keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Eriarvoistumisesta


VIINIKKALA
Työmatka kestää toista tuntia vastaanottokeskuksesta Espoon Nihtisillasta Vantaan Viinikkalaan. Ja saman takaisin.
Pitkät työmatkat ovat pientä Michele Maharille, 29, Awet Berhanelle, 23, ja SalinHafizille, 24. Kaikkein tärkeintä eritrealaisille on päästä töihin neljän kuukauden odottelun jälkeen.
Pohjois-Afrikan aurinkoon tottuneita miehiä ei lannista sekään, että LPT Logistics Oy:n terminaalissa on vain kolme astetta lämmintä. Työnantaja, henkilöstövuokrausyritys Barona Oy, antaa toppahaalarit ja kengät.
Helmikuussa oleskeluluvan saaneet eritrealaiset tekevät kotoutumisen historiaa ei vain Suomessa, vaan Euroopassakin. 
JUKKA GRÖNDAHL / HS
Eritrealainen Awet Berhane sai oleskeluluvan tammikuussa.
Eritrealainen Awet Berhane sai oleskeluluvan tammikuussa.
Heidän polkunsa suomalaiseen yhteiskuntaan alkaa vastaanottokeskuksesta suoraan työelämään ja työehtosopimuksen palkalla. Työn ohella heille tarjotaan kielen opetusta ja tietoa yhteiskunnasta.
Uusi nopean kotoutumisen Express -malli on kehitetty Baronassa. Alan suurimmalla yhtiöllä on 3 400 asiakasyritystä, joiden avulla on mahdollisuus löytää pikavauhtia satoja työpaikkoja.
Kokeiluun otetaan 50 oleskeluluvan saanutta Luona Oy:n vastaanottokeskuksista. Niissä on jo kartoitettu heidän koulutuksensa, työkokemuksensa ja kielitaitonsa.
Esimerkiksi Barona Rakennus löysi 50 turvapaikanhakijaa, joilla on kokemusta rakennusalalta.
Rakennusliitolla ei ole mitään kokeilua vastaan, sanoo puheenjohtaja Matti Harjuniemi. ”Ammatti-ihmisten pitää varmistaa työturvallisuus ja ohjata tehtävissä, kuten esimerkiksi telineiden pystytyksessä. Myöhemmin voitaisiin kehitellä erilaista oppisopimuskoulutusta.”
Mallia on ollut kehittämässä Fadumo Dayib. Somaliasta Suomeen pakolaisena 1990-luvulla tullut Dayib valmistui Harvardin yliopistosta julkishallinnon maisteriksi viime vuonna.
”Kotoutumisesta on tehty byrokraattinen viidakko, jonka läpi kovia kokeneen oleskeluluvan saaneen pakolaisen on puskettava. Se ei toimi tässä tilanteessa”, Dayib arvioi.
Hän lisää: ”Vie kolme, jopa viisi vuotta, ennen kuin tulijat pääsevät työelämään, jos silloinkaan. Heitä saatetaan syyttää, että ette ole tehneet tarpeeksi.” 
Artikkeli jatkuu grafiikan jälkeen.
Muutosta kaipaa myös asiantuntija Leila Palviainen. Hänellä on pitkä kokemus aikuissosiaalityön johtajana Helsingin kaupungilla.
”Nykysysteemissä oleskeluluvan saaja kotoutuu sosiaaliturvaan. Nyt suuntaa käännetään, ja työllistyminen otetaan painopisteeksi heti oleskeluluvan saannin jälkeen”, hän kiteyttää.
Palviainen muistuttaa, että on kyse aikuisista ihmistä. ”Ei heitä pidä holhota.”
Ei ole Palviaisen mielestä myöskään järkevää, että kaikki – olivatpa he yliopistotutkinnon suorittaneita, yrittäjiä tai lukutaidottomia – pannaan kulkemaan byrokraattista ja pitkää kotoutumisreittiä, jonka päättyessä voi jäädä tyhjän päälle, ilman työtä.
Baronan ja Luonan väki on askeleen edellä Sitraa sekä työ- ja elinkeinoministeriötä (TEM). Nekin puuhaavat yhdessä nopeaa työllistymismallia.
TEM on arvioinut, että oleskeluluvan saa noin 10 000 ihmistä. Kolmivuotisessa kokeilussa ministeriö ottaa alustavasti tavoitteeksi 1 500 ihmisen työllistämisen eri kasvukeskuksissa.
Maaliskuussa ministeriö etsii kilpailulla hankkeelle pyörittäjää. Valittu toimija kerää keväällä ja kesällä sijoittajilta pääomaa rahastoon.
Syksyllä alkavat pyöriä neljä kuukautta kestävät kieli- ja kotoutuskurssit maahanmuuttajille. Tähän vaiheeseen ei kulu julkista rahaa. Ensi vuoden alussa he siirtyisivät työelämään ja veronmaksajiksi.
Samalla voitaisiin ratkoa työvoimapulaa, jota monet yritykset potevat. ”Avoimia työpaikkoja on löydettävissä kiinteistöhuollossa, rakentamisessa, kuljetuksessa, kaupassa ja hoiva-alalla”, arvioi neuvotteleva virkamies Sonja Hämäläinen.
Työllistymisellä on mahdollista säästää valtion ja kuntien menoja kymmeniä, parhaimmillaan satoja miljoonia euroja.
Sijoittajat kantavat taloudellisen riskin. Valtio tekee sopimuksen, ja työllistymisen vaikuttavuutta lasketaan kolmen vuoden kuluttua. Tulosten perusteella maksetaan tuottoa sijoittajille.
”Kolmen vuoden päästä todennetaan, minkä verran säästöä on syntynyt valtion työmarkkinatuessa ja sosiaalimenoissa, joita ei ole tarvinnut maksaa. Toisaalta työllistyneet maahanmuuttajat ovat myös maksaneet veroja valtiolle ja kunnille”, kuvaa Sitran asiantuntija Mika Pyykkö.
Yksi mallista kiinnostuneista on kiinteistöhuoltoyhtiö Lassila & Tikanoja. Yhtiön palkkaamista työntekijöistä jo 60 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.
”Joka päivä meillä on auki sata työpaikkaa, joka vuosi palkkaamme 500 uutta työntekijää”, kertoo yhteiskuntasuhteiden johtaja Jorma Mikkonen.
Häntä huolettaa, mistä oleskeluluvan saaneet löytävät asunnot. ”Kuntien tehtävänä on osoittaa vuokra-asunto, jonka he pystyvät maksamaan. Tietysti asumistuki auttaa.”
Terminaalissa Michele Mahari asettelee rivakasti juustolaatikoita päällekkäin ja pyöräyttää ne kelmulla yhteen.
”Mitä kuuluu?” Mahari tervehtii hymyillen. Kielitaito on peräisin Myllypuron seurakunnan kielikursseilta. Pian alkavat kielitunnit työpaikallakin.
”Miehille räätälöidään koulutuspaketti, joka tarjoaa opetusta kaksi tuntia kolme kertaa viikossa”, sanoo Baronan asiakassuhdejohtaja Jari Pitkälä.
Eritrealaiset tutustuivat Italiassa paettuaan kotimaansa hallituksen mielivaltaa, kidutuksia ja summittaisia teloituksia. 
Köyhässä maassa oli myös vaikea elättää perhettä. Eritreassa miehet pystyivät tienaamaan 90 dollaria kuukaudessa, Suomessa 1 500 euroa.
”Haluamme tehdä töitä emmekä odottaa. Minä haaveilen, että pääsen autonkuljettajaksi ajamaan joko kuorma-autoa tai bussia”, Awet Berhane sanoo.
Nuorten miesten elämässä seuraava vaihe on itsenäinen asuminen. Yhteistyökordinaattori Habiba Ali Luonasta selvittelee parhaillaan vaihtoehtoja: ”Joko neljän miehen kimppakämppä tai kaksi pikkuasuntoa.”
JUKKA GRÖNDAHL / HS
Michele Mahari pakkaa laatikoita kylmävarastossa Vantaan Viinikkalassa.
Michele Mahari pakkaa laatikoita kylmävarastossa Vantaan Viinikkalassa.

Erittäin mielenkiintoinen artikkeli ja mielenkiintoinen toimintamalli, jonka on kehittänyt Barona. Miksiköhän TE-toimistolta ei tällaista mallia ole kuulunut? Käsittääkseni heidän rooli työmarkkinoilla olisi juurikin kehittää ja innovoida keinoja saada tekijät ja työpaikat kohtaamaan. Voi tietysti olla, että hyvästä ajatuksesta lähtenyt hanke on vuosien varrella törmännyt yhteen jos toiseenkin vastoinkäymiseen ja nykyisellään vain keskittyy työttömän elämän hankaloittamiseen...

"Kotoutuvilla ihmisillä kestää 3-5 vuotta päästä yhteiskuntaan sisälle ja työllistyä". Itse olen aina pitänyt itseäni jollain tavalla poikkeuksellisena yksilönä ja työllistyminen on vain yksi monista eriskummallisuuksista, joita omaan. Itselläni menossa seitsemäs vuosi työttömyyttä ja oikeastaan kolmetoista vuotta on kulunut kun koulutusputkesta ulostauduin. Näitä numeroita ajatellessani mietin, miten tähän yhteiskuntaan syntyneenä en vieläkään ole kotoutunut?

Tarvitaanko kotoutumiseen työtä? Jos ei ole onnistunut perimään riittävää omaisuutta ja sitämyöten todennäköisesti on perinyt myös aikamoisen suhdeverkoston, joka edestauttaa välttämään kaltaisteni kohtalon niin katsoisin työn olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä kotoutumisessa. En nyt tarkoita pelkästään taloudellista puolta, vaan myös sitä henkisen puolen tarvetta tuntea olevansa hyödyllinen&tarpeellinen yhteisössään. 

Kun työ jää pois yhtälöstä, sitä helposti irtaantuu myös yhteisöstä. Jo pelkästään oma talous rajaa itsensä ulos maksullisista harrastuksista&tapahtumista. Sitä voisi kuvata luolamiesaikoihin, jolloin sairaat siirrettiin kylän laidalle, lähes näkymättömiin jotteivat tartuttaisi tautia muihin ja saisivat kuolla rauhassa. Itse olen usein kokenut, että minut on siirretty syrjään. Välillä katkeruuteni mehuissa marinoituneena olen tuntenut paljon vihaa, koska ainoa sairauteni on ollut, etten ole valmistumiseni jälkeen onnistunut saamaan työtä alle kolmessa kuukaudessa...

Tuo kolmen kuukauden rajapyykin ylittäminen tiputtaa mahdollisuutesi saada työtä aivan olemattomiksi. Tuo aika on käsittämättömän lyhyt ja jo aiemminkin olen sitä ihmetellyt ja maininnut, kuinka tuo kolme kuukautta käytännössä määrittelee koko loppuelämäsi suunnan. Se edesauttaa elämänmittaisen nousujohteisen uran luomista tai sitten se tiputtaa koko loppuelämän elämiseen pätkissä, jossa vuoroin olet työtön, työssä ja kouluttaudut ties kuinka monenteen ammattiin.

Minullakin olisi edessä ammatinvaihto, sillä nykyinen osaaminen on auttamatta vanhentunut ja työttömyyksiä on niin paljon jo mittarissa, että olisi korkea aika hankkia uusi ammatti. Pelottaa jo etukäteen ajatus siitä, että muutaman vuoden koulunkäynnin päätteeksi, valmistuessani uuteen ammattiin toukokuussa, en vielä syyskuussakaan ole saanut töitä, joten joudun jälleen hakemaan uuteen kouluun...

Katkeruus on ehkä turhin tunne, mitä voi tuntea. Siinä ohjaa kaiken negatiivisen energian itseensä, sillä varsinainen kohde ei sitä tavoita koskaan. Kuitenkaan tuolta ei aina voi välttyä. On erittäin hyvä, että maahantulijat kotoutuvat nopeasti ja pääsevät normaaliin elämään kiinni. Se ei varmasti ole tässä maassa helppoa, sillä ihmiset pelkäävät kaikkea uutta, etenkin erilaiselta näyttäviä ihmisiä. 

Sitten toisaalta tunnen ärtymystä, että miksi maahantulijat pääsevät ohituskaistalle ja sitäkautta normaaliin elämään kiinni? Itse olen opiskellut ja kasvanut tässä yhteiskunnassa. Minun kouluttamiseni ja syrjäyttämiseni on tullut maksamaan yhteiskunnalle 1-2 miljoonaa euroa lähteistä riippuen. Onko yhteiskunnalla tosiaan varaa tällaiseen tuhlailuun? Jos ei pelkästään tarkastele taloudellista menetystä niin tässä on kohdallani ja monen muun kohdalla tapahtunut inhimillinen tragedia kun elämä jää elämättä siksi, ettei kaikista ponnisteluista huolimatta arpaonni tai planeettojen asento sattunut kohdalleen sinä kolmen kuukauden aikana valmistumisen jälkeen, mikä ratkaisi meidän kohtalomme joutua syrjäytetyksi ainoasta tuntemastamme yhteiskunnasta.



8 kommenttia:

  1. Onhan se mielenkiintoista, että matuille järjestetään työpaikkoja TES:in mukaisilla palkoilla, mutta suomalaisille ei ole luvassa muuta kuin ilmaiseksi tehtäviä työnäytteitä/kuntouttavaa/työkokeilua. Työtönkin maksaa niitä veroja elämänsä aikana, joilla nämäkin työelämän ohituskaistat tulijoille kustannetaan. Ihmekös tuo, että kantikset eivät jaksa suhtautua maahantulijoihin aina niin suopeasti.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Hyvähän se on tosiaan, että integroituisivat tänne nopeasti. Itse vain haistan tässä pahasti eriarvoistavan politiikan harjoittamista kun syntyperäiset unohdetaan täysin. Siitä kyllä muistutetaan kuinka on saanut ilmaiset koulutukset yms yms. ja jos lähdet ulkomaille töihin tai olet työtön niin aina olet kelvoton. Huomaan palaavani miettimään, kuka tästä hyötyy, että rodusta riippumatta kansa nahistelee keskenään?

    VastaaPoista
  3. Tuo on erittäin tuttu tunne tuo, ettei voi luottaa uusien opintojen tuovan työtä. Ja koska ei ole varma opintojen hyodyllisyydestä, on hankala motivoitua opiskelemaan. Itse mietin juuri samaa: mitäs sitten, jos nyt opiskella paukutan itselleni uuden tutkinnon (muka)työllistävältä alalta, niin miten pää kestää, jos tuokin opiskelu on täysin turhaa? Entä jos olen valmistuessa työantajien mielestä liian vanha? CV on pelkkää pätkää pätkän perään, ei paljon vaikutusta tee. Mutta pakko jotain on kuitenkin tehdä. Ja onneksi läysin kiinnostavan uuden alan, muuten en jaksaisi opiskella.

    Olen myös sitä mieltä, että myös kantasuomalaisten työttömien työllistämiseksi pitäisi kokeilla tehokkaampia keinoja kuin mitä TE-palvelut tarjoavat. Jos niitä piilotyöpaikkoja nyt sitten muka niin mahdottomasti on, mikä tosiaan estää kehittämästä palvelua, jonka kautta työttömät pääsisivät näihin paikkoihin käsiksi? Taitavat vaan olla melkoista jaskan pauhantaa nämä kymmenet tai jopa sadat tuhannet piilotyöpaikat. Niiden määrää on ainakin joissakin tutkimuksissa selvitetty kyselemällä yrityksiltä, että onko heillä halua ja tarvetta palkata uusia työntekijöitä. No on toki, onhan heillä. Mutta sitten siihen perään selitellään, että sadoista tuhansista työttömistä ei muka löydy osaajia, koeaika on liian lyhyt, ei uskalleta palkata. Kun oikeasti yrityksillä ei ole varaa tai halua maksaa palkkaa. Mutta onhan se hienoa kyselyyn vastata, että juu, kyllä täällä meillä olisi muutama piilotyöpaikka, mutta ei me palkata ketään, koska tämä homma mitä me täällä touhutaan vaatii rakettitieteilijän huippuosaamista. Uskoo ken haluaa. Tai kyllähän harmittavan moni uskookin.

    Pidän kuitenkin erittäin hyvänä, että oleskeluluvan saaneiden kotouttamiseen panostetaan kunnolla. Se on käsittääkseni kaikkien etu, eikä keneltäkään pois. En ajattele asioista niin mustavalkoisesti, että kun noille nyt annetaan, niin minä en saa. Kyllä sitä rahaa pitäisi löytyä niin turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen kuin työttömien työllistämiseen. Ja sitä rahaa on, toisin kuin toitotetaan, riippuu vaan minne sitä halutaan allokoida. Rikkaat käärivät entistä enemmän taskuunsa, kiertävät veroja, nostavat osinkoja ja nauravat napaansa. Köyhät kinaavat keskenään murusista.

    VastaaPoista
  4. Kun aikanaan aloitin insinööriopintojani täydentävän koulutuksen, niin appiukkoni kysäisi aika osuvasti:"Mille alalle kouluttaudut työttömäksi?". Pieni piikki, mutta toisaalta erittäin ajankohtainen ja terävä havainto. Enää ei ole olemassa ns. varmoja aloja. Paljon puhuttu lähihoitajien työtkin ovat vähenemässä, siitä huolimatta, että seuraavan kymmenen vuoden aikana heitä tarvitsevien senioriasiakkaiden määrä tulee kasvamaan 30%:lla. Nämä luvut saatu kotisairaanhoidon alue-esimieheltä.

    Olen myös taivastellut tuota piilotyöpaikkojen rummutusta. Tuo jos mikä on kaikkein mainioin hämäyskeino kansan pitämiseksi toiveikkaana tulevaisuuden suhteen. Yhtä hyvin voisi kuka tahansa julkistaa keksineensä saasteettoman energianlähteen ja ettei se tule maksamaan mitään. Yhtä vähän on siitäkin näyttöjä. Vasta luin tutkimuksesta, jonka mukaan avoimet työpaikat menevät 75% työpaikan vaihtajille ja loput 25% sitten työttömille. Näistäkin työpaikoista menee varmaan 99,97% verkostojen kautta ja loppu 0,03% kaltaisilleni kiven kolosta esiin ryömiville...

    En keksi mitään muuta ratkaisua tähän piilotyöpaikkaongelmaan kuin, että jokainen meistä 650 000:sta työtä vailla olevasta alkaa lähettämään avoimia hakemuksia alueensa yrityksiin, mielellään kerran tai kaksi päivässä...Ei pääse TE-toimiston väki ainakaan moittimaan, ettei yrittäisi...

    VastaaPoista
  5. Hyvä on, että maahan tulevat ihmiset saavat töitä ja pääsevät suomalaiseen kulttuuriin täysillä mukaan. Oikeasti se on hyvä asia. He alkavat vähitellen ansaita palkkansa ja elantonsa, eivätkä ole erilaisten tukien varassa. Hienoa!

    Minäkin haluan saman mahdollisuuden! Missä minun työpolkuni on? Kenelle voin soittaa?

    VastaaPoista
  6. Ghostbusters:lle?

    Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta...

    Sitä samaa itsekin ihmettelen ja mietin, miksi toisilla on etuoikeus päästä ohituskaistalle? Me olemme istuneet koulussa parhaan nuoruutemme ja palkkioksi siitä kaikesta emme edes pääse töihin. Ahneella ei todellakaan ole kurjaa loppua ja ahkeruus ei päihitä kovintakaan onnea saati kultalusikka suussa syntyneitä...

    VastaaPoista
  7. Ghostbusters on varmaankin tässä tilanteessa ihan yhtä realistinen vaihtoehto kuin mikä tahansa muukin taho. :-)

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista