tiistai 10. maaliskuuta 2015

Jotain ihan muuta 1

Työttömyydestä kirjoittaessani huomaan kiertäväni kehää. Toisaalta saa hieman helpotusta olotilaan kun saa purettua tuntojaan, toisaalta pinnalle nousee monenmoisia negatiivisia tunteita. Mitään uuttahan ei periaatteessa työttömyydestä saa irti, vaan voimavarat menevät olemassa olevien esteiden voittamisen pohtimiseen.

Toisinaan kuitenkin kaipaa jotain harhauttamaan ajatukset irti työttömyyden toistuvista negatiivisista asioista. Itse olen aloittanut alkuvuodesta työväenopistolla puukonteko-kurssin. Minulla oli tarkoituksena kirjoittaa siitä jo aiemmin, mutten vain ole saanut aikaiseksi. Jotenkin sitä luulisi, että saisi aikaiseksi vaikka mitä, kun aikaa on. Havaintojeni mukaan asia vain tuppaa olemaan juuri päinvastoin. Mitä enemmän on joutilasta aikaa tuhlattavaksi, sitä loivemmat liikkeet ovat. 

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa aamukahvin juonti. Työelämässä ollessa, aamukahvista saatava tunne oli lähinnä laavavirtaa muistuttava korventava polte kurkussa kun sen lähes suoraan keittimestä joi yhdellä kiireisellä hörppäyksellä. Työttömänä ollessa, jopa kahvinjuonnista tuli reilun tunnin kestävä rituaali, kun sitä siemaili pieni hörppäys kerrallaan ja maisteli eri aromeja ja varoi polttamasta suutaan. 

Osittain tuokin rituaali oli venytetty noin pitkäksi, jottei olisi huomannut, miten paljon sitä joutoaikaa oikeasti oli käytettävissä. Jotkut voivat sanoa, että noin se kahvi tulisikin nauttia, hitaasti aromeja tunnustellen. Kieltämättä nautinnoksi sitä kai voisi nimittää kun yrittää elää hitaasti ja stressittömästi, mutta omalla kohdallani motiivi oli puhtaasti saada mieli pois ajatuksesta, että voi kahvin lipittämiseen kuluttaa niin paljon aikaa kun ei minua minnekään kaivata...

Niin, siitä puukkokurssista. Homma alkoi teorialla ja ennenkuin huomasinkaan, olin ahjon ääressä takomassa raudanpätkää teräksi. Olin viimeeksi takonut yläasteella ja muistin hämärästi, että pitää varovasti takoa, ettei mene terä liian ohkaiseksi. No, ei mennyt. Ihan eläimellisen raivon vallassa sitä hehkuvaa rautaa sai nuijia, anteeksi takoa ja siitä huolimatta, sain aikaiseksi vain pieniä lommoja...

Joko muistikuvat olivat aivan väärät tai sitten raudalle on tapahtunut jotain? Tietysti saatoin 15 vuotiaana olla fyysisesti paremmassa kunnossa kun ei ollut tietokoneita tai kännyköitä vaan itseään piti viihdyttää liikkumalla, omia lihaksiaan käyttäen...

Tästä se alkoi:



4 kommenttia:

  1. Onnea uudesta harrasteesta! Lasken puukonteonkin omavaraisuusjuttuihin. Minulle omavaraisuuteen liittyvien asioiden opettelu tuo sellaista elämänhallinnan tuntua, jonka vakityöpaikkaa vailla olevana helposti menettää. Osaanpahan sitten ottaa pettua puusta ja tiedän mitä luonnosta voi käyttää mihinkin, jos huonosti käy ;).

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Omavaraisuuden opettelu tekisi hyvää itsellekin. Kunhan sitä ei päästä ihan niin pahaksi kuin TV:stä tuli katsottua noita hörhöjä, jotka valmistautuu maailmanloppuun ja/tai zombien invaasioon...

    VastaaPoista
  3. No zombi-invaasio on aika kaukana omista ajatuksista. Tosin ei tarvitse olla kummoinenkaan poikkeustila tai muu yhteiskunnan toiminnan häiriö, kun leipä ja muu syötävä loppuu kaupoista ja lääkkeet apteekista. Mitäs sitten tehdään? Tällä menolla monellakaan (e. työttömät) ei ole enää varaa hoitaa terveyttä tai ostaa markettiruokaa. Luonnosta saa esim. kuivaamalla ja kesäisin tuoreena paljon sellaista, joka hakkaa mennen tullen kaupan vesiviljellyt, nuutuneet salaatinlehdet. Nuo Amerikan preppaajat ovat sitten ihan oma lukunsa. Harvalla Suomessa taitaisi olla varaa varustaa esim. vanhaa ohjussiiloa jonkinlaista katastrofia varten. Muistan mm. Tapaninpäivän myrskyn muutamia vuosia sitten. Ihmiset olivat aika heikosti varustautuneita. Olin kaupassa silloin töissä ja ihmisillä ei ollut esim. tavallisia radioita ja pattereita kotona vararuoasta puhumattakaan. Meillä on kotona vararuokakomero juuri näitä tilanteita varten. Selvitään ainakin vähän aikaa. Jos kiinnostaa, suosittelen näihin asioihin perehtymistä. Se on hurjan mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  4. On varmasti mielenkiintoista ja ennenkaikkea hyödyllistä. Olen ajatellut, että pitäisi vähentää riippuvuutta kauppoihin yms., mutta rivitalossa, 5 km suuren kaupungin keskustasta ei oikein ole mahdollisuuksia kotiviljelyyn. Ei meilläkään nälkä pääse tulemaan, mutta vedestä voisi tulla pulaa poikkeustilanteessa. Kai sekin korjautuisi kun hankkisi pullotettua vettä nurkkiin jemmaan. Täytyypä tutustua aiheeseen tarkemmin.

    VastaaPoista