sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Epäluottamus

Toisinaan teksteissäni ja etenkin ajatuksissani vallitsevana olotilana on epäluottamus. Joku voisi ajatella, että on turhaa henkisten voimavarojen kuluttamista ajatella kaikesta negatiivisesti. Olen toisinaan itselleni yrittänyt valehdella, etten ole pessimisti vaan realisti. Tavallaan tässä on totuuden siemen, en koe onnistuneeni kovinkaan monessa asiassa elämässäni, siitä johtuen maailma näkyy silmissäni negatiiviseen sävyyn.

Ruukinmatruuna kirjoitti asiasta erittäin osuvasti, en sitä voisi paremmin sanoiksi pukea:

http://takkirauta.blogspot.fi/2014/10/x-sukupolven-valintilinpaatos.html

Epäluottamus kaikkea kohtaan, juontaa juurensa tyhjiin lupauksiin, joita sukupolveni on eri auktoriteeteiltä saanut. On luvattu ikuista talouskasvua, - koulutuksen tuovan paremman elintason, -nopeamman urakehityksen, -työvoimapulaa ja ties mitä kaikkea. Ei tarvitse ihmetellä epäluottamusta kaikkea kohtaan, kun näin katkeroituneena aikuisena tajuaa, että sinulle on valehdeltu koko pienen ikäsi.

Olen hämmästellyt myös sitä asiaa, kuinka ensimmäisestä blogi-kirjoituksestani todella monet ovat tarttuneet kohtaan, jossa ihmettelen palkan pienuutta sekä tuotantotöissä että suunnittelutoimistossa. Onko koko tekstin sanoma tosiaan kiteytynyt siihen, että ruikutan kun en insinöörinä saakaan 5000€/kk palkkaa? Itse yritin tuoda sen esille osana suurempaa ongelmaa, että todellako tätä varten kannatti opiskella 25 vuotiaaksi, saadakseni pienempää palkkaa kuin kuukauden koulutuksen saanut bussikuski?

Taustalla kyti kiukku siitä, kuinka tuossakin asiassa on tullut huijatuksi. Alaluokilta lähtien korostettiin opiskelun merkitystä hyvän elämän perustana. Toki kukaan ei ennustajan lahjoja varmaankaan omaa, mutta huijattu olo siitä on jäänyt jokatapauksessa. Ei hankittu tieto koskaan hukkaan mene, mutta turhaan sitä on opiskellut, jos ne tiedot ja taidot jäävät vain omaksi iloksi. Puhumattakaan siitä, että hankittu koulutus muodostaa esteen työllistymiselle.

Kun koko elämä on ollut kilpailua murusista niin jossakin vaiheessa sitä on katsottava totuutta silmiin ja lakattava taistelemasta tuulimyllyä vastaan. Tietynlainen välinpitämättömyys kaikkea kohtaan leimaa monen ajattelua, mutta onko siihen itse syypää? Helposti voisi ajatella, että itsepähän valitsin insinöörin opinnot. Vaikutuksille alttiina ja kenties naiivina nuorena oli helppo saalis koululle. "Tule opiskelemaan meille, linjaltamme 94% työllistyy koulun jälkeen". Kukapa sitä haluaisi ajatella kuuluvansa siihen 6%:n ryhmään, joka tulee syrjäytymään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti