lauantai 28. helmikuuta 2015

Sisältöä elämään

Talouselämä uutisoi hiljattain Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksesta, jonka mukaan liki puolet suomalaisista pitää työtään elämän tärkeimpänä sisältönä. Tuo jos mikä kertoo kultturimme työorientoituneisuuden. Kieltämättä mielenkiintoisen ristiriidan luo taas useat tutkimukset, joissa tutkittiin mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan ja siinä taas nousee ykköseksi liika työnteko...

Kulttuurin ja omien arvojen ristipaineessa on kieltämättä haasteellista tasapainoilla. Toisaalta, voihan olla kyse myös siitä, että suomalaisten ostovoima on verrattain alhainen, joten sen vuoksi on tehtävä paljon töitä, jos havittelee jotain ekstraa elämälleen.

Mihin tämä sitten sijoittaa työttömän? Työn määrittäessä elämäsi sisällön, on kieltämättä aika vaikeata sopeutua elämään työttömänä. Työn puute tarkoittaa suoraan, ettei elämälläsi ole tarkoitusta. Monet harrastukset maksavat, joten niistäkään ei saa sisältöä. Kävelykin muuttuu harrastuksesta hyvin arkiseksi kun huomaat ettei ole varaa bussilippuun ja fillari on varastettu jonkun kelmusilmänarkkarin päiväannoksen rahoittamiseksi.

Työttömällä ei ole vaihtoehtoa, elämän sisällön virkaa toimittaa työ nimeltä: työnhaku. Voisin veikata lääkekehityksen olevan yhtä haasteellista ja aikaa vievää puuhaa. Tuhansia toistoja, pieniä muutoksia tehden ja aina vaan epäonnistuu. Eikä työnhakutyötä helpota yhtään se, ettet mistään saa palautetta siitä, mikä lopulta meni pieleen. Omien arvailujen varassa on tehtävä korjaukset ja toivottava niiden auttavan.

Joskus tuntuu siltä, että peli nimeltä työmarkkinat on etukäteen sovittu pienen piirin kesken...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti