perjantai 17. kesäkuuta 2016

"Uhkaako Suomea insinööripula...

...vai valmistuuko heitä liikaa? Asiantuntija vastaa". Näin nasevalla otsikolla uutisoi Taloussanomat 7.6.2016.

Artikkeli alla siltä varalta, että poistuu netistä.

Ammattikorkeakouluja huolestuttaa insinöörikoulutukseen hakeutuvien vähäisyys. Uhkaako orastavan nousukauden myötä insinööripula?

Kevään yhteishaussa ammattikorkeakoulujen insinöörikoulutukseen haki noin 1500 nuorta vähemmän kuin viime vuonna. Luku on hälyttävä, sillä Suomea uhkaa jo nyt insinööripula.

Näin arvioi tiedotteessaan Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene.Arenen mukaan opintonsa syksyllä aloittava insinööri saanee valmistuessaan kilpailuttaa työpaikkansa. Jo nyt työpaikkoja on tarjolla enemmän kuin valmistuvia insinöörejä.

Vuosittain insinöörejä valmistuu avoimiin työpaikkoihin nähden reilut parisataa liian vähän.

Toisaalta vastavalmistuneilla ei ole välttämättä sellaista erikoisosaamista kuin mitä yritykset kaipaavat, toteaa Teknologiateollisuuden asiantuntija Minna Jokinen Taloussanomille.

– Tämän takia työmarkkinoilla kaivataan vastavalmistuneiden ohella myös kokeneempia työntekijöitä.

Insinöörien vähyydestä on ollut huolissaan myös opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Hän on tukeutunut opetusministeriön selvitykseen, jonka mukaan lähivuosina paikkoja tulee runsaasti auki eläköitymisten myötä.

Ammattikorkeakoulut pyörittävätkin "vetovoimaa insinöörikoulutukselle" -markkinointihanketta, jolla pyritään kasvattamaan tekniikan ammattilaisiksi hakeutuvien määrää.

Insinöörikoulutuksen aloituspaikkoja ammattikorkeakouluissa on vuosittain noin 10 000, joista 3000 aikuiskoulutuksessa.
"Tilanne vaihtelee paljon"

Konsultointi- ja suunnitteluyritys Pöyry Finlandin toimitusjohtajan Pasi Tolppasen mukaan insinöörien kysyntä vaihtelee paljon toimialoittain.

– On tiettyjä aloja, joissa huomataan, etteivät koulutusmäärät ole olleet riittäviä. Usein ne ovat nimenomaan perusinsinöörialoja, kuten LV- ja rakennesuunnittelu, jossa osaajista on huutava pula, Tolppanen kertoo.

– Seuraavina vuosina eläköitymiset ovat aika suuria eli alalta häipyy paljon osaamista eikä nuoria tule riittävästi tilalle.

Pääkaupunkiseudulla muun muassa Tripla-keskusta rakentavan YIT:n toimitusjohtaja Kari Kauniskangas toteaa, että markkinoilla olisi enemmän mahdollisuuksia kuin mihin yhtiön resurssit tällä hetkellä venyvät.

Kauniskangas kertoo yhtiön rekrytoineen viime syksynä noin 100 uutta toimihenkilöä, kuten työnjohtajia, työmaainsinöörejä, vastaavia mestareita ja projekti-insinöörejä.

– Tänä vuonna tavoitteena on saada vähintään 200 toimihenkilöä lisää pelkästään Suomessa Toimitilat ja Infra -segmentin töihin. Eli yhteenvetona voisi sanoa, että edelleen on merkittävää pulaa kokeneesta rakennusinsinöörivoimasta rakentamisen eri tehtäviin, Kauniskangas toteaa.
Ei tarvetta lähiaikoina

Näkymät tietotekniikassa ovat rakentamista synkempiä. Viime aikoina uutiset ovat kertoneet suurista irtisanomisista etenkin pääkaupunkiseudulla, missä Tieto, Nokia ja Microsoft ovat pistäneet väkeä kilometritehtaalle.

Tilanne on muuttunut viime vuosikymmenen puolivälistä, jolloin arvioitiin Suomea uhkaavan pula tietotekniikan insinööreistä. Tosin nytkin tietotekniikan insinööreistä on paikoin pulaa, kun osaaminen ei ole juuri sitä mitä yritys haluaa.

Kortistossa on runsaasti työttömiä insinöörejä eli yhteensä noin seitsemisen tuhatta. Työttömien insinöörien määrä on ollut kasvussa vuodesta 2012 lähtien eikä tilanne ole viime aikoina juuri parantunut.

Helsingin insinöörejä johtanut Samu Salo nousi toukokuussa Insinööriliiton johtoon Pertti Porokarin tilalle. Hänen näkemyksensä poikkeaa Arenen maalaamista tulevaisuudenkuvista.

– Insinööriliiton käsitys on, ettei Suomessa ole pulaa insinööreistä. Päinvastoin, insinöörejä valmistuu liikaa siihen nähden, mitä Suomi tarvitsee nykyisellä elinkeinorakenteella ja tuotekehityksen määrällä, Salo toteaa.

Hänen mukaansa insinöörejä valmistuu tällä hetkellä 5400 vuodessa, kun tarve on 3500-4000.

– Tämä on sellainen lukema, että niin paljon tullaan tuskin tarvitsemaan tässä maassa, vaikka tilanne muuttuisi kuinka hyväksi.

Otsikon luettuani en tiennyt itkeäkö vai nauraa? Tyrmistyksestä toivuttuani tunsin ärtymystä, joka eteni kiukkuun ja lopulta vihaan. Tiesin, että aiheeseen täytyy tarttua ja kirjoittaa omia kokemuksia insinöörikoulutuksesta ja insinöörien työtilanteesta.

Olen aikaisemminkin purnannut yhteiskuntamme kahtiajakoisuudesta. En sillä tarkoita varallisuuden jakautumista vaan tiedon. Yhteiskuntaluokkien välissä vaikuttaisi olevan läpäisemätön muuri, joka estää keskinäisen ymmärryksen sen toisen osapuolen kohtalosta.

Artikkelissa tämä näkyy selvästi, miten opetusmaailma on vieraantunut yritysmaailmasta. Jo vuonna kivi&käpy kun itse insinööriksi opiskelin, opettajat maalailivat noita samoja fraaseja:"Opintojen loppuvaiheessa teidät viedään koulun penkiltä työmaailmaan ja voitte kilpailuttaa työpaikkanne". Armeijatermein voisin tokaista:"aika hiljaista pitelee"- sen suhteen, että ketään olisi koulun penkiltä töihin haettu. Tiettävästi omalta luokaltani logistiikan alalla työskentelee aika harva.

Jo silloin (1999) ihmettelin kuinka yltiöoptimistisen positiivisia opettajat olivat opiskelijoiden työllistymisen suhteen. Logistiikan linjan esitteissä luvattiin, että valmistumisen jälkeen 94% työllistyy. Teknisesti ottaen tämä lupaus varmaan täyttyi, sillä onhan matkapuhelinliittymien myynti myös työtä. Onko se sitten logisitiikan insinöörin työtä?, siitä voidaan olla montaa eri mieltä.

Monet opettajistamme olivat viimeeksi olleet alallaan töissä joskus 80-luvulla ja se näkyi heidän käsityksestään työmaailmasta, joka meni kutakuinkin näin: "Sen kun kävelee työpaikalle kysymään töitä, jos ei headhunter ole ehtinyt matkalla jo soittaa sinulle ja tarjota jotain".

Miten tällaiset opettajat voivat valmistaa nuoria nykytilanteeseen, jossa ei enää korkeakoulutus ole tae työllistymiselle vaan voi olla jopa haitta, merkittävä este työllistyä koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin? 

Olen tullut siihen lopputulemaan, että koulun rahoitusmallin muuttuessa tulosperustaiseksi eli painottuessa valmistuviin opiskelijoihin, on opetussuunnitelmaan muokattu sellaiseksi, että mahdollisimman moni valmistuu riippumatta osaamistasostaan. Kun koulun rahoittusmalli muuttui tulosperustaiseksi, niin silloin toimintamalli myös muuttui sellaiseksi, että tulosta oli tehtävä, jotta rahoitus säilyy. Tämä onnistuu parhaiten vaatimustasoa heikentämällä ja päästämällä oppilaita läpi vajaalla osaamisella.

Oman osansa tähän vinoutuneeseen systeemiin tekevät työelämästä vieraantuneet opettajat, joiden käsialaa opetussuunnitelmat ovat. Kun koulussa opiskellaan asioita, joita ei enää työmaailmassa tarvita/tapaa niin auttamatta on valmistuva nuori erittäin heikoilla jäillä hakiessaan harjoittelu-/ensimmäistä työpaikkaansa.

Toki opetussuunnitelmia muokataan ja modernisoidaan, mutta pysyvätkö opettajat oikeasti kartalla siinä, että mitä asioita&tietoja työmaailmassa kaivataan kun eivät itse työmaailmassa ole? Hyvänä esimerkkinä toimikoon käymäni kurssi nimeltä: "Huolinnan perusteet". Luokallamme oli yksi oppilas, kuka oli työkseen ollut huolitsijana kymmenen vuotta. Kyseistä ainetta meillä sitten  opetti kirjaviisas, eli opettaja, joka ei ollut työkseen ollut huolinnan kanssa missään tekemisissä. Onko yllättävää, jos kerron ettei kymmenen vuotta huolitsijana toiminut oppilas päässyt edes perusteista läpi? Aika shokki tuo oli ainoastaan sille entiselle huolitsijalle...

Tähän epäkohtaan olisi oiva ratkaisu. Opettajat palkattaisiin sivutoimisiksi opettajiksi, jolloin heillä olisi jatkuva kosketus työelämään ja sen vaatimuksiin. Tätä kautta voitaisiin taata oikeellinen tieto ja nuoret saisivat oppia niistä asioista, joita työelämässä kaivataan. Toinen esimerkki tulee mieleen siitä, kuinka kaukana todellisuudesta voivat opinnot olla. Oli nimittäin suhteellisen nolo tilanne kun työskentelin autoliikkeessä ja minä sain eteeni rahtikirjan ja en tiennyt mitä siihen tulisi kirjoittaa. Logistiikan insinöörinä yksi työnhaara olisi olla esimiestehtävissä kuljetusyrityksissä tai varastossa ja tietää tasan tarkkaan mikä on rahtikirja ja mitä siihen kirjoitetaan...

Niin, kun koulun intressi on tuottaa rahaa niin helposti siinä unohtuu se koulun alkuperäinen tavoite; valmistaa nuoria työelämän tarpeisiin. Siitä tämäkin artikkeli Taloussanomissa kertoo; kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä siitä, koulutetaanko insinöörejä riittävästi vai liikaa.

Miksei suoraan vain katsota työministeriön tilastoja ja  huomata, että insinöörejä on työttömänä liki 14 000 (lähde: https://www.ilry.fi/sites/default/files/tyottomat_insinoorit_1_2016_raportti.pdf ). Tuo lukema on erittäin suuri ja raportissa onkin todettu insinöörien työttömyyden ylittäneen jo 90-luvun laman ennätyslukemat. 

Artikkelissa puhutaan myös eläköitymisen mukanaan tuomasta insinööripulasta. Tuota eläköitymistä on huudeltu varmaan jo 70-luvulta lähtien ja 2012 taisi olla tilastojen valossa se eläköitymisen huippuvuosi. Eli pahin piikki on jo ohitettu ja työvoimapulan sijaan saadaan lukea massoittaisista irtisanomisista. Työvoimapulan sijaan toisinaan on alettu myös käyttää termiä: "Osaajapula". 

Jos kerran on olemassa tilastoja valmistuneista, työttömistä, ja eläköityvistä niin miksei niistä suoraan katsota, että kuinka paljon kouluihin otetaan uusia opiskelijoita? Aloituspaikkojen määrää rajoitettaisiin niin kauan, kunnes työttöminä on enää vaikkapa 500/1000 insinööriä ja vasta sitten vapautettaisiin aloituspaikat eri linjoilta tarpeen mukaan. 

Tämä naiivin yksinkertainen ratkaisu tietäisi koulun rahoitukselle isoa lovea, puhumattakaan siitä, ettei nuoria enää koulutettaisiin varastoon, jolloin heidän ammattikuntansa palkkatasoa ei päästä polkemaan. Tarkastellaanpa vaikka lääkäreitä. Heitä koulutetaan vain tarpeeseen ja vielä niin, että heistä on koko ajan aidosti pulaa. Mitä heille on tapahtunut? Työttömyys melkein nollissa, saavat itse valita työpaikkansa ja palkkansa. 

Kuulostaako samalta kuin tämänhetkinen ja tuleva insinööripula, jossa on 14 000 työtöntä+vuosittain valmistuu 5500 ja töitä riittää 3500-4000:lle+ palkat lähtevät 2000€/kk tienoilta "ota tai jätä, sillä tulijoita riittää"-tyylisesti? Ei minusta kuulosta samanlaiselta työvoimapulalta.

Artikkelissa myös mainittiin osaajapula. Tästä olen aikaisemminkin purnannut. Miten osaajaksi tullaan ilman työkokemusta? Ei monikaan itsekseen opiskelemalla voi kehittyä osaajaksi vaan siihen tarvitaan työkokemusta. Miten työkokemusta sitten saa kun vuosittain valmistuu 1500+ insinööriä liikaa työelämän tarpeisiin nähden ja valtaosa jää vaihtopenkille odottamaan vuoroaan. Jo kolmen kuukauden vaihtopenkillä istumisen jälkeen koulutuksesi pyyhkiytyy pois ja tiput työelämään kelpaamattomaksi-luokkaan.

Informaation kahtiajakoisuus siis uhkaa meitä. Median kautta käydään informaatiosotaa, kuten aiemmin olemme "sossu-Tatujen"-kaltaisista uutisoinneista lukea. 

Myös Ylen toimittajien positiiviset artikkelit sosiaaliturvalla maatiloilla työskentelivistä työkokeilijoista herättävät mielenkiintoisia kysymyksiä:


Entisen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan kotitila on Forssassa ja tilaa hoitaa ministerin tytär Hanna-Maija Anttila. 
Ylen uutisessa työttömiä "työllistävän" tilan emännäksi mainitaan Hanna Anttila. Voisiko kyseessä olla sama henkilö? Ainakin paikkakunta, ammatti ja nimikin (melkein) täsmää?
Lisäksi, Yleisradion yksipuolisen ja asian viljelijän kannalta positiivisesti esittävän uutisen on kirjoittanut Eeva Hannula. Forssasta löytyy viljelijä myös nimeltään Eeva Hannula.

Jos nuo yhteydet ovat totta ja henkilöt samoja niin maatalousministerin kotitila käyttää työttömiä ilmaistyövoimana ja saman kylän toimittaja&viljelijä kirjoittaa asiaa kaunistelevan jutun valtakunnallisiin uutisiin. 

Tässäkin tapauksessa saattaisi olla aihetta tutkia asiaa tarkemmin ja laittaa asia iltapäivälehdistöön, sillä tämä jos mikä täyttää jo mielipiteen ohjailun tunnusmerkit?

Tämänkaltaisten kytkökset jäävät usein kansalta pimentoon ja monet vain ajattelevat, että todella hyvä juttu kun työtön tekee töitä sosiaaliturvansa eteen eikä vain makaa sohvalla olutta juoden ja verorahoja tuhlaten.

Sota voi olla vähän turhan voimakas termi, mutta jollain tavalla olemme jo vuosia olleet informaatiotulvan ohjailtavina, eli eräänlaisessa sodassa. Teknologiaa pidetään jo arkisena osana elämää, eikä vielä osata kyseenalaistaa mitä kaikkea siellä internetissä oikein julkaistaan.

Alkuperäiseen palatakseni, on ilmiselvää, että rahoituksestaan huolissaan olevat koulut julistavat työvoimapulaa lobatakseen itselleen maksimirahoituksen. Valitettavasti tyhjät tynnyrit kolisevat äänekkäimmin ja tuohonkin tulee opetusministeriö tarttumaan ja se taas tietää lisää työttömiä insinöörejä. Eikö 14 000 inhimillistä tragediaa ole jo tarpeeksi?


9 kommenttia:

  1. Siskoni opiskelee ammattikorkeakoulussa rakennustekniikan insinööriksi ja on tällä hetkellä veljeni työpaikalla suorittamassa opintoihinsa kuuluvaa työharjoittelua. Saa nähdä työllistyykö siskoni tätä kautta myös samaan yritykseen kuin veljeni, joka sai samaisesta yrityksestä vakituisen työpaikan aloittamalla aluksi opintoihinsa kuuluvalla työharjoittelulla. Siihen aikaan firmalla sattui sopivasti olemaan uudelle työntekijälle kovaa tarvetta, eli hän oli hyvällä tuurilla juuri oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa.

    Tämänkaltaisilla uutisilla ”huutavasta työvoimapulasta” ajetaan nuorisollemme vastuuttomasti liian ruusuista kuvaa insinöörikoulutuksen autuuden tuovasta tulevaisuudesta työelämässä. Kyllähän nyt jokainen vähänkin omakohtaista kokemusta nykyisistä työmarkkinoista omaava jo aivan maalaisjärjellä ajattelemalla ymmärtää, ettei vastavalmistuneella insinöörillä tule olemaan mitään mahdollisuuksia nykyisessä armottomassa kilpajuoksussa työpaikkojen suhteen jos ”kortistossa” jo valmiiksi on jopa vuosien kokemusta omaavia rautaisia alan ammattilaisia. Ja tämä ei ainoastaan koske vain insinöörejä vaan melkeinpä mitä tahansa alaa.

    Korkeakoulutus ja oman alan työkokemattomuus voi työllistymisen kannalta myös olla aivan helvetillinen ansa nykyisin. Et saa oman alasi töitä tämän kokemattomuutesi vuoksi, mutta et myöskään mitään aivan tavallista ja yksinkertaista perusduunarin työtä, koska työnantajat mieltävät sinut korkeakoulutettuna ylikoulutetuksi kyseiseen työtehtävään. Seinä on vastassa molemmin puolin.

    Tilanteessa on samat fiilikset kuin Kummelin Matti Näsällä: ”Mua ei oikein taas huvita yhtään mikään!”

    Mutta eipä siinä, hyvä ajankohtainen ajatuksia herättävä blogiteksti ja pohdinta jälleen kerran sinulta. Kirjoittelehan vaan useammin!

    VastaaPoista
  2. "Korkeakoulutus ja oman alan työkokemattomuus voi työllistymisen kannalta myös olla aivan helvetillinen ansa nykyisin. Et saa oman alasi töitä tämän kokemattomuutesi vuoksi, mutta et myöskään mitään aivan tavallista ja yksinkertaista perusduunarin työtä, koska työnantajat mieltävät sinut korkeakoulutettuna ylikoulutetuksi kyseiseen työtehtävään. Seinä on vastassa molemmin puolin."

    Jos tuolle pitäisi kuva piirtää niin riittäisi pelkät kasvoni. Itse elän juuri kirjoittamaasi tilanne. Kunnallisissa paikoissa usein kerrotaan hylkäysviestin lisäksi, kuinka paljon hakijoita on ollut. Salon uimahallin vahtimestariksi 17 (jossa myös lisämaininta kaikkien hakijoiden olevan päteviä tehtävään, ei mennyt hukkaan sähköalan opinnot ammiksessa...), VSSHP:n toimistosihteeriksi haki 157. VSSHP:n laitoshuollon esimieheksi 281. Joten paljon on pätevää väkeä markkinoilla.

    Nuorien ja miksei meidän keski-ikäsitenkin kannalta aika ikävä tilanne. Enää tästä puuttuu, että aletaan intiasta tuomaan insinöörejä. Espanjasta ja filippiineiltähän on jo tuotu sairaanhoitajia. Espanjalaiset lähtivät tovin kuluttua muualle kun huomasivat miten pimeätä ja vaisu sosiaalinen elämä täällä on töiden jälkeen...

    Heh, vähän olen taipuvainen tuohon Näsän fiiliksiin, etenkin kun tässä on vuosien varrella kuutena vuotena yrittänyt jo kouluihinkin, sinne kuitenkaan pääsemättä.

    Kiitos positiivisesta palautteestasi!

    VastaaPoista
  3. Blogisi tekstien aiheita ajankohtaisten työttömyyteen liittyvien pohdintojen lisäksi voisi myös laajentaa esimerkiksi työttömän budjetille sopiviin ruokavinkkeihin, mielenkiintoisten kirjojen tai vaikkapa elokuvienkin arvosteluihin. Itselleni ainakin kaikenlaisen kirjallisuuden lukeminen ja hyvien elokuvien katselu on näin työttömänä työn hakemisen ohella erinomaista ajankulua.

    Pidin myös aikaisemman kirjoutuksesi yhteydessä olevasta piirroksestasi. Olisi hienoa nähdä sinulta väreissäkin joitakin teoksia tehtyinä vaikka aluksi ihan halvoilla vesiväreillä. Harrastan itse lukemista, kirjoittamista, elokuvia ja kuvataiteen tekemistä ja olenpa nuorempana jopa opiskellutkin taidekoulussa taidemaalaamista ja piirtämistä. Toki olet kertonut, että kirjoittaminen on enemmänkin se sinun juttusi, mutta joskus pelkkä kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

    VastaaPoista
  4. Hyviä ideioita, kiitos! Laitan harkintaan, sillä kirjoja luen erittäin paljon. Aihepiirinä useimmiten sci-fi, siitä syystä, että maailmassa on jo riittävästi kurjuutta ja sotia, joten scifi tarjoaa useimmiten pakopaikan täysin erilaiseen maailmaan ja toisinaan löytää utopian, jossa työtä ei edes tarvitse tehdä vaan ihmiset keskittyvät teatteriin, kirjoittamiseen, lukemiseen ja filosofiaan. Ihan heti en näe, että niin tapahtuisi oikeassa elämässä. Pienen ihmisryhmän ahneus yleensä aikaansaa tällaisten utopioiden toteutumattomuuden. Joskus olen miettinyt vastaavan kirjan kirjoittamista, mutta silloin adhd yleensä laittaa kapuloita rattaisiin...

    Olen maalannut muutaman työn vesiväreillä ja aiheina ovat käsitelleen toipumistani alkoholistin lapsena. Muutama työ olisi sellainen, jonka voisin blogin päätteeksi laittaakin. Itse olen suunnitellut syksyllä lähteväni kansanopistoon oppimaan piirtämistä tai maalaamista. Ehkä kirjoitan joskus maalaamisesta tai piirtämisestä.

    Oletko Anonyymi ajatellut kirjoitella blogia? Mielelläni seuraisin kommentoijieni ajatuksia maailmanmenosta ja taiteesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä kyllä ole ajatellut. Kirjoittamisharrastuksessa menee aika iso lovi vapaa-aikaani työn hakemisen ohella ja olen muutenkin aika ujo tämänkaltaisen sosiaalisen median suhteen ja minulla ei ole ikinä ollut edes Facebook-profiilia. Jopa oma kännykkä ahdistaa ja tahtoisin olla välillä ihmisten tavoittamattomissa.

      Koen työn hakemisen todella ahdistavaksi ja etenkin sen hakemuksen lähettämisen jälkeisen ”kituajan”, kun odotellaan sitä työnantajan kontaktia. Eräänkin kerran työnantaja soitti minulle aikaisin aamulla ja vaati minua autotonta tulemaan tunnin sisällä kymmenien kilometrien päähän haastatteluun 3 viikon työpätkän vuoksi ja tenttasi minulta haastattelussa legendaarisen fraasin: ”Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?”. Tämä tuntui aivan käsittämättömälle tuon 3 viikon pätkätyön suhteen ja teki mieli vastata tälle apinalle, että ”Sinun esimiehenäsi!”.

      Tällä hetkellä kirjoittelen novellia nimeltä ”DEITTARI” ja liitän sinulle tähän nyt sen ensimmäisen kappaleen:

      Viikonlopun korvilla perjantai-iltapäivänä Rengasmakasiini Oy:n varaston pukuhuoneessa oli hilpeä tunnelma. Jarno oli lopettanut työnsä jo hyvissä ajoin ja pysäköinyt trukin hallin kulmaukseen. Mies vihelteli hyväntuulisena ja aukaisi pukukaappinsa oven, johon oli silmien korkeudelle teipattu vinosti maalarinteipin pätkä mihin oli yhtä vinosti tussilla saatu aikaiseksi nimi ”Perälä”.
      ”Lähdetäänkö illalla kaljalle?” Hanski kysyi huoneen toiselta puolelta kiskoen tahraisia haalareita yltänsä.
      Aina Hanski oli jaksanut kysyä ja aina Jarno oli jaksanut lähteä, mutta ei tänään.
      ”Eiku en mä taida nyt tänään”, Jarno vastasi.
      ”Mitä? Oot sä tullu uskoon vai sairaaksi? Hanski ihmetteli hölmistyneenä.
      ”En, ku mulla on illalla treffit yhen vitun hyvännäkösen naisen kans.”
      ”Ja vitut on!” Hanski naurahti epäuskoisena.
      ”Kylläpä muuten on! Ja se on vieläpä joku osastopäällikkö ja tradenomi tai jotaki sellasta”, Jarno sanoi ylpeänä.
      ”Niin varmaan! Saanen kysyä, että mitenkähän regasvaraston osa-aikainen trukkikuski on päässy edes puhumaan sellaselle naiselle?”
      ”Mä bongasin sen netistä. Kirjotin olevani 32-vuotias urheilullinen logistiikkavastaava”, Jarno selitti iskien silmäänsä.
      ”Ei saatana Perälä, sähän täytät ens kuussa 40 ja muuta urheilua sä et oo harrastanu ku mun kans kaljan kilpaa kittaamista, mutta voihan tota trukin veivaamista tietenki jonkilaiseksi logistiikaksi kutsua!” Hanski sai sanotuksi ennen kuin räjähti hervottomaan nauruun.

      Poista
  5. Haha, tuohan vaikuttaa hyvältä kirjalta. Jatka ihmeessä kirjoittamista. Itse olen myös alkanut kulkemaan vastavirtaan mitä tulee nykytrendiin olla somessa ja muuten vain julki. Teknologian murros on tapahtunut niin äkkiä, että moni ei tule miettineeksi yksityisyyttä ja sen arvoa. Tavallaan olen ehkä tekopyhä sanomaan mitään tuosta aiheesta, koska aika avoimesti kirjoittelen juttuja alkoholisti-isästäni ja olen TV:ssäkin piipahtanut...

    Kuitenkin mielestäni on erittäin huolestuttava suuntaus kun nuoret tavoittelevat uraa glamour-mallina tms julkisuuden henkilönä. En tarkalleen tiedä mikä sellainen edes on, mutta kuvittelisin sen liittyvän jotenkin big brother-touhuun ja skandaalimaisiin tekoihin, eli tekee ihan mitä vain päätöntä, jotta pysyy julkisuudessa.

    Itse olen ajatellut internettiä niin, että laitan sinne vain sellaista, mitä kehtaisin koulun/työpaikan ilmoitustaululle laittaa. En tiedä onko kirjoitukseni alkoholismista poikkeus vai olenko vain niin kyllästynyt siihen hyssyttelyyn ja salailuun, mitä käsittämättömän moni joutuu maassamme tekemään. Voi johtua kokemuksistani alkoholismin parissa, että asenteeni on aika tiukka. En vieläkään kykene mieltämään sitä sairaudeksi vaan pikemminkin valinnaksi. Jokaisen tulisi ymmärtää jotain olevan pielessä siinä vaiheessa kun mikä tahansa nautintoaine ja sen hankkiminen/nauttiminen alkaa näyttelemään pääosaa ajatuksissa. Itselleni maistuisi jäätelö vaikka joka aterialla päivittäin (ja joskus olen useamman litran päivässä sortunut syömäänkin), mutta tiedostan asian ja en salli itselleni sitä ylellisyyttä, että toimisin mielihalujeni mukaan. Miksi siis alkoholistit voivat näin tehdä ja he ovat sairaita?

    Ok, nyt kuumenee tunteet...Takaisin aiheeseen. Erinomainen kuvaus tuo "kituaika". Itse olen tuosta päässyt eroon, voi ehkä johtua työnhaun muututtua rutiinitoimenpiteeksi ilman minkäänlaista tunnelatausta tai toiveita. Aikaisemmin itsekin kärvistelin ja odotin, josko tällä kertaa onnistuisi. Kun onnistumisia ei tullut, päätin lopettaa toiveiden herättelyn ja innostua vasta sitten kun nimi lukee työsopimuksessa.

    Nuo työhaastatteluiden kysymykset ovat kyllä aikamoinen jäänne menneiltä ajoilta. Monesti on tehnyt mieli kysyä HR-henkilöltä, että todellako uskoo palkkaavansa henkilön viideksi vuodeksi? Käytännössä kvartaalitkin alkavat olla liian pitkiä aikoja suunnitella tulevaa ja etenkin pörssiyritysten on reagoitava jo viikoittain muuttuviin maailmantilanteisiin. Alan olla lähellä jo sitä pistettä, että haastatteluissa en anna niitä vastauksia, joita haastattelija haluaa kuulla vaan puhun suuni puhtaaksi. Tuskin tässä enää kovin paljon huonommin voi käydä työnhaun suhteen?

    VastaaPoista
  6. No jos alkoholismista puhutaan, niin kyllä se todellakin voi olla sairaus. Varsinkin työttömänä on helppoa sortua pulloon ja saada ”juhlaa arkeen”. Sairaus se on siinä mielessä myös, että juopolta ihmiseltä puuttuu aivoista sellainen järjen ”stoppi” ja usein nämä alkoholistit ovat myös todella herkkiä persoonia. Mietippä vaikka Juice Leskistä? Mies kirjoitteli helvetin hyviä runoja ja lauloi lauluja, jotka ovat nykyisin Suomessa ja suomalaisten mielissä melkeinpä Kalevalaan verrattavissa olevia teoksia. Tyyppi oli kuitenki aivan rapajuoppo.

    Jos kuppi maistuu niin se suotakoon kaikille, mutta silloin pitää myös olla fiksuna ja ottaa vastuuta siitä asiasta. Ei voi vaan itsekkäästi ajatella, että se on vain minun juttuni, koska siitä asiasta tulee sanomista läheisiltä ja elämä menee muutenkin ihan perseelleen.

    Ihminen ei ole oma itsensä humalassa, mutta tavallaan se sopiva humala voi kuitenkin panostaa sosiaalista kanssaläymistä ja luovuutta.

    Kertomuksesi isästäsi hukkumassa pulloon ovat kuitenkin todella surullisia ja olen vuodattanut kyyneleitä lukiessasi blogisi kertomuksia aiheesta.

    VastaaPoista
  7. lukieassani siis :) Mutta todellakin nämä kirja-aiheet olisivat mielenkiintoisia blogikirjoituksia. Itselläni on nyt lukemisen alla Viiltäjä-Jackistä kertova kirja, jonka mukaan suomalainen dna-tutkija on selvittänyt sen murhamysteerin.

    VastaaPoista
  8. Ostin Tori.fi:stä Tommy Hellstenin kirjan :"Virtahepo olohuoneessa". Monelta osin silmiä avaava kirja ja paljon antoi selityksiä, miksi aikuisena toimin niinkuin toimin. Voisin jossain vaiheessa lukaista kirjan uudestaan ja kirjoittaa siitä heränneitä mietteitä ylös tänne. Päällimmäinen muistikuva kuitenkin on, että tuossa on 20% asiaa ja 80% täytettä. Toisaalta, kärsin adhd:sta niin keskittymiskykyni on varsin rajallinen ja se taas saattaa vaikuttaa arviooni kirjasta.

    Isä on valinnut tiensä. Toisinaan tunnen syyllisyyttä, että hänet olen oman onnensa ojaan hyljännyt. Sitten aina muistan, miten äiti eli. Hän kävi töissä hoitamassa vanhuksia palvelutalossa ja kotiin tullessaan työt jatkuivat alkoholistin hoivaamisena. Tämä tuplatyö lopulta teki sen, ettei äiti koskaan kerennyt huolehtimaan itsestään ja kuolo lopulta vapautti äidin lepoon. Ei aikuista voi muuttaa, vaikka sitä niin kovasti toivoisikin. Tahto muutokseen täytyy löytyä sisältä. Isä katsoo pullon olevan tärkeämpi kuin vaimo ja lapsi ja nyt saa kantaa vastuun päätöksestään. Toisinaan itsellänikin on itku herkässä kun käytännössä tuntemani isä on poissa ja tilalla on viimeiset 20 vuotta ollut joku tuntematon pultsari.

    VastaaPoista