tiistai 27. syyskuuta 2016

Syntipukki

Näitä urbaaneja legendoja riittää, joissa työnhakija printtasi CV:nsä pizzalaatikon kanteen ja toimitti tämän sitten työpaikalle. Siinä pizzan syömisen lomassa sitten onnistui vakuuttamaan työnantajansa ja sai työpaikan. Sitä tarina ei kerro, hakiko hän pizzalähetiksi vai miksikä?


Työhakemuksella pitäisi erottua, ja välillä voi mennä yli. Maailmalta löytyy esimerkkejä ylilyönneistä.
Business Insiderin mukaan eräs 55-vuotias mies valitsi cv:nsä kanneksi kuvan yläosattomasta mallista, koska ajatteli sen herättävän mielenkiinnon. Toinen esitteli perhettään ja harrastuksiaan kuvin 24 sivun verran.
Paremmin onnistui nuorukainen, joka tulosti cv:nsä pizzalaatikon kanteen ja toimitti pizzan työpaikalle. Haastattelu tehtiin pizzansyönnin lomassa, ja mies tuli palkatuksi.
Suomesta ei tunnu löytyvän origameiksi taiteltuja ansioluetteloita.
– Valitettavasti on tullut enimmäkseen puuduttavan samanlaisia hakemuksia, suuren ketjun hr-johtaja sanoo.
Nykypäivänä mieleen jää paperilla lähetetty hakemus, vaikka ne eivät välttämättä kovin käteviä olekaan. Videohakemuksiakin tehdään vielä niin vähän, että sellaisella erottuu. Rekrytoijat kyllä arvostavat videohakemuksia, sillä niistä näkee jotain hakijan persoonallisuudesta.
Edes mainostoimistoon ei tule kovin taiteellisia virityksiä. Luovin on ollut paperilla lähetetty QR-koodi, jonka skannaamalla pääsee käsiksi hakemukseen, mainostoimisto Virta Helsingin toimitusjohtaja Mika Häyrinen kertoo.

Erotu sisällöllä, älä fontilla

Useimmissa työpaikoissa origameja ei kyllä kaivatakaan.
Tuttu formaatti on rekrytoijalle helppo. Joskus oleellisia tietoja joutuu kuitenkin kaivamaan näyttävästi muotoillusta cv:stä.
– Usein sanotaan, että hakemuksella pitää erottua joukosta. Ei ehkä ymmärretä, että sisältö on se, millä pitää erottua. Sen sijaan yritetään kikkailla visuaalisilla jutuilla, käytetään erikokoisia fontteja ja eri värejä, Lassila & Tikanojan rekrytointipäällikkö Anna Kallio sanoo.
Tuhansia hakemuksia lukeneen Kallion mielestä hakemusten taso on tosin noussut viime vuosina. Hyvä hakemus on hänestä sellainen josta käy ilmi, että hakija on oikeasti pohtinut osaamistaan ja tavoitteitaan.
Omista taidoista ja tavoitteista pitäisi kertoa rehellisesti. Moni junioriasemassa ollut antaa hakemuksessaan kuvan, että on vastannut käytännössä kaikesta.
– Se antaa epäluotettavan kuvan, Virta Helsingin Häyrinen sanoo.
Hakemuksen pitäisi olla selvästi räätälöity juuri kyseiseen paikkaan. Aina yrityksen nimikään ei mene oikein.
– On tosi tyypillistä, että hakemus on osoitettu jollekin toiselle työnantajalle. Kun haetaan siivoustehtävään, hakemuksessa puhutaankin kaupan kassasta, Kallio kertoo.

Tiedä miksi haet

Iso osa hakemuksista alkaa osapuilleen näin: Olen 44-vuotias espoolainen mies, innostunut teidän työpaikastanne ja sopisin teille hyvin. Mutta sanallakaan ei kerrota, miksi on innostunut ja miksi sopisi, Leidenschaftin yrityskulttuurimuotoilja Panu Luukka manaa.
Luukan mukaan hakija erottuu parhaiten sillä, että tietää miksi paikkaan haluaa.
Kerro, miksi haluat juuri tähän organisaatioon ja tähän tehtävään, ja miksi sinut pitäisi kutsua haastatteluun. Perustelujen ei tarvitse tulla pakettina henkilöstöjohtajan pöydälle.
– Se ei ole kikkailua vaan puhdasta sisältöä, Luukka toteaa.
Siteerattujen lisäksi juttua varten on haastateltu Nesteen henkilöstöjohtaja Hannele Jakosuo-Janssonia, SOK:n henkilöstöpäällikkö Mari Junnilaa, Royal Ravintoloiden talent manager Hanna Rinnettä ja Elisan rekrytointipäällikkö Juho Toivolaa.

Millä tavoin sitten työhakemuksella erotutaan niiden 200-300:n hakijan joukosta? Hyvä kysymys. Jos vastauksen tuohon tietäisin, tuskin kirjoittelisin työttömyydestä blogissani…

Artikkelissa puhutaan sisällön avulla erottautumisesta. Ei ole hyödyllistä taitella hakemusta origamiksi tms. Itse ajattelin, että voisin lähettää wc-paperirullaan printatun kasvokuvani ja CV:ni niin voisivat sitten pyyhkiä paikkansa siihen. Sillä siltä minusta se tuntuu saada tuo ainainen: ”Kiitos hakemustanne, valintamme ei tällä(kään) kertaa kohditunut teihin…”-löpinä sähköpostiin.

Saatan kuulostaa ehkä hieman kyynistyneeltä ja sellainen kieltämättä olenkin. Mietin, että miten ihmeessä sitä sisällöllä erottuu kun olen kärsinyt työttömyydestä, enkä ole saanut CV:heni mitään mielenkiintoista täytettä, kuten vaikka Steve Irwinin apupoika pitelemässä krokotiilia aloillaan kun Steve peukuttaa kroksua hanuriin… Ei, minulla on vian liuta erilaisia kouluja käytynä ja kohtuullinen valikoima kesätöitä CV:ssäni. 

Toki tässä varmaan tullaan siihen brändäykseen (pelkkä sana aiheuttaa minussa yökkimisrefleksin), jota niin kovasti noissa TE-toimiston ostamissa työnhakukoulutuksissa painotetaan. En minä halua käyttää energiaani miettimällä sitä, millainen tuote olen. Olen kova tekemään töitä ja haluan tehdä töitä ja edellinen esimieheni sen vahvistaa, piste. Sillä aikaa kun me kaikki mietimme, miltä kiiltokuvamme näyttää, niin kulisseissa kaltaiseni ihmiset ovat nostaneet maamme tästä suosta. 

Olen siinä mielessä hyvin suoraviivainen syy-seuraus-tyypin ajattelija, että vaikka toisinaan itsekin sorrun funtsailemaan joutavia, teen sen silti omalla ajallani, työajan ulkopuolella. En voi käsittää miten nykyaikana perustetaan komiteoita miettimään, miten ikivanhat lasten leikitin ovat rasistisia ja saattavat suututtaa jonkun. Kuka pelkää mustaa miestä-leikki, eli käytännössä hippa, on taatusti kiellettyjen listalla. Komitea sitten saa työnsä päätökseen ja jakaa kouluihin post-it-lapun kokoisen viestin, ettei saa käyttää tuota nimeä hipasta. Sitten on verovaroja käytetty miljoonan verran…

Hitto! Minä olen pahoittanut mieleni siitä, että minua sanotaan työttömäksi. Olen tästä lähtien TYÖNHAKIJA. Sillä mietitäänpä, miksi kaikeksi työnhakijoita on nimitelty. Vaihdetaanpa työttömän tilalle vaikkapa maahanmuuttaja niin uskallettaisiinko heitä haukkua sosiaalipummeiksi, työn vieroksujiksi tai loisiksi? En uskonutkaan, että uskallettaisiin. Jostain syystä työnhakija on vapaata riistaa.

Riistasta tulee mieleen syntipukin tarina, joka löytynee kolmannesta Mooseksen kirjasta jakeesta 20: 

"Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot, hän tuokoon esiin elävän pukin, 21 asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. 22 Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille.”

Tässä näen voimakkaan yhtenevyyden työnhakijoihin. Tahtomattamme me saamme kantaa selässämme&harteillamme huonojen päättäjien vieläkin huonommat päätökset taloutemme suhteen…


8 kommenttia:

  1. ”Iso osa hakemuksista alkaa osapuilleen näin: Olen 44-vuotias espoolainen mies, innostunut teidän työpaikastanne ja sopisin teille hyvin. Mutta sanallakaan ei kerrota, miksi on innostunut ja miksi sopisi, Leidenschaftin yrityskulttuurimuotoilja Panu Luukka manaa.”

    Niin... Miksiköhän olisi innostunut?

    Työttömiä on nykyään niin paljon enemmän vapaisiin järkeviin työpaikkoihin nähden, että haetaan epätoivoisesti työtä sieltä mistä se todennäköisimmin edes pienellä mahdollisuudella on saatavissa. Jos työtä olisi tarjolla yllin kyllin niin silloin voisi olla ymmärrettävämpää perustella enemmän miksi on hakemassa juuri siihen tiettyyn yritykseen työhön.

    Tuonkin sopivuuden lukutaitoinen työnantaja voi kyllä todeta hakijan CV:stä.

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Kaikki korulauseet on jo viljelty. Tuskin kukaan enää osaa kuvailla itseään niin, ettei rekryhenkilöt olisi sitä jo jostain lukeneet. Millä tavoin sitten erottautua joukosta? Taitaa olla aivan yhdentekevää, mitä hakemuksessa lukee, sillä jo monet vuodet pelkästään työkokemuksella on merkitystä työnsaannissa.

    Olen toisinaan kyllä miettinyt laittavani hakemukseen vain muutaman voimasanan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni hakemusten lähettely on ollut jo vuosia aivan turhaa lottoamista työttömän kannalta. Hakijoita on aina hillittömästi jokaiseen vähänkään tolkulliseen avoimeen työpaikkaan, jotka kuitenkin pääsääntöisesti täyttyvät suhteilla työpaikan vaihtajista. Tällainen hakuprosessissa käytävä huomiohuoraaminen ja sirkus mitä eriskummallisinpien hakemusten kera kertoo vain karua kieltään työllisyystilanteen toivottomuudesta.

      Olet oikeassa siinä, että periaatteessa on aivan yhdentekevää mitä siihen hakemukseen lässyttää, koska ei siinä kuitenkaan kukaan ikinä mitään negatiivista itsestään kerro paitsi ehkä kliseisesti, että ”minua on syytetty liiasta työn teosta” tai jotain muuta typerää, jolla oma heikkous yritetään työnantajan silmissä kääntää vahvuudeksi.

      Poista
    2. Huomiohuoraaminen ja sirkus, en olisi sitä voinut paremmin ilmaista. Vuosia taaksepäin olin eräässä firmassa, jonka rekrytoinneista vastaava henkilö harrasti sellaista peliä, että laittoi aina silloin tällöin paikan avoimeksi ihan vaan katsastaakseen minkälaisia osaajia olisi saatavilla. Toinen puoli totuutta oli kuulemma puhdas markkinointi, annettiin kuva työmarkkinoilla, että firmalla pyyhkii hyvin. Varoi kuitenkin laittamasta paikkaa auki liian usein, ettei jäänyt mielikuvaa liian kovasta henkilöstön vaihtuvuudesta. Sellaisessakin firmassa olen työskennellyt, jossa vajaan kolmen vuoden aikana puolet vakituisista ottaa loparit ja liki sama määrä määräaikaisista ei halua jatkaa töissä siellä, vaikka jatkoa tarjottiin...

      On tämä maailma mennyt mielenkiintoisen laskelmoivaksi. Markkinointihenkiset ihmiset puhuvat verkostojen rakentamisesta. Pintaa syvemmälle kun asiaa katsoo niin kyse on puhtaasta hyödykkeiden haalimisesta. Toki ennenvanhaan tehtiin ihan samaa kun torilla nähtii hitsari penaa kerran pari vuodessa ja sen tuttavuuden ylläpidon johdosta oli hitsari kätevästi saatavilla. En toki kiistä tällaisten symbioottisten verkkojen hyötyä, enemmän mietin aikamme ilmiötä taustalla, jossa esineita rakastetaan ja ihmisiä käytetään...

      Poista
  3. Eilinen A-Studio, kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski: junan ikkunasta voi nähdä, missä on tekemätöntä yötä, esimerkiksi risusavottaa tai metsän hoitamista.

    Puhe oli etenkin nuorten miesten työllistymisestä. Toisten maillehan sitä noin vain sitten paukataankin metsää hoitamaan - ilman tietoa ja taitoa.

    Toinen ajatus häneltä: voisi miettiä, mitkä ovat kompetenssit ja olisiko joku valmis niistä maksamaan. Eipä varmaan ole tullutkaan kenenkään mieleen.

    Ohjelma on tietenkin Yle Areenassa. Kyseinen ajattelija mainostaa ohjelmaa Facebookissaankin.

    Katriina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin hetken katsoa kyseistä ohjelmaa, muutaman minuutin päästä sietokykyni ylittyi ja vaihdoin kanavaa. Yllättävä sattuma pisti sormensa peliin ja sieltähän tulikin päiväni murmelina...Muutaman päivän tätä työttömän murmelin elämää olenkin jo kerennyt viettää, joten maailmankaikkeus kai yritti tässä kohtaa olla vitsikäs, en nauranut..

      Jos työnhaussa käytetään kuluneita fraaseja: olen ahkera, luotettava ja motivoitunut, niin kyllä taitavat meidän johtajatkin sortua samaan. Samoja asioita toistellaan, vailla minkäänlaista sisältöä. Työttömyys on pahentunut vuosi vuodelta ja edelleen puhutaan työttömien risusavotoista... Toisaalta toivoisin kapinaa ja kansannousua, jotta saataisiin rakenteellinen järjenpuute korjattua arkadian mäellä.

      Tässä mietittävää:

      http://karirosenlof.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203560-sinisilmaisyyden-hintalappu

      Poista
    2. Minä jo luulin, että nämä risusavottapuheet olisivat jo lähinnä huonoja vitsejä, mutta ei. Koskihan ei suoraan käyttänyt sanaa ”risusavotta”, mutta mielestäni kyllä juurikin sitä tarkoitti tällä ”metsänhoidolla”.

      http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016093022393823_uu.shtml

      Iltalehden jutusta lainaten:

      ”- Missä tahansa liikkuu ja katsoo ympärilleen, niin voi nähdä tekemätöntä työtä, mitä joku voisi tehdä. Riittää, kun istuu autoon tai junaan ja katsoo metsään, kansanedustaja Susanna Koski (kok) sanoi Ylen A-talkissa torstaina.
      - Ai risusavottaa? Lauri Ihalainen (sd) kysyi Koskelta.
      - Ei nyt ehkä siinä klassisessa mielessä, Koski vastasi.
      Juontaja Jan Andersson tiedusteli Koskelta, mitä hän tarkoitti kommentillaan.
      - Onhan siellä metsää hoidettavana vaikka millä mitalla. Metsänhoito on ihan kunniallista työtä, Koski totesi.”

      Metsänhoitotyöt ovat kuitenkin ammattimetsureiden hommia, joihin vaaditaan koulutusta ja kokemusta ja lisäksi vieläpä hyvää fyysistä kuntoakin, vaikkakin raskaimmat työt suoritetaan nykyisin koneiden avustuksella. Taitaapa kyseiset työt vaatia voimassa olevan työturvallisuuskortinkin. Eli ei niihin todellakaan ole kenellä tahansa asiaa. Siksi onkin todella irvokasta kuulla tällaisia aivopieruja neiti hienohelmalta, joka ei ikinä itse lähtisi näihin töihin hikoilemaan sääskien kupattavaksi tai pakkasen purtavaksi.

      Tässä tulee myöskin työmatka-asiatkin kysymykseen, että miten edes joku kaupungissa vuokrayksiössään asuva työtön ja autoton nuori mies pääsee sinne korpeen tekemään näitä savottatöitä? Työmarkkina-, asumis- ja toimeentulotuki -yhdistelmällä elävällä ei yleensä ole mitään mahdollisuuksia hankkia omaa autoa saati edes ylläpitää sitä. Tuskin julkisetkaan kulkevat aivan sinne johonkin Röhkönperän Ruskeasuon metsäpalstalle asti.

      Ja nuiden omien kompetenssien pohtiminen työn hakemisen yhteydessä on nyt täysin itsestäänselvyys.

      Kosken mukaan tekemätöntä työtä on missä tahansa. Näin voi ollakin, mutta kuka siitä työstä on valmis maksamaan oikeaa palkkaa?

      Poista
    3. Tuo on ikiaikainen ongelma meillä. Kaikkialla näkee tekemätöntä työtä, mutta välistävetäjien määrä on niin suuri, ettei mikä tahansa työ enää kannata.

      Samaan aikaan kun työvoiman ulkopuolella olevien määrä kasvaa tehostamisien seurauksena, verot nousevat ja sen johdosta täytyy tehostaa entisestään. Valitettavan usein se taas tarkoittaa, että aina vain pienempi porukka tekee suuremman määrän työtä. Pian ovat verot niin korkeat, ettei työssäkäynti enää kannata.

      Joskus laskin kaikki kulut, joita on koitunut pian kymmenenvuotisen yhteisen taipaleen aikana primeran omistuksesta ja käytöstä. Sain tulokseksi n. 16 tkm ajosuoritteella 0,29€/km. Siitä voikin sitten laskea, minkälaisella palkalla kannattaa lähteä kuinka kauas töihin...

      Poista