tiistai 24. helmikuuta 2015

Nirsoudesta

Talouselämä uutisoi hiljattain yrityksistä, jotka huutelevat edelleen työvoimapulaa.


Työntekijäpula iski kasvuyrityksiin


Kyllä tässä on mielestäni paha ristiriita, ottaen huomioon TEM viimeisimmät murskaavat luvut tammikuulta, jossa työtä vaille oli 618 600 henkilöä.

Mikä sitten aiheuttaa työntekijäpulan? Muutama asia nousee nopeasti mieleen: 

Täsmäosaamisen puute; haetaan vaikkapa MS Word:n käyttötaitoista työntekijää ja hakijoiksi osoittautuu Open Officen käyttäjiä, joten he eivät kelpaa, vaikka ohjelmistot ovat liki identtiset. 

Odotetaan uudelta työntekijältä pitkää uraa takana, jotta hän tuo tullessaan jotain uutta osaamista firmaan. Toisin sanoen ei haluta/osata/pystytä/viitsitä perehdyttää vaan uuden tekijän pitäisi pystyä tekemään firmalle voittoa ensimmäisestä päivästä lähtien.

Laajan osaamisen lisäksi voi olla, ettei olla valmiita maksamaan riittävästi. En tiedä käykö monellakaan mielessä, miten pitkään sitä on joutunut kouluttautumaan ja työskentelemään saavuttaakseen tietyn tason osaamisessaan? Ei kai kukaan odota saavansa mersua nissanin hinnalla?

Sijainti ratkaisee myös. On aina riski perustaa yritys jonnekin huitsin nevadaan pelkästään seudun edullisuuden vuoksi. Moniko työntekijä haluaa ottaa riskin ja sitoutua pienelle paikkakunnalle, jos firma sitten kaatuukin niin siellä nevadassa sitten olet asuntovelkaisena ilman toivoa saada asuntoasi realisoitua rahaksi? Pahimmassa tapauksessa nousukaudella seudun vielä ollessa vetovoimainen, maksat asunnosta 200k€ ja kun alueen suosio hiipuu ja yritykset kaatuvat niin et välttämättä saa asunnostasi edes 100k€. Jos onnekkaana saat asuntosi myytyä edes suunnilleen sillä summalla, jonka olet velkaa niin muutto isompaan pitäjään tarkoittaa helposti myös sitä, ettet samalla summalla saa kuin puolet pienemmän asunnon mistä lähdet.

Myös puolison työnsaanti mahdollisuudet täytyy ottaa huomioon. Onko esim. kemistillä tiedossa minkäänsortin työllistymismahdollisuuksia alueella?

On havaittavissa selkeä linja valtion rahankäytössä. Maaseudulle ja pienempiin kuntiin ei riitä rahat ylläpitämään peruspalveluita. Näin yritetään ihmisiä saada keskittymään yhä vain tiuhempaan asutuille seuduille, mikä sitten osaltaan nostaa alueen hintatasoa ja näin estää pienipalkkaisten töiden tekijöiden asumista alueella ja taas kerran lisää työvoimapulaa.

En voi muuta kuin ihmetellä, miten 80-luvulla pärjättiin niin mainiosti? Vasta hiljattain Osmo Soininvaara kertoi artikkelissa, että jos tyytyisimme 80-luvun elintasoon niin riittäisi, että ihmiset työskentelisivät 4h/pv. Elin lapsuutta 80-luvulla joten selvää kuvaa omista kokemuksista ei ole talouden suhteen, mutta mitä olen keskustellut sen aikaisten aikuisten kanssa niin heidän mielestään silloin oli elintaso korkeampi kuin nyt ja peruspalvelut merkittävästi paremmat. Minne yhteiskuntamme rahat sitten menevät? Meidän alati kasvavan työttömien elättämiseenkö?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti