keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Ikkunaostokset

Jokainen meistä on varmaan jossakin elämänvaiheessa harrastanut ikkunaostoksia? Silloin käytännössä kävellään kaupungilla katsellen näyteikkunoita ja haaveillaan kaikesta kauniista&kivasta. Noina kertoina kun olen itse kierrellyt vailla tarkoitusta ostaa mitään, en osannut ajatella siitä tulevan merkittävä osa aikuisuuttani. En toisaalta koskaan ole ollut mikään shoppailija vaan olen useimmiten ostanut vain tarpeeseen.

Opiskeluaikoina kun harrasti hyllyjen välissä tätä samaa periaatetta, sitä mietti Rainbow-merkin ja Heinz-merkin välillä ja totesi, että sitten valmistumiseni jälkeen ostan kyllä tuota kalliimpaa ketsuppia ja muistelen kaiholla näitä aikoja kun laskeskelin kilohintoja ja yritin etsiä edullisinta vaihtoehtoa.

Opiskeluajat toimivat erinomaisena valmentavana kouluna elämään koulun jälkeen. Edullisimman ruuan löytää jo ihan rutiinilla ja vaikka olisi silloin tällöin varaa ostaa kalliimpaa niin sitä ei enää osaa, kun koskaan ei tiedä yllättävistä kuluista, jotka vaanivat joka nurkan takana.

Hetkittäin palaan tuohon aikaan nuoruuden ja haaveiden kun tuli ikkunoiden takana haaveiltua ja mietittyä:"Sitten kun koulut on käyty ja olen töissä niin rohkenen ostamaan tuonkin itselleni". Eipä aina käy kuten haaveissa. Koulut on käyty ja täydennyskoulutuksia on myös suoritettu ja yhä vain olen tilanteessa, että haaveilen ikkunan takana.

Eräällä tavalla työttömyys on tarjonnut mainion opetuksen irti materiaalisen elämäntyylin palvomisesta. Sitten kun tulee eteen aika, jolloin tarvitsee uudet kengät, vanhojen 10+ vuotta katuja nähdeiden tilalle, sitä ajattelee, että ainakin elää oppien mukaan nuukasti, eikä haaskaa ennestäänkin rajallisia luonnonvaroja. Tämä aate on puhtaasti itsepetosta ja huomion kääntämistä syrjään siitä tosiasiasta, että on elänyt köyhyysrajan alapuolella siitä lähtien kun armeijaan lähti...

Surkuhupaisaa miten elämä muuttuu. Nuoruudessa sitä haaveili niistä tuotteista siellä näyteikkunan takana ja aikuisuudessa sitä haaveilee töistä. Olen huomannut nykyään tekeväni näitä ikkunaostoksia työpaikoista. Kerta toisensa jälkeen katselen niitä eri lähteistä ja pyrin toteuttamaan toiveeni, mutta aina vaan saan tyytyä haaveilija rooliin. 

Kun 1500+ kertaa saa kuulla olevansa epäsopiva jälleen yhteen työhön, niin auttamatta sitä alkaa miettimään omaa asemaansa maailmassa. Suomessa ei ole kastijakoa, mutta sanaton mittari ihmisarvolle on olemassa. Korkeinta arvostusta nauttivat lääkärit. Sen jälkeen tulee suurinpiirtein kaikki muut ammatit. Sitten tulee siivooja->työtön/pakolainen. 

Tilannetta ei helpota yhtään vanhemman polven edustajat, jotka korkeammasta asemasta käsin laukovat mitä eriskummallisempia kommentteja liittyen työttömyyteen ja sosiaaliturvaan. Tällä siis viittaan Hesburgerin perustajan viimeaikaiseen möläytykseen, jonka mukaan sosiaalituet laiskistavat ihmiset makaamaan ennemmin sohvalla kuin tarttumaan työntekoon. 

Tämä tietämättömyyden taso nykymaailmanmenosta voisi aiheuttaa kiukkua ja raivoa minussa, joka työttömyyden synkemmän puolen olen kokenut. Sen sijaan tunnen sääliä ja myötätuntoa ihmistä kohtaan, jonka täytyy kärsiä alzheimerin taudista tms. iäkkäämmälle tyypillisestä, kognitiivisia kykyjä heikentävästä sairaudesta, sillä tuollaiset julkilausumat vain paljastavat, miten ymmärrys nykymaailman tilasta on todella vajaa tai harhainen.

Ei ole hyvien sosiaalitukien syy, että TE-toimiston kirjoilla on liki 700 000 ihmistä vailla täysipäiväisiä töitä. Samaan aikaan avoinna on vain vajaa 16 000 työpaikkaa ja kun hakukriteeriksi laittaa yli 12kk kestävän työn niin tulokseksi tulee alle 9000 työpaikkaa. 

Miten saataisiin apua tälle "Hesen" edustamalle ikäpolvelle, joka elää yhä siinä uskossa, että korkeakoulusta opiskelevista nuorista kilpaillaan, kuten heidän nuoruudessaan vuonna kivi&käpy? Opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta edes valita työtään, sillä lähestulkoon jokaiseen avoimeen tehtävään hakee 200+ ihmistä. Hiljattain lakutehtaalle haettiin tuotantoon henkilöstöä niin tehdas sai yli 1000 hakemusta.

Työpaikkojen ikkunaostokset herättävät yhtäaikaa toivonkipinän ja sitten toisaalta kerta toisensa jälkeen saa huomata edessään olevan lasiseinän, joka estää pääsyn sinne työmaailmaan.



11 kommenttia:

  1. Hesburgerin Salmelan kirkkaan otsan takana on pilkkopimeää. Ensin tehdään työttömiä voittojen maksimoimiseksi ja sitten haukutaan työttömiä laiskoiksi ja sosiaalitukien nostajiksi. Mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Vielä niinkin lähellä historiassa eli 80-luvulla oli elinkustannuksiin nähden paremmat sosiaalitetuudet kuin mitä tänä päivänä on saatavilla ja tuolloin vallitsi täystyöllisyydeksi laskettava alle 5% työttömyys. Nähdäkseni korrelaatiota sosiaalietuuksien suurella määrällä ja työhaluttomuudella ei ole havaittavissa.

    VastaaPoista
  3. Herrat Kakkonen ja Laakkonen komppaavat Hesen Salmelaa eilisessä Ilta-Sanomien jutussa. Olipa äärettömän vastenmielistä lukea näiden ahneuden äänitorvien kommentteja, varsinkin kun isolla osalla suomalaisista arkipäivä on päivittäistä taistelua selviytymisestä. Erityisesti jäin ihmettelemään Kakkosen kommenttia siitä, miten ihmeessä kukaan haluaisi palkata kaksi vuotta työttömänä olleen henkilön. Jos tuo on yleinen ajattelumalli työnantajilla, en enää yhtään ihmettele sitä että töitä ei tahdo löytyä.

    VastaaPoista
  4. En olekaan kyseistä artikkelia lukenu, taidankin etsiä sen ja aloittaa päivän pahoittamalla mieleni, taas.

    Tuo taitaa olla vallitseva ajattelumalli. Perisuomalaista on ajatella niin, että kerran kun epäonnistut niin olet aina tämän jälkeen kelvoton kapine. Tuollaiset kommentit kyllä kertovat karua kieltään siitä, millainen ilmapiiri täällä vallitsee. Kouluissa valehdellaan räikeästi nuorille, että erehdyksistä pitää oppia. Niin niistä oppiikin. Valitset väärän/väärät ammatit ja huomaat erehdyksen vieneen sinulta mahdollisuuden tehdä töitä koko loppuelämäsi ajan, sillä vähänkin pidempi työttömyysjakso tiputtaa sinut haluttavuudessaa roskakori-kategoriaan.

    Rivien välistä myös on luettavissa, että kaikki työpaikat menevät työpaikan vaihtajille, joten se on se aikaisemminkin kuvaamani pienen piirin tuolileikki, jota me työttömät saamme ikkunan takaa varjoista käsin katsella

    VastaaPoista
  5. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001130400.html

    VastaaPoista
  6. Ohhoh, no nyt on kaverit todella vieraantuneet todellisuudesta... Vaimon kanssa tovi sitten keskusteltiin aiheesta, miksei yhteiskunnalliset asiat oikein tahdo kiinnostaa. Tultiin siihen lopputulemaan, että siinä heittää rajallisia voimavaroja hukkaan koska käytännössä minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta asioihin ei ole.

    Pääsin itse kertomaan työttömyydestäni ja korkeasti koulutettujen työttömyydestä valtakunnalliseen tv-ohjelmaan, jossa paikalla olivat Suomen päättäjät ministereitä myöten ja katsojina ehkä miljoona kansalaista. Vaikuttiko se minun tai muiden kaltaisteni työttömyyteen? Ei sitten millään tavalla. Kultalusikkaiset dinosaurukset vain haukkuvat nykypolvea vetelyksiksi. En tiedä yhtään suorempaa ja isompaa kanavaa saada ääntäni kuuluviin verrattuna jo käyttämääni väylään, eli valtakunnalliseen asiaohjelmaan.

    Heh kun seuraavaksi joku hyväntahtoinen minulle ehdottaa verkostoitumista tai soittelua firmoihin niin taidankin käyttää tuota hyväkseni ja kertoa minun tv:ssä kertoneen miljoonalle suomalaiselle+ministerit, että etsin töitä. Ei taida monella olla yhtä isoa kattavuutta...

    VastaaPoista
  7. Aivan loistava kirje Heikki Salmelalle:

    https://www.facebook.com/anne.nyman.14/posts/1045312242202984?fref=nf

    Kirjoitin Heikki Salmelalle avoimen kirjeen ja laitoin sen Turkulainen-lehteen. Saapa nähdä, julkaisevatko. Näin kirjoitin hänelle:

    "Avoin kirje Hesburger-ketjun isälle:

    Hyvä Heikki Salmela,

    mielestäsi Suomessa tehdään liian vähän töitä ja liian lyhyttä työviikkoa. Mainitsit, että 40 tuntia ei riitä, vaan töitä täytyisi tehdä 45 tuntia viikossa. Olet myös huolissasi suomalaisten työmotivaatiosta, joka on mielestäsi heikentynyt sosiaaliturvan takia. Mainitset myös, että "meidän ei tarvitsisi leikata niin paljon, kun vain ruvetaan tekemään töitä".

    Mielenkiinnolla lähdin erääseen Hesburgeriin kyselemään, miten Sinun firmassasi teetetään ja tehdään töitä. Siellä varmasti toimitaan esimerkillisesti, vai mitä?

    Voitko kuvitella hämmästystäni, kun työntekijät murheellisina selittivät, että kukaan heistä ei saa tehdä kokopäivätöitä paitsi ravintolapäällikkö? Työhaluja ja -kykyjä olisi, mutta sopimustunnit ovat todella surkeat. Toiseen Hesburgeriinkaan ei uskalla vaihtaa, koska tarjolla on vain neljän tunnin (kyllä, luit aivan oikein: neljän tunnin!) viikkotyösopimuksia.

    Tarjoamallasi työllä ei elä. Neljän tunnin, tai kymmenenkin tunnin viikkosopimus on aivan vitsi, jos puhutaan ihmisestä, joka tekee tätä työtä päätoimisesti eikä asu vanhempiensa luona. Pohdin tätä taustaa vasten, tarkoititko sanoa, että NELJÄ TUNTIA EI RIITÄ - siinä olen kanssasi aivan samaa mieltä! On pilkantekoa edes tarjota tuollaista työsopimusta!

    En tiedä, muistatko, millaista on yrittää tulla toimeen todella pienillä tuloilla. En oikein käsitä, miten tuossakin tilanteessa voisi pärjätä ilman sosiaalitukia, jos kerran haluaa tehdä töitä ja pyytää saada tehdä töitä, mutta töitä ei anneta?

    Olinpa kyllä hämmästynyt! Tunnetko muuten sanonnan "Ei kannata heitellä kiviä, jos asuu lasitalossa"?

    Jos nyt ihan tosissaan puhutaan, niin mielestäni on irvokasta, että joku vaatii 45 tunnin työviikkoja työntekijöille, kun palvelualojen suurimpia ongelmia on vastentahtoinen osa-aikatyö. Työtä voidaan teettää vaikka kuinka pienillä tuntimäärillä ja millä tahansa perusteilla. Työntekijät pyytävät lisätöitä ja työsopimuksensa kokoaikaistamista, mutta ei tipu. Se on aivan kuin joku periaatekysymys. Suomeen halutaan ilmeisimmin luoda työssäkäyvien köyhien luokka.

    Suomessa työskentelee osa-aikaisena yli 300 000 palkansaajaa. Määrä on PAMin mukaan kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana yli 60 prosentilla. Suuri osa Suomen yli 300 000 osa-aikatyöntekijästä haluaisi tehdä kokoaikatyötä.

    PAMin vuoden 2013 jäsenkyselyn mukaan esimerkiksi lähes kolme neljästä (71 %) myyjästä työskentelee osa-aikaisena siksi, ettei kokoaikatyötä ollut tarjolla. Tunnen oman alani, kaupan alan, paremmin kuin ravintola-alan ja voin kertoa, että on suuria kauppaketjuja, joissa yli 80 % työntekijöistä on osa-aikaisia, valtaosa vastoin tahtoaan. Ketään ei kokoaikaisteta, vaan mieluummin otetaan aina vain lisää osa-aikaisia naurettavilla 6 tai 12 tunnin viikkosopimuksilla. Tämäkö on sitä työpaikkojen luomista, josta nykyään puhutaan?

    Tiesitkö muuten, että työsopimuslain mukaan työnantajan on aina tarjottava töitä jo palveluksessaan oleville osa-aikaisille työntekijöille ennen uusien työntekijöiden palkkaamista?

    Tiedätkö, luulen, että ongelma ei olekaan työntekijöissä ja meidän työmotivaatiossamme. Kyllä me haluamme tehdä töitä, sinunkin työntekijäsi haluavat.

    Mitä, jos nyt näytät mallia ja tarjoat kaikille työntekijöillesi työsopimuksen, jossa on riittävästi tunteja, että työllänsä elää ja tulee toimeen. He haluavat ruveta tekemään töitä, niin kuin toivoitkin.

    Kun kaikki Suomen vastentahtoiset osa-aikaiset ovat saaneet kokopäiväsopimuksen ja tekevät iloisena täyttä työviikkoa, niin katsotaanko vaikka sitten uudestaan sitä työviikon pituutta.

    Ystävällisin terveisin

    Anne Nyman
    myyjä, luottamusmies ja PAMin valtuuston jäsen

    VastaaPoista
  8. Huh, olipa todella hyvä kirjoitus. Katsotaanpa, tuleeko Salmelalta vastine.

    VastaaPoista
  9. Tuli jo ja oli aika ympäripyöreätä tarinaa siitä, miten työntekijät haluavat osa-aika duunia... Sitten linkki juttuun, ettei työhaluttomille työttömille kelpaa kokoaikainen työ kun ansiosidannaisilla pärjää niin hyvin. Jos 1500€/kk palkkatuloista tipahtaa ansiosidonnaiselle niin käteen jää 722€/kk. Jos tuo ansiosidannainen on parempi kuin palkkatulo niin pitäisikö miettiä palkkojen alhaisuutta kuin sosiaalietuuksien suuruutta.

    http://www.turkulainen.fi/artikkeli/372350-nain-heHyvä Anne Nyman PAMin valtuuston jäsen, kuten olen useampaan kertaan korostanut, olen hyvin huolissani Suomen – meidän kaikkien suomalaisten – tulevaisuudesta, ja koen velvollisuudekseni tuoda esiin järjestelmän epäkohtia, joita pitkän yrittäjäurani aikana minulle on selvinnyt.

    Olen varma, että PAM:in hallituksen jäsenenä tunnette myös ravintola-alan toimintaympäristön. Ravintola-alalle hyvin tyypillisesti työvoimatarpeet ovat päällekkäisiä, eikä sen huomioiminen ole ristiriidassa työaikalain ja työehtosopimuksen lisätyöntarjoamisvelvoitteen kanssa. Myynti ja asiakasmäärät painottuvat tiettyihin päiviin ja vuorokaudenaikoihin, ja muina aikoina työvoiman tarve on selvästi vähäisempi. Alalla viitataan usein ns. käsiparisääntöön. Ravintolassa on oltava myyntiä ja asiakasmäärää vastaava määrä käsipareja. Jo vuorossa olevalle työtekijälle ei voida siis tarjota lisää tunteja samalle ajankohdalle. Esimerkiksi jos perjantai-iltana työvuorossa olevana työntekijä haluaa lisätä tuntejaan, voidaan silti joutua palkkaamaan toinen osa-aikainen työntekijä, jos käsiparien tarve on nimenomaan perjantai-iltana.

    Siinä missä kaikilla aloilla osa-aikatyö ei ole edes mahdollista, ravintola-alalla osa työntekijöistä tekee osa-aikatyötä omasta tahdostaan esimerkiksi perhesyistä. Opiskelijoiden tapauksessa tuntien lisäämisen esteeksi muodostuvat usein myös opintotuen tulorajat.

    Olen antanut oman näkemykseni siitä, miksi Suomi rypee nykyisessä tilassaan ja millaisin lääkkein tilannetta tulisi korjata. Lienemme yhtä mieltä ainakin siitä, että nykyiseen tarvitaan muutos. Aina ei edes kokoaikainen työ kiinnosta, kuten Lappeenrannan Uutiset hiljattain uutisoi: http://www.lappeenrannanuutiset.fi/artikkeli/371751-pitseria-ei-loyda-ty...

    Heikki Salmela

    yrittäjä

    Tähän kirjoitukseen Salmela vastaa: http://www.turkulainen.fi/artikkeli/372206-mielipide-avoin-kirje-heikki-...

    se-salmela-vastaa-kohuun



    VastaaPoista
  10. No niin, sitten vaan sopparit vaikka 11 Hesburgeriin. Sillähän ne Salmelan mielimät tunnit saadaan täyteen ;D

    VastaaPoista
  11. Turussa voisi onnistuakin, kun kähes joka kulmalla on Hesburger niin ei mene siirtymisiin paljoa aikaa...

    VastaaPoista