sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Ajelehtiminen

Kuin lehti tuulessa liidän vailla päämäärää, tai siltä elämä toisinaan tuntuu. Päämäärää tai ei niin jotenkin on jäänyt tunne siitä, että vastavirtaan olen yrittänyt polskia jo jonkin aikaa. Jokin sisäsyntyinen mekanismi vain estää tekemästä niitä tavanomaisia ratkaisuja ja menemään massojen mukana. Muistan minulle joskus sanottaneen, että kannattaa seurata virran mukana. Luontodokumenteista muistan, että ne lohet, jotka menevät virran mukana ovat kuolleita...

Kun seuraan ihmisiä ympärilläni niin täysin vastoin odotuksiani ne ihmiset, jotka ovat menneet sen virran mukana, ovat kyllä menestyneet elämässään. Hinta jonka siitä maksoivat on taas olla hyvinkin tavanomaisia. Punainen tupa ja perunamaa, perheidylli. Siinäkö seuraus sanomattomien ohjeiden noudattamiselle. Aivan kuten armeijassa menestymisen reseptiksi muodostui olla keskimmäinen kaikessa mitä tekee.

Tässä taas on erittäin paha ristiriita työmarkkinoiden asettamille, suorastaan järjettömille vaatimuksille. Nokian liukuhihnalla matkapuhelimia kootessani mietiskelin, miksi amk-koulutus katsottiin heillä eduksi valittaessa henkilöitä tehtäviin, joita pystyi tekemään virheettömästi silmät suljettuina? Kyllä, rikos on vanhentunut, joten tunnustan koonneeni x määrän puhelimia silmät kiinni y ajan. Ensimmäistäkään ei palautunut, joten niissä ei ollut virheitä.

Tänään päättyy työsopimukseni Turun kaupungille. Varsinainen työ loppui jo muutama viikko sitten kun jäin viettämään lomapäiviä pois.

Hiljalleen hiipii mieleen muistot työttömän arjesta ja hukassa pyörin kotona etsien jotain puuhasteltavaa. Reilun puolen vuoden ajan oli jälleen selvä rytmi elämällä. Päivät töissä, illat puuhastellen, viikonloput vapailla. Nyt päivissä on työn mentävä aukko täytettävänä erilaisilla aktiviteeteillä, joita vielä en ole keksinyt...

Näiden lomapäivien aikana olen huomannut hiljalleen vaipuvani työttömyyden lamauttavaan mielentilaan, tilaan jossa ei oikein huvita tarttua mihinkään. Huomenna ponnistelen sen verran, jotta saan ilmoittauduttua jälleen työttömäksi. Samalla olisi tarkoitus ryhtyä selvittämään opiskelumahdollisuuksia ja mahdollisia opintolinjoja jotka sekä työllistävät että ovat sellaisia joita voisin kuvitella tekeväni seuraavat X vuotta.

En enää ole nuori. Luulin iän mukana tulevan viisautta vaan silti en luota kykyyni haistaa oikeaa alaa, jossa riittäisi töitä. Siksi suurin pelkoni onkin juuttua uudelleenkouluttautumiskierteeseen. 

Mitä jos jälleen valitsemani ala ajaakin minut samaan pisteeseen kuin missä nyt olen? Kuinka monta kertaa jaksan aloittaa kaiken alusta? Vastaus lienee, että oikeastaan olen jo sen pisteen ylittänyt, mutta tiedostan, etten kotona olemalla ainakaan löydä töitä. Siksi toisaalta se voi olla ihan sama mihin suuntaan tässä lähtee pyrkimään, voi lopputulos olla aivan mitä tahansa.

Eräs tuttuni sanoikin kysyikin minulta muutama täydennyskoulutus sitten, että:" mille alalle valmistun nyt työttömäksi?". Kaikessa sarkastisuudessaan tuo on erittäin asiaankuuluva kysymys. Kunpa sitä joskus tietäisi edes jotain, pienen ennakkoaavistuksen saisi jostain suunnasta, jonne kannattaisi pyrkiä. 

Olisihan se hirvittävän tylsää elämää jos vaistoaisi näitä asioita. Paremmin menee oppi perille kantapään kautta...vaimitensenytoli?







2 kommenttia:

  1. Samoissa tunnelmissa, mutta olen sinua vanhempi. Mitä nyt olen keskustellut muiden työttömien kanssa, niin samanlaisia ajatuspolkuja tuntuu kelailevan vähän yksi jos toinen. Jokainen koittaa keksiä sen viisasten kiven, jonka koulutuksen käymällä myös työllistyy. Tilanne työmarkkinoilla muuttuu niin nopeasti, että ala joka koulutuksen alkaessa vielä työllisti, saattaa valmistuttua olla jo auringonlaskun ala. Olen vahvasti introvertti, joten sopivaa alaa nyky-yhteiskunnassa on hankala löytää; lottovoitto lankeaa supliikkimiehille- ja naisille sekä niille, joilla on laajat verkostot. Valitettavasti en ole kumpaakaan näistä. Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, mitkä alat te-toimiston mielestä vielä työllistävät.

    VastaaPoista
  2. Näinhän se näyttäisi menevän, ei kerkeä koulusta pihalle kun ollaankin taas kuilevaa alaa opiskeltu. Tuon takia tuntuu aika mahdottomalta keksiä alaa, joka edes kohtuuvarmasti työllistäisi. Omat kyvyt eivät kuitnkaan lääkäriksi tai juristiksi riitä.

    Ammattibarometri antaa jonkinlaisen kuvan tulevaisuuden tarpeista:

    http://vsely.temp.web2.foral.info/wp-content/uploads/2012/04/Barometri-I_2015.pdf

    VastaaPoista