keskiviikko 15. elokuuta 2018

Suomi totuuksia

Eri lähteistä poimittuja Suomi totuuksia:

– Kaikenlainen palkaton puuhastelu vähentää syrjäytymistä, mutta palkalla tehty työ ei.

– Ihminen kuntoutuu parhaiten kunhan hän tekee ilman työsuhteen etuuksia samaa työtä kun muut, mutta palkkaa eikä eläkekertymää ei syrjäytymisen ehkäisemiseen tarvitse saati lomia tai työterveyshuoltoa. 


Maksakoon lisäkyykytyksenä palkaton työntekijä joka lääkärikäynnistään poliklinikkamaksun samalla kun täyden palkan saavat käyvät ilmaiseksi työterveyshuollossa. Tämä ehkäisee syrjäytymistä parhaiten tämä tämmöinen kohtelu.

– Työtön työllistyy parhaiten sillä, että laitetaan kuntouttavaan työtoimintaan ja leimataan ongelmatapaukseksi ja juopoksi. Kuntouttavan kun laittaa CV:n niin työllistymismahdollisuudet kasvavat ihan silmissä Suomi totuuksissa. 

Löytykö koko Suomesta yhtään joka kuntouttavasta on enää päässyt edes työhaastatteluun? Vaikka sitä mainostetaan auttamisena ja sitä halutaan entistä suuremmalle joukolle ihmisiä täällä?

– Ainoastaan TE-toimiston kautta tuleva toiminta, jossa on karenssin uhka on hyväksi työttömälle, sillä vain pakko on aktivoivaa. Siksi kaikki omaehtoinen eteenpäin pyrkiminen on kyttäyksen alaista, rajoitettua ja riskialtista. 

Esimerkiksi sivutoiminen opiskelu on rajoitettu max. 5 opintopisteeseen kuukaudessa, mutta TE-toimiston järjestämä tai tilaama koulutus, olipa se millainen tahansa kärpäsenpyydystäjän alkeiskurssi, on mahtava kehittymismahdollisuus.

– TE-palvelut ja hallitus (+ kunta ja Kela) tietävät parhaiten, mikä työttömille on hyväksi, eivät työttömät itse. Eri mieltä oleminen sekä kriittisyys järjestelmää kohtaan todistavat työttömät työtä vieroksuviksi loisiksi, joiden kyykyttäminen on täysin perusteltua.

- Omaehtoinen päätoiminen opiskelu on sellaista puuhastelua, ettei siitä kannata maksaa työttömälle 9 euroa/pv kulukorvausta. Aikaisemminhan kulukorvaus maksettiin, kunnes tämä hallitus tajusi sulkea moisen turhan rahahanan uusille hakijoille tämän vuoden alusta. 

Kaikkihan tietävät, että vain TE-toimiston virallinen työvoimakoulutus työllistää ja motivoi työtöntä opiskelemaan. Siitä huolimatta, että omaehtoisen opiskelun opetussuunnitelma pitää sekin hyväksyttää TE-toimistolla, joka voi sen olla hyväksymättä, jos ei katso sen edistävän työllistymistä.

perjantai 3. elokuuta 2018

Kommunikaation tärkeydestä

Moni ei vielä tiedosta internetin tuovat meille jokaiselle eräänlaisen "julkisuuden". Ajatus oman lomakuvan uikkareissa laittamista työpaikkansa/koulunsa ilmoitustaululle pidetään absurdina ja kuitenkin sellainen huolettomasti jaetaan Facebookkiin/Instagrammiin, eikä perehdytä näiden palveluiden yksityisyysasetuksiin. 

Ja vaikka perehdyttäisiinkin, mikä takaa, että asetukset pysyvät, sillä palveluntarjoaja voi koska tahansa muuttaa ehtojaan ja tehdä kuvilla mitä haluaa. Aivan kuin se kiusanhenki, joka nappaa kuvasi ilmoitustaululta, muokkaa sen ja kiertää laittamassa sen kaupungin kaikkiin marketteihin yhteystiedoillasi varustettuna ja ilmoituksella, että etsit seuraa...

Millä tavoin tämä liittyy työelämään, voinet ihmetellä? Kun tuota samaa soveltaa työnhakuun, joka toisinaan on molemminpuoleista huiputusta, valheen ja totuuden välisellä harmaalla alueella liikkumista. Liian helposti voi työnhakija vakuuttaa osaavansa sitä sun tätä ja rekrytoija taas tarkistaa netin syövereistä, pitäneekö mikään väitteistä paikkansa.

Yhtälailla voi rekryävä taho kertoa, kuinka he toimivat hyvänä ponnahduslautana loistokkaalle uralle, kun totuus voikin olla, että firmassa on todella tulehtunut ilmapiiri ja henkilöstön vaihtuvuus suurta. Tämänkin tiedon saattaa saada selville netistä.

Jos tiedon saa kaivettua esiin kohtuullisella vaivalla, niin miten on sen todenperäisyyden laita? Entäpä jos työntekijä ei ole ansainnut palkankorotusta, eikä sitä pysty perustella esimiehelleen ja kostoksi päättää ryhtyä mustamaalaamaan työpaikkaansa eri käyttäjänimillä ja eri foorumeilla. 

Tällaisen informaation voi kyseenalaistaa vielä kun lyhyen ajan sisällä tulee paljon samankaltaista sisältöä, mutta siinä vaiheessa kun sanoman kieliasu muuttuu vaihtelevaksi ja aikajänne muuttuu pitkäksi, on liki mahdotonta tietää, onko kyseessä yksi yksittäinen tekijä vai toimiiko firma oikeasti niin huonosti kun väitetään.

Aivan sama toimii toiseen suuntaan. Jos henkilökemiat eivät kohtaa esimiehen ja työntekijän välillä, työpaikkaa vaihtaessaan työntekijä voi kohdata edessään lasiseinän, sillä kostonhimoinen esimies voi mustamaalata sinut tutuilleen ja piakkoin maineesi työntekijänä voi olla mennyttä sillä alalla/kaupungissa.

Minulla ei tähän ole antaa mitään yksiselittäistä ratkaisua, muuta kuin että yritettäisiin paikallisesti ensin sopia erimielisyydet. Usein konfliktit syntyvät siitä, etteivät ihmiset ymmärrä toisiaan. Mielestäni kuulijalla on myös vastuu varmistaa, että on ymmärtänyt sanoman oikein.

Tarvittaessa tässä voidaan tuoda työpaikan luottamusmies mukaan puolueettomaksi arvioijaksi, jotta väärinkäsityksien luomilta konflikteilta ja kauaskantoisilta jälkiseuraamuksilta vältyttäisiin.

Vaikka Wiion lain mukaan viestintä epäonnistuu aina, muutamaa harvinaista poikkeusta lukuunottamatta, kannattaa sitä silti yrittää kehittää, sillä miten muutoin kehittyisimme ja oppisimme ymmärtämään toisiamme. 

Internetin välityksellä tieto, oli se sitten oikeata tai väärää, leviää kulovalkean lailla ja seuraamukset voivat helposti eskaloitua katastrofaalisiksi. Siksi on huomattavasti helpompaa sammuttaa se ensimmäinen kipinä kuin koko liekehtivä metsä!

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Virheitä vain

Neljänkymmenen ikävuoden tietämillä sitä tarkastelee elämäänsä ja mitä kaikkea on saavuttanut & jäänyt saavuttamatta. 

15 vuotiaana tein kymmenvuotissuunnitelman: ammattilukio neljässä vuodessa, vuosi armeijassa, neljässä vuodessa insinööriksi ja sen jälkeen valloitan maailman tai työskentelen haastavissa asiantuntijatöissä.

Viimeistä lukuunottamatta kaikki saavutin suunnitellussa aikajänteessä. Insinööriksi valmistumisen jälkeen muutin suurempaan kaupunkiin, jossa kuvittelin mahdollisuuksia olevan.

Jäi sitten valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikka saamatta ja sen seurauksena ura ei vielä nelikymppisenäkään ole startannut. Joten mitä tein väärin?

Ensimmäiset vuodet amk:ssa verkostoiduin. Kahden vuoden jälkeen verkostot olivat järjestötoiminnan vuoksi laajat, mutta KELA oli sitä mieltä, että katkaisevat opintotukeni, joten keskityin vain opiskeluun ja valmistuin ajallaan, luokaltani ensimmäisten viiden joukossa.

Koska olen aina ajatellut, että työllä on tultava toimeen ja siten itsensä elätettävä, pyrin kesätöihin, joista maksettiin palkkaa, jotta pystyin elämään koko talven niillä tienesteillä. Se tarkoitti, etten ottanut velkaa voidakseni tehdä ilmaiseksi työharjoittelua opiskelemallani alalla.

Joten valmistuessani olin siinä tilanteessa, ettei alakohtaista kokemusta ollut, verkostot olivat hiipuneet ja vielä uudessa kaupungissa, jossa ei ollut sitäkään vähää kontakteja.


Siinä tuli sitten kolmen suora oman uran ja tavoitteiden torppaamiseksi. En suosittele kokeilemaan...