keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Opintolinjan valinta

Opintolinjan valinta muuttui juuri vaikeasta äärimmäisen vaikeaksi. Eduskunta on hyväksymässä lain, jonka mukaan toista samantasoista korkeakoulututkintoa ei voi rahoittaa opintotuella, edes siinä tapauksessa, ettei ole opintotukia käyttänyt ensimmäiseen tutkintoon.

http://kioski.yle.fi/omat/hei-opiskelija-vaarin-valitseminen-taisi-juuri-tulla-paljon-kalliimmaksi

On aika käsittämätön siirto tällaisena talouden aikana tehdä tuollainen päätös. Nyt jos koskaan olisi tarvetta opiskelumaailmassa joustoille. Taustalta jo muistan kun olin järjestöaktiivi opiskeluaikoina ja 1999 yritimme ajaa aloituspaikkojen rajoittamista ammattikorkeakouluihin. 90-luvun puolessa välissä oli IT-huuman myötä nostettu aloituspaikkoja kun Nokia tarvitsi enemmän insinöörejä. Tämän seurauksena tuli tilanne, jossa vuosittain 10 000 nuorta aloitti opinnot, 4000 valmistui ja 2500:lle riitti töitä.

On sanomattakin selvää, ettei ole järkevää kouluttaa väkeä kortistoon, mutta jotenkin viesti siitä meni opetusministeriöön perille yli kymmenen vuotta myöhemmin, jolloin aloituspaikkoja viimein karsittiin. Kymmenen vuoden aikana saatiin koulutettua ammattikorkeasta 15 000 nuorta kortistoon.

Tällä uudistuksella tullaan tuskin purkamaan 50 000:n korkeasti koulutetun työttömän sumaa. Laki tekee käytännössä mahdottomaksi alan vaihdon. Kuinka moni oikeasti pystyy sanomaan, mitä haluaa tehdä työkseen kun on vasta 19 vuotias? Vielä parempi kysymys lienee se, että kuinka moni pystyy ennustamaan, mikä ala työllistää sitten 3-5 vuoden päästä kun viimein valmistut? Paperi-ja IT-alat ainakin keikahtivat nurin aika nopsaan.

Mitä etua kansantaloudellemme on kouluttaa väkeä, jos ei koulutusta vastaavaa työtä ole tarjolla? Vielä suurempi kysymys tulee mieleen, että onko järkeä kouluttaa niin paljon ihmisiä, jolloin koulutuksen arvo laskee? En tietysti osaa paljoa omaa napaani kauemmas nähdä asioita, mutta mikä idea on edellyttää kaupan kassalta tradenomin kolme ja puolivuotista koulutusta kun vielä 90-luvulla siihen riitti kaksivuotinen merkanttilinja?

Aletaan jo olemaan siellä pisteessä, ettei yksinkertaistakaan työtä pysty tekemään ilman kolmen vuoden ammattitutkintoa ja parhaassa tapauksessa siihen lisäksi joitain lyhytkoulutuksia päälle, esim. hygieniapassi, anniskelupassi, tulityökortti, työturvallisuuskortti jne. Pian varmaan tarvitaan ADR-luvat, jos sinulla sattuu olemaan CRC-purkki autossa. Enkä nae mahdottomana sitäkään, jos autossa sattuu olemaan tunkki ja työkalut renkaan irroittamiseksi niin tarvii käydä hakemassa ammattiajolupa...

Miten minunkaltainen ammatinvalinnan epäonnistuja sitten vaihtaa alaa? 

Ilmeisesti oppisopimus on vaihtoehto, jolloin työnantaja maksaa koulutuksen. Siinä on vain se pulma, että pitäisi olla se työpaikka ensin ja sitäkään en ole yli tuhannella yrityksellä onnistunut saamaan. 

Työvoimatoimistosta kehotettiin hakemaan sinne minne kiinnostaa ja paikan saatuani lähettää heille tiedon siitä, jolloin kasvoton lautakunta päättää parantaako kys. koulutus minun työllistymismahdollisuuksiani niin voisin työttömyyskorvauksella opiskella. Toistaiseksi heidän suositukset ovat olleet kuntouttava työtoiminta ja työkokeilu. Siis ilmaiseksi työskentelyn eri termejä, joiden on tutkimuksien mukaan osoitettu parantavan työllistymismahdollisuuksia vain prosentin verran.

Kun omaan jo ammattitutkinnon ja ammattikorkeakoulututkinnon niin muuntokoulutus eri alalle parissa vuodessa on siten poissuljettu. Pitää siis tähyillä ylempää amk-tutkintoa, jonne hakijoita on viime kierroksilla ollut 200 ja paikkoja 15. Ylemmät ovat yleensä työelämälähtöisiä, eli näillä koulutuksilla pohjustetaan asiantuntijoiden valmiuksia siirtyä johtaviin tehtäviin. 

Yliopisto-opinnot ovat vaihtoehto, jos ei ota huomioon sitä, miten paljon on jo työttömiä korkeasti koulutettuja ja sitä, että amk-tutkinton on käyttänyt puolet opintotukioikeudesta ja yliopiston opinnot kestävät vuoden pari pitempään kuin amk-opinnot. Siis jos rahkeet edes riittävät sisäänpääsyyn, mikä ei ole itsestään selvää kun aivoja on viimeeksi käyttänyt 12 vuotta sitten ja ihan peruslaskut tuottavat ongelmia...

Todennäköisin vaihtoehto on vian istua sohvalla ja jatkaa tuloksetonta työnhakua tai pyrkiä johonkin työvoimakoulutukseen, ja sitä myötä ilmaistyöharjoitteluun. Vasta kirjoittelinkin tällaisesta koulutuksesta, joka kestää puoli vuotta ja siinä on lähiopintoja kolme viikkoa ja työssäoppimista 21 viikkoa...

Vasta luokkakaverin kanssa asiasta keskusteltiin ja yhdessä ihmeteltiin sitä opetusministeriön asettamaa tavoitetta, jossa ikäluokasta 70%:ia olisi korkeasti koulutettuja. Tämä jos mikä takaa sen, että työväki osaa teoreettisesti asioita kun taas työelämässä kaivattaisiin myös käytännön osaajia. Kun taloustilanne on tiukka, ei millään yrityksellä tunnu olevan aikaa tai kiinnostusta kouluttaa näitä teoreetikkoja käytännön tehtäviin. Sen seurauksena huudellaan osaajapulaa ja työperäistä maahanmuuttoa.

En tiedä onko päättäjillä käynyt mielessä, jos maan kulttuuria tunteva, kieltä puhuva, jonkun ammatti-/korkeakoulututkinnon hankkinut ei kelpaa töihin koulutettavaksi niin miten ihmeessä työperäinen maahanmuutto on ratkaisu tähän ongelmaan? Tulijalla ei ole kielitaitoa, ei kulttuurin tuntemusta, ei standardin mukaista koulutusta. Tällainen henkilökö on meidän työmarkkinoiden pelastus?

Vaikuttaa enemmänkin siltä, että tarkoitus on saada palkat poljettua mahdollisimman alas, pitämällä yllä runsasta työttömyyttä ja keskustelemalla jatkuvasti maahanmuuttajien hankkimisesta. 





1 kommentti:

  1. Nyökyttelen taas täällä päässä...tuoltahan tuo touhu näyttää. Sekopäistä toimintaa.

    VastaaPoista