maanantai 30. maaliskuuta 2015

Pääsiäisen taikaa

Mediassa on jonkin verran porua siitä, miten virpojilla ei tunnu enää löytyvän käytöstapoja. Lapset eivät ole vaivautuneet koristelemaan risuja, pukeutumaan asianmukaisesti ja jotkut tapaukset eivät edes vaivaudu loruja liruttelemaan vaan suoraan vonkaavat karkkia. Olipa yksi hävyttömin tapaus, jossa karkki ei ollut kelvannut vaan kerjättiin rahaa ja kun sitä ei tippunut, jätti yksi lapsista ulosteen muodossa vastalauseen pihanurmikolle.

Kävi meilläkin virpijia, mutta kaikki olivat asianmukaisesti tapahtumaan varustautuneet ja olivat karkeista ja jopa purukumista(kyllä, hampaistakin täytyy pitää huoli karkinsyönnin lomassa) innoissaan.

Jäin vain pohtimaan, onko kyseessä kotoa opittu ja kenties sosiaalitukien varassa elävien perheiden passiivisuudesta otettu esimerkki? Kotoa opittu, että kaiken saa, vaikkei työtä tekisikään? Aina tämä voi olla mahdollista, mutta toisaalta mistä opit ovat kotiin kantautuneet? Työpaikoilta, jossa opetetaan menemään siitä ylitse, missä aita on matalin. Jokapuolella kehotetaan tekemään vain se 80% tai niin vähän mistä asiakas on valmis maksamaan.

Toisaalta myös hävyttömyys voi kantautua tuolta. Puhtaasti yritysmaailman oppeja vanhemmat noudattavat kun pikku pilteille opettavat, että hölmöjä saa huijata ja kauaa ei kannata vongata karkkia vaan nopeasti siirtyy seuraavan uhrin kimppuun. Niinhän työmaailmassakin tehdään. Kun työntekijä väsyy, hänet korvataan toiselle. Tai pikemminkin ei korvata ja työt jaetaan jäljellä olevien kesken.

Jatkuvasti etsitään maailmankolkkia, jossa olisi halvempaa teettää työ. Pelkästään sen vuoksi, että saadaan se osakkeenomistajien odottama vuosittainen 20% kasvu aikaiseksi. Ikävä vain, että paikallisella tasolla tämä ajattelu heijastuu seuraaviin ja taas seuraaviin sukupolviin. En tiedä ehdinkö elää siihen asti ja näkemään vähäistenkin ihmisarvojen valuvan viemäriin, kaukana ei kuitenkaan enää olla.

Maailman kovettuessa vain vahvimmat selviävät. ikävä vain, että niitä vahvoja on vain pieni määrä ihmisistä, joten miten niiden loppujen käy? Muistan lukeneeni yhteiskunnan arvon olevan suoraan riippuvainen siitä, miten siinä pidetään huolta heikommistaan. Kehityssuunta ei ole lupaava.

Lähtölaskentaa tuntemamme yhteiskuntajärjestyksen romahduksen ensimmäisiä askelia, leipää ja sirkushuveja odotellessa...



2 kommenttia:

  1. Tuo tarina pihalla kakanneesta virpojasta on peräisin anonyymistä nettikeskustelusta (Vauva-lehden av-palsta ilmeisesti) ja voi olla siis täysin keksitty juttu. Sarasvuo lienee ainoa, joka tullut omalla nimellään asiassa esiin (ja epäkohteliaat virpojat ovat mielestäni Sarasvuolle ihan oikein). En vetäisi virpomislegendoista laajoja johtopäätöksiä.

    Hieno blogi sinulla kuitenkin, ja bloggaushan on viimeistä huutoa työnhaussa nykyään. Varmasti työllistyt pian!

    T: Työtön joka ei bloggaa

    VastaaPoista
  2. Kiitos kehuista! Pidän kirjoittamisesta, ADD tosin tuo oman lisämausteen teksteihin ja vaikka kuinka niitä muokkaa, niin todella usein niistä muodostuu sellaista tajunnan virtaa...Vaikka normaalisti kuljen aina vastavirtaan ja omia polkujani niin blogaaminen on niitä harvoja, joissa menen massan mukana.

    Tekstin taakse olin piilottanut ajatuksen nykyajan trendien kyseenalaistamisesta. Jo havainto siitä, että tällaiset asiat ylittävät uutiskynnyksen, saavat minut huolestumaan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kieltämättä, sorruin itsekin julkisuushakuiseen kirjoittamistapaan tässä blogauksessa, sillä pidän siitä, että aihe saa keskustelua aikaan. Itsekseen höpinään kyllästyy ajan kanssa, niin on mukava saada kommentteja ja sitäkautta mahdollisuus vaihtaa ajatuksia.

    Niin asiaan, olen ihmetellyt kuinka vähän palstatilaa ihmisen suuret saavutukset saavat verrattuna siihen, kun jokukukalie julkkisena itseään pitävä on ottanut silikonit tms. Missä on riemu tieteellisistä saavutuksista? Miksei olemassaoloomme tässä maailmankaikkeudessa liittyvistä löydöistä uutisoida? Ymmärrän toki, että jonkun silariblondin uusin leikkaus myy paremmin, mutta mitä se kertoo meistä ihmisistä kun raha ja turhamaisuus on se mitä meille tarjoillaan?


    VastaaPoista