perjantai 13. marraskuuta 2015

Pullopostia viihteenä

Olimme vaimon kanssa lenkillä eräänä iltana. Katselin jo jonkin matkan päästä kun kaksi iältään kenties 7-9v poikaa hoipertelee jalkakäytävällä ja toinen heistä eksyy autotielle tämän tästä. Kohdalle kun saavuimme, toinen osoitti tyhjää kättään näennäisen humaltuneena ja kysyi, että haluaisimmeko ostaa jallua, euron per paukku. Pojan äänessä ei ollut oikeasti humalaiselle tunnusomaista sävyä, joten tokaisin olevani enemmän viskimiehiä.

Vasta jätettyämme nuo pojat taaksemme, jäimme miettimään, leikimmekö itse tuon ikäisinä humalaisia? Voi olla, että ainakin minä leikin, sillä vaimoni kotona ei tietääkseni juotu ongelmaksi asti, meillä sen sijaan..no, jos olette lukeneet aiempia kirjoituksiani niin tiedätte vastauksen tuohon.

Näin jälkikäteen ajateltuna harmittaa, ettemme huomanneet pysähtyä kysymään, että onko heillä kotona kaikki hyvin ja voitaisiinko soittaa jollekulle. Sitä ei vaan hoksaa kun tuollainenkin tilanne kohdalle sattuu arki-iltana, että pojat saattaisivat oikeasti heijastaa kotiolojaan, näennäisen harmittomaan leikkiinsä.

Miten onkaan alkoholismista tullut sallittua ja arkista kun sitä noinkin nuoret pojat käyttävät mallina leikkeihinsä. Kotoa ne käyttäytymismallit opitaan ja tuon ikäisethän vielä palvovat vanhempiaan(?) ja  matkivat ihan kaikkea, mitä ne aikuiset siellä kotona tekevät. Voisin hyvin nähdä kuvitteellisen tilanteen, jossa vanhemmat pääsisivät todistamaan poikien leikkiä, jossa esittäisivät humalaista. Tähän näkyyn, sydän liikutusta täynnä voisivat ylpeät vanhemmat tokaista jotain tähän tyylin:"Ihan isänsä poika, tuollainen se iskäkin on jallupullon jälkeen!". Voi sitä liikutuksen ja ylpeyden määrää, jota alkkis tuntee nähdessään oman lapsen seuraavan omaa esimerkkiään. 

Siinä ei taatusti auta edes siitä kuuluisasta ratakiskosta väännetty esimerkki, kun yrittäisi saada alkoholistin ymmärtämään, että nyt liikutaan todella vaarallisilla vesillä. 

Sinänsä harmittomalta näyttävä leikki, joka ei pelkästään tarjoa vanhempien hyväksynnän vaan jopa suosionosoituksia, antaa nuorelle aivan vääränlaisen signaalin oikeasta ja väärästä. 

Vanhempiensa suotuisa huomio, jota jokainen lapsi kaipaa enemmän kuin mitään muuta, ei saisi ohjata tämän haurasta ja vaikutuksille altista ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että kännäämällä pääsee vanhempiensa suosioon. 

Varhain juurtuneella käytösmallilla voi olla hyvin kauaskantoiset seuraukset ihmisen elämässä. Nuorena leikin varjolla opittu ja aikuisena käytäntöön sovellettu malli, luo hyvin vinoutuneen ajatusmaailman ihmisen mieleen. Lapsena kännileikeillä suosion huipulle ponnistaneen, voi olla hyvin vaikeata käsittää, miksei sama suosio jatku kun aikuisena juo, kuten lapsena leikki. 

Aikuisen sisällä oleva lapsi, hakee edelleen sitä samaa huomiota ja hyväksyntää vanhemmiltaan, sillä varhain opitulla käytösmallilla eli juomalla. Mikäli huomiota ei saa, sitä saattaa mielessään pohtia, ettei kenties juokaan riittävästi. Vasta kun itselle vahingollinen taso juomisessa on saavutettu, saattavat jälkikasvustaan oikeasti välittävät vanhemmat puuttua asiaan. Tämä hyväntahtoinen toimi taas saattaa vahvistaa sitä lapsena opittua käytösmallia, jossa vanhempien huomion saa vain olemalla riittävän huonossa kunnossa.

Yritän kovasti olla sekaantumatta asioihin, vaikka yksi vallitseva luonteenpiirteeni onkin vastustamaton halu työntää nokkani asoihin, joihin se ei kuulu(vaimo vahvistaa tämän..). Toivoisin vanhempien kiinnittävän erityistä huomiota siihen, minkälaista esimerkkiä näyttävät kotona. 

Kotoa opittu malli tarjoaa perustan, miten pieni ihminen määrittää itsensä koko elämänsä ajan. Oikean ja väärän välillä vallitsee toisinaan aivan hiuksenhieno ero. Miten tämän eron voi havaita, jos varhain kotoa tulleet opit ovat olleet pahasti vinoutuneet?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti