keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Työvoimapula joka ei tullutkaan...


Talouselämä sen viimein nosti pöydälle, nimittäin paljon puhutun työvoimapulan. Lainaan artikkelin alle ja loppuun lisäsin kappaleita lähdeartikkelista
.

http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-tuli-selitys-mita-tapahtui-suomen-tyovoimapulalle-6562015

Nyt tuli selitys: Mitä tapahtui Suomen "työvoimapulalle"?

Suomeen on jo pitkään ennustettu työvoimapulaa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Sellaista ei ole kuitenkaan kuulunut.

Tilastokeskuksen Tieto & Trendit -lehti kirjoittaa, että työikäisen väestön määrä Suomessa kääntyi laskuun vuonna 2010 ja trendi jatkuu nykyisen väestöennusteen mukaan aina 2020-luvun loppupuolelle saakka. Normaaliaikoina tällaisen tilanteen pitäisi lisätä työvoimapulan riskiä.

Viime vuosina työssäkäyvien määrä on kuitenkin vähentynyt.

"Eläkkeelle lähtevien tilalle ei ole palkattu vastaavaa määrää uusia työntekijöitä, eivätkä irtisanotut ole aina löytäneet uutta korvaavaa työpaikkaa", lehti toteaa.

Artikkelin toteaa, että vaikka työikäisen väestön määrä onkin pienentynyt jo useamman vuoden ajan, ei tällä hetkellä ole nähtävissä mitään suurta työvoimapulaa lukuun ottamatta joitakin aloja ja alueita.

"Talouden suhdanteet ovat viime vuosina olleet niin heikot, että vaikka tarjolla olevan työikäisen väestön ja työvoiman määrä pieneneekin, ei suurta kilpailua työvoimaan ole kohdistunut", lehti kirjoittaa.

Sen sijaan työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut vuodesta 2011 lähtien vuosittain.

Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan työttömiä oli vuoden 2011 lopussa 257 000 eli 9,8 prosenttia työvoimasta. Vuoden 2015 lopussa työtä vailla oli jo lähes 375 000 henkilöä.

Vuoteen 2030 mennessä tarvitaan vielä lähes 80 000 työllistä lisää. Tämän saavuttamiseksi 18 – 67-vuotiaasta väestöstä yli 70 prosenttia olisi oltava työllisiä eli työllisyysasteen olisi noustava nykyisestä lähes kuusi prosenttiyksikköä.

Olisiko mahdollista saavuttaa taso, jolla Suomi oli 1980-luvun lopulla? Jotta tuolle samalle tasolle päästäisiin, tarvittaisiin Suomeen vuoteen 2020 mennessä noin 390 000 työpaikan lisäys ja vuoteen 2030 jopa 470 000 uutta työpaikkaa.

Monesti ajatellaan, että työvoimapulan uhatessa ratkaisu löytyy työttömien reservistä. Heikki Räisänen (2016) kirjoittaa Työpoliittisessa aikakauskirjassa, että rakennetyöttömien osuus työttömistä on jopa 60 prosenttia. Siten maaliskuun lopun 350 000 työttömästä lähes 210 000 kuuluu tähän vaikeasti työllistettävien joukkoon, joten työttömien työllistämisen varaan ei työllisyysasteen suurta nousua voi laskea.

Myös Topias Pyykkönen ja Jussi Pyykkönen (2014) ovat artikkelissaan ”Nousukausikaan ei ratkaisisi rakennetyöttömyyttä” todenneet, että suurimmalla osalla työttömistä on yksi tai useampi työllistämistä heikentävä rakenteellinen tekijä, jolloin riittävän työllisyysasteen saavuttaminen on epärealistinen tavoite nykyisen työvoiman varassa.

Työ- ja elinkeinoministeriö (2016) on arvioinut työllisyyden kääntyvän varovaiseen nousuun tämän vuoden puolella ja jatkuvan hieman suurempana ensi vuonna. Positiivisia merkkejä on nähtävissä etenkin rakentamisen alalla. Työllisyyden paranemisesta huolimatta on todennäköistä, että neljännesvuosisadan takaista tasoa huoltosuhteissa ja työllisyysasteessa ei saavuteta. Tarvitaan myös väestörakenteen nuorentumista, jota maahanmuutto voi edistää.


Jälleen kerran rajallinen käsityskykyni ei riitä asian ymmärtämiseen. Millä tavoin maahanmuuton avulla saavutettu ikärakenteen nuorentuminen tuo niitä EU:n myötä aasiaan karanneita työpaikkoja takaisin?

Kehottaisin lukemaan aika karmaisevan profetiaalisen kirjan:"Ansa", jonka on kirjoittanut Sir James Goldsmith. Sen suomenti Paavo Väyrynen ja kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää, miksi Väyrynen on ollut EU:ta vastaan jo alkumetreiltä lähtien. Kirjan tapahtumat ovat käyneet toteen, askel kerrallaan.

Kirjan julkaisemisen jälkeen kirjailijaa haastateltiin ja haastattelusta saa jonkinmoisen käsityksen aiheesta, jota Goldsmith käsittelee:


Suosittelen katsomaan kaikki jaksot tuosta haastattelusta ja vielä enemmin suosittelen kirjan lukemista. Se löytyy varmasti useimmista kirjastoista.

Niin, "työttömillä on yksi tai useampi työllistymistä rakenteellisesti heikentävä tekijä". Tarkoittaako tuo, että useampi hankittu koulutus ja sattuman kautta ansaittu työttömyys toimii esteenä työllistymiselle? Jos maassamme on 650 000 ihmistä ilmoittautunut työministeriöön työnhakijoiksi ja heistä 125 000 on pitkäaikaistyöttömiä, niin eikö tosiaan tuosta määrästä koulutettuja ihmisiä löydä tekijöitä niihin työpaikkoihin tulevaisuudessa?

En vain pysty/jaksa/halua käsittää asiaa, että miten tilanteen korjaa kieltämme-&kulttuuriamme tuntematon ja kouluttamaton maahantuotu yksiö? Meillä sentään on valtava reservi vähintään ammattiin/lukioon asti koulutettua väkeä, joista voisi lyhytkoulutuksella tai oppisopimuksella saada helposti ja nopeasti sitä kaivattua työvoimaa.

Artikkelissakin mainitaan, jotta huoltosuhde saataisiin korjattua, tarvitaan 80 000 työläistä lisää 2030 mennessä. Luulisi tuollainen määrä löytyvän siitä 650 000 työtä vailla olevien joukosta. Tuo ei kuitenkaan ole kuin 12% siitä työttömien määrästä.

Yleensä tällaisia artikkeleita luettuani tunnen valtavaa tarvetta alkaa taittelemaan foliohattua itseni suojaksi. Väistämättä mieleeni herää jälleen kerran kysymys:"Kuka hyötyy näin suuresta määrästä työttömiä?". "Kuka hyötyy siitä, että maahan tuodaan kielitaidotonta ja kouluttamatonta väkeä?".

Voin olla väärässäkin, mutta elinkeinoelämä eli toisin sanoen työnantajat hyötyvät. He saavat pidettyä palkat alhaisina ja työläiset kuuliaisina. Työläisillä vallitsee koko ajan kilpailutilanne, jossa he tietävät että koska tahansa voi joku tulla korvaamaan sinut. Näin herkullinen tilanne työnantajille tietää lihavia aikoja. Työtä tekevät ohjataan ajattelemaan, että kaikki se paine ja huonot olot johtuvat huonosta huoltosuhteesta, eli heidän palkastaan menee iso osa alati kasvavaa työttömien armeijan elättämiseen.

Tosiasiassa näin ei ole. Tapahtuu kiihtyvä syöksykierre. Kun töitä ei ole niin kuluttajilla ei ole rahaa laittaa kotimaiseen kulutukseen vaan verkosta ostetaan kiinan rihkamaa. Kun huomataan, ettei kuluttaja osta kallista kotimaista niin silloin siirretään tuotanto halvempiin maihin, jolloin työttömyys kasvaa. Entistä isommalla joukolla ei ole varaa kuluttaa, joten on aina vain löydettävä halvempia maita tuottaa kulutushyödykkeitä. 

Tällainen heinäsirkkamainen hyppely halpamaasta toiseen, nostaa paikallista elintasoa hetkeksi, kunnes tehtaat siirtyvät toisaalle. Jäljelle jää vain nousukauden huumassa velkaa ottaneet kuluttajat, joilla ei ole minkäänsortin mahdollisuuksia maksaa velkaa takaisin. Näin pankit lunastavat heidän ostamansa tuotteet pilkkahintaan takaisin ja myyvät ne edelleen voitolla.

Näin iso joukko kuluttajia jää elinikäiseen velkaloukkuun, vailla omaisuutta. Työttömyyden kasvaessa osa turvautuu epätoivoiseen ratkaisuun ja päättää päivänsä. Kreikassa ei ennen velkakriisiä tilastojen valossa edes tunnettu itsemurhaa ja nykyisellään taitaa olla euroopan maista kyseisen surullisen tilaston kärkipaikalla.

Ihmisiä voidaan hallita parhaiten joko pelolla tai velalla. Keskiaikana kokeiltiin ensimmäistä ja nykyään taidetaan toteuttaa tuota jälkimmäistä.


25 kommenttia:

  1. Osku Pajamäen mietteitä työvoimapulasta lähes kymmenen vuoden takaa. Jo tuolloin piti muka olla huutava pula työvoimasta...

    https://www.youtube.com/watch?v=fzr7kur5M2o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta hiljattain luin hänen kirjoittaman kirjan:"Ahne sukupolvi: Suurten ikäluokkien perintö". Taitaa se olla suuri puhallus vain tuo työvoimapulasta vouhkaaminen. Sitä ei ole eikä tule. Sitä on vain sopeuduttava jättityöttömyyteen ja pätkätyöllisyyteen.

      Poista
  2. Ellei blogaaja ole löytänyt jotain ihan uutta taloustietäjää, niin se kuuluisa brittipolitiikko oli nimeltään Sir James Goldsmith, kavereiden kesken ihan vain "Jimmy". Harmillista, että ihan hyvän petauksen jälkeen se tärkein, eli se nimi jonka perusteella pitäisi googlettaa lisätietoa menee puihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä pyrkimyksiäsi? Tarkistin kirjoittaneeni nimen oikein, poislukien tuon ritarin arvon kirjoitin pienellä, mutta korjaan sen.

      Tarkoitukseni olikin kertoa, kuinka kyseinen henkilö rahamaailman ytimessä tiesi jo yli kaksi vuosikymmentä sitten, millainen maailma tulee olemaan 2010-luvulla. Siitä tein lapsenomaisen päätelmän, nykymaailmantilan olleen suunnitelmallisesti luotu tällaiseksi kuin se nyt on.

      Poista
    2. ”Kehottaisin lukemaan aika karmaisevan profetiaalisen kirjan:"Ansa", jonka on kirjoittanut sir James Goldberg. Sen suomenti Paavo Väyrynen ja kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää, miksi Väyrynen on ollut EU:ta vastaan jo alkumetreiltä lähtien. Kirjan tapahtumat ovat käyneet toteen, askel kerrallaan.

      Kirjan julkaisemisen jälkeen kirjailijaa haastateltiin ja haastattelusta saa jonkinmoisen käsityksen aiheesta, jota Goldberg käsittelee:”

      Kyllä edellinen anonyymi kommentoija on oikeassa. Blogitekstissäsi puhutaan sir James Goldbergista. Tarkoittamasi henkilö on kuitenkin Sir James Goldsmith. Kirjoitukseen linkitetty haastatteluvideokin on nimeltään ”1. A prophetic interview with Sir James Goldsmith in 1994 Pt1”.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/James_Goldsmith

      Poista
    3. Aaargghhh, no niinpä onkin! Nyt tuli iso moka! Ja vielä jänkkäsin vastaan, vaikka ilmiselvästi väärässä olin. Anteeksi!

      Poista
  3. Kiitos tästäkin kirjoituksesta ja vinkistä, tth78. Yleissivistyksessäni oli aukko tai unohdus tällä kohtaa.

    Kerrankos nimi voi mennä osittain väärin; minä kyllä löysin kirjan tiedot pienen googlettelun jälkeen. Sukunimi on siis Goldsmith. En todellakaan syyllistä vapaata blogin kirjoittajaa tästä vaan kiitän vinkistä.

    Kirja muuten näkyy olevan myynnissä Väyrysen verkkokaupassa vitosella. Mutta kirjastostakin varmasti löytyy.

    Katriina

    VastaaPoista
  4. Nyt on nimi korjattu oikeaksi! Hitsi mikä moka!

    VastaaPoista
  5. Nonniin, nyt on oikea nimi tekstissä! Kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, että kirjoittaisin useamminkin, mutta kirjoitusvirheiden korjaamiseen menee niin paljon aikaa. Tässä tapauksessa oli vielä kyseessä asiavirhe. En ymmärrä miten Goldsmith kääntyy mielessäni Goldbergiksi? Kaikkea se adhd ja teettää!

    Vielä kerran pahoitteluni virheestä ja etenkin siitä, etten vielä huomautuksesta ymmärtänyt kirjoittaneeni nimen väärin. Yritän olla tarkempi jatkossa.

    VastaaPoista
  6. Niin ja tosiaan itse lainasin kirjastosta tuon kirjan, joten ainakin Varsinais-Suomen kirjastoista löytyy, joten eiköhän se löydy muistakin kirjastoista. Tuo on sellainen kirja, että sen haluaisi lukea jälleen uudestaan. Toisaalta en sitten halua lainkaan, sillä toivoisin voivani työntää pääni pensaaseen ja kuvitella, ettei kyseinen herra olisi ollut niin oikeassa silloin 90-luvun alussa kun kirjan kirjoitti. Väyrynen kirjoitti saate-tai loppusanoiksi sellaisen lausuman, että jokaisen suomalaisen olisi pitänyt tuo kirja lukea ennen EU:hun liittymisäänestystä. Vaikken Väyrysen kanssa kaikesta olekaan samaa mieltä ollut vuosien varrella, niin tässä asiassa hän osui napakymppiin.

    VastaaPoista
  7. Nyt kun aikaisempien blogitekstiesi kommenteissa on jonkin verran keskusteltu myös näistä työnantajien typeristä haastattelukysymyksistä niin tulinpa tässä muutamia omia mietteitäni ja kokemuksiani kirjoittaneeksi aihetta sivuten:

    Niin sanotusta ”työvoimapulasta” huolimatta tällä hetkellähän on täysin työnantajien markkinat ja hakijoita on jonoiksi asti joka paikkaan. Tämän johdosta työnantajien ylimielinen asenne työnhakijoita ja erityisesti työttömiä kohtaan on lisääntynyt menneinä vuosina. Tästä legendaarisesta ”Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?” -kysymyksestä puhumattakaan tuntuu, että jokaiseen yksinkertaisimpaankin lapiohommaan pidetään suunnilleen psykologiset testit ja monta karsintahaastattelua.

    Eräänkin kerran hain kahden eri vuokratyöfirman kautta töihin samalle työnantajalle. Ensimmäisessä vuokratyöfirmassa kyllä kovasti haastateltiin ja luvattiin olla minuun yhteydessä kunhan työt alkaisivat. Arvatenkin mitään yhteydenottoa ei kuulunut. Toisessa vuokratyöfirmassa käytiin tietysti samat haastatteluleikit lävitse, mutta tämän firman kautta pääsin jopa itse asiakasyrityksen eli varsinaisen työnantajan haastatteluun mikä meni kuitenkin perseelleen, sillä olin ymmärrettävästi (typerästi) olettanut, että vuokratyöfirmasta olisi kulkeutunut koulutus- ja työkokemustietoni myöskin näille asiakasyrityksen haastattelijoille. No eipä ollut ja minullahan ei tietenkään sitten ollut haastattelussa mukanani mitään todistuksiani tai ansioluetteloani. Olo oli kuin poliisikuulustelussa kahden tiukan haastattelijan hiillostaessa minua ja oli todella vaikeaa jo valmiiksi jännittyneenä alkaa itse omin sanoin puhumaan omasta koulutuksesta ja työhistoriasta. Aikaa taisi vierähtää haastattelun jälkeen parisen viikkoa, kun sain puhelun vuokratyöfirmasta, ettei kyseinen asiakasyritys ollut palkannut ketään haastateltua samaisen vuokratyöfirman listoilta...

    Eli tässäkin oli työnantajien puolelta nähtävissä työnhakijan täysin turhaa pompottelua. Lisäksi kun huomioi työttömän ainaisen tiukan rahatilanteen ja sen, ettei näissä haastatteluissa ravaaminen ole mitään ilmaista touhua. Tulee esimerkiksi vaate-, parturi/kampaamo- ja matkakuluja jne.

    En ole tämän kokemukseni jälkeen hakenut vuokratyöfirmojen kautta työtä muuta kuin yhden kerran TE-toimiston pakottamana. Täytin normaalisti vuokratyöfirman kotisivuilla hakemuksen ja ilmoitin TE-toimistoon hakeneeni paikkaa, vaikka minulla ei ollut kyseiseen tehtävään vaadittua monen vuoden työkokemusta. Kyseisestä vuokratyöfirmasta ei tietenkään otettu minuun yhteyttä ja hakuajan umpeutumisen jälkeen huomasin Mol-sivustoilla saman työpaikan ilmoituksen roikkuvan siellä edelleen ja hakuaikaa jatketun kuukaudella eteenpäin. Olen myös edellisissä työtehtävissäni nähnyt miten vuokratyöntekijöitä kohdellaan. Työnantaja on voinut aluksi luvata työtä tietyksi ajanjaksoksi, mutta vuokratyöntekijä onkin pahimmillaan potkittu pois jo ensimmäisenä työpäivänä syystä taikka toisesta. Ei tämmöisten täysin epävarmojen työsuhteiden varaan voi elämäänsä ja talouttaan rakentaa.

    Näille vuokratyöfirmoille saisi olla jokin aivan oma alueensa missä voisivat ilmoitella näitä työpaikkojaan. On mielestäni aika kohtuutonta, että työtön joutuu karenssin eli toimeentulonsa menettämisen uhalla hakemaan näitä vuokratöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tosiaan meillä joku työvoimapula on meneillään kun useimpiin hakemiini paikkoihin on tullut 200-300 hakemusta... Selvästi on siis työnantajan markkinat. Kuten jossain varmasti on mainittu, niin voitaisiin katsoa lääkäreiden työllisyystilannetta ja heidän vapauksiaan neuvotella palkoistaan. Siellä se todellinen työvoimapula näkyy.

      Olen myös ihmetellyt sitä, miksi nykyään täytyy niin monta testiä läpäistä, ennenkuin pääsee edes yksinkertaisimpiin töihin? Aikanaan riitti, että jutusteli tunnin tai kaksi tulevan esimiehen kanssa ja he yleensä omasivat sen verran ihmistuntemusta, että harvemmin huteja tekivät. Itsekin pääsin sellutehtaan automaatiosähkötöihin näin. Ehkäpä väliportaiden hengissäpitäminen onkin se seikka, mikä ajassamme on pielessä? Alati kasvaa välistävetäjien joukko joten varsinaisen tuotannollinen vientitehtailu alkaa olla niin kallista täällä, että siksi ei kannata enää mitään tehdä?

      Tiedätkö, itselleni on käynyt samoin. Kehoitin haastattelijaa jatkossa miettimään yhteistyötään kyseisen vuokrafirman kanssa, jos eivät kykene saatteeksi laittaa edes CV:tä kun työnhakijan lähettävät haastatteluun. Itseni pelasti tilanne, että sain dropboksista lähetettyä latauslinkin haastattelijan sähköpostiin niin hän sai sitten katsella koneelta papereitani. Kerrankin jotain hyötyä älypuhelimista ja teknologiasta ylipäätään.

      Itse en ole vuokrafirmoista kuullut hyviä saati huonoja juttuja. Tosin en tunne ketään, kuka olisi töitä noiden kautta saanut.

      Ylipäätään minusta nuo työntekijöiden ominaisuudet alkavat olla ylimitoitettuja. Nokialle matkapuhelimia kokoonpanemaan haettiin amk-insinöörejä, kaupan kassoille tradenomeja ja koulutuksen lisäksi pitäisi löytyä vähintään viisi vuotta kokemusta. On taidettu yritysmaailmassa vetää varmuusmarginaalit niin tiukille, että sen sijaan että uusi kaveri tulisi taloon ja oppisi talon tavat niin hänellä täytyykin olla näyttöä vastaavista tehtävistä ja jokin visio siitä, miten firma saa lisää tuottoa irti hänen palkkaamisestaan. Tämä jos mikä ruokkii jo töissä olevien keskinäistä tuolileikkiä. Sanokaa minun sanoneen, että 10-15 vuoden päästä kun tuolileikit on leikitty ja työmarkkinoille virtaa väkeä kortistosta tai koulun penkiltä niin siinä tulee tapahtumaan järkyttävä murros työelämässä. Hiljaisen tiedon katoaminen eläköityvien myötä voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa meidän kilpailukykymme totaalista romahtamista.

      Monesti minua on kyynikoksi haukuttu, mutten ole vielä nähnyt talouden menevän ilman vippaskonsteja parempaan vaan vieläkin on 90-luvun laman jäljiltä ihmisiä syrjäytettynä työelämästä.

      Poista
    2. Lääkärit... jostain syystä tuo lääkärien tilanne on ruvennut korpeamaan enemmän ja enemmän. Miten on mahdollista, että lääkäreitä on niin vähän, että pienille paikkakunnille heitä pitää houkutella jättipalkoilla? Koulutuspaikkoja on toki lisätty, mutta onko lisätty tarpeeksi? Lääkärin koulutus maksaa maltaita, mutta enemmän kuluja luulisi syntyvän siitä, että jollekin vastavalmistuneelle räkänokalle täytyy maksaa 12 000e/kk, jotta hän vaivautuu tulemaan tuppukylään töihin. En tiedä, mutta minusta näin massatyöttömyyden aikoina tämä on huutava vääryys. Jos räkäönokalle maksettaisiinkin vain kolmasosa, vaivaiset 4000e/kk, niin samalla rahalla saataisiin palkattua tuppukylään pari uutta sosiaalityöntekijääkin. Ja lääkärillehän muutenkin riittäisi pienempi palkka, sillä hän oletettavasti tekee hommia useassa paikassa ja suunnittelee verotuksensa siihen malliin, että osa tulosta verotetaan kevyemmin pääomatulona. Tai yhtiön kautta verovapaana. Puhutaanko vielä mahdollista luontaiseduista, autoeduista sun muista? Ei puhuta, kun alkaa kupolia kuumottaa liikaa.

      Poista
    3. Lääkäreillä on toimiva ammattiliitto. Muiden alojen ammattiliitot kulkevat EK:n talutusnuorassa, siksi lääkärit ovat ainoita, kenellä liittojen toteuttama edunvalvonta toimii. Itse sanouduin aikanaan insinööriliitosta irti kun on niin saamaton liitto, ettei ole tosikaan. Täynnä vain poliittisia suojatyöpaikkoja vailla mitään todellista edunvalvontaa jäsenille. Ollilan 90-luvulla aikaansaama aloituspaikkojen kasvattaminen johti siihen, että jo vuonna 1999 insinööriopinnot aloitti 10 000 nuorta, 4000 valmistui ja työmarkkinoille mahtui 2500. Vasta 2012 vai 13 onnistuttiin vähentämään aloituspaikkoja. Liki 15 vuotta mentiin niin, ettei 1500:lle insinöörille löydy töitä. Sehän tekee 22 500 työtöntä insinööriä. Miten ollakaan, Akavan tilaston mukaan alemman korkeakoulun suorittaneiden työttömyys on tällä hetkellä 24 904 henkilöä...

      Entisenä järjestöaktiivina on todettava, että on järjestöjä, jotka saavat asiat tapahtumaan ja on järjestöjä, jotka järjestävät kivaa puuhaa työn/opiskelun oheen...

      Poista
  8. Maalausharrastuksesi kylkipojaksi suosittelen muuten katsomaan jo valitettavasti edesmenneen Bob Rossin YouTube-videoita. Varsinkin jos mielesi mielii maalata maisemia. Rossin maalausvideot ovat todella rauhoittavia ja öljyvärimaalaustekniikan kannalta opettavia samalla ja hänen pehmeä äänensä on mielestäni jopa verrattavissa näyttelijä Morgan Freemaniin.

    https://www.youtube.com/user/BobRossInc

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Bob_Ross

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai en tiedä ovatko ne "videoita", mutta näin 80- ja 90-luvun eläneenä sitä aina kutsuu tuollaisia videoiksi ja tietenkin tallentavalla digiboxilla "nauhoitetaan" ohjelmia. :)

      Poista
    2. Onpa muuten mukavan rauhallinen kaveri. Täytyykin tutustua tarkemmin. Ihan ärsyttää, miten vaivattomasti toinen osaa maalata...

      Kiitos vinkistä!

      Itsekin puhun vielä nauhoittamisesta ja kaseteista... Eikai tuosta koskaan pääse eroon kun tuohon maailmaan kasvoi vuonna kivi&käpy...

      Poista
    3. Maalaamisen opettelun kannalta kannattaa aivan aluksi piirtää vaikka ihan hiilellä tai lyijykynillä todella paljon ja oppia, että loppujen lopuksi kaikki on valon ja varjon leikkiä. Värit tulevat siinä sitten kehittymisen ohella mukaan. Ensin pitää oppia muotojen hahmottaminen.

      Väreissä on päävärit ja sitten sivuvärit. Esimerkiksi mustasta ja valkoisesta tulee sekoitettaessa harmaa ja punaisesta ja sinisestä violetti jne. Näillä eri sävyillä voidaan pelata loputtomiin, mutta kaiken aa ja oo on ensinnä ymmärtää ja nähdä se muoto valon ja varjon kautta. Voit kokeilla vaikkapa lyijykynillä tulitikkuaskin piirtämistä, kun olet ensin sen askin laittanut yöpöydällesi ja suunnannut lukulamppusi siihen siten, että valo tulee yhdestä suunnasta voimakkaasti. Älä ajattele niinkään sen askin ääriviivoja vaan, että miltä se näyttää valon ja varjon kannalta.

      Itse olen oppinut piirtämään lapsuudessani 80-luvulla, kun tulin ala-asteelta mummoni luo hoitoon ja mummo oli sitten aina ostanut minulle uusimman Batman-sarjakuvalehden ja Raider-suklaapatukan ja taisipa olla siinä kylkijäisenä sellainen kolmion mallinen Trip-mehukin. No nostalgia sikseen, mutta kuitenkin piirtelin näistä Batman-sarjiksista omia piirroksiani ja isäni on myös ollut todella taiteellinen aina. Lapsena en ikinä saanut mitään perinteisiä lasten värityskirjoja vaan istuin isäni polvella ja niillä väritystusseilla piirreltiin sitten auringonlaskuja tai mitäpä silloin sattui mieleen juolahtamaan.

      Lopulta kuitenkin hyvän taiteen tekemisessä ei ole kysymys siitä hyvästä piirros- tai maalaustekniikasta vaan siitä, että olet itsestäsi luonut jotain hyvää tai ihan jopa pahaakin. Pääasia on, että se teos saa sinussa itsessään ja mielellään katsojissakin jonkinlaisen sisäisen liikahduksen aikaan.

      Poista
    4. Taidehistoria on myös jänniä juttuja ja sattumuksia täynnä. Vincent van Gogh ja Paul Gauguin olivat ennen vanhaan Pariisin yössä väittelemässä taiteesta absintin voimin ja leikkivät puukkohippasia keskenään. Tämä Vincent yksinäisenä taiteilijasieluna leikkasi sitten lopulta oman korvansakkin pois ja lähetti tarinan mukaan sen paketissa prostitoidulle ja lopulta itsemurhasi itsensä pistoolilla piippua poltellen. Tästä Goghista on myös liikkunut huhuja, että mies olisi köyhinpien aikojensa aikana jopa syönyt nälkäänsä maalejaan.

      Poista
  9. Tuo Bob Ross saa maalaamisen näyttämään niin helpolta...Joitain tekniikoita voi varmaan käyttää, mutta käyttämäni vesivärit käyttäytyvät hieman eri tavalla, joten täytynee harjoitella. Ajatuksena aluksi oli vain terapeuttisessa mielessä maalailla sen kummemmin suunnittelematta. Hyväksyin jo ennen aloittamista, että valtaosa näyttää miltä näyttää ja tekniikka on mitä on kun tarkoitukseni ei ole ryhtyä taiteen avulla itseäni elättämään vaan pikemminkin löytää kanava purkaa tuntojani ja saavuttaa flow-olotila, jossa on vain minä ja paperi, ei työttömyyttä, ei köyhyyttä, ei arvostelua vaan oma pieni kupla, jossa hetkeksi saavutan aineettoman olotilan ja annan elinvoimani virrata paperille.

    VastaaPoista
  10. http://www.hs.fi/paivanlehti/17072016/a1468555188506

    Tämä liittyy pohdintoihin onnesta ja epäonnesta, niiden kasautumisesta. En ehtinyt pohdintojasi taannoin kommentoida, mutta tässä kirjoittaja tekee sen puolestani.

    Katriina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnen kasaantumisen voisi vielä jotenkin hyväksyä, jos nuo kultamunasta kuoriutuneet itse tajuaisivat, kuinka hyvä mäihä heillä on käynyt. Mutta ei. He ovat omasta mielestään vaan fiksumpia ja kovempia tekemään töitä. He äänestävät voittajien puoluetta Kokoomusta ja hokevat mantraa ''jokainen on oman onnensa seppä''. Että jos nyt istut kotona työttömänä purnaamassa, niin se on kuule ihan sinun oma syysi.

      Poista
    2. Heh, totta tosiaan, tuota kuulee käytettävän paljon, tuota "oman onnensa seppää". Lähtökohdilla on merkittävä vaikutus menestymiseen. Kultamunasta kuoriutuneet eivät käsitä, miten perintönä saadut kontaktit vaikuttavat tulevaisuuteensa. Paljon puhutaan, ettei Suomessa ole luokkajakoa, mutta työmarkkinoilla tuon parhaiten näkee. Toiset pääsevät ohituskaistalle verkostoidensa avulla, vai miksiköhän Nokian tehtaan varaston työnjohtoon pääsi toisen vuoden sähköpuolen amk-opiskelija, jolla nyt sattui olemaan sama sukunimi kuin tuotantopäälliköllä, sen sijaan, että edes haastatteluun olisi otettu tuotannossa työskentelevä varastopuolen valmistunut insinööri...

      Onnikin voi kääntyä, muistan aihetta sivunneen erinomaisen leffan, jossa pikkuhuijarista tehtiin menestyvä pörssihai ja menestyneestä pörssihaista tehtiin pummi. Riittävän vaikutusvaltaiset porhot löivät taalasta vetoa, että onnistuvat kyseisessä vaihtokaupassa. Miksei tälläkin voisi olla todellisuuspohjaa? 90-luvulla Ollila sanoi, ettei Suomessa tuoteta tarpeeksi IT-inssejä Nokian tarpeisiin ja ylläri ylläri, koulutuspaikkoja lisättiin roimasti.

      Leffa: http://www.leffatykki.com/elokuva/vaihtokaupat

      Poista
  11. "metsän korkein puu on kasvanut aina hyvässä mullassa ja ilman, että muut puut ovat varjostaneet sitä."- Kuulostaa aika osuvalta kuvaukselta. Itsekin muistan kouluajoilta muutamia ihmisiä, joilla oli valmiiksi paljon ja ovat elämässään saaneet vielä enemmän.

    Tähän aiheeseen voisikin paneutua tarkemmin ja kirjoitella ihan kokonaisen blogin...

    VastaaPoista
  12. http://www.tamperelainen.fi/blogi/271608-tyottomyys-ei-ratkea-syyllistamalla-suomen-puolta-miljoonaa-tyotonta

    Hyvä kirjoitus viime vuodelta. Kyllähän tässä alkaa tuntumaan, että vakituisessa työssä olevat ovat todella hyväosaisia ja eliittikansalaisia. Itse lähestyn 40 ikävuotta ja en ole ikinä saanut nauttia esimerkiksi palkallisesta kesälomasta, mikä tuntuisi aivan uskomattoman luksukselta. Joillekkin se kuitenkin on vuodesta toiseen aivan itsestään selvyys ulkomaan matkoineen ja muine huvituksineen.

    Ansioluetteloni koostuu pätkätöistä ja pitkistä työttömyyskausista niin eipä työnantajia voisi minun työpanokseni vähempää kiinnostaa. Työllistymistäni ei myöskään edistä ikäni, koska nythän puhutaan, että nelikymppinenkin on jo aivan liian vanha työmarkkinoilla. Sitä olisi jo silloin opiskeluvuosina täytynyt saada vahvasti jalkaa työnantajien oven rakoon ja valmistua suoraan työelämään eikä kortistoon. Työnantajien asenteissakin työttömiä kohtaan olisi parantamisen varaa ja palkattaisiin joskus kerrankin näitä työttömiä, joita kyllä riittää eikä aina jotakin työpaikan vaihtajaa.

    Tämä työttömyys on sellainen perkele, että kerran kun siihen suohon uppoaa niin sieltä on todella vaikeaa ponnistaa takaisin työelämään edes hetkellisesti. Jos joku tulee minulle sönköttelemään jostakin työvoimapulasta niin tekisi melkeinpä mieli lasauttaa kuonoon. Onneksi en kuitenkaan ole väkivaltainen.

    VastaaPoista