keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Idiotismia

Sitä pyörittelee mielessään ajatusta, joka on jo tovin kiusannut. Olenko vain mieletön idiootti? Muistan jostain kuulleeni elämän viisauden(?):"Vain idiootti toistaa samaa toimintoa odottaen eri lopputulosta". Itse olen piakkoin tehnyt tätä toistoa jo 1700 kertaa ja paria poikkeusta lukuunottamatta, lopputulos ei ole muuttunut. Nuo muutama poikkeus tästä laajasta joukosta nimetään tilastotieteen termein Outliereiksi. Ne poikkeavat niin voimakkaasti tästä toistuvasta kaavasta, että niitä on pidettävä virheinä.

Olen myös törmännyt teoriaan, jossa lähestulkoon minkä tahansa alan ammattilaiseksi voi päästä harjoittelemalla tuhansia tunteja. Hirtehisesti ajatellen olen saavuttanut PRO-tason työnhakemisessa. Tähän sisältyy vain juju. Jos olisin ammattilainen niin eikö minun pitäisi saada helposti työtä? Jos saan helposti työtä, niin miten ehdin saavuttaa tuon huiman tuntimäärän työnhakemisen harjoittelemisessa? Ehkä minun seuraava ammattini voisikin olla työnhakukonsultti, kokemusta työnhakemisesta ainakin löytyy. Voisinkohan laittaa tuon CV:hen? Olisi CV:ni lukijan ilme näkemisen arvoinen kun löytyisi työnhausta kokemusta seitsemän vuoden ajalta ja voisin suosittelijoiksi laittaa kymmenen työnhakukonsulttia...

Mikä sitten saa aina vaan yrittämään uudestaan, vaikka sisimmissään jo tietää lopputuloksen olevan vähemmin mairitteleva? Kenties se on suomalainen sisu, jota yritetään jo pienestä pitäen kasvattaa ihmisversoihin. Sitä puskee vaikka läpi harmaan kiven kun niin on opetettu. Kenelläkään ei ole käynyt mielessä, että tuo:"näin on aina tehty ja niin tehdään vastakin"-ajattelu ehkä toimi Suomen jälleenrakennuksen aikaan kun muuta mahdollisuutta ei ollut. 

Maailma vain on ehtinyt muuttua aika radikaalisti noista ajoista. Ihmispopulaatio on kasvanut kahdesta miljardista kahdeksaan miljardiin ja kasvaa yhä. Automaatio ja robotit tekevät suurimman osan suorittavasta työstä ja jatkossa pystyvät yhä enemmän viemään työtä ihmisiltä. 

Jokseenkin vaikeata uskoa, että ihmiskunta olisi valmis tieteiskirjallisuuden fiktiiviseen tilaan, jossa ihmiset olisivat filosofeja ja koneet tekisivät työn. Jo nyt on nähtävissä suuntaus, jossa koneista saatu hyöty ei tavoita kuin pienen joukon ihmisiä. Aikaisemmin ihmisten tehdessä tylsiä sarjatuotantotöitä, he myös käyttivät tienaamansa rahat lähialueellaan ostamalla tuotteita ja palveluita. Nykyisellään kun ei ole työtä ja sitäkautta rahaa, ei tavallinen pulliainen myöskään kuluta. Kun raha ei ole kierrossa, niin kaikenlainen pienyrittäjyys ja makrotason talouselämä näivettyy ja työttömyys vaan lisääntyy. 

Tätä syöksykierrettä ei tunnisteta päättäjiemme taholta. Heidän tulisi säätää lait, jossa tuotantorobotit inhimillistettäisiin ja heidän työpanoksesta saatu hyöty verotettaisiin. Muutoin meillä on lähivuosina edessä tilanne, jossa alati pienevä joukko työssäkäyviä uupuu taakkansa alle yrittäessään elättää kasvavaa työttömien joukkoa. Jossain vaiheessa heidän verotus tulee nousemaan kestämättömälle tasolle, jossa eivät enää koe saavuttavansa työnteolla merkittävästi parempaa elintasoa. Tällöin vaihtoehdoksi jää jättäytyä pois työelämästä ja saavuttaa tietty elintaso runsaalla vapaa-ajalla.

Suomalainen sisu on se mikä ajaa eteenpäin niin kauan kun henki pihisee. Hieman olen harmistunut uudisraivaaja-, sekä jälleenrakennus-ikäpolvelle, jotka jättivät henkisen perinnön idiotismista. Ei sen harmaan kiven läpäisyyn välttämättä yhden ihmisen elinikä riitä, ellei hänellä ole tehtävään sopivia työkaluja. Ihmettelen myös, ettei kenelläkään käynyt mielessä kiertää tuota kiveä...

Itseasiassa olen väärässä. Suuret ikäpolvet ovat onnistuneet kiertämään, tavallaan. He ovat talouden nousukiidossa ratsastaneet aallonharjalla koko nousukauden ajan, muutamaa nikottelua lukuunottamatta. Heiltä tulee myös jäämään perinnöksi valtavasti omaisuutta, elleivät hedonistisessa huumassaan ole onnistuneet kuluttamaan kaikkea.

Suuret ikäpolvet ovat myös vieraantuneet lapsiensa todellisuudesta. Äidiltäni olen saanut kuulla, miten hyvät lähtökohdat elämälleni sain ja nyt haaskaan ne täysin. Hän kuvitteli loppuun asti, että olen valinnut työttömyyden ja laiskottelun. Toisaalta ymmärrän hänen näkökantansa, sillä hänen ikäpolvi pystyi valitsemaan mitä töitä teki ja jos ilmaantui akuuttia rahantarvetta niin sitten tehtiin kahta työtä. Koskaan ei hänen ruuhkavuosien aikana tullut eteen tilannetta, etteikö töitä olisi löytynyt.

Niillä töillä maksettiin omakotitalo reilussa kymmenessä vuodessa. Tämän lisäksi vaihdeltiin vuosittain autoja, veneitä, asuntovaunuja moottoripyöriä, hydrokoptereita ja ties mitä vempaimia. Töitä oli ja uskalsi lainaa ottaa kun tiesi töillä voivansa kuitata kaikenlaiset menot.

Miten sukupolveni sitten elää? Opiskelee 25-30 vuotiaaksi kun koskaan työttömyyttä nähneet sukupolvet kertovat koulutuksen olevan paras turva työttömyydeltä. Sukupolveni ei uskalla ottaa edes opintolainaa, koska koulutuksesta riippumatta ei ole mitään takeita työllistymisestä. Pätkätöiden seassa ei mitään mahdollisuutta saati uskallusta ottaa lainaa omaa kotia varten, puhumattakaan mistään autoista, moottoripyöristä tai muista harrastevälineistä. 

Kun tulevaisuutta sävyttää aivan toisenlainen epävarmuus, jota vanhempieni ikäpolvet eivät osanneet kuvitellakaan, niin onko se oikeastaan ihme, miksi suuret ikäluokat haukkuvat nuorempiaan saamattomiksi velttoilijoiksi? Heillä vain ei ole käsitystä, millaista se on elää roikkuen löysässä hirressä ja vain odottaa, ainiaan odottaa että tuuri kävisi että työllistyisi ja sitten töissä ollessaan odottaa, koska heidän ikäpolvensa edustaja saa päähänsä, että tuottaakseen enemmän voittoa kuin viime vuonna, on käynnistettävä YT-arpajaiset.

Luin hiljattain Osku Pajamäen kirjan:Ahne sukupolvi, joka laittoi muutaman asian perspektiivin uusiksi. ns. Suurten ikäpolvien edustajat onnistuivat maksamaan vanhemmilleen vaatimattomat eläkkeet ja samalla juonivat omien lastensa taakaksi erittäin anteliaat eläkkeet itselleen. Tämän seurauksena Y-sukupolvi on ensimmäinen sukupolvi koskaan, joka tulee jäämään köyhemmäksi kuin edeltäjänsä

Itse edustan vielä X-sukupolvea, mutta tuon vaikutukset olen jo tuntenut nahoissani. Omaisuutta ei ole, työtä ei ole ja tämän myötä tuskin tulee olemaan minkään sortin eläkettäkään. Toivoni onkin, että vanhuuden lähestyessä tulen lähtemään suorilta jaloilta, sillä varani tulevat tuskin riittämään tarpeellisiin lääkkeisiin ja asumiseen. Minun on valittava noista toinen ja kuihduttava hiljaa pois. 

Eläkeikä tuntuu todella kaukaiselta, sillä vuosittain mediasta saa lukea, kuinka on tarvetta korottaa eläkeikää. Sinällään itselläni ei ole mitään asiaa vastaan, päinvastoin. Jos jokaisen jaksamisen mukaan räätälöitäisiin mahdollisuus työskennellä alusta loppuun niin tämähän olisi paratiisi. Totuus kuitenkin on, ettei nykyisellä eläkeiällä ole mitään tekemistä todellisen eläköitymisen iän kanssa sillä todella monilta loppuvat voimat jo ennen 60 ikävuotta.

Mediassa on vuosia myös vouhkattu nurkan takana vaanivasta työvoimapulasta. En ole löytänyt varmistusta asialle, mutta taisi olla vuosi 2012 kun oli eläköitymisen suurin piikki käsillä. Ei ole työvoimapulaa näkynyt. Edelleen on avoimena n. 15 000 työpaikkaa ja työttömien määrä vain kasvaa vuosi vuodelta. Kun laskee työttömät ja työvoimatoimenpiteissä olevat yhteen niin täysipäiväistä työtä vailla olevien ihmisten määrä hätyyttelee jo 650 000 rajaa.

Sen olen havainnut, että työvoimapula-termi on vaihdettu osaajapula-termiksi. Potaatti-Potaatto ongelma kenties? Ei aivan. Tuolla voidaan jälleen pestä kädet työttömyydestä kun tarve onkin valmiille ammattilaisille. Onkohan kukaan näiden termistökikkailuiden takana miettinyt, tarkoitan todella istunut alas miettimään ja sisäistänyt, että miten osaajaksi tai ammattilaiseksi tullaan?

Osaaminen vaatii kokemusta ja kokemusta et saa ellet pääse harjoittelemaan. Kun työmarkkinoillamme on tilanne, jossa odotetaan valmiita osaajia, ei sinne pääse uusia ihmisiä harjaantumaan ammattilaisiksi. Ne osaajat eläköityvät koko ajan ja ne ketkä eivät eläköidy, ovat kalliita palkata. Työmarkkinoilla ollaan täten muna-kana-pattitilanteessa. Uutta ei voida palkata kun eivät osaa ja osaajat ovat liian kalliita palkata ja ovat vähenemään päin koko ajan ja näin muuttuvat vain kalliimmiksi. Tästä muuten tunnistaa aidon työvoimapulan. Kun kysyntä on suurempaa kuin tarjonta niin hinnat nousevat.

Onneksi ratkaisu on käsillä ja se on suurten ja ahneiden ikäluokkien mukainen. Vanhat osaajat eläköityvät ja vievät tiedon ja työpaikat mennessään... En luvannut ratkaisun olevan X-ja Y-sukupolville miellyttävä. Tämä luo pohjan kokonaan uuden talousjärjestelmän rakentamiselle. Sillä kys. sukupolvet ovat koko kapitalismin historiassa ensimmäiset, jotka jäävät vanhempiaan köyhemmiksi. Tämä jos mikä herättää kysymyksen: "Voiko nykyinen talousjärjestelmä enää toimia?". 

Uudistumisen tiellä vain tuntuu olevan "vaikka läpi harmaan kiven", eli suomalaisen sisun kaltainen ajattelu, jossa samaa keinoa yritetään niin kauan kun henki pihisee ja odotetaan sitä erilaista loppuratkaisua. Toivottavasti sellainen tilastollinen poikkeama vielä osuu kohdalle ja saattaa taloutemme jälleen raiteilleen, sillä nykyisillä näkymillä ei innovoinnille tunnu olevan sijaa.







4 kommenttia:

  1. Hallitus suunnittelee jälleen uusia tiukennuksia työttömien elämään. Ei hyvältä näytä. Jälkipolvia ja omia lapsia tulee sääli, itsestä ei niin väliä. Sääty-yhteiskunta, here we come...

    VastaaPoista
  2. Ei kovin valoisalta näytä tulevaisuus. Kyllähän sitä hieman tuntee tulleensa petetyksi vanhempieni ikäluokan puolesta:

    http://www.uusisuomi.fi/raha/178635-tuloromahdus-1980-1995-syntyneiden-petos-totta-suomessakin-suuret-ikaluokat-pelastivat

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen kirjoitus. Aihe on tuttu ja turvallinen, mutta onnistuit tuomaan pari uutta ja hyvää pointtia esille. (Itse jätän joskus kirjoitukseni vain luonnoksiksi, kun totean, ettei itseltäni oikeastaan löydy mitään uutta näkökulmaa aiheeseen..) Kuten tuo, että nykyisin raha ei enää jääkään paikallisesti kiertoon. Periaatteessa olen automaation kannalla, enkä varsinaisesti kaipaa teini-iässä tehtyjä tylsiä ja epäergonomisia sarjatuotantotöitä. Mutta samaan aikaan jylläävä globalisaatio tuo asiaan haittapuolia.

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Joskus onnistun yllättämään itseni ja löytämään uuden näkökulman asioihin. Valitettavan usein kirjoitukseni ovat tasapaksua marinaa työttömyydestä. Riittävän pitkään kun siitä on kärsinyt niin on aika vaikeata enää löytää ajatuksia "laatikon ulkopuolelta" vaan sitä sortuu kiertämään kehää.

    VastaaPoista