torstai 8. syyskuuta 2016

Köyhyydestä vielä

Köyhyyden usein ajatellaan olevan materialistista puutetta jostain. Se kuitenkin ulottuu syvemmälle ja saa kantaakseen erilaisia termejä. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa huono-osaisuus. Viittaako edellä mainittu itseaiheutettuun vai itsestä riippumattomien syiden johdosta aiheutuneeseen huono-osaisuuteen, sitä en osaa sanoa. Huono-osaisuus kuitenkin kattaa sisällään jo syrjäytymisen ja köyhyyden.

Köyhyyden voisi helposti mieltää sellaiseksi, ettei ole varaa Heinz:n ketsuppiin vaan on tyydyttävä marketin omaan halpamerkkiin. Sitä se varmasti aluksi onkin. Kun köyhyys muuttuu tilapäisestä pysyväksi olomuodoksi, silloin myös sen merkitys syvenee. Silloin ei enää puhuta siitä, ettei ole varaa merkkituotteisiin vaan pikemminkin siitä, ettei ole enää varaa sellaisiin asioihin, joita useat pitävät itsestään selvinä. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa, uintiharrastus, elokuvissa käynti, ystävän tapaaminen kahvilassa, hieronta yms. terveyspalveluiden käyttö, itseasiassa tarpeeksi pitkälle mentäessä sitä joutuu miettimään ostaako ruokaa vai käykö hammaslääkärissä. tms.

Tällaisten arkipäiväisten asioiden poisjääminen merkitsee köyhyyden otteen tiukentumista. Silloin voitaneen jo puhua huono-osaisuudesta ja kenties syrjäytymisestä. 

Syrjäytyneenä sitä kokee jäävänsä ns. normaaleiden, elämään kuuluvien asioiden ulkopuolelle. Ulkopuolisuuden tunteen varmaan parhaiten ymmärtää, jos miettii vaikkapa häkkikanalaa. Ystäväni sai entisiä häkkikanoja maatilalleen ja hän kertoi surullisen tarinan siitä, miten masentuneita kanat olivat. Kun häkkikanan nosti aamulla pihalle temmeltämään niin tämä yksilö saattoi istua iltaan asti aamuisessa paikassaan. Siinä meni melkein koko kesä nostellessa kanaa aamuisin pihalle ja iltaisin sisälle. Vasta loppusyksystä alkoi kanalle valjeta, että pihallaolon tarkoituksena oli liikkua vapaasti, oman mielen mukaan. 

Miksi kana ei sitten tehnyt niin? Koko aikaisemman elämänsä, tämä oli joutunut istumaan paikoillaan, syömään, ulostamaan ja munimaan. Muuta ei sen elämään sallittu. Mielestäni syrjäytyneet ja huono-osaiset jakavat kyseisen kanan kohtalon. He eivät pääse kouluun, eivätkä töihin. Heidän elämänsä on käytännössä kotona istumista, syömistä ja ulostamista. Alituinen pelko siitä ettei mikään koskaan muutu ja että koko elämä menee siinä katsellessa kun toiset pääsevät pihalle toteuttamaan itseään.

Karmealta kuulostava kohtalo, mutta itsekin sitä eläneenä voin myöntää eräänlaisen lannistumisen saaneen jalansijaa mielessäni. En välttämättä koe itseäni aivan yhtä lamaantuneeksi kuin elävän elämän esimerkin kanan, muttei tällaista osattomuutta kaikesta varmaan kauaa tarvitse enää kestää kun on peruuttamattomasti avun tavoittamattomissa.



10 kommenttia:

  1. http://www.hs.fi/elama/a1383131762454

    VastaaPoista
  2. Koskettava kirjoitus. Tuotahan se köyhyys on, eräänlaista näköalattomuutta ja toivottomuutta tulevaisuuden suhteen. Monesti sitä ajatellaan köyhyyden olevan piitetta vaatteista tai muusta materiasta. Periytyvä köyhyys on vielä kamalampaa laji, koska se tosiaan jättää jälkipolven vaille mielikuvitusta, mihin kaikkeen voisi pystyä.

    Oli hyvin mainittu, ettei tunne eläneensä lainkaan, ainoastaan olleensa olemassa...

    VastaaPoista
  3. http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001255724.html

    Joillakin sitä massia tuntuu olevan... Tuosta tulee mieleen jo jopa Bond-elokuvien pahisten "linnoitukset".

    Paljonkohan tolla jäbällä on tilillään rahaa, jos tuo pelkkä aluskin on maksanut jo sen 268 miljoonaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisella kun rytkyttelisi Kotkan meripäiville, niin saattaisi kaimasi Selännekkin olla vähän kateellinen! :)

      Poista
  4. Yhä vain harveneva joukko pitää hallussaan aina vain enemmän maapallon varallisuudesta. Vaikea lähteä spekuloimaan kaverin omaisuutta ja toisaalta ei se kauheasti kiinnostakaan. Jotenkin kun ei varallisuutta koskaan ole ollut niin ei sitä sillä tavalla osaa edes kaivata.

    VastaaPoista
  5. Taas muuten oli tosi hienosti nuo pilvet maalattuina! Joskin on taas tuota kaartevuutta nähtävissä horisontissa ja tuo auringonlasku on suorastaan tökerö.

    Tiedän, ettet ole mikään ammattitaiteilija, mutta yritän sinua silti kannustaa parempaan ja antaa vinkkejä, koska näen sinun kyvyissäsi kuitenkin hyvää potentiaalia ja ne sadepilvet olivat vasta todella hyvin maalattuja.

    Lintuja kannattaa maalaata myöskin ihan sellaisella tosi juoksevalla ja nestemäisellä maalilla pienellä siveltimellä ohuilla vedoilla siveltimen kärjellä. Älä paina liikaa rannettasi ja pidä se sivellin kädessä silloin ihan hennosti. Sillon saa paremman vaikutelman ulottuvuudesta, että ne linnut lentävät siellä jossakin kaukana.

    Älä ihmeessä lopeta maalausharrastustasi!

    VastaaPoista
  6. Harjoittelua vielä vaatii...Minulla on blogeihin julkaisukelpoisia maalauksia odottamassa liki 30 kpl. Julkaisen noita kronologisessa järjestyksessä. Jonkin verran on jälki parantunut tuosta. Edelleenkin tulee huteja, tosin itsekriittisyyskin kasvaa taitojen karttuessa.

    Kaikkia ei voi miellyttää tälläkään osa-alueella...;)

    VastaaPoista
  7. Niin eikä pidäkkään miellyttää! Se on muuten taiteilijan unelma, mutta toisaalta aivan kauhea painajainen, kun pitää siellä galleriassa näyttelyn avajaisissa viinilasit kourissaan ja pikkutakki päällään selitellä kriittiselle yleisölle niitä teoksiaan.

    VastaaPoista
  8. Jaksaisi vaan kirjoitella useammin niin tulisi tuoreempia maalauksia näkösälle. Tuokin taitaa olla heinäkuun alussa maalattu...

    VastaaPoista
  9. https://www.youtube.com/watch?v=mudlXF3MA8Q

    Tuon biisin olisi pitänyt olla mielestäni 70-luvulla jonkin Roger Mooren Bondin tunnarina! :)

    "007 - Sky High"

    VastaaPoista