sunnuntai 7. elokuuta 2016

Sanoista

Äidinkieleni on ollut aina surkea. En ikinä ymmärtänyt erilaisia taivutusmuotoja. Saksankielen opiskelun yhteydessä menetin uskoni ihmisten väliseen kielelliseen kommunikaatioon totaalisesti. Aivan kuin koko kieli olisi suunniteltu niin, ettei kommunikaatio yksinkertaisesti voi luonnistua ilman vuosikausia kestävää yritys-erehdys-oppimista.

Jäin miettimään arjessa usein törmäämiini sanoihin ja oikeastaan aika usein käytettyihin sanoihin. Otetaan ensimmäisenä työn alle "mielisairaala" ja "mielisairaus". Nuo molemmat mielestäni viittaavat lempisairaalaan tai lempisairauteen. "Mielen sairaala" tai "mielen sairaus" toimisivat huomattavasti kuvaavempina sanoina. 

Pieni sävyero voi usein muuttaa sanan merkitystä aikalailla. Tähän voisi sopia vaikkapa "työttömyysetuus". Aikaisemmin on ollut käytössä "työttömyysturva", jolla nimellä se aikanaan luotiin tasoittamaan kausityöläisten vuoden ansioita. Puhuttiin siis turvasta työttömyyden varalle. Miksi se on tänä päivänä muutettu muotoon "etuus"? 

Salaliitto-hörhö minussa ajattelee ensimmäisenä tuon tarkoituksena olevan puhtaasti massojen ajattelun ohjailuun tarkoitettu termi. Työssäkäyville tulee helpommin eriarvoinen tunne siitä, että työttömät ovat jollakin tapaa etuoikeutettu ryhmä heihin verrattuna. Hehän makaavat päivät sohvalla ja iltaisin notkuvat kaljalla ja kaikki tämä lysti kustannetaan työläisen kovista veroista. 

Jo antiikin Rooman aikoina tämä keino tunnettiin termillä:"hajoita ja hallitse". Kun kansa saadaan kinastelemaan keskenään, he eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä järjestäydy ja huomaa, missä se todellinen syyllinen heidän kurjaan ja eriarvoiseen asemaan kansalaisina luuraa. Velka ja pelko ovat ne alkeellisimmat, mutta toimivimmat keinot hallita ihmisiä. Tässä tapauksessa työssäkäyville syötetään unelma onnesta, eli opinto-, asunto-, auto-, vene-velalla hankittuna. Ilman näitä ei unelma arjesta toteudu tavallisella pulliaisella. Pelon osuus tulee tuossa kun työttömät asetetaan asemaan, jossa heidän tulee pelätä työllisiä ja olla tämän terminologisen kikkailun myötä nöyrinä, sillä heidän leipänsä maksaa työläiset verojen kautta.

Harmillista vain, ettei työttömyysetuutta saava tunne olevan lainkaan etuoikeutetussa asemassa työläiseen nähden. Jokainen hankinta on laskettava, kananmunista lähtien. Jatkuvasti on läsnä pelko jostakin sattumasta, joka keikauttaa budjetin nurin ja sitten eletäänkin kaurapuurolla kuukausi. Kurjasta tilanteesta poispääsyyn ei riitä ajatuskapasiteettia, koska on kaikki mahdolliset resurssit käytettävä päivittäisen selviytymisen suunnitteluun. Tämäkö on se etuoikeutettu asema, jonne työläinen toivoo pääsevänsä?

Takaisin sanojen merkityksiin.. Onneksi vain joskus meinaa karata juttu lapasesta...

Kannustaminen, yksinkertainen ilmaus, joka kertoo, että sinulla on henkilö kuka tukee sinua pyrkimyksissäsi, eikö vain? Ratsastajilla on kannukset, ne akillesjänteen takana olevat metalliset kiekot, jotka muistuttava ninjojen heittotähtiä. Niitä käytetään hevosen ohjailuun painamalla ne hevosen kylkiin. Ei kuulosta minusta kovin mukavalta ajatukselta. Lähentelee meillä ihmisillä sanontaa, jossa tarjotaan porkkanaa tai keppiä ja tässä tapauksessa keppiä. Kyynisempi voisi tulkita kannustamisen siis pakottamiseksi ja minä tunnetusti olen aikamoinen kyynikko, jossain määrin elämän kolhima ja siten on aika vaikea joskus olla sellainen yltiöpositiivinen ja pirtsakka sirkuttaja.

Alkoholin "nauttiminen". Monilta osin varmaan normaalit ihmiset nauttivat alkoholijuomista. Siitä en vielä ole päässyt selville, onko kyseessä makunautinto vai alkoholin aikaansaama rentoutuminen ja vapautuminen, josta helposti seuraa nautinnollinen tunne. Alkoholistin lapsen silmin alkoholia ei koskaan nautittu, vaan sen avulla paettiin arkea; työelämää, talon rakennusta, auton korjaamista, nalkuttavaa vaimoa, yhdessäoloa kaipaavaa lasta, haukkuvaa koiraa, kurtussa olevaa mattoa ja lopulta hereilläoloa.

Miten tuollaisen siis voisi ymmärtää nauttimiseksi, jos tarkoitus on epätoivoisesti paeta sitä kurjuutta, jonka on rakentanut omien valintojensa kautta?

Olen maistanut alkoholittomia siidereitä ja oluita ja havainnut niiden maun olevan merkittävästi parempia kuin identtisten alkoholipitoisten juomien. Itselläni tosin on lasisen lapsuuden taakka hartioillani, joka taatusti on vinouttanut ajatusmaailmaani jossain määrin alkolivastaiseksi. 

En ole raivoraitis, kerran kuukaudessa uskallan juoda lasin viiniä ruuan kanssa/ottaa saunaoluen(yleensä alkoholittoman) tai ottaa aperitiiviksi viskipaukun. Tällaiset määrät voisin luokitella nauttimiseksi, sillä en noilla annoskoilla vielä onnistu muuttumaan rennommaksi/vapautuneemmaksi saati, että persoonallisuuteni muuttuisi.

Nauttiiko ihminen altistaessaan itsensä myös muille päihteille? Sanooko kukaan nauttineensa viikonloppuna hyvästä metamfetamiiniannoksesta? 

Joskus sanojen merkitys jää minulle hyvin hämäräksi. En tiedä onko se asperger-piirteiden perua, että ajatusmaailma on toisinaan aika polarisoitunut. Toisaalta maailma, jossa elän ei tunnu omaltani. Niin harvoin törmää ihmiseen, joka ajattelisi asioita kuten minä. Toisinaan tuntuu, että on vaikeata törmätä ihmisiin, ketkä edes ajattelevat.

Kun miettii paljon kaikenlaista, saa siitä "harrastuksesta" helposti palautetta, jossa ei aina ole järkeä. Miten se millään tapaa auttaa minua vähentämään ajattelua, kun minua kehotetaan olemaan vain ajattelematta? Tai tunnekuohuja kokiessani minua kehotetaan unohtamaan se tunne? Nuo kaksi edellistä ovat otteita elävästä elämästäni ja täten täysin aitoja.

Toisilla on jatkuvan ajattelun taakka, eikä sitä noin vain sammuteta. Yhtä hyvin voisi sanoa; hidasta tai pysäytä maksasi toiminta hetkeksi. Eikä se, että ajattelen jatkuvasti tarkoita, että olisin jollakin tavalla fiksu. Pikemminkin päinvastoin. Kun ajatuksien virta on mielessäni vastaa viiden television yhtäaikaista päälläoloa, tarkoittaa se lähinnä lisää haastetta saada pidettyä ajatukset kurissa ja se vaatii ylimääräisiä ponnistuksia saada sieltä poimittua edes jollakin tavalla kelvollisia ajatuksia jäsenneltäviksi. Vai kuinka helppolukuisia ja johdonmukaisia kirjoitukseni ovat?

Wiion laki taisi todeta viestinnän epäonnistuvan joka kerta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sitä en ihmettele kun kielessämme on hämmentäviä ilmaisuja. En edes viitsi lähteä murteiden eroihin siitä miten esim. "tuima" voi tarkoittaa toisaalla Suomessa suolatonta ja toisaalla voimakassuolaista. Sitten on vielä yksilölliset erot, miten viestintä ymmärretään. Olen aina ajatellut viestinnän ja kommunikoinnin ymmärtämisessä osan vastuusta lankeavan myös kuulijalle.

Käyttö-, huolto- ja korjaamokäsikirjoja maansiirtokoneisiin tehdessäni törmäsin tähän ongelmaan todella usein: kuinka onnistun kuvailemaan jonkin työvaiheen niin aukottomasti, ettei siihen jää varaa tulkinnalle ja täten riskiä loukkaantumiselle. Valitettavan usein itsekseni hyvän tekstin keksineenä sain huomata palavereissä, kuinka eri tavalla voikaan ihmiset tulkita sanat ja niiden takana olevan merkityksen.

Jos tähän loppuun toivottaisin hyvää yötä, niin jäisin pohtimaan; millä tavoin yö voi olla hyvä tai huono? Yö on yö ja sen kokeminen hyväksi tai huonoksi on puhtaasti subjektiivinen kokemus, joten voiko tuollaisen toivottamista pitää missään määrin järkevänä?

Hyvää huomenta toivottamalla kai viittaisin huomiseen. Miksen voisi toivottaa hyvää tulevaa päivää, sillä hyvä huomen on vasta vuorokauden päästä? Niin kuitenkin teen ja toivottelen hyviä öitä ja -huomenia, kaikesta asiaan liittyvästä pohdinnastani huolimatta. Yritän tulla toimeen ihmisrodun kanssa ja se aika usein vaatii epäloogisia sanoja/-tekoja!



6 kommenttia:

  1. Kyllä minä ainakin koen ymmärtäväni ajatuksia, joita nostat esiin.

    Tuo työttömyys"etuus" on silkkaa politiikkaa. Potilaat ovat nykyään asiakkaita, oppilaat eivät missään nimessä oppilaita vaan oppijoita, ja luokkahuoneita ei ole vaan ne ovat oppimistiloja, hah.

    Lisäksi mielenterveyspotilaat ovat mielenterveyskuntoutujia. Osa uussanoista on järkevähköjä, jos rakenteet seuraisivat niitä, mutta osa ei todellakaan kaikista näkökulmista, ja kyllä tuo työttömyysetuus on tosi törkeä.

    Oma lempietymologiani muuten on verbistä käsittää, joka tulee substantiivista käsi. Todellinen tajuaminen vaatii käsituntumaa, konkretiaa, omakohtaisuutta - miten tuon haluaakin selittää.

    Luulisin, että ajatteleminen tekee kuitenkin iyhmisestä fiksumman kuin ajattelematta jättäminen. Tosin liika ajatteleminen voi käydä raskaaksi ja vaikeuttaa elämää. Raskas lapsuuden taakka näkyy varmasti usein asioiden vahvana kokemisena ja ajattelemisena.

    Katriina

    VastaaPoista
  2. Kaikennäköisiin sanakäännöksiin/-muunnoksiin sitä tosiaan törmää nykyaikana. En tiedä onko tuo seurausta monikulttuurisuudesta vai mistä, että yritetään kaikilla tavoin löytää ketään loukkaamatonta termistöä? Pohjimmiltaan kyse lienee mielipiteen muokkaamisesta. Ainakin tuossa työttömyysturva-> työttömyysetuus-tapauksessa. Aika juntti saa olla kuvitellakseen olevan jotenkin etuoikeutetussa asemassa kun ei voi työllään itseään elättää ja korvaukseksi työnhausta saat 500€/kk lapaseen. No, meitä on moneen junaan ja valitettavan moni on asemallekin jäänyt, joten luulisin heitäkin oleva, ketkä tavoittelevat elävänsä yhteiskunnan tuilla. En ymmärrä miksi, ei tämä todellakaan ole hohdokasta.

    Kun aikaa on, niin kaikenlaista tulee mietittyä. Toisinaan se tuntuu taakalta, etenkin kun ajatuksien jäsentäminen on suhteellisen työlästä ja aina en itsekään pysy kärryillä tajunnan virratessa liian nopeasti. Monenmoiset asiat vaikuttavat persoonaan, eikä ollenkaan vähiten lapsuuden kokemukset. Yllättävän vähäiset teot voivat heijastua ihmisen aikuisuuteen ja sitäkautta itseluottamukseen ja jopa persoonan syntyyn. Toisilla on niin rankka lapsuus, että voi syntyä jopa useita persoonallisuuksia...

    Elämme teollista murrosaikaa. Pian on hyväksyttävä, ettei jokaiselle käsiparille löydy töitä ja meidän on keksittävä keino verottaa tuotantokoneista saatua hyötyä heidän hyväkseen, keille ei töitä riitä koneiden vuoksi. Tämän myötä voi vapautua runsaasti älyllistä potentiaalia filosofoimaan. Kaunis utopia, itse olen sen verran kyyninen, että näkisin ennemmin kylläkin yhä vain pienemmän joukon haalivan rikkaudet ja loppukansan mellakoivan köyhyydessä.

    VastaaPoista
  3. http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2016/08/10/sammon-stadigh-on-hetemaen-linjoilla-aiempaa-useampien-pitaisi-tehda-toita-pienella-palkalla/20168386/12

    Ja hokkuspokkus: näin työllistymistä edistetään. Mutta miten orjapalkkaa "nauttivat" sitten elävät?

    Eilisissä kommenteissaan Petteri Orpo jankutti sitä, että työttömien pitäisi aktivoitua työnhakuun. Hän ei ole vahingokseen kaiketi lukenut blogiasi, eikä Onnesta osattomankaan blogia.

    Katriina

    VastaaPoista
  4. Eivät varmaan lue, sillä miten ajaa kyseistä politiikkaa eteenpäin jos sattuisi vahingossa törmäämään totuuteen..Timosen Saku asiasta jo kirjoitti ja ilmaisi asian hienosti:

    "Hallituksen linja on kuitenkin selkeä. Suurin ongelma nähdään kohtaannossa eli työttömät ja työpaikat eivät kohtaa. Tämä on yksiselitteisesti työttömien vika, sillä he kaikki yli 366 000 eivät millään suostu mahtumaan tällä hetkellä avoinna oleviin 15 026 työpaikkaan. Siksi heille tullaan antamaan keppiä vaikeuttamalla työttömyysetuuden saantia, velvoittamalla heitä palkattomiin töihin ja antamalla karenssia."

    http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/08/11/vaihtoehto-tarjolla/

    Tätähän se tosiaan on, työttömien vika kun eivät vain mene töihin... Tälläkin hetkellä on tavalla tai toisella 100 000+ ihmistä TE-toimiston toimenpiteissä, eli koulutuksessa, työkokeilussa ja kuntouttavassa työtoiminnassa. Oitis kun näille maksettaisiin palkkaa, saataisiin tilastoihin 100 000 työpaikkaa lisää. Kukaan ei tunnu kinnittävän huomiota tämän ryhmän vuosittaiseen kasvuun. Tämä on puhdasta palkkatukea yrityksille, kun saavat ilmaista työvoimaa ja vielä 10€/pv korvausta valtiolta kun ottavat ihmisen kokeilemaan työntekoa.

    Aika näyttää miten käy kotimaisen kysynnän kun ostovoima laskee yksinkertaisesti siksi, ettei kovinkaan moni enää saa palkkaa työstään...

    VastaaPoista
  5. Oletko muuten nähnyt koskaan selkeätä faktaa siitä, kuinka monta työpaikkaa muka jää täyttämättä? En ehdi nyt googlettelemaan.

    Iltapäivälehdethän nostavat joskus näitä tarinoita esiin, että työ ei muka kelpaa. Ne ovat varmasti aivan yksittäisiä tarinoita, joilla promillen murto-osan merkitys kokonaiskuvassa. (RAkennusala pääkaupunkisedulla voi olla sellaisessa tilanteessa, että työntekijöistä on pulaa, ehkä.) Mutta polittisesti on joillekin tarkoituksenmukaista leimata työttömät työhaluttomiksi.

    Ja mitä tulee esimerkiksi muuttohalukkuuteen työn perässä, pakkomuutto voi olla todellinen pahoinvontia lisäävä benjihyppy alkaen omistusasunnon (jos sellainen on) myynnin epäonnistumisesta, kumppanin (jos sellainen on) työllistymisestä ja lasten (jos sellaisia on) sopeutumisesta muuttoon. Eilenhän uutisoitiin myös siitä, että muutot vaikuttavat lapsiin negatiivisesti.

    Lisäksi jossain Helsingissä ei pienellä palkalla voi maksaa asumistaan.

    Katriina



    VastaaPoista
  6. En ole tilastoja aiheesta löytänyt, tosin en kovin paljoa ole etsinytkään. Vasta tässä uutisoitiin rakennusalalla olevan pulaa "kykenevistä" työnjohtajista. Mitähän se kykenevä tarkoittaa? 10+ vuoden kokemusta, mutta on valmis tulemaan töihin 0-sopimuksella tai harjoittelijan palkalla?

    http://www.taloussanomat.fi/rakentaminen/2016/08/07/rakennuslehti-tyomailla-on-valtava-pula-tyonjohtoon-kykenevista/20168270/12

    Hyvin on työvoimapulasta huutelu vaihtunut osaajapulasta huutelemiseen viime aikoina kun on tajuttu, ettei eläkepommin laukeaminen tuonutkaan työvoimapulaa kun osaajien myötä työpaikatkin eläköityivät...2012 taisi olla se huippuvuosi kun väkeä eläköityi ja ei ole työvoimapulaa näköpiirissä. Tekijäpulaha näkyy selvemmiten työttömyyden vähentymisenä ja palkkojen nousuna. Tuo ei ole toteutunut kuin lääkäreillä vuosikymmenten ajan...

    Muuttohaluttomuuteen on monia syitä, joita työorientoituneiden on vaikeata käsittää. Myöskään kaikki eivät halua viettää 3h pendelöiden töihin. Siinä jää harrastukset yms. elämä vähemmälle kun pitkän matkan takaa käy töissä. Vuoden verran ajelin liki tunnin per suunta töihin ja eihän siinä kovin paljoa illassa kerinnyt muuta tekemään kuin kaupassa käymään, ruuan laittamaan, syömään ja saunomaan. Eikä pidä väheksyä työmatkailun kustannuksia saati hiilijalanjälkeä. Kun laskin kaikki kustannukset, mitä vanhan primeran pitäminen on minulle maksanut, pääsin lukemaan 29c/km. Tokihan verottaja antaa helpotuksia työmatkakustannuksiin, mutta onko se menetetty aika sen arvoista, että vain viikonloppuisin sinulla on aikaa harrastaa?

    Pääkaupunkiseudulle muuttoa ei pidä harkita alle 2800€/kk palkan, uutisoitiin jo 2008, ja onhan se selvää, että vuokrat ovat 30% korkeammat, tähän vielä lisäksi vakuutukset yms. kulut, joiden kertoin on suurin tuolla niin kyllähän sitä tovin saa laskeskella, minkälaisen palkan perässä kannattaa minnekin lähteä.

    VastaaPoista