sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Työttömyyteen paluu

On jälleen aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada asioita tapahtumaan, toisin sanoen tekstiä eetteriin. 

Toisaalta nuo sanat puistattavat, sillä niitä usein viljellään henkilöille, jotka poikkeavat ns. normaalien ihmisten massasta; kuten työttömät, mielensairauksista kärsivät ja muuten vain rohkeasti eri tavalla ajattelevat ihmiset. 

Olen laiminlyönyt lukijoitani (kaikkia neljää, kiitos heille sitkeydestä) jo pitkään kirjoittamalla todella satunnaisesti ja toistaiseksi enemmän alkoholismista kuin työttömyydestä.

Toisaalta molemmista on suoraa ja epäsuoraa kokemusta, ja jonkin verran tunteen paatosta, joten miksikäs en purnaisi välillä muistakin aiheista. 

Minulla on enää muutama viikko palkkatukityötä jäljellä, jonka jälkeen on lusittava kertyneet vuosilomat pois, sillä kaupunki ei suostu maksamaan niitä rahana, vaikka työpanokselleni olisi selvä tarve ja esimiehenikin olisi halunnut minun työskentelevän loppuun saakka. 

Usein tullaan tähän, miten kaikki maksaa liikaa. Talouselämästä hiljattain luin, kuinka ohjelmistokehitykseen suuntautunut insinööri Intiassa maksaa n. 350€/kk ja Suomessa vastaava sitten on jotain 3500-7000€/kk sivukuluineen. Tässä vaiheessa on varmaan aivan turha yrittääkään enää saada Suomalaista työtä yhtä kilpailukykyiseksi verrattuna ns. halpamaihin, sillä kustannukset painivat aivan eri sarjassa, jotta voitaisiin ikinä laittaa kampoihin. Osaaminen on kallista, mutta niin on eläminenkin tässä maassa. 

En ole tavannut insinööriä, joka kokisi itsensä merkittävästä rikkaammaksi kuin ns. keskiluokka. Opiskelut kestävät kauan ja palkat ovat matalat. Koulutukseen sijoitettu aika nuoruudesta ei takaa pääsyä parempaan tuloluokkaan. Jo pelkästään opiskeluihin käytetty aika vuosissa ja valmistumisen jälkeen vietetyt vuodet matalilla aloituspalkoilla takaavat sen, ettei insinööri välttämättä koskaan saavuta tuloissaan tilannetta, jossa pääsee tasoihin ammattikoulun käyneen ystävänsä kanssa.

En ole vielä kertaakaan kirjoittanut ajatuksiani maahanmuutosta ja voi olla, että sohaisen muurahaispesää tuomalla ajatuksiani julki kyseisestä aiheesta. 

Viime aikoina on jälleen käynnistynyt jokin työttömien parjauskampanja mediassa. Samoin on tuotu esiin, että maahanmuuttajien kotoutumiseen voisi toimia samat keinot kuin mitä käytetään kantaväestön työttömien saamiseksi työmarkkinoille, eli työkokeilu. Jokseenkin vaikea uskoa tämän toimivan. Himmeä mielikuva olisi asiasta, että tätäkin aihetta on tutkittu ja todettu, ettei työkokeilut tms. tempputyöt lisää työttömän henkilön valmiuksia päästä työelämään käsiksi niin miten se sitten voisi toimia maahanmuuttajankaan kohdalla, jolla on puutteellinen kieli- ja ammattitaito? Suomihan on tunnettu siitä, että joka vietävän mutterin kääntämiseen tarvitset koulutuksen ja sertifikaatin. Ja jos sinulla sattuu olemaan pätevyys kääntää mutteria oikealle niin et automaattisesti ole pätevä sitä kääntämään vasemmalle... 

Toisaalta on hyväksyttävä ajatus, että avustuksen vastineeksi tehdään edes jonkin sortin työpanos, mutta tässä onkin ansan paikka. Kun yhteen ääneen huudellaan, että loispummit; ne työhaluttomat työttömät ja maahanmuuttajat kuuluukin laittaa näihin 9€/pv työkokeiluihin, niin piakkoin saadaan huomata kulloisessakin työpaikassamme käynnistyvät YT-neuvottelut, joiden seurauksena jatkamme samassa työssä, mutta palkkaa ei maksakaan yritys vaan KELA ja se on summaltaan 9€/pv...Siinä sitten kurkku kipeänä äskeisestä sosiaalipummeille huutelusta ihmetellään, kuinka tässä nyt näin kävi, että minustakin tuli sosiaalipummi?

Eikös muuten olekin mielenkiintoista, miten muuttamalla saman asian sanamuotoa, viesti itse asiasta muuttuu merkittävästi?

Aiemmin kuukausittain työttömille maksettava rahasumma oli nimeltään työttömyyskorvaus, joka kertoi suoraan kyseessä olevan raha, joka on korvaus siitä, ettei yhteiskunnalla ole tarjota sinulle töitä. 
Se muistaakseni luotiin joskus vuonna miekka&kilpi kun maaseudun sesonkityöläisillä eli ns. reppureiskoille ei ollut talvisin töitä. Rahallinen korvaus takasi sesonkityöläisen pysymisen maassa, jottei hän lähtisi ulkomaille onnea etsimään ja jäisi sille tielle. Rahallinen kannuste takasi myös sen, että hän olisi jälleen seuraavana sesonkina käytettävissä. 

Nykyisin tuota rahasummaa nimitetään työttömyysetuudeksi. Mistä lähtien on ollut etuus saada korvausta siitä, että hyvinvointiyhteiskunta on ajettu tilaan, jossa sillä ei ole enää tarjota keinoa elättää itsensä työllä? Kun korvausta työn puuttumisesta aletaan nimittää etuudeksi, särähtää se vielä toistaiseksi palkallista työtä tekevän henkilön korvaan niin, että hän alkaa ajatella työtä vailla olevan henkilön olevan jollain tavalla etuoikeutettu häneen verrattuna. Tämän varjolla onkin helppo saada yleinen mielipide vastikkeetonta rahan jakamista vastaan ja piakkoin työttömyys"etuudella" työskentely kuulostaa niin hyvältä, että siitä saadaan laki runnottua läpi. Seuraava askel onkin palkkatyön loppuminen kokonaan ja yhteiskunnan jakautuminen omistavaan luokkaan ja köyhälistöön.

Työkokeiluiden uhka siis vaanii meitä kaikkia, jopa niitä, jotka tällä hetkellä vielä ovat palkkatyössä. 

Olen aina ihmetellyt, että mikä ihme ihmisiä ajaa tänne kylmään pohjolaan? Onko tämä jotenkin eksoottinen paikka siellä dyynien keskellä asustavien paimentolaisten mielestä? Toinen itseäni askarruttava seikka on se, että miksi tänne halutaan ns. vääräuskoisten keskelle? Onko ajatuksena, että täällä ollaan niin suvaitsevia tulijoita kohtaan, että täällä vaikka luovutaan kristinuskosta, jottei loukata tulijoita? Vai että täällä on runsaasti potentiaalisia käännytettäviä ja siinä tehtävässä onnistuttuaan voi taata itselleen paikan paratiisissa? 

Katson joskus asioita todella pienen ikkunan lävitse ja mietin mitä itse tekisin. Jos minulla olisi tilanne edessä, että joutuisin kotimaastani lähtemään. Valitsisinko maan, jossa suunnilleen kaikki on päinvastoin kuin mihin olen tottunut vai maan, jossa edes jollain tavalla on ymmärrettävä kieli ja kulttuuri? Sen verran arka olen, että taitaisin kokeilla onneani lähimaastossa, suurinpiirtein tutussa ilmastossa ja kulttuurissa.

Toki paljon puhutaan, että nämäkin vyöryvät ihmisaallot ovat laadultaan lähinnä elintasoon- eivätkä humanitäärisin perustein tulevia pakolaisia. Pahat kielet sanovat, että Afrikan maanosassa löytyy myös rikkaita valtioita, joissa kieli, uskonto ja kulttuuri on samankaltaista kuin lähtömaassa, mutta siellä joutuu tekemään töitä menestyksen eteen. Ihminen taitaa olla geneettisesti ohjelmoitu etsimään maksimaalisen hyödyn minimaalisin ponnistuksin. Mene ja tiedä, itse vain ihmettelen kaikennäköisiä asioita ja ihmisen motivaatiota toimia kuten toimii.

Olen miettinyt, voiko tässä taustalla olla vain jättimäinen huijaus, jota rikollisjärjestöt harjoittavat tienatakseen. He maalailevat ruusuisia kuvia Suomen olosuhteista ja asumisesta täällä. Valitettavan moni menee lankaan ja myy kaiken omaisuutensa ja maksaa kalliisti matkastaan tänne. Perille saavuttuaan voi tulla hieman huijattu olo... Toisaalta en tiedä voiko noita rikollisjärjestöjä ihan suoraan aiheesta syyttää, hehän vain soveltavat markkinatalouden oppeja hieman toisenlaiseen yritystoimintaan...

Toisaalta tuo edellä mainittu on realismia meille kantaväestölle. Muistan kyllä korulauseet koulutuksen kannattavuudesta ja hienot esitteet koulutuslinjasta, jota päädyin opiskelemaan. Siinä mainittiin kuinka koulutuslinjan valinneista 94% työllistyy opintojen aikana tai välittömästi valmistumisen jälkeen. Omasta luokastani amk:ssa taisi kyllä työllistyä vain se 6% alalleen. Niin no, eihän esitteessä kyllä puhuttu mitään, että pääsisi omalle alalleen töihin. Taisi olla se kohta painettu pienellä präntillä... Varmasti koulun jälkeen moni menee töihin minne tahansa, mistä vain palkkaa saa, sillä opintotuet on käytetty ja pahimmassa tapauksessa opintovelat painavat niskassa.

Itse olin kaukaa viisas ja tyhmä kun en opintolainaa ottanut. Nykyisellä menestyksellä insinöörin urallani, maksaisin vielä eläkepäivillänikin pois opintovelkaa, sikäli jos sinne eläkkeelle ikinä edes pääsen. Toisaalta fiksumpi valinta olisi ollut mennä oman alan töihin vaikka palkattomana, niin olisi sitten valmistumisen aikoihin ollut sitä alakohtaista työkokemusta, joka tuntuu rekrytoinneissa merkitsevän enemmän kuin ajallaan valmistuminen.

Toisaalta olen kyllä saanut kuulla koko kirjon noita selityksiä siitä, miksei juuri minua ole valittu hakemaani tehtävään, joten en omille tulkinnoilleni laita kovin paljoa painoa. Aina löytyy joku syy miksei kelpaa. En enää ota sitä niin henkilökohtaisesti kuin aikaisemmin. TEM-katsauksesta vilkaistuna töitä vailla on n. 350 000- ja palkattomissa harjoitteluissa ja tms. tilastojen siivoushommissa on n. 150 000 ihmistä, se tekee puoli miljoonaa ihmistä on vailla keinoa elättää itsensä työnteolla. Tänä aamuna MOL:n sivuilla on 11 527 työpaikkailmoitusta. Vaikka sanotaan, että julkisesti ilmoitetaan vain 20% todellisista avoimista paikoista niin ne huomioiden avoimia paikkoja on 57 635. Vaikka mitenkä päin lukuja pyörittelisi niin karkeasti arvioiden jokaista avointa työpaikkaa hakee kymmenen ihmistä. Mikä tarkoittaa, että vain yksi saa työn ja yhdeksän jää ilman. Ei ollenkaan mairittelevat luvut.

Itsellä tuo hetki lähenee kun jälleen rumennan tilastoja. Nopeasti on puoli vuotta töissä mennyt. On ollut mukava tuntea olevansa tarpeellinen ja että työpanoksellani olen helpottanut toisten ihmisten työtä ja lisännyt heillä työssäjaksamista ja työssä viihtymistä. Sen kautta myös asiakkaamme kotisairaanhoidossa ovat saaneet parempaa hoitoa ja enemmän aikaa. Sitä ei aina ymmärrä, miten kauaskantoisesti voi yhden autonkuljettajan työpanos vaikuttaa, mutta omin silmin olen em. seikat todistaa ja olen myös muilta varmistanut etten ole harhoja nähnyt niin pakko se on uskoa.

Kaupunki on saavuttanut minun myötä myös rahallista säästöä kun ei ole hoitajille tarvinnut kilometrikorvauksia maksella. Toisaalta sen vaikutukset ovatkin sitten kaksipiippuinen juttu. Toisaalta säästöä tulee ympäristölle vähemmistä pakokaasuista ja niiden kautta myös ihmiset sairastavat vähemmin kun ei ole hiukkasia hengitysilmassa ja terveydenhuolto pääsee keskittymään ydintoimintoihinsa. Toisaalta alueen huoltamot ja korjaamot eivät saa niin usein asiakkaita, joten paikallinen makrotalous kärsii ja pienyrittäjät näivettyvät, joka sitten taas tuo lisää työttömyyttä.

Yhdellä autokuskilla voi siis olla aika iso vaikutus alueensa talouselämään. Veikkaan, että tuota ajatusketjua olisi voinut viedä pidemmällekin, mutta itse haluan keskittyä siihen, että lyhyen hetken minun elämällä on ollut tarkoitus ja olen vaikuttanut toisten elämään ja talouteen. Olen siis ollut olemassa. 

Piakkoin palaan kotiin sohvannurkkaan nyhjöttämään ja kulutan ainoastaan lenkkareita. En ostele paikallisilta pienyrittäjiltä palveluita; en käy ulkona syömässä (paitsi jos on liikkeen avajaiset tms. ja siellä on soppatykissä ILMAISTA hernerokkaa), en käy hieronnassa, en elokuvissa, korjaan autoni itse ja ostan osat ulkomailta toisin sanoen lakkaan kuluttamasta ja pitämästä rahaa kierrossa paikallisen talouden hyväksi. 

Vapaa markkinatalous antaa kuluttajalle mahdollisuuden ostaa tuotteensa sieltä mistä sen halvimmalla saa. Kun Suomessa on kaikki kallista, täytyy ne vähäiset roposet sitten viedä ulkomaisille kauppiaille, jonka johdosta kaikki täällä kallistuu entisestään kun hintoja täytyy nostaa, jotta yrittäjät saavat edes jotain katetta liiketoiminnastaan.

Sir James Goldsmith on kirjoittanut aiheesta kirjan:"the trap", eli Suomeksi:"ansa". Sen on suomentanut Paavo Väyrynen ja suosittelen sen lukemista. Kirjassa kerrotaan aika selväsanaisesti mitä tulee tapahtumaan taloudessa paikallistasolla kun maksimaalisen voittojen tavoittelun kiimassa siirretään työtä halpamaihin. Goldsmith osasi ennustaa talouden kehityksen nykyiseen tilaan jo reilu kaksi vuosikymmentä sitten. Jotain kuvaa sisällöstä saa kun katsoo kirjailijan haastattelun youtubesta:




3 kommenttia:

  1. Hyvin väänsit rautalangata tuon työttömyysetuuteen usein liitetyn vastikkeellisuusajatuksen ongelmallisuuden. Jaksan yhä uudelleen hämmästellä sitä, kuinka moni ei tajua vaatimuksellaan samalla sahaavansa omaa oksaansa.

    Ja todella hyvä havainto sinulta myös työttömyyskorvauksen nimityksen muuttumsesta työttömyysetuudeksi. Etuus on kyllä kavalan harhaanjohtava sana, koska siitä helposti ajaus lipsahtaa etuoikeuksien puolelle. Tai vähän niinkuin etuajo-oikeuksiin. Ei se mikään etuoikeus ole, että nipin napin pysyy hengissä. Ja joutuu turhautumaan TE-keskusten mielivaltaisiin päätöksiin ja byrokratiaan. Ja kirjoittamaan päivittäin mina-mina-mina-kirjeitä tahoille, jotka eivät niitä ehkä edes lue. Kyllä on etuoikeutettua juu...

    Mitähän muuten on tapahtunut Saku Timosen blogille? Ei löytynyt äsken haulla. Kertokaa, jos kuulette jotain.

    VastaaPoista
  2. ...aaah...minulla olikin Sakulle vanhentunut linkki. Saku löytyykin Imagen saitilta. Eipä tässä siten mittäää...

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kehuista. Olen itsekin usein ihmetellyt tuota, kuinka herkästi työssäkäyvät huutelevat vastikkeellisen työttömyyskorvaulsen perään. Eikö kukaan oikeasti ymmärrä sitä seikkaa, miten helpolla siinä ns. kusee omiin muroihinsa? Jos vastikkeellisuudesta saadaan runnottua ns. normikäytäntö niin mikä tosiaan estää sitä ulottumaan läpi koko työelämän? Siinä voidaan sitten miettiä hiljaa itsekseen, että tämäkö se suuri murros työelämässä olikin? Kukaan ei saa palkkaa, mutta työtä on tehtävä...

    VastaaPoista