perjantai 16. syyskuuta 2016

Back to school

Ensimmäinen koulupäivä takana. En vielä sanoisi tuota ensimmäiseksi päiväksi opiskelua, koska enemmän käytiin opiskeluun liittyviä käytännön asioita lävitse. Tosin, kyllähän maailma on muuttunut reippaasti sitten 2000-luvun alun kun viimeeksi olen tutkintoon johtavassa koulutuksessa ollut. On tullut verkko-oppimisympäristö ja osa luentoja löytyy youtuben kaltaisesta videopankista ja muutenkin tehtävät ja oppimateriaali ovat verkossa, jonne ne myös pitää palauttaa.

En koskaan ole ollut tietotekniikan fani, en oikeastaan pidä sitä edes ystävänä vaan välttämättömänä pahana, joka valitettavan usein onnistuu polttamaan minun sulakkeeni. Näistä lähtökohdista siis odotan jännityksellä, mitä pääosin verkossa tapahtuva monimuoto-opiskelu tuo tullessaan.

Niin, minusta pitäisi tulla isännöitsijä 1,5 vuoden päästä. Siinä tapauksessa, että onnistun suorittamaan koulun hyväksytysti ja onnistun saamaan työ-/työharjoittelupaikan, jossa neljän kuukauden työpanoksen jälkeen onnistun vakuuttamaan työnantajan ja kouluttajan siitä, että minusta on alalle.

Kouluttajamme, 40 vuotta isännöitsijänä toiminut kyllä osasi kertoa yhden ammattiryhmän ihmiset, joilla on ollut huono menestys ja hankaluuksia isännöitsijän ammatissa. Ei varmaan yllätä ketään, että juuri insinöörit ovat kyseinen ryhmä. Vahvasti teknisinä ammattilaisina eivät kuulemma pidemmän päälle jaksa näitä :”Luin iltalehdistä, että asia on näin, joten vaikka olet alasi ammattilainen niin minä tiedän paremmin, koska iltalehdissä luki niin ja näin!”- tyyppejä. Tuollaisia en ole sietänyt ennen tätä koulua ja tuskin tulen koskaan sietämään.

Äitini oli yksi hyvä esimerkki. Joku kesä sitten ampiainen pisti minua ja äiti neuvoi painamaan pistoskohtaa sokeripalalle. Kun en itse löytänyt mitään tieteellistä tutkimusta kyseisen menetelmän hyödyllisyydestä ja pyysin äitiäni niitä minulle toimittamaan, niin tokaisi vain olevan ”vanhan kansan konsti”. 

Mitenkään vanhaa kansaa väheksymättä en hyväksynyt kyseistä vastausta ja jänkkäsimme äidin kanssa päiväkausia ja aina kun kumosin äidin argumentit, hän kaivoi jostain jonkun shamaanin kertomuksen miten sokeripalaa piti pyörittää kolme kertaa vastapäivään ja käyttää ulkona puolipilvisellä säällä, jotta se lataantuu auringon parantavalla energialla ja vasta sitten käyttää…

Lopulta turhauduin ja kerroin etten enää aio asiasta keskustella hänen kanssaan kun en mitään järkevää saa irti. Tuolloin äiti tunnusti jo heti alussa tienneensä olevan väärässä, mutta piruillakseen jatkoi…

Toivon totisesti, etten tulevassa ammatissani kohtaa 30 ihmistä päivittäin, joilla on samanlaiset vaikuttimet kuin äidillä oli. Sillä jos jo nykyisin uskoni ihmiskuntaan on hiuskarvan varassa niin tuollaisen altistuksen jälkeen se varmasti katoaa jonnekin pimeään paikkaan, pysyvästi.

Niin, koulussa aikuispuolella oli monensorttista ihmistä. Lisäkseni siellä oli muutama ikäluokkani edustaja ja loput sitten 50+ ja kolme 60+ ikäluokkaa edustavia. Vähän puistatti kun opetustilat ovat samassa, missä opiskelee 16v ihmistaimia…Onneksi altistus heihin on minimaalinen, johtuen erilaisesta rytmityksestä opintojen ja taukojen kanssa. Pahin painajaiseni olisi joutua heidän ikäisten kanssa samaan luokkaan. Siitä vain on liian kauan kun olen ollut tuon ikäinen. Joskus tuntuu, etten koskaan ole ollut teini, saati lapsi, sellaista se elämä alkoholistiperheessä voi olla, muttei siitä sen enempää tässä yhteydessä. Niistä vollotan sitten omissa kirjoituksissa niin ne voi huoletta jättää lukematta…Miksei tämänkin. Hmm, pitäisiköhän tuohon alkuun kirjoittaa lyhyt yhteenveto mitä tekstini sisältää, jotta sen voi skipata halutessaan?

Toisaalta, en aina itsekään tiedä minne päädyn kun jotain alan kirjoittamaan…

Meitä siis on 13 henkilöä ja kaikki ovat 60+ kilometrin päässä asustavia. Ketään Forssalaista ei tuolla ole opiskelemassa.

Toistaiseksi olen sillä tavalla positiivisella mielellä. En voi sanoa hyppiväni riemusta, että pääsen opiskelemaan. Opiskelu kun useimmiten minulle on tarkoittanut sitä, että päivät tuijotan ikkunasta ulos ja odotan näkeväni jotain mielenkiintoista, kuten vaikka lokin. En koskaan ole kyennyt seuraamaan opetusta ja aina olen ollut levoton uutta opiskellessani. Tekemällä olen oppinut parhaiten ja tämä monimuoto-opiskelu jättää tuon luennoilla haaveilun todella vähiin ja paljon joutuu tekemään omineen, joten kaiken järjen mukaan pitäisi sopia minulle.

Vanhemmiten olen vain huomannut, miten aivoni ovat kehittäneet sellaisen Teflon-pinnoitteen ympärilleen, vaikeuttaen kaikennäköisten uusien asioiden omaksumista. Elän siten jännittäviä aikoja. 

Niin, hymyilytti kun monet kurssille tulijoista olivat ammatinvaihtajia. Todella monella on vuosikymmenten kokemus omalta alaltaan ja ovat siihen kyllästyneet ja haluavat kokea jotain uutta. Oli aika mielenkiintoinen ilmiö kun kouluttaja ja muut nyökyttelivät ihmisten kertomuksille siitä, miten pitkä työura tuntuu puulta ja haluaa kokea jotain uutta. Tai siis silloin vasta oli mielenkiintoista kun kerroin omat kokemukseni käymistäni kouluista, töistäni ja työnhaustani. Sellainen veitsellä leikattava jähmeä hiljaisuus valtasi koko luokan. En tiedä kuinka kauan sitä jatkui, se tuntui viideltä minuutilta, mutta oli varmaan vain kymmenisen sekuntia. Kuitenkin kaikki olivat hiljaa ja heidän silmät olivat järkytyksestä suuret kuin teevadit…Ehkä taidan olla työttömyydessä jokin erittäin harvinainen ääri-ilmiö, jota ei kukaan ole elävänä päässyt todistamaan. Tunsin itseni hetken ajan tarujen Jeti:ksi…

Noh, kouluttajan mielestä olen valinnut hyvin, sillä lait muuttuvat ja työnmäärä vain lisääntyy tulevaisuudessa, samoin kuin isännöitsijöiden keski-ikä lähestyy kuulemma eläkeikää, joten paljon on väkeä vielä eläköitymättä tuolla alalla. En itse usko mihinkään ennenkuin on nimet papereissa, joten jää nähtäväksi. Logistiikan insinöörien työllistyminen oli 94% silloin kun kyseisen koulutuksen aloitin ja kuinka minun kävikään?





15 kommenttia:

  1. Onnea ja menestystä koulutielle!

    Nyt vaan täytyisi jo opiskeluaikana saada rivakasti sitä kenkää sinne työnantajien oven väliin ja mielellään jo ihan palkallista työtä sieltä opintojen aikaisesta työharjoittelupaikasta. Ilmeisesti tällainen harjoittelujakso kuuluu opintoihisi? Tai niin ainakin ymmärsin, kun kirjoitit tuosta neljästä kuukaudesta.

    En tahdo mitenkään lannistaa, mutta jos valmistut opintojesi jälkeen takaisin kortistoon ja sinulla ei ole alalta muuta työkokemusta kuin opintoihin kuuluneet palkattomat työharjoittelut niin voit unohtaa haaveet työllistymisestä. Tosin taidat tietää tämän itsekin jo vähän liiankin hyvin... Ainahan kuitenkin ihmeitä voi tapahtua.

    Onko tämänkertainen taulu maalattu myöskin vesiväreillä vai oletko kenties siirtynyt akryylimaaleihin?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Olihan tämä jo neljäs kerta kun isännöinnin koulutukseen hain, ehkä onneni viimein on kääntymässä parempaan? Uskallanko edes toivoa sellaista?

    Omakohtaista kokemusta tuosta on, että kolme kuukautta on se aikaikkuna koulun jälkeen, jonka jälkeen tippuu roskakoriin...Heh, en tiedä onnistuisiko kukaan minua lannistamaan. Olen elänyt niin pitkään maton reunalla, joten pudotus lattialle ei ole enää suuri.. Toisaalta alan olla niin kiukkuinen, että kiusallani en anna periksi.

    Edelleen vesiväreillä mennään. Ihan onnistunut tekele, mielestäni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kieltämättä erittäin onnistunut vesivärityöksi ja olin melkein aivan varma, että tuo olisi akryylimaaleilla maalattu jollekin kartongille.

      Tuossa opiskelussa on sekin hyvä puoli, että pääset edes siksi 1,5 vuodeksi irti siitä työttömän leimasta vaikka periaatteessa olet siltikin vielä aivan yhtä työtön kuin ennenkin, mutta yhteiskunta hyväksyy sinut paremmin opiskelijan tittelillä. Tällaisista asioistahan ei pitäisi välittää kettujakaan, mutta kyllä se silti kuitenkin vaikuttaa siihen omaan itsetuntoon ja varsinkin jos on ollut jo pidemmän aikaa työttömänä.

      Poista
    2. Voisit muuten ihan piruuttasi kokeilla niitäkin akryylimaaleja. Niitä on helppo ohentaa vedellä, kun ovat vesiliukoisia ja niihin on myöskin saatavilla erilaisia öljyjä jos tahdot hiukan öljyvärimäisempää maaliseosta. Öljyvärithän tarvivat sitten ihan kunnon tärpättiohenteet, joita ei oikein kotioloissa viitsisi käytellä, ellei tahdo niiden höyryjen antamaan ”luovaan tilaan”...

      Akryylimaaleilla voi kuitenki maalata todella peittäviä ja paksujakin pintoja, jotka voivat olla hyväksi taulun etualla syvyysvaikutelman saamiseksi. Vastaavasti sitten taka-alalla olevat asiat voi ohentaa vedellä hennomaksi jäljeksi.

      Akryylivärit myös kuivuvat todella nopeaa, joten on helppoa työstää uusia pintoja vanhojen päälle. Niillä voi myöskin maalata ihan paksulle paperille, kartongille tai ihan kunnon perinteiselle kangaspohjalle.

      Poista
  3. Juu, kuvaan nuo iPhonen kameralla, joten erottelukyky on vähän sitä sun tätä. Kuvaan lähestulkoon pelkästään iPhonella nykyään, kun sain huomata, että paras kamera on se, joka on aina mukana...

    Kieltämättä tuo opiskelussa on hyvä puoli. Saan upgreidattua markkinastatukseni monen monta pykälää parempaan suuntaan nyt kun olen opiskelija. Kyllähän taas pitkästä aikaa olo tuntuu toiveikkaalta, että elämä nytkähti jollain tavalla eteenpäin tuon koulun ansiosta. Ja jos ei muuta niin ainakin on jotain aktiviteettejä loputtomien luontokävelyiden/oravabongailuiden lisäksi...

    Minulla itseasiassa on sekaisin vesivärejä ja akryylimaaleja. Joskus saanut lahjaksi setin molempia niin niitä olen käytellyt maalatessani. Uudet värit, joita olen ostanut ovat olleet akryylejä. Ne tarjoavat himpun enemmän peittävyyttä.

    VastaaPoista
  4. Nyt oli hieno uutinen,Teemu.Onneksi olkoon opiskelun aloittamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyviä uutisia ja muutoksen tuulia on aina mukava havaita.

      Poista
  5. Huumorilla kirjoitin novellin alun:

    Kiinteistöpalveluvastaava Teemu Huhta istui tylsistyneenä työhuoneessaan. Kuuma aamukahvi höyrysi miehen työpöydällä ja taas oli tullut asuntolasta kärkkäitä sähköposteja viikonlopun häiriköinneistä. Ikkunalaudalle istuutui hetkeksi lokki, joka koputteli nokallaan lasia ja lensi sitten pois. Teemu hörppäsi liian kuumaa kahviaan ja irvisti ja mietti, että olisi tahtonut paeta pois sen linnun matkassa. Ei nytten oikein ollut fiilistä ja vaimollekkin tuli aamummalla väsyneenä sanottua pahasti. Työttömänä oli ollut helpompaa. Ja sillä tietyllä tavalla vaimolle läsnempi. Ei ollut työpaineita tai elon murheita ja olipa siinä muutamat taidokkaat vesivärimaalauksetkin tullut tehtyä...

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tarina. Vaikkakin huumorilla kirjoitettu, voisi tuo aivan hyvin tapahtua minulle jonain päivänä :)

      Poista
  6. Maalausbloggauksia olisi kiva sinulta saada missä olisit silleen ihan kuvien kanssa näyttänyt maalausprosessin etenemistä. Tai miksei jopa ihan videoitakin? Jokin You Tuben videovlogikin olisi todella hyvä ja varmana katsoisin sinulta niitä videoita. Tokihan siinä sitten on kynnyksenä, että kuinka livenä kehtaa omaa elämäänsä levitellä nettiin...

    Kuitenkin blogiasi on aina ilo seurata ja osaat hyvin ja elävästi kirjoittaa elämästäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalausbloggauksia olen miettinyt, mutta niiden toteuttaminen on hieman haasteellista. Ensinnäkin, minulta menee reilu tunti yhden maalauksen tekoon. Se on hyvin pitkä aika, mutta itse harjoitan Mindfulnessia siinä, joten olen koko ajan läsnä. Tavallaan maalaamisen dokumentoiminen irrottaa minut siitä hetkestä olla vain suti kourassa sen kummempia ajatuksia pohtimatta, joten se ei kauheasti houkuttele. En sitten tiedä myöskään videosta, saisiko siitä editoitua vartin pätkää, jota jaksaisi katsoa. En myöskään tiedä kuinka kiinnostavaa on katsella kun sadattelen jatkuvasti kun se, tämä ja tuo meni piloille maalaamisen aikana...

      Täytyy harkita. Kenties voisi kameran virittää ja ottaa edistymiskuvia. Videon voisin tehdä joskus siinä vaiheessa kun tiedän mitä olen tekemässä, niin voisin selostaa samalla, mitä tapahtuu, eli eräänlaisen opetusvideon-tyylisesti tehdä. Tulevaisuudessa sen näkee teenkö tuon.

      Kiitos kehuista! Palautetta on aina mukava saada, etenkin positiivista. Olen aina tähdentänyt, että kaikenlainen kommunikointi on tärkeätä ja vuorovaikutus tuo lisäarvoa kirjoittamiselleni. Se myös auttaa minua näkemään asioita laatikon ulkopuolelta.

      Poista
    2. Joo, itsekin tiedän tuon mindfulnessin ja saatoin taidekouluaikoinani maalailla niitä taulujani ”nollat silmissä” monta tuntia putkeen ja opettajat sitten tulivat pakottamaan pitämään taukoa ja syömään välillä. Tyttöystävien kanssa siitä on ollut myöskin ongelmaa, kun en silloin näe tai kuule mitään enkä ole läsnä. Kirjoittamisen kanssa on myös ollut samankaltaisia ongelmia, kun on pasahtanut hyvä inspiraatio päälle.

      Mutta niin kuin sanotaan, että silloin pitää takoa, kun rauta on kuumana.

      Poista
  7. Toivoisin myöskin, että saisit sen isäsi kanssa ne välit selvitettyä, kun se on kuitenkin aivan kamalaa elää lähimmäisien kesken sellaisessa hirveässä vihassa ja katkeruudessa. Itsellänikin on ollut oman isäni kanssa aika pahojakin riitoja, mutta aina ollaan kuitenkin sopuun päästy.

    Olemme molemmat taiteellisija herkkiä tulisieluja ja välillä touhut repeää salamointiin. Sanotaan suoraan asiat miltä tuntuu ja aina ei oikein toinen tykkää niistä sanomisista, mutta mielestäni se suorakkuus on kuitenkin hyvä asia pidemmän päälle ja sellainen kunnon riita puhdistaa sitä ilmaa, kun voi puhua ne asiat kunnolla lävitse ja sitten sopia.

    VastaaPoista
  8. Onnea opintielle! Olet luultavasti ihan oikealle alalle kouluttautumassa. Olen muutamasta eri lähteestä kuullut, että juuri isännöintialalla tulee olemaan pulaa työntekijöistä. Eräs tuttunikin jäi juuri eläkkeelle siitä hommasta. Jospa se tuuli olisi nyt kääntynyt kohdallasi parempaan suuntaan! :)

    VastaaPoista
  9. Työvarometrit ovat stä samaa lupailleet ko vuodesta 2010, joten toiveet ovat korkealla. Samaa meille tuolla koulussakin sanottiin, että liki puolet eläköityvät reilun kymmenen vuoden aikana. Saa nähdä pääsenkö joskus kilpailuttamaan työnantajia...

    Noh, vitsit ja maailmanvalloitus fantasia sikseen. Kovasti toivoisin, että purteni suunta viimein muuttuisi.

    VastaaPoista