torstai 14. tammikuuta 2016

Askartelua

Vaikka Joulu onkin jo mennyt niin mieleeni tuli lyhykäisesti kertoa pienistä lahjoista, jotka päätin askarrella läheisilleni. Kyseessä siis on käsipyyhkeen tms. ripustin. 

Alunperin idea tällaisen härpättinen tekemiseen lähti minun turhautumisestani meidän keittiön käsipyyhkeeseen. Sille ominaista oli jatkuvasti pudota lattialle kun minä rähmäkäpälä yritin sitä seinän koukkuun laittaa. Pyyhkeessä siis ei ole ripustuslenkkiä lainkaan. 

Riittävän monesti kun lattian kautta tuon pyyhkeen käytin niin kynnys tehdä asialle jotain ylittyi ja lainasin jostain löytynyttä ideaa pyyheripustimesta.

Keittiöstä löytyy siis oma harjoituskappale, joten enää jäi mietittäväksi mielikuvani lahjan vastaanottavasta henkilöstä, jotta saan välitettyä palasen sielua työhön mukaan.

Sinänsä käsitöiden valtti on ainutlaatuisuus. Huolimatta vaikka kuinka ponnistelisi, niin tuskin kahta samanlaista työtä saa aikaan. Näin personointi on suhteellisen helppoa, se tulee lähestulkoon yrittämättä...

Lähtökohtana palanen lautaa, hiomapaperia, itsetehty puukko:






Vapaalla kädellä tuli piirrettyä sydämen muoto laudalle. Onneksi en siitä kuvaa ottanut. Jotenkin silmää miellyttävän sydämen muoto on tavattoman vaikea piirtää. Jälkeenpäin kävi mielessä, että olisin voinut käyttää joulupiparin muottia, sillä se on mielestäni kaunis. Toisaalta, silloin olisi vesittynyt ajatus luomistyöstä ja käsityön kautta itsensä löytämisestä. 

Minulle etenkin se on vaikeaa kun olen insinööri ja pidän symmetrisyydestä. On haastavaa työskennellä itsensä kanssa kun ensinnäkin käsin piirretty ei näytä symmetriseltä ja toisekseen käsin piirretty ei vastaa lähellekään sitä kuvaa joka mielessä on...

Työvaiheita ei järkyttävän paljoa ole, aluksi vuollaan summittainen muoto ja sen jälkeen käsin hiotaan, hiotaan, hiotaan, hiotaan ja vielä kerran hiotaan, kunnes ollaan kypsiä, eikun tyytyväisiä työn jälkeen...

Seuraavana taisin porata sydämen läpi reiän 4mm terällä, jotta pääsen pujottamaan narun lävitse.

Seuraavana istutin sydämen itsetehtyyn telineeseen ja maalasin sen valkoiseksi.

Seuraavaksi vapautin vaimon ja hän decupagesasi kuvat molemmin puolin. Kuvien kestävyyden takaamiseksi hän myös lakkasi pinnan. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta kun molemmat olemme insinöörejä niin silloin varmuuskertoimet ovat asetettu merkittävästi tavallisten ihmisten vaatimuksia korkeammalle.

Seuraavaksi pujotin rautalangan sydämen läpi ja sidoin siihen 20 cm juuttinarua keskikohdastaan. Tätä samaa tekniikkaa käytetään sähkötöissä kun vedetään johtoja uppoasennuksissa.

Seuraavaksi pujotin verhonipsun juuttinaruun ja solmin narun lenkiksi. Ruuvimeisselin avulla sitten työnsin solmun sydämen sisälle. Ensimmäinen syy oli se, että minusta sydän näyttää siistimmältä kun siinä ei näy solmua ja toinen syy on se, että solmu lukitsee narun&sydämen paikalleen ja kiinnityslenkin ja nipsun korkeuden saa säädettyä haluamalleen korkeudelle.

Lopputulos:











3 kommenttia:

  1. Hieno idea.

    Ellei ole vuolutaitoinen/omista vuolemiseen kelpaavaa puukkoa tai askartelee lapsen kanssa, niin tuon sydämen voisi tehdä uunissa kovetettavasta muovailumassasta. Reiän voi tehdä sukkapuikon avulla tai jollakin vastavalla tikulla ennen uuniin laittamista.

    VastaaPoista
  2. Tuohan voisi olla myös mielenkiintoinen ajatus. Tosin ollaan vaimon kanssa kokeiltu työstää betonia myöskin ja se on aika jännittävää.

    Turvallisuudessa tuo muovailuvaha on ihan ykkönen.

    VastaaPoista
  3. Kommentoin vaan, että hianot =).

    - Yksinkertainen

    VastaaPoista