torstai 14. helmikuuta 2019

Brändi

Tässä mielestäni oiva kirjoitus henkilöbrändäyksen toisesta puolesta.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005771095.html 


Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että isosiskon julkisuuteen ”vuotanut” seksivideo sai aikaan sen, että pikkusisko on onnistunut valjastamaan tuon tapahtuman itsensä hyödyksi ja kasvattamaan miljardiomaisuuden. 

Aineeton pääoma on vielä varsin tuore juttu ja tämä on mainiosti kuvattu: ”Ihmiset hukuttavat itsensä tavaroiden asemesta tarinoihin. He metsästävät mielikuvia, ja mielikuvat ohjaavat heidän kuluttamistaan. Ihmisestä tavallaan tulee tuote, jota muut ihmiset kuluttavat.” 

Eräällä tavalla olen kateellinen, että olemalla ”oma itsensä” ja olemalla aktiivisesti julkisuudessa, onnistuu luoda tuollainen omaisuus/tunnettavuus. 

Kuitenkin minua puistattaa ajatus siitä, että pelkästään olemalla esillä, voit luoda itsestäsi tuotteen, joka myy valtavasti. Tätäkö tänä päivänä menestyminen vaatii, oikeanlaista somesilmää eikä minkäänlaista konkreettista osaamista?

Toisaalta se voi myös kieliä kulttuurimme rappiotilasta ja lopunaikojen alusta, jolloin pinnalliset arvot viehättävät vielä tovin, ennen lopullista yhteiskunnan romahdusta. 

http://blogivirta.fi/blogit/361395-anakykloosi

Jokatapauksessa on mielestäni todella käsittämätöntä, että pelkästään mielikuvamyynnillä voi menestyä paremmin kuin kouluttautumalla:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005772731.html

Samaan hengenvetoon voitaisiin kysyä, onko enää olemassa aitoa minää? Some on eräänlainen käyntikorttisi ja millaiseksi sen persoonan luot, antaa ensivaikutelman sinusta.

Oletko se enää sinä, kenet ihmiset löytävät some:sta? Riittävän useasti trendien ja palautteen perusteella kun muokkaat mielikuvan itsestäsi "oikeanlaiseksi", tuletko samalla menettämään identiteettisi ja sen kaiken, mikä tekee sinusta sinut.

Oletkö tällöin rakentanut halutunlaisen kuvan itsestäsi vai ovatko algoritmit ohjanneet muiden ajattelua niin, että sinäkin muovaat oman kuvasi näiden suositusten mukaan. 

Oletko tällöin enää se, kuka vaikuttaa some:ssa, vai oletko hyväksyntää hakiessasi sallinut itseäsi ohjattavan somealustan laskentakoodien mukaan, jolloin kukaan meistä ei voi sanoa olevansa some:ssa, sillä siellä on vain tietokonepohjainen joukkoharha ihmisistä.

Ehken vain ymmärrä tätä henkilöbrändäys-juttua laisinkaan, sillä onhan itsensä myymistä usein nimitetty "maailman vanhimmaksi ammatiksi", joten aikojen muuttuessa konkreettinen myyminen on vaihtunut kuvan/mielikuvan myymiseksi. Ainakin se lienee yksilön terveydelle turvallisempaa näin?



torstai 31. tammikuuta 2019

Kerskakulutus

linkittämäni uutinen Burberryn vaatejätin toiminnasta hävittää vuosittain 30 milj. edestä vaatteita, jottei niitä myydä alennuksella köyhille ja näin laske brändin arvoa, sai vereni kiehumaan.

https://www.hs.fi/talous/art-2000005764467.html 


Kaikesta tietämyksestämme tekemisiemme vaikutuksista ympäristöömme, sallimme pelkästään mielikuvan säilyttääkseen firmojen tehdä jotain todella typeryyksiä, kuten haaskata ennestään rajallisia luonnonvaroja ja hävittää täysin käyttökelpoisia tuotteita. 

Minusta on käsittämätöntä, että kaiken sen tiedon valossa, että käytämme jo nyt monen vuoden luonnonvarat alle vuodessa, pitäisi herättää ihmiset ajattelemaan tekojaan ja vaatimaan yrityksiltä vastuullisuutta. 

Vielä olemme vedenjakajalla, että on mahdollista muuttaa suuntaa, mutta kulutuskiimassa emme siihen kykene. Meille tärkeämpää on rakentaa sitä henkilöbrändiä, jossa näytän menestyneemmältä kuin naapurini, hinnalla millä hyvänsä. 

Ikävä kyllä pelkään sen hinnan tulevan maksuun sadan vuoden kuluessa. Silloin ei enää ole vaihtoehtoja muuttaa suuntaa vaan on sopeuduttava askeettisempiin oloihin ja mm siihen, ettei enää ole puhdasta luontoa saatavilla. 

Onko mielikuva vauraudesta todella sitä, että voit ostaa mitä haluat?



maanantai 14. tammikuuta 2019

Seitsemän hakemusta

Koitti jälleen aika, ei suvivirren vaan maanantain ja avoimien työpaikkojen läpikäymisen. Tämän viikon saldo oli seitsemän haettavaa tehtävää. Kolme on vielä harkinnassa kun sivuavat kaikkea tietämääni/osaamaani todella löyhästi, etten ole aivan varma onko järkeä niitä hakea. Toisaalta, miksipä sitä loisi itselleen työllistymisen esteitä, sillä täytyyhän aktiivinen olla...

Hain jälleen telakalle suunnittelijakoulutukseenkin, sillä olen vakuuttunut, etten nykyisellä(kään) osaamisella työllisty, joten nyt on jälleen aika miettiä uutta alaa. Toistaiseksi telakan tilauskirjat ovat täynnä seuraavaksi viideksi vuodeksi, joten kai sieltä jokin tehtävä luulisi minullekin irtoavan?

Muutoin uusi vuosi 2019 ei näytä yhtään sen valoisammalta kuin aikaisemmatkaan. Liiemmin ei ole enää tunteen paloa riittänyt kirjoittelemaan asioista, sillä huolimatta kaikesta purnaamisesta, mikään ei ole muuttunut. Päiväni murmelina-saaga vain jatkuu.

Olenkin rajoittanut entisestään uutisten lukemista ja siirtynyt enemmän lukemaan kirjoja, ulkoilemaan enemmin ja siinä sivussa valokuvaamaan luontoa. Ehkä huomion kiinnittäminen enemmän muihin asioihin, tuo tasapainon ja vahingossa löydän työn kun se ei enää ole prioriteeteissani ykkösenä?