maanantai 29. elokuuta 2016

Köyhyys, työttömyys, koulutus- loputon kierre?

Törmäsin blogiin, jossa on erinomaisesti kuvattu köyhyyttä. Kommentoijista tosin osa on kyllä niin kaukana ja vieraantuneet todellisuudesta, etten taida edes ottaa kantaa heidän kommentteihin. "Heinäkuun lopussa työ­ ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 664 900 työnhakijaa, mikä on 25 200 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kaikkiaan työ­ ja elinkeinotoimistoissa oli heinäkuussa avoinna 67 800 työpaikkaa, mikä on 6 600 enemmän kuin vuosi sitten". -Teksti kopioitu suoraan heinäkuun työllisyyskatsauksesta. 

Tuosta voitaneen päätellä, miksi työttömät eivät vain "mene töihin" tai että "tekevälle aina töitä löytyy. Niin, toki tekevälle töitä löytyy, mutta löytyykö palkanmaksajaa? Tälläkin hetkellä kaikennäköinen sosiaalitukien vastikkeellisuus on lisääntynyt ja tulevaisuudessa lisääntyy edelleen. 

Ei mene kauaa, kun tällä hetkellä vielä töissä olevat huomaavat työsopimuksensa vaihtuneen työkokeiluksi tai kuntouttavaksi työtoiminnaksi ja liksa tuleekin KELA:lta. Korvaus vaihtuu 1700€/kk:ssa 520€/kk ja siihen tulee huikea ylläpitokorvaus 9€/työkokeilupäivä. Tuosta summasta menee sitten 6€ edestakaisiin bussimatkoihin, joten 3€ jää käytettäväksi eväisiin.

Itse tulen keskiluokkaisesta perheestä ja 80-luvun huippuvuosina vanhemmillani oli useita töitä yhtäaikaa. Tällä rahoittivat kaikennäköiset lelut yms. mitä eivät koskaan kerenneet työnteoltaan sitten käyttämään...

Itse tein töitä 13 vuotiaasta lähtien ja työnsaaminen loppui kuin seinään vuonna 2003 kun insinööriksi valmistuin. Toki olin käynyt lukion ja ammattikoulun (josta stipendin kera valmistuin) sitä ennen, mutta insinööriys sulki tieni ammattikoulutasoitiin töihin, olin mukamas liian koulutettu. Olen täydentänyt insinööriopintojani 25ov edestä johtamisen erikoistumisopinnoilla ja 25ov edestä mekaniikkasuunnittelun erikoistumisopinnoilla. 

Työkokemusta insinöörin töistä löytyy vain muutama vuosi. Hanttihommistakaan ei sen enenpää. Usein hakiessani koulutustani vastaavia töitä, kilpailen 200-300 muun insinöörin kanssa. Vailla riittävää työkokemusta, on sanomattakin selvää, etten pääse edes haastatteluihin.

Kuutena vuotena olen hakenut eri kouluihin. Haasteena vain on päästä esim. sosionomiksi opiskelemaan, sillä hakijoita on 1500+ ja kouluun otetaan 90. Jos sattuisin kouluun pääsemään, pitäisi minun ottaa lainaa opiskelun mahdollistamiseksi. TE-toimisto joissain tapauksissa sallii työttymyyskorvauksella opiskelun, muttei siitä ole takeita että se onnistuu. Opintotukea en saa toista korkeakoulututkintoa varten KELA:lta, joten siinä on tavallaan puun ja kuoren välissä. 

Lainalla eläminen on mielestäni aika riskaabelia. Olenhan tähän mennessä onnistunut hankkimaan jo kolme tutkintoa ja pari pidempää täydennyskoulutusta, jotka eivät ole lisänneet työllistymismahdollisuuksiani. Entä jos uusi ammattikaan ei työllistä? Työttömyyskorvauksistako maksaisin lainanlyhennykset ja asuisin veneen alla?

Vuodesta 2003 olen hakenut n. 2000 työpaikkaa. Olen saanut kaksi, joista olen joutunut molemmista sanoutumaan irti terveydellisistä syistä. Toisessa liukuhihnalla kokoonpanotyössä 4-vuorojärjestelmä sekoitti unirytmin niin, etten pystynyt nukkumaan ilman unilääkkeitä ja usein torkahtelin auton rattiin kun ajoin 60km/suunta työmatkaa. Painoni myös nousi 47kg, joten vakavia haittoja terveydelle tuosta työstä oli.

Toisessa työpaikassa oli pahoja ilmapiiri ongelmia. Neljäntoista vakituisen joukosta neljä ihmistä kärsi burnoutin, seitsemän lopulta irtisanoutui työstään ja viisi määräaikaista eivät jatkaneet sopimustaan, vaikka sitä heille tarjottiin.

Olen valmistumiseni jälkeen ollut neljä vuotta töissä, kahdeksassa eri TE-toimiston järjestämässä koulutuksessa yhteensä kaksi vuotta ja lopulta seitsemän vuotta työttömänä. Näiden vuosien aikana olen käynyt läpi työttömyyttä, köyhyyttä ja toivottomuutta. 

Olen usein miettinyt, että mitä enää voisin tehdä, sillä olen hakenut töitä usealla eri metodilla. Olen hakenut useisiin kouluihin ja TE-toimiston koulutuksiin. Millään tavoin edellä mainitut toimenpiteet eivät ole parantaneet työllistymismahdollisuuksiani. 

Kuultuaan tarinani, jopa Suomen pääministeri ja muutamat muut ministerit ovat todenneet minun tehneen kaiken oikein. Miksei siten oikein tekemällä menestykään, saati että pääsisi edes siihen ns. normaaliin elämään käsiksi?

Olen niin väsynyt tähän, että enää on kokeilematta yrittäjyys, kiristys ja uhkailu. Ehkä nuo yhdistämällä voisi seurata erästäkin aallonpohjalla mietittyä vaihtoehtoa. Eli olisiko moottoripyöräkerholaisilla käyttöä minun kaltaiselleni, toivonsa menettäneelle, yhteiskuntaa kohti katkeruutta tuntevalle ihmiselle?

Olen pian 40 vuotias ja elämästäni puolet olen käyttänyt tavoitellakseni sitä unelmaa, jonka yhteiskunta nuoriin ihmistaimiin istuttaa jo alakoulusta lähtien. En kuitenkaan ole päässyt lähellekään sitä unelman toteutumista, vaan aina on tullut lisää esteitä tielleni. 

Kouluttautumalla lisää, piti parantaa työllistymismahdollisuuksia ja kuinka kävikään? Uusi koulutus nollasi edelliset ja sulki oven takanapäin. Uudessa ammatissa jos ei välittämästi onnistu saamaan työkokemusta, ei silloin ole asiaa töihinkään. 

Onko minun täten pääteltävä, kun olen syrjäytetty ikäisteni aikajanalta, jossa tietyn ikäisinä tehdään tietyt asiat, niin en ole koskaan siihen takaisin pääsevä? Odotettavissa on vain loputonta uudelleenkouluttautumista ammatista toiseen, kunnes eläkeikä tai kuolema minut tästä on pelastava?




20 kommenttia:

  1. Kyllä, tuohan on aivan totta, ettei se koulutuskaan enää nykypäivänä takaa sitä työpaikkaa, ellet omaa sitä alasi työkokemusta mielellään jo monia vuosia. Ja mitenpä sitä omaisikaan vastavalmistuneena? Pitäisi periaatteessa saada jo silloin opiskeluaikoina luoduksi suhteita työnantajiin ja mielellään jo se ihan oikea työsuhde sinne työelämään vaikkapa sen opintojen aikaiseen harjoittelupaikkaan tms. Mutta kuinka realistista tuokaan käytännössä nykyisin enää on?

    Jälleen sai lukea aivan kamalia uutisia meitä työttömiä koskien:

    http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/tyottomyysturva_aktiivinen-54502

    ”Mikäli työtön ei ole ollut töissä viittä päivää kolmen kuukauden aikana, hänen työttömyysturvaansa leikattaisiin.”

    Eli tässäkö pitäisi nytten normaalin työn hakemisen ohella ja toimeentulonsa heikentämisen uhalla alkaa paniikissa pommittelemaan työnantajia, että saisi edes tuon viiden päivän mittaisen armon palan? Näitä pätkiähän toki on jo tarjolla, mutta ne eivät ole työttömälle sen kankean byrokratian vuoksi rahallisesti kannattavia ja niistä on pikemminkin vain haittaa työttömän talouden kannalta.

    Ei tässä voi kuin vain ihmetellä tätä hulluutta.

    VastaaPoista
  2. Ei ole tainnut koulutus taata enää töitä 2000-luvulle tultaessa...Silloin alkoi 90-luvun talouspolitiikka kantaa hedelmää.

    Tuo uutinen on jotain aivan käsittämätöntä kyykytystä. Eikä siinä vielä kaikki, olisi helppoheikki tokaissut:

    http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2765375/Yritys+yritti+peria+tyohakemuksesta+kasittelymaksua

    Ei riitä, että vitsailtiin aikanaan, että joutuuko sitä ryhtyä maksamaan siitä ilosta, että pääsee töihin, nyt saat maksaa jo töihin hakemisesta...Minunkin velkasaldo olisi jo 20 000€ nykyisellä hakemusmäärälläni. Olen tainnut jonnekin kirjoitella, että joskus en tunne enää tätä maailmaa jossa asun. Nyt on viimeinenkin tuttuus vedetty viemäristä alas.

    Olen alkanut tutkimaan survival-tietoutta, voi olla, että sellaisille taidoille voi tulevaisuudessa olla kysyntää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä! Alkaa olemaan meiningit niinkuin joissakin Orwellilaisissa kirjoissa tai Kingin ”Juokse tai Kuole” -kirjassa! Arskalta muuten hyvä leffa siitä! :)

      Osaan jo kuvitella sellaisen Mad Max -kaltaisen maailman, missä metsästämme jousiammuksilla hirviä...

      Poista
    2. Voisit silti siitä rakkaudesta kirjoittaa tässä kaikessa meidän työttömyyden helvetissä ja sehän oli muutenkin aika kiva tarina, kun olit sen vaimosi tavannut ja olitte siellä ammattikorkeassa tutustuneet tai ainakin virnuilleet toisillenne! :)

      Kirjoittaisit Teemu todellakin välillä joitakin kivoja ja kilttejä asioita ja juttujasi, mitä sinulle on tapahtunut, eikä aina niitä ”pulloposteja”.

      Ne orava-jutut olivat tosi kivoja ja sellaisa toivoisin vieläkin ja niistä maalaushommista videoita myöskin!

      Leffa- ja kirjavinekkejä toivoisin myös enemmän blogillesi. Ja musiikkijutut olisivat myös suotavia

      Poista
    3. Blogisi on helevetin hyvä ja "keep it coming love!"

      https://www.youtube.com/watch?v=HOY6Sd9Q82Y

      :)

      Poista
    4. Voi olla, että kirjoitukseni painottuvat negatiivisuuteen ja on minua aikamoiseksi kyynikoksikin haukuttu. Toistuvasti on myös kehoitettu menemään lääkärin pakeille, sillä kuulostan todella synkälle ja masentuneelle. Miksiköhän näin on? Kaikenlaiset elämänkokemukset ovat minusta muovanneet tällaisen kuin olen, toistaiseksi ei merkittävän paljoa positiivisia tapahtumia ole osunut kohdalleni aikuisvuosina (saati lapsuusvuosina) ja kaikesta negatiivisesta en ole edes tänne kirjoittanut, ne ovat yksin minun kokemuksiani ja en kaikkea aio jakaa kanssanne, vaikka suhteellisen avoimesti kirjoittelenkin. Tämä blogi toimii minulla varoventtiilinä. Olen toistuvasti miettinyt kirjoittamisen lopettamista, sillä se ei enää pura kuormaa, jota mielessäni kannan.

      Oravat ovat hyljänneet minut. Sen jälkeen kun rakensin heille lintuvapaan ruokinta-automaatin, ovat oravat häipyneet kesälomille. Se lienee väistämätön osa elämää, hyväksyä eläimien ja ihmisten vain piipahtavan luonasi ja ovat poissa nopeammin kuin osaat kuvitellakaan.

      Poista
    5. No älä nyt ihmeessä kirjoitteluasi lopeta. Se lääkärilläkin käynti voisi olla ihan hyvä juttu, mutta todennäköisesti saisit joitakin ”masismömmöjä”, joilla turruttaisit sitten kaikki loputkin tunteesi. Itselläni niistä lääkkeistä ei ole kokemuksia, mutta ainakin mitä olen niistä lukenut ja kuullut, niin eivät kovin terveellisiltä vaikuta ja eiväthän ne pillerit mitään onnea tuo tai sitä vakituista työpaikkaa. Miehillä vielä tuntuvat ilmeisesti vaikuttavan jopa alapäänkin toimintaan...

      Nuista lääkkeistähän olet jo aikaisemminkin kirjoitellut, miten työelämässä porukka hilluu ”doupattuina”. Ja tuokin juttusi, että et pystynyt 4-vuorojärjestelmässä enää nukkumaan kuin vain unilääkkeiden avulla on aika rankkaa. Itsekin olen nuoruudessani vuorotöitä tehnyt ja kyllähän ne silloin vielä menivät, kun oli sitä nuoruuden energiaa ja virtaa, vaan näin vanhemmalla iällä todennäköisesti olisi todella vaikeaa sopeutua jatkuviin unirytmien vaihteluihin.

      Poista
  3. En oikein tiedä tosiaan siitä lääkäristä. Kaikensorttiset masennuslääkkeet on kokeiltu ja ne vain latistavat ennestään lattean fiiliksen. Turruttaminen kai sopivin termi tässä yhteydessä. Jep, kyllä vaikuttavat miehen molempiin päihin, mutteivat ollenkaan suotuisalla tavalla, sen voin vahvistaa.

    Työ saattaisi olla paras masennuslääke tällä hetkellä. Pakko varmaan ryhtyä taas hakemaan töitä valtakunnallisesti kun Turun seudulla on todella heikko menestys ollut itselläni. Alan olla sen ikäinen, ettei jaksaisi enää neljättä kaupunkia opetella vaan haluaisi jo juurtua jonnekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän se muuttaminen varsinkin työttömänä on todella iso operaatio ja myöskin rahaa syövä juttu takuuvuokrineen ja uuden asunnon etsimisineen jne. Kohdallasi täytyy myös ottaa huomioon vaimosi työtilanne. Ja kukapa sitä loputtomiin tahtoisi elää sellaista kiertolaista ”mustalaiselämää”, että jatkuvasti vaihdetaan sitä paikkakuntaa, vaikka aina päättäjienkin taholta toitotetaan sitä työn perässä muuttamista. Kyllä sitä ihminen kaipaa elämäänsä tietynlaista pysyvyyttä ja vakautta.

      Poista
  4. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016083122244027_uu.shtml

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2016/09/01/hallitus-paatti-tyottomat-kolmen-kuukauden-valein-haastatteluun-avuksi-yrityksia/20169103/139?&n=1#commentsHere

      Poista
    2. Jos ei muuta, niin ainakin tuolla säännöksellä on työllistävä vaikutus. 3kk= 63 laskennallista työpäivää. 10 asiakasta päivässä yhdelle virkailijalle=630 työtöntä haastateltu 3kk aikana. Eihän tuo tee sitten kuin 1000 virkailijaa lisää, jos nyt oikein hihasta ravistin.

      https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/202800-li-andersson-ihmettelee-3-kkn-saantoa-tyottomille-hallitus-aikoo-ulkoistaa-tyottomien

      "Turku osti työvoimapalveluita yksityiseltä yritykseltä. Yritys kontaktoi 500 ihmistä, joista se onnistui työllistämään yhden. Lasku kaupungille oli yli 35 000 euroa". kalliiksi tulee työttömyyden hoito... En oikein jaksa ymmärtää tätä, miksi aina vain lisätään byrokratiaa ja väliportaita ihmisten kyttäämiseen? Kun oikeasti pitäisi kaikki voimavarat keskittää uusien työpaikkojen luontiin ja niiden luomisen esteiden purkamiseen

      Poista
    3. No joo, ja mitähän tuolla haastattelussa sitten oikein käytännössä edes kysyttäisiin?

      - Oletko hakenut töitä?
      - Olen.
      - No oletko päässyt haastatteluhin?
      - En ole, koska minulla ei ole työnantajien vaatimaa vuosien työkokemusta, kun en ole ikinä juurikin sen kokemuksen puutteeni vuoksi kunnolla päässyt aloittamaan sitä työuraani opinnoistani valmistumiseni jälkeen.
      - No näinhän se valitettavasti nykyisin vähän on... Nähdään taas kolmen kuukauden kuluttua. Voit pyytää seuraavan mennessäsi sisään.

      Poista
    4. Varmaan nuo mainitsemasi asiat ja niiden lisäksi kysytään, että menetkö työkokeiluun? Jos et mene ilmaiseksi töihin, niin sitten tippuu työttömyystuki...

      Poista
    5. Tuo työkokemuksen puutteen mainitseminen todennäköisesti on kuin kaataisi bensaa liekkeihin palkattomien töiden nuotioon...

      Poista
    6. Kyllä vain! Eikä siinä paljoa auta, vaikka mainitsisi olleensa jo kahdessa ilmaistyössä aiemmin, joista ei ole ollut apuja työllistymisen suhteen. Minua on itseasiassa kehoitettu siirtämään ilmaistyöharjoittelun pois CV:n työkokemus-osiosta, koska eivät ole olleet palkkatyötä...Että sellaiset terveiset työnantajilta työkkärille ja heidän ikuiselle mantralleen, että on hyvä saada kokemusta...Eipä ilmaistyökokemus ole pätevää.

      Poista
    7. Mielikuvat ja ennakkoluulot luovat myöskin näitä kielteisiä asenteita palkattomia työntekijöitä ja harjoittelijoita kohtaan.

      Ajatellaanpa, että sinä itse olisit rikas kartanon herra, jolla olisi talveksi kartanosi lumitöiden tekoon paikka avoinna ja sitä hakisi kaksi periaatteessa aivan yhtä pätevää kaveria, mutta toinen heistä olisi tehnyt palkallisena saman verran niitä lumitöitä mitä tämä toinen palkaton harjoittelijakin ilman palkkaa. Molemmilla kuitenkin olisi aivan identtinen työkokemus niistä lumitöistä sillä erotuksella, ettei toinen heistä vain olisi saanut töistään palkkaa.

      Varmasti heräisi heti kysymyksiä, että onko esimerkiksi tämä palkaton työntekijä pakotettu TE-toimistosta niihin palkattomiin töihinsä? Näihän ei tietenkään aina ole, mutta valtio ja hallitus aivan väkisinkin ajavat tällaista mielikuvaa lisäämällä tätä hullua byrokratiaansa ja pakotteita työttömiä kohtaan.

      Poista
  5. Juu, kolme kertaa kun olen muuttanut 300 km ja joka kerta vuorokauden rykäyksellä niin tiedän jonkin verran muuton vaatimuksista, puhumattakaan kustannuksista. Enää tuollaisia muuttoja en tekisi, jollei ole aivan pakko. En ole vanha, mutten ole enää niin nuorikaan, että tuollaiseen suoritukseen yltäisin.

    Nämä iltapäivälehtien jutut toistavat jo kaavaa, mutta ajattelin silti kirjoittaa tarinani...Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko muuten ikinä ajatellut, että olet vain sattumuksien takia syntynyt aivan väärälle ajalle? Itse mitä olen kuunnellut vanhempieni, vanhempieni vanhempieni ja varttuneinpien entisten työkavereideni juttuja esimerkiksi 50-80 -luvuilta, niin he kertoivat, ettei silloin oikeastaan töitä sillä tavalla tarvinut edes ”hakea”. Kuullemma parhaimmillaan oli työnantajien lava-autot, joilla epätoivoisesti kiersivät kaupunkien ja kylien raitteja ja huutelivat megafoneistaan ja kyselivät ihmisiä töihin ja nousemaan lavalle kyytiin töihin.

      Tai ehkäpä oletkin syntynyt juuri oikeaan aikaan ja pidät meidän muiden ujoimpien työttömien mieltä yllä hyvillä bloggauksillasi? Tällaisina kyykytysaikoinahan sitä tarvittaisiin juurikin sitä yhteishenkeä ja tsemppiä muilta!

      Poista
    2. Olen useinkin ajatellut syntyneeni väärään aikaan. Jotenkin sellainen tunne, että sieluni olisi kuulunut syntyä ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja minun olisi kuulunut kuolla viimeistään Berliinin muurin murtumisen aikoihin 1989 pois.

      Poista