lauantai 29. elokuuta 2015

Elämää oravien kanssa

Maalla asuminen on monen toiveiden täyttymys. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, ketkä saavat nauttia luonnon läheisyydestä ja kuitenkin olla sopivan lähellä kaupungin palveluja.

Olen monesti miettinyt mitä kertoa noista viihdyttävistä ja toisinaan kiihdyttävistä villieläimistä, joita myös oraviksi kutsutaan. Takapihallamme niitä on jo vuosien ajan vieraillut useampi yksilö, tai voivat olla samojakin, kuka noista tietää. 

Muutama vuosi sitten toteutimme kolmen ihmisen voimin oravapopulaation laskennan. Tuolloin suoritettu laskenta vahvisti kahdeksan yksilön läsnäolon pihallamme. Silloin pääsimme myös todistamaan sekä kuusioravan että mäntyoravan yhteiseloa pihallamme.

Mitään erityisiä pyrkimyksiä näiden luonnonolioden kesyttämiseksi en ole ajatellut tehdä. Lähinnä pyrin vain ruokkimaan niitä, saaden vastalahjaksi katsella niiden touhuamista ruuan parissa. Eli käytännössä katson kun ensimmäinen yksilö jemmaa pähkinöitä pihamme jokaiseen kukkaruukkuun ja heti perään tulee toinen yksilö ja kaivaa ensimmäisen jemmat esiin ja tyhjentää ne...

Useimmiten ensimmäinen yksilö huomaa tämän toiminnan ja silloin toinen saa aikamoista kyytiä. Yllättävän reviiritietoisia siis ovat. Koomisinta kyllä, ovat myös aika säikkyjä. Ei pelkästään lenkkeilijöitä kohtaan vaan myös lintuja. Olen monasti saanut hymähtää sille kun  paikalle saapuu talitintti ja orava ei tätä heti huomaa. Huomatessaan tämän uhkaavan pedon, säntää orava puuhun säksättämään, haikeana seuraten kun hänen pähkinänsä katoavat ison mörön suuhun...

Mukavasti ovat myös oppineet tulemaan ikkunalaudoille kolistelemaan kun pähkinät ovat loppu. Hetkittäin tulee tunne, että kumpi tässä viihdyttää kumpaa, koska tuntuvat tulevan vartin välein kerjäämään lisää ruokaa. 

Joku yksilö on alkanut osoittaa vähän turhan korkeaa omatoimisuutta..Täytynee keskustella noiden kanssa rajoista...

http://1drv.ms/1Isfq2z



2 kommenttia:

  1. Ihana vieras teillä! Meillä välikatolla on orava pitänyt pesää muutamana vuotena. Sen tietää aina rapinasta katolla sekä siitä, kun pienet, jo itsenäiseen liikuskeluun tottuneet oravanpoikaset alkavat juosta keittiön ikkunalaudalla ja koputella ikkunoihin. Oletkos koskaan jättänyt niille sieniä? Näin kerran oravan asettelevan löytämänsä sienen nätisti pihapuun oksalle ja siitä lähtien olen aina vienyt niille sieniä tiettyyn oksanhankaan. Aina kun käyn kurkkaamassa, sienet ovat hävinneet parempiin talvivarastoihin =). Hauskoja otuksia kerrassaan!

    VastaaPoista
  2. Tuo sienihomma oli kyllä ihan uusi juttu. Tuosta lähimetsästä varmaan löytyisi tatti tai pari jos malttais mennä etsimään.

    Täytynee kirjoitella noiden puuhailuista. Ovat aika viihdyttäviä kavereita ja siinä mielessä ovat harvinaisuuksia kun niiden kärsivällisyyd on lyhyempi kuin minulla...

    VastaaPoista