keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Tähtää korkealle

Meitä on moneen junaan ja valitettavan moni on jäänyt asemalle. Sanonta, jonka joskus opin jostain. Eräs entinen kollega lisäsi vielä, että osa ei taatusti ole edes löytänyt sitä asemaakaan, sen verran kujalla tuntuvat olevan. 

Jälleen on yksi ihminen tullut julkisuuten suuren huolen kanssa, kuinka nuorisoa ei kiinnosta kouluttautuminen ja kuinka firmoilla on vaikeata löytää osaajia. Ottamatta sen suurempaa tunnekuormaa tuosta, ajattelin palata miettimään noita asioita, joista olla huolissaan:


Koneen johtaja huolissaan: Suomen nuoriso ei tähtää tarpeeksi korkealle

Hissiyhtiö Koneen design-johtaja Anne Stenros opettaa sivutyönään Aalto-yliopistolla kansainvälistä design-liiketoimintaa (International Dedign Business Management). Opiskelijoita tavatessaan hän on tehnyt erittäin huolestuttavan havainnon.

"Olen huomannut vakavan asian: meillä on edessämme sota lahjakkuuksista. Viiden-kymmenen vuoden kuluessa meillä tulee olemaan huutava pula johtotason ihmisistä", Stenros sanoi tiistaina Etlan Aineettoman arvon metsästys -seminaarissa. 

70-luvulta lähtien on huudeltu työvoimapulaa. On toisaalta mukavaa, ettei sitä olematonta sutta enää huudella. Samalla toive tekijöistä on tarkentunut. Nyt kaivataan lahjakkuuksia. Pulaa tulee olemaan myöskin johtotason ihmisistä. Hmm, jos nuoret eivät pääse edes kesätöihin nykyään niin miten voidaan kuvitella, että sitä pääsisi jonnekin johtotehtäviin, täysin vailla näyttöjä minkäänlaisista töistä? Kun urapolku tukitaan jo kalkkiviivoilla niin miten kukaan korkeasti koulutettu tai lahjakkuus pääsee minnekään osaamisensa tasoisiin töihin? Meillä on jo nyt suuri määrä korkeasti koulutettuja vailla minkäänlaista työtä. Osaamistaan vastaaviin ei pääse ilman kokemusta ja osaamistaan vaatimattomiin tehtäviin ei pääse, koska on korkeakoulutus.

Stenrosin mukaan osaajapulan syy ei ole vain sukupolvista ja entistä pienemmistä ikäluokista. Kyse on myös opiskelija-aineksesta.

"Aallon IDBM-opiskelijoiden joukossa on vähemmän suomalaisia kuin mitä voisi kuvitella. Innostuneimmat opiskelijat tulevat usein ulkomailta. He tulevat jopa Soulista asti hakutilanteeseen - ilman tietoa sisäänpääsystä. Suomesta ei viitsitä laittaa edes hakupapereita."

Stenros kärjistää, mutta on tosissaan. "Sukupolvi Y ei ole kovin kiinnostunut kouluttamaan itseään korkealle tasolle. Kyllä heidän aasialaiset täällä kouluttautuneet ystävät ottavat sitten nämä (korkeat) positiot."

Voisiko kiinnostuksen puutteeseen vaikuttaa näköalattomuus? Eli se kun kotimaassa ei tietyllä ajanjaksolla tarkasteltuna ole ollut kyseisiä töitä vapaana (kun kyseiset rekrytoinnit taidetaan tehdä hiljaisina hakuina niin opiskelija kuvittelevat ettei kys. töitä ole olemassa kun niitä pidetään piilossa) niin ei kukaan tulevaisuuttaan suunnitteleva nuori lähde kys alalle opiskelemaan. Hyvänä esimerkkinä paperiteollisuus. Vuodesta toiseen vaan julkisuudessa kerrotaan kyseisen alan menevän alamäkeä niin ei sinne kukaan hakeudu.


Kilpailua kiristävät myös aasialaiset suuryritykset, jotka perustavat tuotekehitysyksiköitään Euroopan suurkaupunkeihin. Aasialaisten leivissä työskennelläkseen ei jatkossa tarvitse työskennellä kaukoidän saasteisissa suurkaupungeissa.

Stenrosin mukaan Koneella osaajapula on havaittavissa jo nyt.

"Mietin juuri, mistä saan meille seuraavan desing managerin. Tälläkin hetkellä on yksi pesti auki, mutta ei vain tunnu löytyvän henkilöä, jolla on riittävästi kokemusta. Olen huolissani."

Lähde: Talouselämä


Vai sitä ollaan huolissaan, ettei löydy riittävän kokenutta henkilöä tehtävään... Edelleen, mistä niitä kokeneita löytyisi kun ei ns. entry level-töihinkään pääse. Siinä on työnantajilla peiliin katsomisen paikka.

Miksei nuoret sitten tähtää korkealle? Onko syy siinä, ettei ole järkevää tavoitella latvaa kun ei ensimmäiselle oksalle yletä? Onko nuoriso sitten nähnyt kenties omien vanhempien polttavan itsensä loppuun työnteolla ja heidän kaatuvan hautaan ennen eläkeikää? 

Ehkä on tapahtumassa hiljainen arvomaailman muutos, jossa nuorempi polvi osaa arvostaa kestävää kehitystä, tuntee ihmisarvon tärkeyden, tavoittelee inhimillisyyttä ja täyttää elämänsä kokemuksilla sen sijaan että tavoittelisi materiaalista yltäkylläisyyttä tekemällä järjettömästi töitä ja unohtaen elää. Vähemmälläkin pärjää ja pian sitä oppii, ettei onneen tarvita joka kolmas vuosi uutta autoa, viimeisintä kulutuselektroniikkaa tai tarvetta selkeästi suurempaa taloa.

Kilpailu naapureiden kateudesta on vain markkinatalouden meille syöttämä valhe, jolla meidät saadaan aivottomina kuluttamaan omaisuutemme ja terveytemme täysin tarpeettomaan materiaan ja meidät saadaan syömään teollista roskaa, jota kautta menetämme terveytemme, mutta ruokimme lääkeaineteollisuuta. Ja mikä on kaikkein karmeinta, nuo edellä mainitut vievät meiltä kyvyn ajatella omilla aivoillamme kun antaudumme helppouteen ja valmiiksi mietittyyn(voittojen maksimoimiseksi laskettuun) elämäntapaan.



4 kommenttia:

  1. Yhä harvempi, vaatimattomammista olosuhteista ponnistava taitaa enää tulevaisuudessa jatkaa opintojaan kovin pitkälle. Siitä pitää huolen nyt keskustelun alla oleva opintotukiuudistus. Onhan se kiva leikata nyt opiskelevilta, kun yhteiskunnan tuki omalle opiskelulle on saatu. Kuka ottaa lainaa, koska takeita työpaikasta (ja lainan takaisinmaksukyvystä) ei ole? Ja miksi nyt kannustetaan ottamaan lainaa, kun lainan otosta on aiemmin paremminkin moitittu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo opintorahan leikkaaminen on aivan törkeää! Varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun monet opiskelijat ovat (syystä) kovin huolissaan työllistymisestään. Tämä huoli ja stressi voi johtaa sitten kaikenlaisiin ongelmiin, jotka äkkiä kasaantuvat ja kasaantuvat. Nykyään pitää opintopisteitä suorittaa aika ripeään tahtiin, että on edes oikeutettu siihen opintorahaan. Opintotukikuukausia on leikattu ja kohta leikataan lisää. Ymmärrän kyllä, että opiskelijat halutaan saada valmistumaan nopeammin, mutta aika huonosti tuo opintorahan leikkaus siihen auttaa. Suurin syys opintojen viivästymiseen taitaa olla työnteko. Pakko tehdä töitä kun ei opintorahalla ja asumislisällä pärjää. Lainaa saisi 400e per tukikuukausi, jee, ja kohta ilmeisesti vieläkin enemmän, mutta monilla aloilla ei lainaa uskalleta ottaa. Voin kokemuksen tuskaisella rintaäänellä sanoa, että opintolainan takaisin maksaminen työttömän työmarkkinakorvauksesta on aika karvasta kalkkia.

      Poista
  2. Siltä näyttää, että vanhat patruuna/kartanoherra-ajat tekevät paluuta. Luokkayhteiskunta siis tulevaisuudessa. Laina on nyt halpaa kun kaikkialle elvytetään ja pumpataan rahaa. Miten käykään muutaman vuoden päästä? Mitä jos korot nousevat vaikka 80-luvun tasolle, jolloin asuntolainat myönnettiin 10-15 vuoden ajalle ja korko saattoi olla 15%. Miten käykään tulevaisuuden opiskelijoiden kun laina muuttuukin kalliiksi, eikä mitään takeita ole koulun jälkeen töistä ja sitäkautta kyvystä maksaa lainoja takaisin...

    Vaikuttaa tosiaan siltä, että kansaa aletaan "tyhmentää" rajoittamalla mahdollisuuksia opiskeluun. Silloin kun sivistystaso jää alhaisemmaksi niin kansa ei osaa epäillä johtajiaan. En nyt maalaa piruja seinille, mutta tulee Pohjois-Korea mieleen...

    VastaaPoista
  3. Mahtaa olla melkoista paskaa, mitä tuokin design-johtaja päästelee suustaan. Etteikö muka löytyisi ihmisiä johtajien palleille? Bullshit. Hänellä on oma lehmä ojassa, kun tällaista väittää. Johtajien huimia tulospalkkioita on kiva sitten perustella, kun niitä johtajia nyt vaan ei ole kuin muutama hassu tyyppi ja jos niille ei makseta järjetöntä liksaa, niin nehän kävelevät toiseen firmaan tai ulkomaille. Uskoo ken haluaa. Lahjakkaita ja kunnianhimoisia ihmisiä löytyy kyllä ja jos he eivät nyt siltä istumalta ole soveliaita sinne johtotehtäviin, niin mikä estää laittamasta heitä johtajakoulutukseen tms.? Eikö design-johtaja voi itse kouluttaa itselleen seuraajaa? Ja mitä tapahtui sille tyvestä puuhun kavutaan jutulle? Pitääkö siellä Aalto yliopiston penkillä jo olla johtajan taidot ja elkeet? Eikö ensin käydä koulut ja sitten siirrytä työelämään ja edetä niihin johtotehtäviin? Tai onhan johtajien kersoilla ihan oma väylänsä niihin johtotehtäviin. Esim. Marimekon toimitusjohtaja on Koneen entisen toimitusjohtajan tytär. Tytär näyttää päässeen Marimekon johtotehtäviin jo parikymppisenä. Kätevää, niin kätevää. Eikö Koneen desing-johtajalla ole sopivaa jälkikasvua, jolle johtotehtävät voidaan ojentaa kuin kultatarjottimella? Joopati joo. En kyllä purematta niele tuota väitettä, ettei tuohon koulutusohjelmaan olisi ollut suomalaisia hakijoita. Aalto yliopistoon taitaa riittää erittäin paljon hakijoita kaikkiin koulutusohjelmiin. Korealaisista on varmasti kivaa ja innostavaa lähetä ulkomaille opiskelemaan, sillä käsittääkseni he ovat lähes kaikki rikkaiden vanhempien rahoilla liikkeellä, ilman turhia huolia Helsingin korkeista vuokrista tai opintolainoista.

    Mutta kyllä on tosiaan surkeasti asiat. Suomalaiset on laiskoja ja lahjattomia, nytkin heitä makaa kotona yli puoli miljoona vain odottamassa, että yhteiskunta heidät elättää.

    VastaaPoista