keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Tasapaino


http://www.hs.fi/paivanlehti/17072016/a1468555188506


Hyväosaisuus kasautuu, pitäisikö huolestua?

Matteus-vaikutus tarkoittaa sitä, että etu tuo ihmisille uusia etuja ja menestys ruokkii menestystä. Viekö se muilta mahdollisuudet, pohtii toimittaja Asta Leppä kolumnissaan.Asta Leppä


AVATAAN YSTÄVÄN kanssa televisio. Ruutuun ilmestyy Tuomas Enbuskennaama. Käännetään kohta kanavaa. Kas, kukapa siellä? Tuomas Enbuske.


Pöydällä on lehti avoinna. Ja kenen virne näkyy kolumnikuvassa? Aivan.


”Vähän niin kuin Krista Kosonen, joka yhteen aikaan oli joka naistenlehden kannessa”, huokaa ystävä.


”Tai Jari Sinkkonen, joka varoittelee aviisissa kuin aviisissa lasten nettipelaamisen vaaroista.”


Kyllähän niitä löytyy. Samoja ihmisiä, jotka pomppaavat kerta toisensa jälkeen esiin. Mutta miksi? Onko Suomi niin pieni maa, ettei tänne mahdu kuin muutama huippu joka alalle?


Tai hetkinen. Miten Raamatussa sanottiinkaan? Matteuksen evankeliumi, kolmastoista jae: Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.


Noinko se tosiaan menee?


KÄSI SYDÄMELLE. Onko sosiologien Matteus-vaikutukseksi nimeämä ilmiö mielestänne oikeudenmukainen juttu?


Matteus-vaikutus tarkoittaa sitä, että kun ihminen on saanut jonkin edun, päässyt niin sanotusti kasvu-uralle, etu alkaa kasvaa kuin alamäkeen kierivä lumipallo. Näin tapahtuu eritoten maineessa ja menestyksessä – hyväosaisuudessa – ja niin, tietenkin rahassa. Raha tulee rahan luo, sanotaan.


Aiheesta on tehty myös joukko tutkimuksia. Lasten lukutaidosta esimerkiksi. Jos oppii lukemaan varhain, voi olla, etteivät muut saa enää ikinä kiinni. Sitä lukee aina vain enemmän. Ero voi näkyä vielä aikuisiällä.


Ja urheilujoukkueet. Niissä on eniten alkuvuodesta syntyneitä junnuja, sillä valmentajat ovat pitäneet näitä erityisen lahjakkaina. Tasoero säilyy vielä senkin jälkeen kun fyysiset erot ovat tasoittuneet. Loppuvuoden luiruja ei näet ole päästetty pelaamaan yhtä paljon, ei valittu leireille, ei kehuttu…


Itse asiassa Matteus-vaikutus näkyy koko yhteiskunnassa. Niin sanoo myös Tilastokeskuksen entinen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä. On tyystin eri juttu syntyä akateemiseen keskiluokkaiseen ydinperheeseen kuin peruskoulun käyneen yksinhuoltajan lapseksi. Edellisessä saa kannustusta opintiellä, ruokapöydässä keskustellaan henkeviä, kirjahyllyssä on muutakin kuin lasivaasi, voi harrastaa kaunoluistelua tai viulunsoittoa, pääsee kielikursseille…


”Minäkin olin Brightonissa”, ystävä muistelee kaihoisasti.


”No just. Meikä Espoossa rengasmatkalla. Syötiin ravintola Linnunradassa wieninleike.”


Happamana kehotan ystävää miettimään, montako valovuotta hän mahtoi kiitää tyhjätaskutovereidensa edelle hienoilla harrastuksillaan ja ulkomaanmatkoillaan.


Sillä ainakin minut yllätti hyvinvointiprofessori Juho Saaren havainto, miten eriarvoistumisessa hyväosaisuuden kasautuminen on selkeästi olennaisempi tekijä kuin huono-osaisuuden kierre.


Mutta niin vain jälkimmäistä korostetaan ja edellisestä ollaan kohtuullisen hiljaa.


MUISTELEMME ENTISEN koululuokkamme priimusta. Oi, tuo täyden kympin tyttö! Kotonakin uima-allas, johon hän tosin oli jo hiukan kyllästynyt. Ja kylmiö, muistatko, kotona oli kylmiö, josta saattoi hakea noin vain pullollisen Spriteä.


Tyttö valittiinkin oppilasneuvoston puheenjohtajaksi, viestijoukkueen ankkuriksi, kuusijuhlan evankeliumin lukijaksi…


”Ja pesisjoukkueen kapteeniksi. Vaikka oli siellä muitakin kelpo pelaajia.”


”Kuten sinä?” ystävä vinoilee.


No, olisin ainakin voinut olla, jos... Ja nyt päästään villakoiran ytimeen: Matteus-vaikutus vie muilta mahdollisuudet. Vain yksi saa kukoistaa, vain yhdelle annetaan, yksi vie palkinnot. Lopuille jää käteen tyhjä ”jos”. Kuten menestyjiä tutkinut Malcolm Gladwell kirjoittaa: metsän korkein puu on kasvanut aina hyvässä mullassa ja ilman, että muut puut ovat varjostaneet sitä.


Ja miksi näin tapahtuu? Yhden teorian mukaan ilmiöllä voi olla osin biologinen alkuperä. On järkevää, että yksi johtaa ja muut seuraavat. Muutenhan voisi syntyä kaaos.


Politiikassa näyttäytyy samantapainen ilmiö – bandwagon effect. Siinä liikkuva äänestäjä hyppää kipin kapin sen tyypin vankkureihin, jolla on suurimmat mahdollisuudet voittaa.


HYVÄOSAISUUDEN KASAUTUMISESTA on vähän kiusallista puhua. Nopsasti vedetään esiin kateuskortti. Ja jos kyse on lapsista, ei puhettakaan, että tunnustettaisiin, että meidän Oiva menestyy, koska Oiva kelluu sivistyksen kielikylvyssä. Kannatetaan erikoisluokkia ja eliittikouluja, sillä eiväthän ne ”ole keneltäkään pois”.


Sitä paitsi kuka sellainen, joka on koko ikänsä kuullut olevansa lahjakas – ihan oikeasti – haluaisi myöntää, että kyse olisikin pitkälti vain siitä, että on sattunut syntymään lepidopterologin esikoiseksi?


”Sen sijaan höpistään, kuinka vaikeudet vahvistavat”, nurisen ystävälle. ”Oikeastihan ne painavat ihmisen käppyrämännyksi.”


”No, on niitä toisenlaisiakin esimerkkejä”, ystävä huomauttaa.


Onhan niitä, sankaritarinoita.


Illan päätteeksi kotimatkalla oikaisen lähimetsän poikki. Satojen puiden rungot venyvät suorina ja jykevinä taivasta kohti. Mietin, että ehkä meidän pitäisi sittenkin puhua enemmän metsistä kuin puista.


Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Hän työskentelee Koneen säätiön rahoittamassa Kaksi Suomea -tutkimushankkeessa, joka tutkii muun muassa suomalaista eriarvoistumista.

Mielenkiintoisia ajatuksia kirjoittajalta. Onko mahdollista, että hyväosaisuus kasautuu. Jos minulta olisi tätä kysytty silloin kun päällä oli puhelinrumba niin varmasti olisin vastannut kyllä. Selvennyksenä siis, ostin älypuhelimen vuosia sitten, jota käytin huollossa viikon välein kolme kertaa, kunnes sain tilalle korvaavan puhelimen. Se puhelin kesti kolme päivää ja meni täysin mykäksi. Sain jälleen korvaavan puhelimen, täysin eri merkkiä ja mallia, joka osoittautui täysin kuolleeksi jo paketista otettaessa. Myymäläpäällikkö oli hämmästynyt ja kertoi ettei hän koskaan ole nähnyt kenelläkään noin huonoa tuuria. Story of my life-mietin kun astelin liikkeestä ulos rahatukun kanssa. Myymäläpäällikkö ei halunnut myydä enää minulle puhelinta...
Voiko lähtökohdat oikeasti vaikuttaa niin paljon, että toisista tulee menestyneitä ja toisista ei? Muistan alaluokilta kirjoittajan mainitsemia esimerkkihenkilöitä, jotka vain tuntuivat onnistuvan kaikessa. Nykyisin ovat urallaan edenneet hyvin korkealle, joten hypoteesi näyttäisi käyvän toteen. Toisaalta tunnen myös tapauksia, ketkä ovat hyvin vaatimattomista lähtökohdista ponnistaneet lähes yhtä korkealle.
Tilastollisessa mielessä heitä voisi pitää outliereinä, eli otannasta merkittävästi poikkeaviksi arvoiksi, jolloin heitä ei oteta huomioon.
Itseäni taas kun mietin niin, tulen aika tavanomaisesta keskiluokkaisesta perheestä, joten edellytykset edes keskiluokkaan pääsystä olivat olemassa. Kuitenkaan en koskaan ole päässyt ponnahtamaan köyhimmästä tuloluokasta edes tuonne työtätekevään keskiluokkaan, puhumattakaan sitten menestyjistä.
Näyttelevätkö luonnon lait ihmistenkin keskuudessa niin suurta roolia, että ne määrittävät kenestä tulee menestyvä ja kenestä ei. Kun joku pääsee kärkeen, niin häntä on hyvin vaikea ohittaa. En tiedä johtuuko tämä ihmisten luontaisesta taipumuksesta seurata ensimmäistä vai elämää uhkaavien tekijöiden puuttuessa kilpailunhalu on sen verran maltillisempi, ettei kukaan halua mennä sen jonon ensimmäisen ohitse?
Toisaalta, muistan armeijan opit:"ole aina keskimmäinen, älä ensimmäinen äläkä viimeinen, näin selviydyt". Onko tuo keskimmäisenä oleminen vain meihin geneettisesti ohjelmoitu, jotta selviäisimme? Jonon ensimmäisenä kohtaa suuret vaarat, jolloin virheen sattuessa myös maksettava hinta on suuri. Toisaalta, ensimmäisenä menestys on suurempi, joten panokset ovat suuret.
Viimeisenä taas saa kaikkein vähiten ja hiljalleen kuihtuu pois. Joten keskimmäisenä saat riittävästi, muttet myöskään altistu vaaroille. Mielelläni vertaan ja tarkastelen eläimiä, sillä niissä näkyvät luonnon lait kaikkein raadollisimmillaan. Jos miettii linnunpoikasia niin ensimmäinen saa eniten ruokaa, jolloin siitä kasvaa isoin. Toisinaan tämä voi varmistaa oman selviytymisensä tuhoamalla sisaruksensa. Toisaalta taas jos ensimmäisten joukossa lähtee pesästä niin altistaa itsensä saalistajille. Keskimmäiset taas voivat piiloutua parveen ja laskea todennäköisyyksien varaan. Viimeinen ei taas saa riittävästi ruokaa, jolloin on heikoin kun aika poistua pesästä on käsillä. Silloin on haavoittuvaisin ja todennäköisyys joutua pedon kynsiin on erittäin suuri.
Miten tämä sitten näkyy ihmisissä? Jos lähtökohdat ovat kunnossa, niin silloin voi energian keskittää menestymisen miettimiseen. Lähtökohdaltaan heikommista olosuhteista kotoisin olevan ajattelua leimaa jatkuva pohdinta siitä, miten selviää päivästä seuraavaan. Tällöin ei jää aikaa saati voimavaroja menestymisen miettimiseen.
Tätä voisin verrata 100:n metrin juoksuun, jossa paremmista lähtökohdista oleva voi aloittaa juoksun muutamaa metriä ennen maaliviivaa ja huonommista lähtökohdista olevan täytyy sieltä kotoa asti ensin taivaltaa lähtöviivalle, kohdaten matkalla monen monta muuttujaa: muuta liikennettä, liikennevaloja, tietöitä yms yms.
Joten olen vahvasti sitä mieltä, että lähtökohdilla on merkittävä vaikutus siihen, miten elämässä menestyy. Sanotaan rahan tulevan rahan luo. Sosioekonominen asema myös tarkoittaa sitä, että sitä pelaa eri liigassa kuin muut. Tulee mieleen luokkajako ihmisten kesken, vaikkei meillä sellaisia varsinaisesti tunnusteta. Todennäköisempää kuitenkin on, että johtaja-tason ihminen hakeutuu muiden johtaja-tason ihmisten joukkoon kuin esim. työttömien. Tämä tulee jo automaattisesti harrastuksien tai työn kautta hankittujen kontaktien kautta.
Harvalla R-kioskin myyjällä on varaa harrastaa purjehdusta. (No en tiedä onko purjehdus kallis harrastus, mutta kuvittelisin veneen olevan arvokas, joten käytän sitä esimerkkinä). Joten sitä ei liiku samoissa ympyröissä rahan kanssa. Itsekin tämän olen työttömänä todennut, etten paljoa kävelyillä ole saanut verkostoiduttua henkilöiden kanssa, jotka voisivat uraani edistää...
Verkostoni ovat peräisin opiskeluajoilta ja niitäkin olen aika heikosti pitänyt yllä. Tähän pääosin syynä häpeä, josta aiemmin olen kirjoittanutkin. Häpeä siitä, ettei ole menestynyt, vaikka saman koulun on käynyt kuin muutkin. Häpeä siitä, ettei yrityksistä huolimatta ole saanut edes käynnistettyä uraa. Häpeä siitä tunteesta, että on yhteiskunnalle tarpeeton. Häpeä siitä, että on taakka veronmaksajille, joten sitäkautta myös niille omille työssäkäyville verkostoidensa henkilöille. Häpeä siitä, että kokee elävänsä toisten selkänahasta revityillä verorahoilla. Häpeä siitä, että tuntee olevansa viallinen yksilö kun ei voi menestyä kuten muut.
Yksinkertaisesti häpeä omasta olemassaolostaan ja tätä kautta haluaa vetäytyä varjoihin ja päästä unhoitetuksi.
Miten sitten voisi taistella luontoa vastaan, vai pitääkö alistua vain kohtaloonsa ja harmitella sitä, ettei syntynytkään kultamunasta?
Siitä toivoisin, että kävisimme keskustelua kommenteissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti