keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Insinööripula uhkaa Suomea

Otsikonmukaista tuubaa työntää vuorostaan ilta-Sanomat. Jokseenkin kyllästyttää tuollaiset katteettomat lausahdukset. Vanhemmat polvet muistavat hyvin tuota tismalleen samaa hoetun jo 70-luvulta lähtien, kun ihmisiä lähti massoittain Ruotsiin töiden perässä.

Itse kuulun siihen ikäpolveen, ettei meistä koskaan ole kilpailtu työmarkkinoilla. Pikemminkin päinvastoin. Meidän on pitänyt kilpailla koulutuspaikoista ja töistä. Lisämausteena meidän aikana on lanseerattu kaikennäköiset työkokeilut ja työelämävalmennukset, jotka hienoista termeistä huolimatta tarkoittavat sitä, että teet töitä ilman palkkaa ainoastaan 9€/pv ylläpitokorvausta vastaan, josta 6€ menee edestakaisiin bussimatkoihin... Toki köyhyyttä kauan kokeneena osaa jo kokata kolmella eurolla ruokaa niin ettei pääse nälkään nääntymään.

Opiskelujen alkuaikoina (99-01) olin järjestöaktiivina ja tuolloin joka vuosi insinööriopinnot aloitti n. 10 000 nuorta. Valmistui 4000 ja töitä riitti 2500:lle. Vasta 2012 aloituspaikkoja karsittiin, joten kovasti ihmetyttää, että vain kymmenessä vuodessako tänne saapuu se mystinen työvoimapula? Eivätkös ne suurten ikäpolvien eläköitymisen huippu saavutettu jo 2012, jolloin piti tuoda maahan 100 000 uutta työntekijää.

Hmm, taidankin olla sekaisin termeistä. Artikkelissa puhuttiinkin nimenomaan osaajapulasta. Miten osaajaksi sitten päädytään? Hatara mielikuva osaajaksi päätymisestä on sellainen, että ensin aloitetaan pohjalta ja osaamisen karttuessa saadaan lisää vastuuta ja ennenpitkää sitä päätyy vaikka pääministeriksi. Entäs sitten he, joiden työura tyssää siihen, ettei pääse edes koulutustaan vastaaviin kesätöihin kun ei ole työkokemusta alalta?

Siinä on mielenkiintoinen dilemma. Työmarkkinat kaipaavat viiden vuoden päästä valmiita osaajia, mutta sellaisia ei synny ilman pitkää kokemusta. Nuorisotyöttömyys on maassamme ollut korkea jo vuosia ja hallituksemme ratkaisu asiaan on korottaa eläkeikää ja pitää seniorit työssään entistä pidempään, jos siis eivät saa YT-arpajaisissa voittoon oikeuttavaa tikettiä nelikymppisinä ja sen myötä syrjäytetä työelämästä pysyvästi. Nyt pitäisi palkata runsaasti insinöörejä töihin, jos kuvitellaan viiden vuoden päästä tarvittavan osaajia. Osaaminen muodostuu hiljalleen kokemuksen karttuessa. Maamme työelämä vain on niin vinoutunut, että kuvitellaan koulun penkiltä saatavan valmiita ammattilaisia, jotka innovaatioillaan nostavat yritykset uuteen kukoistukseensa. Ei se ihan niin mene. Teoria ja käytäntö usein soljuvat yhteen kuin vesi ja öljy.

Joskus tuntuu, että pitäisi muuttaa muualle. Tämä ei enää ole maa, johon synnyin 70-luvulla ja tunsin sen vielä omakseni opiskellessani ja tulevaisuutta rakentaessani. Toistuvasti lupaukset petetään ja X-sukupolvi, joka vietti parhaat nuoruusvuodet nenä kiinni oppikirjoissa, toivoen saavuttavansa lopussa siintävän palkkion, työuran. 

Jokseenkin sanattomaksi jälleen kerran jää kun tuota uutista lukee yhä vain uudestaan. Voivatko meidän vaikuttajat olla todellisuudesta näin pihalla? Sanotaan, että äänestämällä voit vaikuttaa. Ihmiset tuolla ovat vaihtuneet ja parempaan ei olla menty. Siksi minusta yksikään edustaja ei ole osoittautunut oikeutetuksi ajamaan asioitani ja näin saada ääntäni. Sillä Maamme makaa edelleen syvällä suossa ja tämänkaltaisia julkilausumia kun tulee tasaiseen tahtiin esille iltapäivälehtiin, sitä pakostakin ryhtyy miettimään, mikä on se isompi kuva kaiken tämän takana?

Itselläni ei ole ratkaisua maamme talouden tilanteeseen. Olen erikoistunut materiaali- ja tietovirtojen ohjaukseen ja suunnitteluun, logistiikkaan. Talouden osaaminen rajoittuu lähinnä siihen, kuinka pärjätä summalla x kuukauden ja varautua muutamaan muuttujaan....

Mielenkiintoista, kuinka artikkelissa mainittiin lähtöpalkaksi 2700€/kk, mikä on sattumoisin identtinen insinööriliiton alkupalkkasuosituksen kanssa. Ennen talouskriisin iskemistä päälle, hesarissa pohdittiin, millä palkkasummalla kannattaa lähteä pääkaupunkiseudulle töiden perässä. Vuonna 2008 kuukausipalkka täytyi olla vähintään 2800€/kk kattaakseen kalliimman elämisen tuolla seudulla, verrattuna muuhun Suomeen. Ei tuo siihen nähden kovin häävi ole tuo palkkasuositus. Itse kun 2008 aloitin työt suunnittelutoimistossa niin palkkani oli 2000€/kk. Toki olin iloinen päästessäni töihin. Kieltämättä hieman tunsin pettymystä kun olin 2001 kesätöissä tienannut 2500€/kk ja asuin pikkukaupungissa, jossa vuokraa maksoin 204€/kk niin rahaa jäi käytettäväksi hieman eri tavalla kuin 2008 Turussa.

Palkka, asia josta ei varmaan yhdelläkään työpaikalla puhuta kollegoiden kesken. Se on harmi, sillä se edistäisi läpinäkyvyyttä. Toki työntekijän tuottavuus vaikuttaa palkan suuruuteen, mutta avoimuudella vältyttäisiin räikeiltä ylilyönneiltä. Palkan merkitys töitä tehdessä on jonkinmoinen, monille se saattaa olla ainut motivaation lähde ylipäätään tehdä töitä. Itsellä ei ikinä ole ollut paljoa rahaa niin en sitä sillä tavalla osaa edes kaivata saati tavoitella. Yhtä hyvin pääsen kauppaan vanhalla nissanilla kuin uudemmalla nissanilla.

Aikamme vaan suosii jostain syystä hysteeristä kulutusta ja raha on mennyt tärkeydessään inhimillisten arvojen ohi. Olen ollut havaitsevinani, että mihin tahansa hankkeeseen kun ryhdytään niin ensimmäisenä lasketaan hankkeen mahdollinen tuotto ja kannattaako siihen ylipäätään ryhtyä. 

Hiljattain luin, ettei Terminator Genisys elokuva saa jatkoa, sillä se tuotti maailmanlaajuisesti vain 440 miljoonaa dollaria. (http://dome.fi/elokuva/terminator-genisys-saakaan-jatko-osaa/). Tuo määrä dollareita ei ollut riittävästi voittoa, jotta jatko-osa tehtäisiin...Mietin vain, mikä on maailmassa pielessä, sillä melkein millä tahansa mittarilla tarkasteltuna 440 000 000 on aivan järkyttävä määrä rahaa ja silti se ei ole riittävästi uuden elokuvan toteuttamiseen. Vanha sanonta lienee totuudenmukainen tässäkin tapauksessa:"Köyhälle riittää vähän, rikkaalle paljon ja ahneelle ei mikään".

Jossain vaiheessa eteemme tulee tilanne, jossa töiden jakaminen tulee ajankohtaiseksi ja automaation verotus rankemmaksi. Lähestymme sitä tilannetta, jolloin yhä vain harvempi käy palkkatöissä ja osaltaan ruokkii alati kasvavaa sosiaalitukien varassa elävää ihmisjoukkoa. Jossain vaiheessa työtä tekevien verotus saavuttaa sen pisteen, että työelämästä jättäydytään tukien varaan kun käteen jäävä erotus palkan ja sosiaalitukien välillä muuttuu niin vähäiseksi, ettei työssäkäyminen enää ole järkevää taloudellisesti saati ajankäytöllisesti. 

Vaikka monen monta kertaa onkin katkeruus minussa nostanut rumaa päätään, niin aina toisinaan muistan myös olla kiitollinen siitä, miten etuoikeutetussa asemassa olenkaan ollut. Menetetyn rahan ja ajan vastapainoksi olen saanut viettää runsaasti aikaa minulle rakkaimman ihmisen seurassa. Vaikkei meillä ole ollut runsaasti rahaa tehdä kaikennäköistä rahaa vaativia aktiviteetteja, niin kuitenkin me olemme saaneet elää yhdessä enemmän kuin yksikään töissäkäyvä. Joka päivä meillä on n.9h enemmän aikaa toisillemme verrattuna työssäkäyviin ja se on jotain mistä on aiheellista olla kiitollinen.

Alla linkki ja varmuuden vuoksi koko uutinen lainattuna:

Insinööripula uhkaa Suomea. Insinöörin koulutuksen saaneista on viiden vuoden kuluttua noin 1 500 osaajan vajaus, työryhmä laskee.
Jos haluaa itselleen varman, turvallisen ja hyväpalkkaisen työn, kannattaa lukea insinööriksi.

Työpaikkoja on jo nykyisin avoinna enemmän kuin ammattikorkeakouluista valmistuu insinöörejä. Osaajapula uhkaa pahentua entisestään, sillä insinöörejä jää lähivuosina paljon eläkkeelle.

– Ehkä jossain hammaslääkärin koulutuksessa voi olla paremmat näkymät, Insinööriliiton puheenjohtaja Jarno Välinen vertaa ammatteja.

Välinen opiskelee Jyväskylässä ammattikorkeakoulussa. Hän erikoistuu tietoverkkoihin.

Nokia-kupla on voinut antaa työmarkkinoista sellaisen kuvan, että ala kärsii työttömyydestä. Välisen tapaisella verkkoekspertillä on kuitenkin hyvät työnäkymät. Maailma digitalisoituu ja automatisoituu. Jonkun pitää osata rakentaa digitaalisia järjestelmiä.

Välinen muistuttaa, että insinöörin koulutus ei ole niin sidottu tiettyyn ammattiin.

– Matematiikan ja luonnontieteen koulutus antaa valmiudet moneen, Välinen kehuu.

Insinööriliiton työmarkkinatutkimuksen perusteella insinöörin työssä pääsee nopeasti hyviin ansioihin.

Lokakuussa 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan viime vuonna valmistuneiden keskipalkka oli yli 2 700 euroa kuukaudessa. Pääkaupunkiseudulla vastavalmistunut pääsi lähes 2 900 euron kuukausituloihin.

Insinöörejä tapaa lentokoneissa Opetusministeriön asettama työryhmä suosittelee insinöörikoulutuspaikkojen lisäämistä. Työryhmä laskee, että valmistuneiden insinöörien ja avoimien työpaikkojen välillä on vuosittain noin 250 osaajan vajaus.

– Jos laskee työvoimavajauksen ja sen lisäksi ottaa huomion sen, että eläköityminen kiihtyy, vuonna 2020 meillä on pula noin 1 500 insinööristä, Vaasan ammattikorkeakoulun rehtori Tauno Kekäle laskee.

Insinööreillä hankalin tilanne on Kekäleen mukaan yli 50-vuotiailla vanhan tekniikan taitajilla. Yt-neuvotteluja ovat käyneet telealan yhtiöt, muun muassa Vaasassa vaikuttava Anvia.

– Työt loppuivat vanhan lankapuhelimen osaajilta. Samaan aikaan palkataan elektroniikka-alan asiantuntijoita.

Insinöörin ammatti on muuttunut, Kekäle peilaa. Insinööri ei ole yksinäinen näpertelijä, vaan sosiaalisissa ympyröissä viihtyvä kosmopoliitti.

– Ennen insinööri oli kopissa, teki laskelmia ja piiruksia. Nyt insinööri istuu lentokoneessa. Hän menee johtamaan jotain voimalan tai laivan rakentamisen hanketta.

Kekäle sanoo, että aikoinaan kun Suomea rakennettiin, tarvittiin paljon insinöörejä.

– Nyt meidän insinöörimme menevät maailmalle ratkaisemaan ongelmia.

Kekäle toivoo, että erityisesti tytöt innostuisivat insinöörin töistä.

Voi päätyä vaikka pääministeriksi Opetusministeriön asettama työryhmä esittää insinöörin koulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä varsinkin tekniikan ja liikenteen alalla.

– Maailmalla valmistuu vuodessa yli miljoona insinööriä. Suomi ei voi kilpailla määrällä, vaan laadulla, insinööritempauksessa maanantaina Helsingissä puhunut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen linjasi.

Grahn-Laasonen hehkutti, miten insinöörejä odottaa monipuolinen työ.

– Insinööri voi päätyä mihin tahansa ammattiin, vaikka pääministeriksi.

Opetusministeriö aikoo keskustella kevään ja syksyn aikana yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa opetuspaikkojen lisäämisestä.

Heidi Vaalisto




3 kommenttia:

  1. Juuri näin! Hyviä ihmissuhteita ja niitä rakkaimpia ei mikään mahti maailmassa voi korvata.

    VastaaPoista
  2. Moikka, huomasin vasta nyt blogi tekstisi. Ja tuo minun kommentti tuossa lehdessä oli niin vääristelty kuin vaan voi olla. Ei suomessa ole insinööripulasta tietoakaan. Jos Insinööriliiton ajama muuntokoulutus toteutuisi kokonaisuudessaan, saataisiin työttömiä insinöörejä työhän. Tuohan oli ainoastaan nykyisen opetusministeriön järjestämä näkyvyys tempaus.

    Ystävällisin Terveisin
    Jarno Välinen IOL:n puheenjohtaja 2016

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan! Mukava saada järjestöjyräkin mukaan kommentoimaan, vaikkakin vanhaa tekstiä.

      Poista