keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Introvertit

Keskustelin hiljattain kaverini kanssa ja hänen mielestään en ole yhtään enempää introvertti kuin hänkään. Katsoimme yhdessä dokumenttia, joka kertoi vuoden 2008 finanssikriisiin johtaneista muuttujista. 

Dokumenttia kerkesimme katsoa vain puolet, koska kaverini täytyi lähteä toiselle kaverille kylään. Hän siis asuu toisella paikkakunnalla ja palatessaan kotipaikkakunnalle, on hänellä tiedossaan monien kavereiden näkeminen. Koko vierailunsa ajan hänellä puhelin piippasi ja hän vietti aikaa somessa.

Helposti sai vaikutelman hänen olevan multitaskaaja vai mikä tuon multitasking-termin vapaa suomennos mahtaa ollakaan. Minun näkökulmastani näytti siltä, että hän oli vain puolittain kylässä luonani, sillä henkisesti hän oli muualle, chattaillen toisten kanssa. 

Jäin tuosta pohtimaan, onko ihmiskontaktit hiljalleen sukupuuttoon kuoleva tapa kommunikoida. Itsekin käytän suosittuja nimeltä mainitsemattomia pikaviestimiä. Hmm, mikähän ajatus on nimittää noitakin pikaviestimiksi? Siksikö, että meidän täytyisi olla aina tavoitettavissa? Olen tehnyt kuitenkin periaatepäätöksen, etten hyppää välittömästi katsomaan puhelinta kun se piippaa. Tarkistan viestit kun minulle sopii. Se on osa mindfullness-tekniikkaa, jonka olen ottanut osaksi elämää.

Olen priorisoinut viestintälaitteen käytön seuraavasti:

1. Herätyskello
2. Puhelu
3. Tekstiviesti
4. Pikaviestit
5. Sähköpostit

En katso vastustavani teknologiaa, mutta huomasin jossain vaiheessa käyttäytyväni kuin addikti ja tuolloin oivalsin sen johtuvan jatkuvasta pyrkimyksestä olla läsnä fyysisesti yhdessä paikassa ja henkisesti monessa. Tuo yhtälö ei vaan toiminut kohdallani, sillä tunsin itseni jatkuvasti väsyneeksi ja riittämättömäksi.

Siksi irtipäästäminen ja tavoittamattomissa oleminen on lisännyt henkistä hyvinvointia. Toki ystäväni ovat toisinaan nyreissään siitä, etten vastaile välittömästi heidän chat-viesteihin, mutta heille olen kertonut prioriteeteistäni ja toisinaan he jopa muistavat sen, miksei minua tavoita.

Introverttinä kaipaan usein aikaa yksikseni toipuakseni ihmiskontakteista. Se on varmasti monelle mysteeri, miten voi väsyä ystävien näkemiseen. Se on mysteeri minullekin. Minulla on kourallinen läheisiä ystäviä ja näen heitä nykyään hyvin harvoin. Joka kerta heitä tavatessani olen viihtynyt erinomaisesti, siksi ihmettelenkin miksi kuitenkin tarvitsen omaa aikaa.

Siitä olen päässyt tutkimaan introverttiyden aihetta ja tullut siihen tulokseen olevani sellainen. Palaan vielä kaveriini, joka oli kylässä. Omasta mielestään hän on introvertti, ulospäin suuntautunut sellainen. Itse en olisi ihan varma, sillä hän on ammatillisesti suuntautunut töihin, jossa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa asiakaspalvelutehtävissä. Hänellä on satoja FB-kavereita ja hän on puhunut useita puhelimia loppuun....

Itsellä oli joskus FB-alkuhuumassa sata kaveria. Vuosien varrella olen saanut karsittua luvun 30:n tietämille. Puhun puhelimessa 5-15 min kuukaudessa ja nekin usein puhelinmyyjien kanssa. Olen ollut töissä asiakaspalvelutehtävissä ja takaisin niihin minua ei aja edes vauhkoontunut villihevoslauma. Voihan se olla, että olen tavanomaista enemmän sisäänpäinkääntynyt persoona.

Viime syksynä kun olin kotisairaanhoidon autokuskina ja minulla oli ilo kuljettaa yhtä kaltaistani hoitajaa asiakkaalta toiselle. Joskus emme sanoneet toisillemme kuin "moi ja "heippa" ja se ei ollut kummankaan mielestä yhtään kiusallista. Kun aikaa kului ja tutustuimme ja aloimme enemmän keskustelemaan niin tuo hoitaja kertoi ihmetelleensä väitettäni olla introvertti, sillä hänen mielestään olen hyvä pitämään keskustelua yllä ja puhun paljon. 

Kun kerroin mitä hänestä tiedän ja perään kysyin, mitä kaikkea hän minusta tietää, hän vastasi:"olet naimisissa ja....", tuli pitkä hiljaisuus kun hän itsekin tajusi mitä tarkoitin. Ihmiset eivät nimittäin tajuakaan keskustelutilanteen psykologiaa. Muutamalla avainkysymyksellä toisesta saa helposti toisen avautumaan ja kertomaan kaikennäköisiä juttuja elämästään ja keskustelun päätteeksi toiselle jää mielikuva hyvästä ja vuorovaikutteisesta keskustelusta. Todellisuus kuitenkin on sellainen, että olen jatkuvasti kysellyt hänen asioistaan ja näin välttynyt kertomasta yhtään mitään omistani.

Samaan aikaan toisen kertoessaan innoissaan itsestään, ajattelen usein omia asioitani kun en aidosti ole kiinnostunut hänestä. Tarkoitukseni on välttää tilannetta, jossa itse joudun kertomaan itsestäni. Välillä poimin avainsanoja ja esitän niistä kysymyksiä, näin tulee vaikutelma siitä, että oikeasti seuraisin keskustelun kulkua.

Kyvystäni on jossain määrin apua työmaailmassa selviytymisessä, kunhan sinne ensin pääsee. Haastattelutilanteet ovat todella kiusallisia minulle, sillä ne on pyhitetty lähes täysin itsensä kehumiselle ja markkinoimiselle. Kaksi suosikki-inhokkiani... Useimmissa haastatteluissa kuitenkin olen onnistunut vakuuttamaan haastattelijan ja saamaan työpaikan. 

Ongelmaksi on muodostunut sinne haastatteluun pääseminen, sillä standardinmukaisiin hakupapereihin on aika vaikeata sisällyttää palasia valovoimaisesta persoonastani. Minulla on ollut onni saada työstää papereitani monien konsulttien avulla ja niistä olen kehuja saanutkin. 

Seuraava ongelma onkin yli kolmen kuukauden katkokset työhistoriassa. Konsulteilta ja aiheeseen liittyvien artikkeleiden mukaan työttömyyden venyessä yli 3 kk:n mittaiseksi, työllistyminen muuttuu liki mahdottomaksi. Tämän olen omakohtaisesti huomannut paikkansa pitäväksi...

Nykytrendi muuttuu koko ajan siihen suuntaan, että pitäisi olla erittäin ulospäinsuuntautunut. Olen usein käyttänyt esimerkkihenkilönä A. Stubb:ia ja olen ajatellut, jos olisin hänen näköisensä&kaltaisensa, en varmasti painiskelisi nykyisten ongelmien parissa työn saamisen suhteen. 

Me kaikki olemme erilaisia ja se on ihmislajimme rikkaus. Minä en voi muuttua introvertistä ekstrovertiksi, voin ainoastaan näytellä sellaista hetken ajan päästäkseni tavoitteisiini. Parempi olisi jos ei tarvitsisi yrittää pakottaa itseään toisten luomiin muotteihin, aina ei vain voi olla oma kummallinen itsensä, koska muut ihmiset...

Alla aiheesta kirjoittamiseen innoittanut artikkeli:

Nykypsykologian mukaan jako introvertteihin ja ekstrovertteihin on armottoman yksinkertaistava, kertoo Helsingin Sanomat. Laajalle levinnyt Carl Gustav Jungin teoria jakaa ihmiset ulospäinsuuntautuneisiin ekstrovertteihin ja sisäänpäinkääntyneisiin introvertteihin.

Ekstrovertit saavat energiaa sosiaalisista kontakteista, kun taas introvertit kaipaavat yksinäisyyteen lataamaan akkujaan. Jako on ollut hyvin paljon esillä viime vuosina.

Esimerkiksi Ruotsissa palkittiin viime vuonna vuoden Human Resources -kirjana asiaa käsitellyt kirja. Linus Jonkmanin kirjoittaman Introvertit – Työpaikan hiljainen vallankumous -kirjan pääväite on, että ekstrovertit ovat viimeisen 50 vuoden aikana alistaneet introvertit toisen luokan kansalaisiksi.

Jonkmanin mukaan tämä näkyy etenkin työmarkkinoilla, joissa pitäisi olla nykyään sosiaalinen ja verkostoitua. Introvertit eivät tähän Jonkmanin mukaan pysty.

Hän myös väittää, että introvertit ovat lahjakkaiden ihmisten joukossa enemmistönä.

"Mitä korkeampi älykkyysosamäärä, sitä todennäköisemmin kyseessä on introvertti. Valtaosa Mensan jäsenistä on introverttejä", Jonkman kirjoittaa. Obamakin onnistui

Työterveyspsykologi Miia Rautiainen Mehiläisestäei usko näin mustavalkoiseen ajatteluun.

"On jännää, että tämä kahtiajako tulee aina vain uudestaan takaisin", hän toteaa Helsingin Sanomissa.

Rautiaisen mukaan ihmisten ulospäinsuuntautuneisuudessa on eroja, mutta niiden pohjalta ei voi tehdä esimerkiksi ennustuksia siitä, miten ihminen menestyy erilaisissa työtehtävissä. Ihmisen persoonaa ei voi rajata näin mustavalkoisesti ja terve ihminen osaa käyttää eri ominaisuuksiaan eri tilanteissa.

Kaikissa ihmisissä on Rautiaisen mukaan sekä ekstroverttiä että introverttiä. Siksi rauhalliseen työskentelyyn tottunut voi oppia myös työskentelemään ryhmissä ja toisin päin. Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, jota pidetään introverttinä.
Keittiöpsykologisointi voi auttaa

Työelämä on muuttunut vaikeammaksi ja sosiaalisuutta ylikorostetaan. Siksi Rautiainen näkee tällaisessa keittiöpsykologisoinnissa hyötyjäkin.

"Tällaiset termit kuin introvertti ja ekstrovertti ovat vain ajattelun työkaluja, mutta jos ihmiset oppivat niiden avulla tiedostamaan paremmin omia tarpeitaan, se on tietenkin positiivista", Rautiainen sanoo.

On kuitenkaan turhaa selittää, että joku ei kestä avokonttoreita, koska on introvertti. Avokonttorien häly kuormittaa kaikenlaisten ihmisten aivoja, olivatpa nämä kuinka ulospäinsuuntautuneita tahansa. Rautiainen muistuttaakin, että suurin osa ongelmista työelämässä johtuu muista asioista.

"Näillä termeillä ei siis pitäisi selittää pois kaikkia ongelmia. Tärkeintä olisi, että työntekijöitä kuunneltaisiin."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti