keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Negatiiviset ajatukset

Erilaisia asioita kohdatessa ja/tai käsitellessä useimmiten mieleen tulee ensimmäisenä huonoin mahdollinen vaihtoehto. Syy tähän löytyy yksinkertaisesti vastoinkäymisten kasvaneista määristä. 

Sanotaan, ettei sillä ole merkitystä kuinka monta kertaa kaadut, vaan sillä, miten nouset sieltä jaloillesi.

Jokainen vastoinkäyminen vie palan niitä voimia, joita positiiviset kokemukset ovat kerryttäneet. Jos vastoinkäymisien välissä ei ole aikaa palautua ja eheytyä, niin ylösnouseminen muuttuu kerta kerralta vaikeammaksi.

Tietoisesti huomion ohjaaminen pois negatiivisista ajatuksista auttaa jonkin aikaa. Itseään vain ei voi huijata loputtomiin. Kun vastoinkäymisiä tulee riittävästi, sitä ei koe enää ajattelevansa negatiivisesti vaan realistisesti.

Intiaani keskusteli lapsenlapsen kanssa: hän sanoi:"Meissä kaikissa asuu kaksi taistelevaa sutta" Toinen niistä on paha, se on viha, pelko kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe. Toinen on hyvä, se on ilo, rauha, rakkaus, toivo tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus"
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi
"Se kumpaa ruokit", vastasi vanhus


Työttömälle on raakaa realismia kovimmillaan tulla torjutuksi kerta toisenta jälkeen. Silti sitä toimii kuten masokisti, omaa kärsimystä ruokkien; tietäen jokaista hakemusta seuraavan hylkäyksen satuttavan, mutta siitä huolimatta sen tekee, koska ei ole muuta keinoa ulos nykytilanteesta.



7 kommenttia:

  1. Tuttavat ovat sanoneet minulle pariin otteeseen, kun kerron omasta mielestäni ihan vaan realistisesti työllistymismahdollisuuksistani, että ''ei kannata olla noin negatiivinen, ei kukaan palkkaa ketään noin pessimistisesti ajattelevaa''. No hei haloo. En kai minä työhakemuksiin mitään valitusvirsiä kirjoittele. Työhaastattelussa hymyilen ja annan itsestäni paljon menevämmän kuvan, peitän tarkasti kaikenlaiset köyhyyden ja epätoivon merkit. Minusta ei ole negatiivisuutta lausua ääneen tosiasioita, sillä oman alani työpaikkoja ei ole. Muita töitä on erittäin vaikea saada. Haen toki töitä, mutta ei työpaikkoja pelkästään positiivisten ajatusten voimalla synny. Lottovoittokaan ei taida osua kohdalle pelkästään mukavia ajattelemalla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos blogini kaikkien aikojen ensimmäisestä kommentista!

    Samaan olen törmännyt itsekin. Enää puuttuu lausahdus(jota myöskin sai kuulla työttömyyden alkutaipaleilla): "Ottaisit nyt itseäsi niskasta kiinni ja ryhtyisit toimeen".

    Juuri tuota sanomaa yritin tekstilläni tuoda esille. Kuinka pitkään sitä voi säilyttää kokonaisvaltaisesti positiivisen asenteen kun ei enää löydy aiheita positiivisuuteen? Jos positiivinen ajattelu lisää positiivista vaikutusta elämään niin miten työttömyydessä ja epäonnistumisia sarjassa kokenut työtön voi sivuuttaa kaiken negatiivisen ja yrittää valehdella itselleen kaiken kääntyvän vielä hyväksi?

    Kuten kerroit, on itsestään selvää, että työnhakutilanteessa puemme alati hymyilevän ja karismaattisen Alexander Stubb-puvun päälle vaikuttaaksemme menestyjältä ja haluttavalta, vaikka CV puhuu karua kieltään päinvastaiseen suuntaan.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että työttömyyttä käsitteleviä blogeja alkaa pikkuhiljaa syntyä! Pahintahan tässä työttömyydessä rahapulan lisäksi on jatkuvassa "välitilassa" olo. Kun ei tiedä, mihin laittaisi sen pisteen, kun ei jaksa kertakaikkiaan enää edes yrittää. Toivoa on hyvä olla olemassa, mutta välillä tuntuu, että se toivo satuttaa liikaa. Hyvä, että on edes kohtalotovereita, edes näin verkossa!

    VastaaPoista
  4. Olen samoilla linjoilla. Samoin on myös Maria:

    http://kiitoshakemuksestasi.blogspot.fi/2014/08/living-in-limbo.html

    Vapaa-ajasta ei osaa nauttia, koska sitä ei ajattele vapaana. Vapaa-ajan rooli korostuu työn kuormituksen tasapainottajana. Sattuneesta syystä tai kolmesta kun ei kuormitu työssä niin ei tuosta rajattomasta vapaasta oikein irtoa mitään sille ominaista nautintoa.

    Kieltämättä, toivon hiljainen haihtuminen on koettu ja oikeastaan nyt itse olen aika voimakkaassa anhedonistisessa tilassa, jossa mikään ei tunnu järkevältä. Todennäköisyys saada nyt töitä ovat yhtä epätodennäköistä kuin lukion lyhyen matematiikan oppimäärällä planeettojen kiertoratojen laskeminen.

    Muutaman blogikirjoituksen myötä olen löytänyt sisältöä päivään. Toki olen aina nauttinut koko kirjoitusprosessista ja vaikka (toistaiseksi) käsittelenkin työttömyyttä kirjoituksissani, on blogin pitäminen tuonut kaivatun irrottautumisen normaaliarjen mietteistä: ruoka, laskut, vuokra, työn hakeminen, ajan kuluttaminen.

    Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden lukuisten blogi esimerkkien myötä innostuin minäkin koittamaan ajatusten pistämistä "paperille". Uskon, että niiden päässä pyörittelyn sijasta jonkinlainen ulkoistaminen ja mahdollisuus vuorovaikuttaa muiden kanssa tekee hyvää. Mietin kyllä sitäkin, että jos raha ei työttömyydessä olisi se ongelma nro 1, menisikö sitä töihin? Jos olisi aivan selvää, että töitä ei tule saamaan, olisi helpompi jatkaa eteenpäin ja tehdä suunnitelmia. Tällainen löysässä hirressa roikkuminen ei ole kenellekään terveellistä.

      Myönnän itse olevani kuitenkin sen verran sosiaalisten normien kanssa naimisissa, että tuntuu pahalta, miten työttömiin suhtaudutaan. Kuuluu varmaan ihmisluonteeseen, että paha täytyy ulkoistaa johonkin ryhmään itsen ulkopuolelle. "Vihollisen" demonisointi ja epäinhimillistäminen vaientaa omantunnon äänen. Olen tosissani miettinyt erakoitumista ja jonkinlaiseen osittaiseen omavaraisuuteen siirtymistä. Ehkä sellainen elämä olisi mielekkäämpää, kuin tämä ainainen itsensä tyrkyttäminen ja pettyminen.

      Meillä on lukion viimeistä luokkaa käyvä poika ja olen koettanut toisaalta olla antamatta niin opiskelusta kuin työelämästä liian ruusuista kuvaa, toisaalta taas olla lannistamatta. Vaikeaa.

      Poista
  5. Jo pelkästään tieto siitä, ettei kamppaile yksin samojen pulmien kanssa helpottaa sitä syyllisyyden kuvitelmaa, että olisi jollaint tavalla huono kun ei ole töissä. Meidän yhteiskunta määrittelee ihmisarvon tämän työn perusteella. Tämä näkyy helposti siinä kun kohtaa uusia ihmisiä niin ensimmäisten kysymysten joukossa tulee:"mitä teet työksesi?". En sitä sano, etteikö työsi kerro jotain sinusta, mutta minusta olisi ainakin virkistävää kuulla minkälaisia kirjoja ihminen lukee ja mitä niistä ajattelee, siis jos lukee ylipäätään.

    Ihminen on kuitenkin jalostunut jossain määrin laumaeläimeksi niin luulisin monen valitsevan jonkinlaisen työn ajanvietteeksi vaikka talous olisi turvattu. Kaikki meistä eivät saa ajattelusta euforista tilaa vaan se tulee jokaisella eri asioista. Itse olen ainakin huomannut liiallisen ajattelun (runsaan vapaa-ajan mahdollistamana) muuttavan rationaalista ajattelua täysin järjettömään suuntaan. Liian helposti tulee ajateltua turhan monimutkaisesti ja piakkoin ajatuksista muodostuu todella mutkikas kudelma. Sitä sanotaan, että mielikuvitus paikkaa aukot tiedossa ja uskoisin tuon pätevän hyvin.

    Ymmärrän tuskasi löysässä hirressä roikkumisesta täysin. Olen työskennellyt matkapuhelinkokoonpanossa ja se jos mikä oli stressaavaa minulle, koska nautin asioiden lineaarisesta etenemisestä. Siinä työssä eteesi tuli keskeneräinen tuote ja lisäsit siihen komponentteja ja se lähti keskeneräisenä eteenpäin. Tämä toistui 400 kertaa (luku on muutettu kuvitteelliseksi salassapitosopimuksen vuoksi) työvuoron aikana. Tätä keskeneräisyyttä voi hyvin rinnastaa työttömyyteen, sillä päivästä toiseen lähettää hakemusta toisensa perään, joka kerta hieman innostuen mahdollisuudeta muutokseen. Kuitenkin syvällä sisimmässä sen tietää olvan häviävän pieni mahdollisuus, että mikään muuttuisi.

    Pahassa paikassa olet lukiolaisen kanssa. Toisaalta ei saisi lannistaa nuoren intoa, mutta lupaamalla liian ruusuisen tulevaisuuden taatusti tekee karhunpalveluksen. Sellaista alaa ei oikein tahdo ollakaan, jonne uskaltaisi nuorta ohjata. Globaalissa taloudessa muutokset tapahtuvat niin nopeasti, ettei siinä kerkeä mukana muuntua.

    VastaaPoista
  6. Syyllisyys. Minullakin on lukiolaispoika enkä tiedä mitä neuvoisin... harmittaa sekin jos työttömyyteni aiheuttaa nuoressa pessimistisiä ajatuksia. Nuoren pitäisi saada uskoa tulevaisuuteen mutta tämän maan tilanne ei näytä hyvältä. Onneksi poika osaa englantia, helpompi lähteä ulkomaille jos ei täällä onnista. Äiti saattaa olla työttömänä hamaan eläkeikään jos elää niin vanhaksi, kohta se on varmaan 70 v.

    VastaaPoista