti naurattaa, muttei minua. 


Kuvaavinta kenties on luoda mielikuva baari-illasta tai vilkkaasta kahvilasta, jossa taustamelu on tolkuton ja yrität keskustella kaverisi kanssa huonolla menestyksellä. Sitä on ADD normaalisti, se häly tulee omista ajatuksista ja ne häiritsevät aika merkittävästi sitä kun yrittää keskustella ihmisten kanssa.

Kun tämä neurologinen sairaus on perinnöllinen niin olen diagnosoinut isälläni myös tämän saman sairauden ja toisaalta alkanut ymmärtämään, miksi hän on saattanut ryhtyä juomaan, kenties hiljentääkseen metelin pään sisällä. Sillä olen aina ihmetellyt isän kykyä juoda sillä tavalla, että pysyy hereillä, mutta kännissä pitkiä aikoja ylittämättä sitä rajaa, jossa sammuu.

En oikeastaan keksi mitään muuta syytä tälle toimintamallille, sillä päissään tuollaisen tilan saavuttaminen vaatii aikamoista harjoittelua. Itse tosiaan vain pyrin tekemään uudelleenkäynnistyksen mahdollisimman nopeassa tahdissa. 


Nyt kun muistelen niin jo kohtalainen määrä alkoholia vaimenti metelin pään sisällä, joten itsellenikin olisi varmaan toiminut paremmin sellainen tissuttelujuominen, jossa olen koko ajan vähän humalassa. 

Näin jälkikäteen ajateltuna on erinomaisen hyvä asia, etten tuota ole oivaltanut vasta kuin nyt, sillä muutoin olisin saattanut seurata isäni jalanjälkiä ja näillä ikävuosilla aloittaisin jokapäiväisen juomisen.

Omat vanhempani rakastivat mielikuvaa minusta. Muutoin heillä on aina ollut vaikeuksia minun kanssa ja minulla heidän kanssaan. Tosin valtaosa tästä varmasti johtuu siitä, että isäni on alkoholisti ja äitini läheisriippuvainen isän juomisen mahdollistaja.

Jokatapauksessa, välimme toimivat hyvin kun kiltisti tein kaiken mitä he halusivat. Jos en tehnyt niin aina seurasi rangaistuksia ja etuisuuksien poistoja. Usein näitä tapahtui ihan vain koska olin olemassa.

Minusta tuntuu, etteivät vanhempani koskaan tutustuneet minuun, sillä aikuisiällä tekemäni asiat ja ajattelemani jutut ovat tulleet heille täysin yllätyksenä. Suurta häpeää olen myös aiheuttanut sillä kun minusta ei tullutkaan menestynyttä insinööriä vaan syrjäytynyt sellainen.

Ehkei kaikkien kohtalona ole ollakaan se kirkkain tähti taivaalla, vaan valtaosa meistä on sitä vielä tuntematonta pimeätä materiaa?