lauantai 12. maaliskuuta 2016

Päivän oivallus

Kofeiinin piristävä vaikutus on tunnettu tosiasia. Kun tarkkaavaisuushäiriötä sairastava juo kofeiinia, niin silloin on peto irti...

Puolen vuoden tauon jälkeen päätin kokeilla taas kahvia, kun en enää muistanut miten se minuun vaikuttaa... Ehkä kuvaavinta on vaimon tokaisu sen jälkeen kun olin vartin pölöttänyt mitä kummallisimmista asioista, lainkaan vetämättä henkeä välissä...

Aamulla vaimolta kuultua:

"Kulta, miksi sinä oikein juot tota kahvia kun se yhdessä sun adhd:n kanssa tekee sinusta pysäyttämättömän? Mitä jos vain nuuhkaisisit sitä, niin saisit riittävän annoksen kofeiinia..."

On siinä hyviäkin puolia kun astuu välillä oman ja etenkin vaimon sietokyvyn ulkopuoliselle alueelle, sillä toisinaan voi tulla oivalluksia, jotka ainakin itsestä tuntuvat siinä kofeiinipörinöissä erinomaisen kuvaavilta ja osuvilta. Ajattelin jakaa tämän lukijoideni kanssa, vaikka nyt jo kofeiinin haihtuessa kehostani, olen aika vakuuttunut oivalluksen naurettavuudesta ja naiiviudesta.

Tässä tulee:

"Jostain mieleeni tulvahti elämän olevan kuten tiskirätti. Paketista otettuna olemme hieman karheita, joustavia ja erinomaisen imukykyisiä. Muoto on erittäin säännöllinen, useimmiten neliö tai suorakaide. Käytön jälkeen kuitenkin kaikkea mikä on tarttunut meihin, emme saa sitä puhdistettua irti. Ajan kanssa, muodon säännöllisyys alkaa menettää merkitystään ja jotenkin muutumme jäykemmäksi, osaltaan varmaan niiden epäpuhtauksien johdosta, joita emme saa karistettua irti itsestämme. Kun riittävästi kuluu aikaa ja meitä hierotaan elämän polulla mitä ihmeellisempiä sotkuja vasten, alamme haurastua. Kykymme ottaa vastaan likaa heikkenee ja alamme nukkaantua. Meistä alkaa irtoamaan palasia ensin pieni pala kerrallaan ja myöhemmin muutumme repaleisiksi. Kun aikamme on täysi, joudamme roskikseen, jolloin teemme tilaa jälleen uudelle rätille, jonka vuoro on kokea elämä sen kaikessa raadollisuudessaan ja uuden rätin on koettava oma haavoittuvaisuutensa ja ymmärrettävä, että mitä repaleisempi lopussa onkaan sitä täydellisemmän elämän on elänyt."


4 kommenttia:

  1. Kuule, tuo tiskirätti vertauskuva on oikein hyvä ja osuva =). Sellaiseksi nimittäin sitä itsensä aika usein tuntee...

    VastaaPoista
  2. Hyvä että huomasit kirjoitukset toisen ulottuvuuden ;)

    VastaaPoista
  3. Mietin juuri (jälleen kerran yhden hakemuksen lähetettyäni), että olen todella kyllästynyt näyttäytymään tuollaisena niin kovin erinomaisena hakemushenkilönä. En viitsi enää monta kertaa tarkistaa, mitä olen kirjoittanut. Päinvastoin, jopa aikaisempaa enemmän haluan tulla hyväksytyksi virheellisenä ja epätäydellisenä. Saatan jättää korjaamatta jonkin havaitsemani pikkuvirheen. Kunpa joskus tulisi vastaan työpaikka, jonne voisi revitellä oikein "repaleisen" vapaamuotoisen hakemuksen. Olisi ainakin vaihtelua.

    Oletko muuten kokeillut kofeiinitonta kahvia? Kofeiinissa ei ole makuaineita, joten sen poistaminen ei pilaa kahvin makua.

    VastaaPoista
  4. Ajan henki on sellainen, ettei inhimillisyyd ja siihen sisältyvät virheet/puutteet ole siedettäviä. Miksi muuten opiskelijat syövät tarkkaavaisuutta lisääviä lääkkeitä parantaakseen opintosuoritustaan. Odotan aikaa, jolloine kaltaiseni veneen alta ryöminyt rumilus joutuu menemään kauneusleikkaukseen päästäkseen töihin.

    Olen kokeillut suurinpiirtein kaikkia kofeiinittomia kahveja ja niissä on oma tunnusomainen makunsa. Toistaiseksi Starbucks:n kahvi on ollut makuuni sopiva.

    Heittäydyin vain mukavuusalueeni (vaimon ennemminkin) ulkopuolelle ja kokeilin kofeiinia pitkästä aikaa. Seurakset on luettavissa tässä blogissa...

    VastaaPoista