lauantai 20. elokuuta 2016

Pullopostia

Sain puhelun maistraatin sosiaalityöntekijältä, koskien isäni edunvalvonta-asian etenemistä. Tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että isä on kirjallisesti ja suullisesti edunvalvontaa vastustanut. 

Edunvalvonnan tueksi hankittu lääkärin lausunto oli yhtä tyhjän kanssa. Lääkäri oli kirjoittanut suosituksen edunvalvontaan, asiakkaan niin halutessa. Sosiaalityöntekijä kertoi isän olleen arvioinneissa selvinpäin ja hyvin teräväjärkinen, ettei alkoholidementiaakaan voitu todeta muistitestien mukaan.

Joten se siitä, mitä sosiaalityöntekijä aluksi sanoi homman olevan läpihuutojuttu. Puhelun lopuksi hän kertoi, että Suomessa jokainen saa juoda rahansa ja omaisuutensa aivan vapaasti. Niinpä niin. Huolta kannetaan vasta siinä vaiheessa kun omaisuus on juotu ja asut kadulla, sillä se on hyvin todennäköinen määränpää voimakkaasti alkoholisoituneella ihmisellä.

Mitähän tuostakin ajattelisi? On siis aivan turha odottaa ennakoivaa apua, vaikka sosiaalityöntekijä itsekin totesi, että valitettavan monta tapausta on käsien lävitse mennyt niin, että jos ajoissa olisi saatu suunta kääntymään niin olisi saattanut ihmishenki pelastua ja järjestelmä kuormittua huomattavasti vähemmin.

Täten on vain lakattava ajattelemasta koko henkilöä. Se ei aina ole helppoa, kun koen olevani suoraselkäinen, vanhojen hyvien aikojen tyylisesti sanojeni takana seisova ihminen, joten välienkatkaisusta huolimatta toivon isäni saavan apuja ja hoitoa. Näin jonkinsorttinen huoli on olemassa, että esim. kuoleeko hän janoon jos sattuu lattialle kaatumaan kun ei omin avuin ylös pääse. 

Irtipäästäminen on myös vaikeata kun toisinaan poliisi, sairaala, päihdeklinikka, naapuri tai isän kaveri ottaa yhteyttä minuun, että minun pitäisi jollain tavalla osallistua isän elämään. 

Muutama päivä sitten tuli isän kaverilta tekstari: ”Teemu ota isääsi yhteyttä  suosittelen ennenku asko hermostuu lopullisesti terv xx”. Vastasin aika suorasanaisesti, että saa mun puolesta hermostua. Minä en tullut päissäni äidin tuhkien sirotteluun. Minä en myynyt kuolinpesän omaisuutta ilman osakkaiden lupaa. Minä en kylillä huudellut ennenaikaisesti äidin kuolemasta. Minä en kännisillä sepustuksillani suututtanut juoppokaveriani, joka sitten rikkoi äidin auton kiukuspäissään.

Tuon jälkeen on ollut hiljaista, mutta jotain sieltä on tulossa. Aina sieltä jotain tulee, koskaan vielä en ole rauhassa saanut olla. Ennen tätäkin episodia ehdin muutaman kuukauden hengähtää ja unohtaa koko henkilön ja niin jotain kautta tieto isän olemassaolosta saavuttaa minut (näin kuolinpesän auton myynnissä tutun henkilön toimesta, jolloin selvisi auton olevan hänelle myyty tovi sitten) ja silloin koen taas palaavani alkoholistin kynsittäväksi.

Kurkkasin huvikseni isän tilitapahtumia, kun muutenkin asia on tapetilla niin ajattelin ettei se enempää minua kuormita. Olihan siellä paljon laitettu laskuja maksuun, muutama perintään ehtinyt laskukin näkyy maksettaneen. Sitten se jännä fiilis iski kun näin, että isä on käynyt pankkikonttorilla ja pyytänyt virkailijaa tulostamaan tilitapahtumat 36:n kuukauden ajalta. Kappalehinta oli vitosen, joten noihin tulostuksiin hänellä meni 180€:a rahaa…

Villi veikkaukseni on, että hän käy kaikki tilitapahtumat lävitse kolmen vuoden ajalta ja yrittää löytää jotain, missä olen häntä huijannut. Toinen vaihtoehto on, että hän etsii sieltä jotain äidin tekemiä rahasiirtoja ja yrittää lakimiehen avustuksella saada niitä perittyä minulta…

Perukirjoitusten yhteydessä selvisi äidillä olleen oma tili, jossa oli jokunen euro rahaa. Kun isä kaatui kännissä takkaa päin ja murti olkapäänsä, äitini haki vakuutusyhtiöstä korvaukset ja kun ne tulivat isän tilille, äiti siirti ne syrjään omalle tililleen. Syy tähän tekoon oli tiedossa oleva kotitaloon tulevan kunnallistekniikan asennus. Sen kustannusarvio oli jonkin verran suurempi kuin isän vakuutuskorvaus. Äiti ajatteli, että korvaus voisi toimia hyvänä alkupääomana, ettei tarvitse ottaa niin paljoa lainaa sitten kun se kunnallistekniikkaremontti tulee. Hän ajatteli, että jos rahat jäisivät isän tilille, niin isä todennäköisesti ostelisi autoja/veneitä/moottoripyöriä ja viinaa ja sitten olisi tili tyhjä kun rahaa tarvittaisiin remppaa varten.

Isä nosti aikamoisen metelin perukirjoituksissa kun hän ei ole nähnyt niitä korvausrahoja, siis niitä joita ei edes itse kännäilyltään kyennyt vakuutusyhtiöstä hakemaan vaan äitini joutui sen tekemään. 

Hän uhkaili oikeustoimin ja jos ei se auta niin tuntee kuulemma sellaisia ihmisiä, jotka saavat kyllä rahat perittyä. No, rahat löytyivät sieltä äidin tililtä ja ne siirrettiin isän tilille. Näin sen kuuluikin mennä, sillä pidän sääntöjen noudattamisesta, harmi vain, että niin monet eivät sääntöjä noudata tai muuttavat niitä lennosta itselleen edullisempaan suuntaan. 

Tämä vielä pienensi perintöverojani, joten se sopi minulle aina vain paremmin. Samassa yhteydessä isä sai päähänsä, että äiti on varmasti vuosien varrella pimittänyt häneltä ties kuinka paljon rahaa, joten kaikki äidin tilillä olleet rahat kuuluvat hänelle. 

Jälkeenpäin hymyilyttää kovastikin toisen harhaiset kuvitelmat päästä käsiksi niihin rahoihin. Lain mukaan mentiin ja minä ainoana perijänä sain ne. On suorastaan naurettavaa yrittää saada perittyä kuolleelta takautuvasti mitään rahoja. Olisi itse ollut mukana alusta alkaen talouden hoidossa niin olisi tasan tarkkaan tiennyt, miten niitä raha-asioita hoidetaan. 

Ryyppääminen vain vei kaiken huomion raha-asioista ja perheen huomioimisesta niin eikai sitä muuta voinut oikeastaan odottaakaan, kuin meteliä siitä, ettei äiti ollut laittanutkaan koko palkkaansa yhteiselle tilille isän juotavaksi.

Onneksi äiti teki niin kuin teki eli, että palkka maksettiin hänen tililleen, josta hän siirsi valtaosan isän nimissä olevalle yhteistilille. Jokainenhan saa omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa ja kuitenkin hän kuukausittain siirsi rahaa yhteiselle tilille valtaosan palkastaan. Joten on turha isän ajatella perheemme eläneen vain hänen palkallaan. Vuosien varrella äidin tilille jäi säästöön hätävara-rahaa, jota sitten käytettiin kun piti taloa tai autoja rempata/vaihtaa niin ei tarvinnut niitä varten ottaa lainaa.

Nyt isä on myynyt veneensä ja kuolinpesän auton, kuten on varmaan polttanut erinäisistä vakuutuksista saadut korvaukset, niin jostain täytyy lisää kaivaa rahaa voidakseen viettää villiä taiteilijan elämää, joten kuka olisikaan sopivampi uhri kuin oma poika.

Tein perinnönjaon ja laskelmat jo maaliskuussa ja lähetin laskelman isälle kirjattuna kirjeenä. Se tuli avaamattomana takaisin… Suomessa yksilöllä on vapaus käydä postilaatikollaan kolmen viikon välein tai harvemmin niin ei ilmoitusta postiin saapuneesta kirjeestä onnistu saamaan ajoissa.

Alkoholismin taudinkuvaan taitaa kuulua erittäin voimakas kieltämys. Olen jo aiemmin  kertonut, miten isä on vakuuttanut jopa itsensä siitä, että ottaa vain viikonloppuisin ja vain muutaman saunaoluen. Kieltämys on niin vahva, että syyttelee toisia ihmisiä siitä, että on saanut tuomion ratti- ja ruorijuopumuksesta. Tuosta voi päätellä kieltämyksen tason, sillä miten ihmeessä voi löytää syyn jostakusta toisesta jos itse kärähtää edellä mainituista?

Tapauksen tuntien, sieltä suunnalta siten on odotettavissa lakimiehen yhteydenotto koskien perintörahojeni luovutusta hänelle tai jotain muuta sellaista soopaa. Siksi en usko pääseväni lepäämään laakereillani ennenkuin isä on vainaa. Siksi sitä on jännittyneenä ja jatkuvassa valmiustilassa kun ei koskaan tiedä mitä odottaa, muuta kuin odottamatonta.

Sitä vain jää miettimään, mitä oikein on merkinnyt vanhemmilleen ja onko sitä koskaan ollut ns. toivottu lapsi? Siis sillä tavalla normaalisti, eikä toivottu niinkuin sijoitusmielessä.




26 kommenttia:

  1. No menee kyllä jo ihan täysillä överiksi jos alkaa tulemaan joitakin lakimiehien yhteydenottoja ja vaatimuksia perintörahojen luovuttamisesta.

    Toisaalta et kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää ja tuntuisi, etteivät lakimiehetkään ihan tuosta vain lähde tuollaiseen sekoiluun mukaan. Asianajajan palkkaaminen on myös todella kallista touhua ja onko isäsi juomiseltaan edes kykeneväinen hoitamaan tämänkaltaisia asioita?

    Tuo jatkuva stressaaminen ja jännittäminenhän tuossa on varmasti ikävintä, ihan kuin omassa työttömyydessäsi ei olisi jo tarpeeksi murehtimista.

    Ja sekin vielä, että kyseessä on oma isäsi.

    VastaaPoista
  2. Eipä tuo suoranaisesti tännekkään mitään hyvää kuulu.

    Tuossa juuri sain kuulla vakituisessa työssä käyvältä ystävältäni, että oli töistään tullessa kotimatkalla autonsa alkanut nykimään ja pukannut käryt sisään ja juuri ja juuri oli saanut ajetuksi korjaamolle sen pirssinsä. Nyt sitten jännittelee huomista puhelua sieltä korjaamolta, että kuinkahan paljon tulee kustantamaan se remontti... Nissan Primera vuosimallia 2003 kyseessä, eli on jo ikääkin sillä autolla.

    Onneksi kuitenkin työmatka ei ole niin pitkä, että pystyy hätätilanteessa pyörälläkin sen taittamaan ja kun kerran on vielä vakituisessa työssään, niin on sitä puskurirahastoa säästössä tuollaisien sattumusten varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman korimallin primera kuin itselläni. Tuo kulkine on renault-yhteistyön helmi. Eli siinä on suunnilleen kaikki ranskalaisten sähkö-ja alustaviat, eikä juurikaan japanilaiset työn laatua...

      Onneksi kaverisi on töissä niin puskurirahastoa löytyy nissanin elvyttämiseen. Itsekin jännityksellä odotan, että mikä siitä seuraavaksi hajoaa kun ikää on ja kilometrejä piakkoin 200 tkm.

      Poista
    2. No ystävälläni on kuulemma ajettu se ”Nisukka” 173 000, mikä on sekin jo aika huima lukema mittarissa.

      Poista
    3. Tarkalleen ottaen, primerassani on kilometrejä 183 tkm ja se on face-lift vuosimallia 2005, eli joitain vikoja siinä on onnistuttu poistamaan, ei kaikkia. Parilla tutulla on vastaavasta autosta kytkin hajonnut 63 tkm kohdalla ja toisella 207 tkm kohdalla...

      Poista
  3. Sitä ei voi koskaan tietää, mitä alkoholisti keksii kiusatakseen läheisiään. Niin itsekin ajattelen, etten mitään väärää ole tehnyt, mutta ei sitä koskaan tiedä. Jos televisiosarjoihin on uskominen niin jokin sanamuoto jossakin sopimuksessa voi vaikuttaa paljonkin, mene ja tiedä, murehdin vasta sitten kun osuu kohdalleni. Jos hän on kykeneväinen kieltäytymään edunvalvonnasta niin uskon hänen kykenevän kirjoituksessani mainittuun toimintaan.

    Jatkuva stressi ei taatusti tee hyvää, mutta miksipä sitä tavoitella pitkää elämää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos isäsi nyt yhtäkkiä jollakin ihmeen kaupalla raitistuisi täysin ja tahtoisi korjata välinne, niin pystyisitkö vielä antamaan kaiken anteeksi, vai onko jo liian myöhäistä?

      Tokihan tuohon raitistumiseen tarvittaisiin varmasti monta vuotta ilman retkahduksia, että sen sillä tavalla pystyisi ottamaan todesta.

      Mielstäni kuitenkin olisi hyvä saada välinne sovittua, ennen isäsi kuolemaa, kun muuten jää hirveästi ”hampaan koloon” sellaista turhaa katkeruutta ja jopa vihaakin, mitkä eivät ole mielenterveyden kannalta mitenkään hyviä tunteita pidemmässä juoksussa ajatellen.

      Poista
    2. Mielenkiintoinen ajatus. Ei ole koskaan käynyt edes mielessä sillä tavalla tuo isän raitistuminen, muutoin kuin vitsinä. Silloin taisi äiti vielä olla elossa kun vaimon kanssa naureskeltiin, miten pulassa äiti olisi jos isä raitistuisi.

      Tämä on varsin hankala ajatus, sillä olen jo tehnyt rauhan sen asian kanssa, että tuntemani (kuitenkin alkoholisoitunut) isä kuoli 1996. Tuota ennen hänen juominen oli vain viikonloppu-/juhlapyhäjuomista. Tuona vuonna 1996 alkoi nykyinen elämäntyyli, jossa ollaan vain muutama päivä kuukaudesta selvinpäin.

      Olen aikanaan yrittänyt isää saada avautumaan juomisestaan. Varhaisin kokemus taisi olla 12 vuotiaana ja tuolloin hän vastasi:"juon kun juon". Aikuisiällä olen useasti tivannut syytä juomiselle ja aina on ensin isä väittänyt ettei juo ja sitten piakkoin lyö luurin korvaan. Jos ollaan kasvokkain oltu niin silloin hän on joko poistunut paikalta tai huutaen heittänyt minut pihalle. Yleensä näiden jälkeen hän on se ketä on loukattu...Varsinainen diiva siis.

      Paljon jää vihaa ja katkeruutta. Olen jo suunnitellut karistavani isän tuhkat kotitalon ulkohuussiin ja tekeväni tarpeeni niiden päälle... Juu, jotain voi olla hampaankolossa...

      Tuosta mielenterveydestä en osaa sanoa, sillä sitä ei enää ole paljoa jäljellä...

      Poista
    3. Kuitenkin olet menneisyytesi ja vanhempiesi kautta kasvanut tuollaiseksi rohkeaksi mieheksi, eli eivät ne vanhempasi sinua tavallaan voineet aivan väärinkään kasvattaa. Juuri kellään ei olisi nykyisin sinun tavallasi ”munaa” esiintyä omalla nimellänsä televisiossa tai tälleen blogistina.

      Mitä kautta muuten edes pääsit sinne televisioon esiintymään?

      Poista
    4. Juominenhan myöskin muuttuu alkoholistilla pitkän ajan saatossa sellaiseksi, että ne juomisen syyt unohtuvat ja oikeastaan juodaan enää sen opitun pahan tavan vuoksi ja krapulan karkoittamiseksi.

      Ei enää muisteta oliko ensin muna vaiko kana? Arki ja totuuden kohtaaminen muuttuvat liian sietämättömiksi selvinpäin. Juova ihminen on silloin jo liian sairas, eikä todellakaan juo enää saavuttaaksen sen mukavan nousuhumalan, jota tuskin enää ikinä kokeekaan, koska on jatkuvasti sellaisessa krapulan ja ”normaalin olotilan” välimaastossa.

      Poista
    5. Kiitos kehuista! Eivät kai, en tiedä. Olisivat varmaan onnistuneet pilaamaan minut niin halutessaan. Kasvokkain minut tavanneet, eivät vielä toistaiseksi ole haukkuneet, joten jotain kai vanhempani tekivät oikein kun minusta kohteliaan kasvattivat.

      Tapasin erään fyysikon (löytyy linkkilistastani, Zygomatica) yhdessä monista TE-toimiston sponssaamista "näin haet töitä"- uravalmennuksessa. Hänellä oli jokin kontakti YLE:lle ja häntä oli pyydetty esiintymään televisioon, mutta rationaalisena ihmisenä hän ajatteli, ettei ole tarpeeksi pätevä kyseiseen juttuun, koska oli ollut työttömänä alle puoli vuotta. Silloin hän muisti minut ja kysäisi kiinnostaisiko minua kyseinen homma. No, ei se rehellisyyden nimissä kiinnostanut juuri ollenkaan ja jo pelkkä ajatus esiintymisestä oli tämänkaltaiselle introvertille suorastaan maailmanloppu. Sitten tuumasin, ettei minulla varmaan ole mitään hävittävääkään ja otin yhteyttä jutun tuottajaan ja pistin hänet aika tiukkaan prässiin tiedustellessani, minkälainen juttu oli suunnitteilla.

      Siihen aikaan olin vasta saanut selville YLE:n toimittajien ja ministerien kytköksen, kun mediassa kilpaa kehuttiin osallistavaa sosiaaliturvaa ja sain selville, että kyseistä agendaa ajavan ministerin tyttären kotitila käytti näitä työkokeilijoita ilmaisena työvoimana ja samalta paikkakunnalta löytyi toinen maanviljelijä, joka sattui olemaan YLE:n toimittaja, joka sitten kirjoitti muutaman jutun aiheesta. Tietysti siinä valossa, että työkokeilijat saavat arvokasta kokemusta ja "jalan oven väliin" tms puutaheinää. Siksi laitoin tuottajan koville, etten suostu ilmaistyövoiman kannattajien mannekiiniksi ja eihän esiintymiseni ollut sinne päinkään. Joten suostuin kys. hommaan. Tuottaja soitti minulle vielä perään kun ohjelma oli TV:ssä näytetty. Hän sanoi, että kerran kaksi vuodessa tulee eteen juttu, jossa on jotain ainutlaatuista ja tuossa sitä kuulemma oli.

      Mitään tuosta ei minulle oikeastaan käteen jäänyt. Muutaman kerran olen saanut pyyntöjä tulla seminaareihin puhumaan, yhdessä olisi ollut muutama ministeri ja Vartiainenkin keskustelemassa. En ole kovin innostunut julkisuudesta. Vaikka netistä kaivamani keskustelut olivat pääasiallisesti rohkaisevia ja positiivisia niin niitä roskakommenttejakin oli liikkeellä aika paljon. Kurjinta niissä oli se, etteivät ne liittyneet millään tavalla osaamiseeni tai aiheeseen vaan pelkästään ulkoiseen habitukseeni.

      En siitä sen kummemmin loukkaantunut, tiedän olevani ylipainoinen ja näyttäväni siltä, kuin olisin juuri ryöminyt veneen alta...Minä pidän itsestäni enemmän pultsarin näköisenä kuin sliipattuna Sarasvuo-näköismallina. Sellainen olin opiskeluaikoina, kun vielä uskoin insinööriyden olevan hieno asia ja sen saavutettuani minusta tulisi suuri henkilö.

      Nyt vasta olen oivaltanut, että tärkeintä on se, että viihdyn itseni kanssa.

      Poista
    6. Noinhan siinä varmasti käy. Kun juomista on jatkunut riittävän pitkään niin silloin katoaa reaalimaailma ja se korvataan itseluodulla. Olen johonkin kirjoitukseeni laittanut kuvan, jossa isä on sammunut eteisen lattialle ja minä tarjoan tuttipullosta maitoa isälle. Koko ikäni siis on isä juonut. Harmittaa, ettei äiti osannut nähdä ennusmerkkejä riittävän ajoissa ja jättänyt isääni juomaan. Äidin omat vanhemmat joivat ja äiti ei juonut yhtään, joten en pysty ymmärtämään, miksi hän jäi sellaiseen suhteeseen.

      Poista
    7. No et kyllä mielestäni näytä yhtään millekkään veneen alta ryömineeltä pultsarilta ja sitä paitsi minulla on ystävinä ihan yliopiston käyneitä pitkillä hiuksilla ja parralla olevia tyyppejä, jotka ovat vakituisissa töissään. Puku ja somio päälläkö sinun olisi siellä pitänyt esittää jotain mitä et oikesti ole?

      Ja sitä ylipainoa nyt voi olla kellä vain ja varsinkin töissäkäyvien piireissä, kun on rahaa millä mättää. Eikä tässä kukaan lähempänä sitä neljääkymppiä ole yhtä solakka kuin parikymppisenä. Ihmisiähän tässä vain kaikki ollaan sentään.

      Poista
    8. Nyt, kun mietin niin jopa veljelläni on pitkä tukka ja parta ja mies on vakituisessa työssä! :)

      Poista
    9. Kiitos! Ihmisiä ollaan, eikä tästä enää nuorruta. Tänään vaimo löysi parrastani kaksi valkoista karvaa. Epäili aluksi maalin tahrimiksi, mutta kyllä elämänkokemus oli niihin pigmentin jättänyt jälkeen...

      Olen tullut siihen tulokseen, että nyt haetaan Stubb/Sarasvuon tyylisiä kavereita, ketkä osaavat olla vakuuttavia esiintyessään. Varsinaista kompetenssiä ei sen enempää kaivata, kunhan saadaan hyvin artikuloiva kiiltokuvapoika riveihin niin työtkin hoituvat...

      Poista
    10. Joo, itsellenikin valitettavasti alkaa partaan pukkamaan sitä harmaata ja ennen niin pitkä surffaritukkani on vaihtunut sellaiseen Jason Statham -tyyliseen kaljuuntuvaan sänkilookkiin, jonka ajelen trimmerillä kerran viikossa.

      Pitäisi vain ehkä pari kertaa viikossa käydä vielä punttisalilla, eikä kirjoitella vain koneella novelleja ja lukea hyviä työttömyysblogeja... :)

      Poista
    11. Mutta miehethän kuulemma ainakin naisten mielestä vain paranevat vanhetessaan ja harmaantuessaan kuin hyvä viini? Tulee mukamas sitä jotakin arvokasta tsarmikkuutta.

      Mietippä vaikka Sean Conneryä? :)

      Poista
    12. Huomasinpa, että torstaina tulisi illalla Ylen Teemalta "Ihmissusi Lontoossa". Pakko oli nytten leffavinkkinä antaa, kun on ollut sinun kanssa aikaisemmin nuista kummistusjutuistakin puhetta.

      Tuo on kyllä kova vanha kasarikauhupätkä ja suosittelen ehdottomasti jos et ole vielä aikaisemmin tuota mestariteosta nähnyt?

      Poista
    13. Haha, conneryn tyyliin harmaantuminen voisi olla aika hyvä juttu.

      Juu, salille pitäisi vääntäytyä, nelisen vuotta joskus kävin ja sitten armeija nollasi kaikki tulokset...Nykyisin on ollut aika vaikeata löytää enää kipinää siihen touhuun. Uiminen on leppoisa laji liikkua. Siinä onnistuu toisinaan saavuttamaan ihan zen-fiiliksen, jossa äänet yms aistimukset vaipuvat taustalle.

      Olen tuon nähnyt. En niin kovasti lämpene. Nykyelokuvissa muutenkin on liikaa toimintaa. Vanhat bondit olivat siitä hauskoja, että siinä toimittiin hissukseen varjoissa. Kun Brosnan tuli kuvioihin niin yhtä hyvin olisi voinut nimetä Bond:n Ramboksi...

      Poista
    14. No ei tuo nyt kovin "nykyelokuva" ole! Kuvattu kuitenkin vuonna -81 (http://www.imdb.com/title/tt0082010/) Ja ethän nyt vain sekoita sitä siihen todella tökeröön jatko-osaan "Ihmissusi Pariisissa"? :)

      Bondeissa meni mielestäni sellainen häilyvä raja 80- ja 90-lukujen taitteessa ja Timothy Dalton olisi mielestäni voinut vielä hyvinkin jatkaa Brosnanin Kultaisessa Silmässä, joskin olen netistä lukenut, että vielä "Vaaran Vyöhykkeellä" olisi alun perin kirjoitettu Moorelle...

      Poista
    15. Taisin sekoittaa...

      Dalton on todella aliarvostettu Bondeissa. Puolestani olisi Brosnan ja Craig saaneet jäädä pois. Ne vievät Bondin kylmän laskelmoiviksi, ehkä jopa kostonhimoisiksi Ramboiksi.

      Poista
    16. https://www.youtube.com/watch?v=rfGz-_iI23g Sam Neill Bondina? Tuttu tyyppi esim. Jurassic Parkista. Ei välttämättä olisi ollut hullumpi äijä rooliin tuokaan? :)

      Poista
    17. https://www.youtube.com/watch?v=K46Mg4csqFE Tuo muuten pitää laittaa sinulle vielä jos Bondeista tykkäät? :D

      Poista
    18. Mistä Stallonen Rambo-leffoista muuten pidät eniten? Omasta mielestäni se ensimmäinen ja neljäs ovat parhaimpia, vähän niin kuin hänen Rocky-pätkissäänkin.

      Poista
    19. Siitä ekasta Rockystä ite kyllä tykkäsin ihan hulluna, ku se oli sellanen tosi hyvä tarina rakkaudesta ja "ryysyistä rikkauksiin".

      Sylttyhän sai siitä jopa Oscarinki.

      Poista
  4. Ei toimi Sam Neill...

    Hah.

    Ensimmäinen Rambo. Myöhemmissä on liikaa machoilua. Sama Rocky:ssä. Tosin en viimeisintä ole edes nähnyt.

    VastaaPoista