sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Brändin luomisesta

Brändäys, tuo aikamme muotisana, joka työnhaussa nousee jatkuvasti esille. Monella työnhakukurssilla on korostettu, miten tärkeätä on luoda itsestään hyvä brändi. Siis hetkinen, jos tarkastellaan sanakirjan käännöstä englanninkielen sanasta "Brand", josta lainasana "Brändi" on (enemmin tai vähemmin onnistuneesti) suomennettu, niin käännös kuuluu: tuotemerkki/tavaramerkki.

En tiedä olenko periaatteellinen vastarannan kiiski, mutta minusta yhteiskunnastamme ovat inhimilliset arvot kaukana siinä vaiheessa kun omasta itsestämme pitää tehdä tuote, jota voimme työmarkkinoilla myydä. 

On erittäin kaksinaismoralistista yhtäaikaa piilottaa näkyviltä alkoholi- ja tupakkatuotteita, etteivät ihmiset altistuisi terveyttä vaarantaville tuotteille kun samaan aikaan joka bussipysäkillä on jonkin vaatemerkin aliravittu&photoshopattu malli erittäin niukoissa vaatteissa antamassa mielikuvaa "normaalista" ihmisvartalosta. Aivan samaan kategoriaan tippuu tämä itsensä tuotteistaminen.

Minne on inhimillisyys kadonnut kun ihmistä verrataan tuotteeseen? Ei tästä nyt niin kovin kauan ole kun Afrikasta laivattiin ihmisiä, tai pitäisikö sanoa orgaanisia tuotantoyksiköitä Amerikan Yhdystvaltoihin puuvilla- yms. pelloille...

Työskennellessäni suunnittelutoimistossa, saimme kaikki ilahduttavan sähköpostin keskiportaan johdolta:"Iloksemme voimme ilmoittaa, että saatte toimistollenne kipeästi kaipaamianne lisäresursseja purkamaan työkuormaa, terveisin puupää-johtaja". 

Minussa varmaan on jokin vika kun en tällaisen uutisen jälkeen pystynyt olemaan hiljaa vaan tein todennäköisesti ammatillisen itsemurhan klikatessani viestin:"vastaa kaikille"-nappulaa (mikä tarkoitti n. 2000 työntekijää, mukaanlukien konsernin toimitusjohtajan) ja kirjoittaessani vastauksen:"On erittäin hieno uutinen, että työkuormamme jakautuu jatkossa tasaisemmin ja kirjat saadaan toimitettua ajallaan, terveisin: resurssi ett09327". 

Alkuperäisen viestin laittanut puupää-johtaja laittoi vastineen ja korjasi tarkoittaneensa henkilöresursseja...Tämä vain todisti ettei kyseisen johtaja ollut ihan tilanteen tasalla, olisi pysynyt hiljaa ja antanut kohun laantua. Hetken päästä tuli toimitusjohtajalta viesti pelkästään minulle ja tälle puupää-johtajalle, jossa hän korosti miten tärkeitä firmalle ovat kaltaiseni tarkkasilmäiset työntekijät ja miten puupäistä koostuva välijohto tulee saamaan koulutusta asianmukaisesta terminologiasta yleisessä tiedotuksessa...

Takaisin aiheeseen..."Brändäys tarkoittaa omien taitojen ja persoonan markkinoimista työnantajille. Käytännössä brändi tarkoittaa samaa kuin maine". Näin kirjoittaa YLE, tekstissään:"Aitous on henkilöbrändin kulmakivi, myös työnhaussa". Jos brändi tarkoittaa samaa kuin maine, niin miksi emme sitten käytä termiä: itsensä maineistaminen? Siitä syystä, että brändäys kuulostaa hienommalta. 

Keskustelin pitkän tovin erään markkinoinnin ihmisen kanssa tästä aiheesta ja hänen mielestään brändäys on vain positiivisten asioiden korostamista. Minä taas näen tuon puhtaasti asioiden sokerikuorruttamisena. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Keskittyminen pelkästään korostamaan positiivisia puolia voi markkinoinnin ihmisestä kuulostaa hyväksyttävältä ja rehelliseltä, mutta insinöörinä katson, että tuolloin tuotteesta, eli tässä tapauksessa ihmisestä salataan puolet.

Tämä tismalleen sama näkyy esim. suklaapatukkamainoksissa, jossa nuoret, hoikat ja hyvinvoivat ihmiset tuntevat elämän voiman virtaavan suonissaan kun syövät xx merkin suklaapatukan. Yhtälailla tässä jätetään kertomatta, että jos ne mainoksen ihmiset oikeasti söisivät niitä suklaapatukoita, niin he olisivat todennäköisesti lähempänä minun kokoluokkaa eli reilusti ylipainoisia ja vähemmin terveitä kuin mitä mainos lupaa.

Miksi valehteleminen on sitten hyväksyttävää markkinoinnissa? En osaa sanoa, minusta yhteiskunnan säännöt nojaavat liikaa tulkinnanvaraisuuteen. Se nälkiintynyt malli pitsihepeneissä tuo markkinointiväen mielestä mielikuvan, että jos ostat nämä pitsihepenet, olet yhtä seksikäs kuin kuvan malli. Todellisuus on kuitenkin karu. Huolimatta siitä, että ostaa kyseiset varustukset, niin peilikuva ei välttämättä muutu mainoskuvan kaltaiseksi ja ihmiselle tulee paha mieli. Ajattelen markkinoinnin tähtäävän juuri tähän. Pahoinvoiva ihminen yrittää epätoivoisesti etsiä tietään ulos pahoinvoinnin olotilasta, oli se sitten elämys tai tuote, niin markkinoinnin lupaus siitä jotta voisi paremmin, edes hetken, uppoaa valitettavan helposti ihmiseen tämän kyntäessä syviä vesiä.

Itse ajattelen hyvinvoinnin lähtevän sisältäpäin ja ensimmäinen askel siihen suuntaan on olla uskomatta ihmisiä, joiden vaikuttimet ovat puhtaasti fiskaaliset. Välitettavaa vain on, että mediassa muovataan mielikuvaa siitä, millainen sinun tulisi olla ja vaikka välttelisit mediaa, et välttämättä pysty välttelemään ihmisiä, jotka tämän sanoman ovat sisäistäneet ja he käyttävät ryhmäpainetta saadakseen sinulle huonon olon ja sitäkautta median taipuisat lonkerot tavoittavat sinut.

Luotu mielikuva antaa eräänlaiset raamit ja kenties voisi puhua ihannemitoista, jotka tulisi saavuttaa. Oli sitten kyse koulutuksesta, uralla etenemisestä, ystävien määrästä joko todellisuudessa tai facebookissa ja ehkäpä jopa vartalonmitat. Useimmille mitoille on annettu ns. normaalijakaumaan kuuluvat numeeriset arvot, jotka yksinkertaisesti määrittävät sen, oletko menestyvä ja ansaitsetko paikkasi yhteiskunnassa vaiko et.

Itse en yksinkertaisesti voi allekirjoittaa tätä. En tiedä onko kyseessä lahjomattomuus vai yltiöpäinen rehellisyys, mutta katsellessa ihmisten pahoinvointia tänä päivänä, ei voi kuin ihmetellä miten meidät on vieraannutettu luontaisesta ympäristöstämme, syöttämällä meille taukoamatta mielikuvia siitä, millaisia meidän tulisi olla ja mitä meidän kuuluisi tehdä ollaksemme osa tätä yhteiskuntaa. 

Minusta ihmisten tulisi lakata määrittämästä omaa elämäänsä (ja itseään)erilaisten ulkopuolisten tahojen määrittämien arvojen mukaisesti ja yksinkertaisesti yrittää vaan elää elämäänsä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti