keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Liian vanha töihin?

Hiljattain on uutisoitu, kuinka ikä voi nousta työllistymisen esteeksi. Ennenkuin palaan pohtimaan asiaa, on minun tartuttava mielenkiintoiseen asenteeseen maassamme. Alinomaan uutisoidaan kaikenlaisista esteistä ja rajoitteista. Tämä ja tämä estävät työllistymisen. Olenko vainoharhainen jos kuvittelen tuon olevan suuremman luokan mielipiteen muokkausta? 

Media ohjailee meitä jatkuvasti olemaan jotain muuta kuin olemme, miksi? Onko tieten tahtoen pyritty saamaan kansa voimaan huonosti ja tuntemaan itsensä riittämättömäksi, jotta sitten kansalaistalkoissa kuluttaisivat viimeiset roponsa materiaan? Kaikenlainen kulutushysteria johtaa lopulta vain entistä suurempaan pahoinvointiin ja rahaa sataa eri väyliä pitkin lääke- ja muun teollisuuden kasvottomien osakkeenomistajien taskuun.

Esteet on luotu voitettavaksi, ongelmat ratkaistavaksi. Nyt olen havainnut ilmapiirissä muutoksen, on aivan kuin edessä todettaisiin este ja sitten jäätäisiin siihen istumaan, että tulee joku ja poistaa esteen. Olemmeko uusien sukupolvien halventamisen huumassa vain luoneet sen ns. "velliperseiden"- ikäpolven kun emme ole haastaneet heitä ratkaisemaan eteen tulevia ongelmia?

Ainakin työn saamisessa on monenmoista estettä tiellä, sen olen omakohtaisesti kokenut... Jossain vaiheessa mietin, kuinka päteviä nuo erilaisten työllistymiskurssien vetäjät mahtavat olla kun eivät ole päivääkään olleet työttöminä? Siinä mielessä tietysti päteviä etteivät ole olleet työttöminä, mutta tarkoitankin lähinnä sitä, että onko tuollaisilla, katkeamattoman työuran omaavilla henkilöillä mitään käytännön käsitystä siitä, miten hankalaa se työnsaanti voi oikeasti olla? Siinä ei nimittäin paljoa vaikuta hakemuksen fontti, dokumentin asettelu tai taustaväri...

TE-toimiston ja työterveyslaitoksen asiantuntijat tekivät karun paljastuksen, että jopa nelissäkymmenissä alat olla liian vanha työmarkkinoille. Tämähän tukee mainiosti hallituksemme kaavailuja eläkeiän nostolle... Itse olen ollut liian vanha työmarkkinoille jo 25 vuotiaana. Eräs konsultti yhdessä noista miljoonasta käymästäni työnhakukoulutuksesta kertoi samaa tarinaa: nelikymppinen on vanha ja yli 3kk kestänyt työttömyys raakkaa sinut auttamattomasti hylätyt-pinoon.


http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001140392.html


Hyviä neuvoja asiantuntijalta tuli:

1. Uusi työnhaku kannattaa aloittaa heti, kun töiden loppumisesta saa tietää. Mitä pidemmäksi työttömyys venyy, sitä vaikeampaa on saada uusi työpaikka.

Ainut tauko töiden hakemisessa itsellä ollut 2008-2010 kun olin vakitöissä, muutoin tauotta olen hakenut, joten tehty.

2. Kerro mahdollisimman monelle, että olet työnhaussa, esimerkiksi ystäville, sukulaisille, tutuille ja entisille työkavereille. Monien tuttavien työpaikoilla saattaa olla piilotyöpaikkoja, joista ei koskaan ehditä ilmoittaa missään julkisesti.

Kerrottu kavereille, linked:n tuttavuuksille ja kaikilla keskustelufoorumeilla mainostanut itseäni myös. Niin ja tulihan TV:ssä kerrottua muutamalle suomalaiselle, mikä ohjelman katsojamäärä sitten mahtoi ollakaan jotain 0,5-1 miljoonan väliltä, joten tehty.

3. Muista mainita ansioluettelossa kaikki erityisosaaminen, kuten työkoneiden tai tietokoneohjelmien käyttö, sillä työnantajat saattavat hakea joitain tiettyjä hakusanoja, kuten SAP-osaaminen tai kaivinkoneenkuljettaja.

CV:stäni löytyy niinkin eriskummallinen taito kuin kansainvälinen VHF-radiopuhelimen käyttölupakirja. Koskaan ei ole tuosta kysytty. Haastattelussa kerran osakkeitani nosti autoharrastus, haastattelija oli myös automiehiä ja siksi lopulta palkkasi minut. Joten tehty.

4. Omalla ajalla, omasta mielenkiinnosta hankitusta osaamisesta voi olla yllättävää hyötyä työnhaussa. Esimerkiksi kansalaisopistosta hankittu kielitaito tai kokemus jalkapallojoukkueen valmentamisesta antaa valmiuksia myös työelämään, kun osaa nähdä niiden hyödyt ja tuoda ne esiin. Omilla erikoistaidoilla voi erottautua työnhaussa.

Osaan takoa rautaa ja tarvittaessa tehdä puukon. Toistaiseksi tuotakaan ei ole pidetty kovinkaan hyödyllisenä taitona. Varmaan kielten opiskelu olisi hyödyllisempää. Joten osittain tehty.

5. Ansioluettelon voi laittaa internetiin potentiaalisten työnantajien nähtäväksi esimerkiksi tekemällä profiilin LinkedIn-verkostoitumispalveluun tai laatimalla ansioluettelon TE-toimiston CV-nettiin. Molemmissa työnantajat voivat käydä katsomassa potentiaalisten työntekijöiden ansioluetteloita ja LinkedIn:issä voi verkostoitua esimerkiksi tuttavien ja kollegojen kanssa työn merkeissä.

Linkedin:ssä ollut profiili vuosia ja TE-toimiston CV-netissä oma CV ollut vuodesta 2003 ja sitä on luettu neljä kertaa. Yksi yhteydenotto on tullut, en vain mennyt haastatteluun asti, koska olin juuri muuttamassa paikkakunnalta pois. Joten tehty.

6. Uudelleen kouluttautuminen on yksi parhaista keinoista päästä takaisin työelämään. Koulutusta voi hankkia kaikilla koulutusasteilla oppisopimuskoulutusta unohtamatta.

Kaksi insinööritutkintoani täydentävää 25 ov:n koulutusta olen käynyt. Kolme kertaa hakenut YAMK tutkintoa suorittamaan, samoin kolme kertaa olen hakenut isännöitsijän ammattitutkintoon johtavaan koulutukseen. En ole näihin päässyt. Joten tehty.

7. Erilaiset itseopiskeluun soveltuvat verkkokurssit ovat nykyisin internetin avulla kaikkien saatavilla. Ilmaisia verkkokursseja löytyy, varsinkin englanninkielentaitoisille, alalta kuin alalta. Sivutoimisesti ja edullisesti voi opiskella myös esimerkiksi kansalaisopistossa tai avoimessa yliopistossa sekä kirjastoja hyödyntäen.

Näistä on varmasti hyötyä ja iloa itselle. Harmillista vain on maamme pinttynyt tapa tuijottaa papereita. Jos ei ole merkintää paperissa, niin osaamista ei ole olemassa. Olen saanut palautetta, että noihin kahteen 25 ov:n koulutukseen liittyvä työharjoittelua en voi pitää työkokemuksena, koska on harjoittelua enkä ole ollut työsuhteessa. Teknisesti ovat haastattelija siinä aivan oikeassa. Sitten taas käytännön tasolla, jos olen tehnyt täysin samaa työtä kuin palkallisetkin niin katsoisin sen päteväksi työkokemukseksi. Joten tehty.

8. Yrittäjäksi ryhtyminen ja omasta työllisyydestään huolehtiminen on hyvä vaihtoehto. Työuralta on saattanut kertyä asiantuntemusta tai taitoja, joita voi myydä eteenpäin yrittäjänä. Uuden alan haltuunotto ja yrittäjäksi ryhtyminen on myös mahdollista. Apua ja tietoutta yrittäjyydestä saa esimerkiksi TE-toimistosta.

Suvussa kaksi yrittäjää, keiden kertomuksien perusteella en voisi kuvitella, että kukaan täysijärkinen ryhtyy yrittäjäksi tässä maassa. En halua työn olevan koko elämääni ja elämäntapa. Jo alakoulusta lähtien minulla on ollut erillään koulu- ja vapaa-ajan ystävät. Melkolailla samaa jaottelua olen käyttänyt aikuisuudessakin. Olen introvertti ja tarvitsen palautumisaikaa ihmiskontaktien jälkeen. 

Minulta puuttuu kokonaan se kantava idea, jonka ympärille rakentaa oma yritys. En myöskään halua kilpailla muita kuin itseäni vastaan, joten menestyksenjano loistaa poissaolollaan. Jo alaluokilla ihmettelin koulujen kisoja ja ylipäätään sitä, että lähtökohdiltaan täysin erilaiset ihmiset laitetaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Se on ihan yhtä absurdia kuin laittaa auto vastaan vene. Mielestäni olisi kiintoisampaa seurata yksilöllistä kehitystä ja sitä, että pystyy voittamaan esteet tiellään ja kehittymään. 

Joten ei ole tehty, eikä tulla todennäköisesti tekemään. Kaikista ei ole yrittäjiksi, aivan kuten kaikista ei ole sairaanhoitajiksi. 

Enemmän tästä tulee mieleen useasti purnaamani asia, eli nämäkin asiantuntijoiden julkilausumat yrittävät luoda sumuverhoa peittääkseen sen tosiasian, ettei töitä yksinkertaisesti ole. 

Antamalla meille työttömille puolen vuoden välein vaihtuvat ohjeet, kuinka menestyä työnhaussa, pitävät he meidät kiireisinä. Kun pysymme kiireisinä yrittäessämme sulloa itseämme alati vaihtuviin muotteihin ja sättiessämme itseämme kun emme siinä onnistu, ei meistä kukaan ehdi edes ajatella sitä tosiasiaa, ettei meille kaikille riitä töitä. Meitä on jo niin paljon, että aktivoituessamme olisimme pelottava joukko.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti