maanantai 31. lokakuuta 2016

Autovero


Iltasanomissa ja monessa muussakin lähteessä on viime aikoina uutisoitu autoveron ja vuosittain maksettavan ajoneuvoveron poistosta. Samassa yhteydessä on ollut puhetta työpaikan ja kodin välisestä liikkumisesta mahdollisesti verotuksessa vähennettävistä työmatkakuluista sekä työajosta saatavista kilometrikorvauksista.

On todella mielenkiintoinen yhtälö, jos tuo enimmillään 7000€:n verovähennys työmatkakuluista poistetaan. Karkeasti arvioituna tuo 7000€:n raja menee rikki jos työpaikka sijaitsee 50-60 km:n päässä.

Samaan aikaan hallitus kuitenkin on suurentanut työnhakijan työssäkäyntialuetta 80 km:n tai ajallisesti kolmeen tuntiin päivässä. Väkisinkin ajattelen tämän olevan osa suurempaa suunnitelmaa, jossa pyritään haja-asutusalueet ja taajamat tyhjentämään. Kun kaikki väki saadaan kaupunkialueille asumaan, on infran ylläpitö merkittävästä halvempaa. Näillä uudistuksilla se vielä onnistuu, että taajaman ulkopuolella asuvat vain omavaraiset ja sopimusviljelijät. 

Vaikka itse autohulluksi tunnustaudunkin, ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ajatellaan ympäristöä ja yritetään estää sitä tuhoutumasta. Nykyisellään vain kun liikenteestä kerätään jo 8 mrd erilaisina veroina ja maksuina ja ne katoavat ties minne kaikkialle muualle, paitsi ympäristön suojeluun, on pakko kyseenalaistaa taas uusi veronkeruusysteemi, jonka tarkoitusperät ovat puhtaasti fiskaaliset.

Ei Suomi tai edes Eurooppa voi yksin pelastaa koko maailmaa. Jokin järki täytyisi tähänkin hommaan löytää. Näillä alati kiristyvillä ja tavallisen ihmisen elämää haittaavilla asetuksilla tiputamme itsemme kelkasta. Muut maat vähät välittävät säädöksistä ja onnistuvat hankkimaan sillä keinoin etua kilpailussa, jonka me häviämme, jos emme pelaa samoilla säännöillä.




15 kommenttia:

  1. Hieno ja onnistunut aavemainen maalaus!

    Kuutamo on hyvin maalattu ja vasemmalla oleva tumma taivas antaa toimivan kontrastin vaaleille palmujen lehdille. Pilvet ovat myöskin hyvällä tavallaan jotenkin uhkaavan salamamaiset.

    Tulee hiukan mieleen jopa se Kingin Duma Key -kirjan tarina. Taisin kyseistä kirjaa sinulle aikaisemmin jo suositellakin.

    Onko tämäkin maalattu niillä vesiväreillä? Minkä kokoisia nuo maalauksesi ovat ja maalaatko ihan perinteiselle akvarellipaperille?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Silloin tällöin onnistuu. 200gr vesiväripaperille maalailen sekaisin vesivärein ja akvarellivärein.

    Olen tuota kirjaa kytännyt, mutta se on kirjastossa kohtalaisen suosittu.. kyllä sen vielä saan luettavakseni.

    VastaaPoista
  3. Tuo auton pitäminen kyllä alkaa työttömänä arveluttaan... Ja siis aivan jo muutenkin. Kunnan myöntämää sosiaalista luottoakaan ei saa auton hankkimiseen työssä käymiseksi, ellei ole jo valmiiksi työstä saatavavia palkkatuloja, joilla voisi taata sen luoton takaisinmaksun. Pankistakaan ei saa työttömänä autolainaa tai mitään muutakaan lainaa.

    Korkeasti koulutettu ja vakituisessa työssä käyvä ystäväni myöskin nyt vasta ulvahteli minulle, kun kuulemma oli uudehkoon autoonsa tulossa jokin jakohihnaremontti tulevana keväänä. Se autoilu maksaa aivan liikaa täällä Suomessa ja ei siihen kunnolla ole varaa edes työssäkäyvillä, saati sitten työttömällä. Kuitenkin sitä oman auton käyttömahdolisuutta vaaditaan monessakin ammatissa.

    Mexico-Cityssä kuulemma ajelevat kuplavolkkareilla halvalla takseina, Suomessa Mersuilla ja täällä on kyytien hinnat aivan järjettömät. Vasta rytkyttelin aamuyöstä juhlimisieni jälkeen naisen luota kotiini, niin taisi maksaa jo pelkkä iltaa toivottaminen kuskille jotain lähemmäs 10 euroa ja kyyti kotiin siihen päälle jotakin 40 erkkiä. Siihen kun laskee vielä karvakourien vääntämän roiskeläpän yöhuikopalaksi ja baarissa ja kotona alkuillasta hörpityt juomiset, niin satku ei riitä mihinkään. Voisin jatkaa tätä tilitystäni vielä yksityislääkäreidenkin hintatasosta, mutta antaa sen nytten olla.

    Suomi on aivan liian kallis maa kansalaisten tuloihin nähden. Palkkoja eivät työnantajat halua maksaa, kun ilmaiseksi pitäisi saada tekemään jotain ”työnäytettä”. Tein uusimman ammattini opinnoissa 4 kuukautta palkatonta työtä eräälle työnantajalle palkkatyöpaikka silmissäni kiiluen ja sitä työtä tuntui riittävän loputtomiin. Sitten kun aloin kyselemään, että miten olisi jo sen palkan suhteen, niin alkoi pomo änkyttelemään ja kertoi, ettei muka olisi enää sitä tehtävää työtä.

    Teki mieli tempaista tätä pomoa turpaan, mutta onneksi maltoin mieleni.

    Tulipa taas avauduttua, mutta ugh, olen puhunut.

    VastaaPoista
  4. Voisitko maalata myöskin sellaisen öisen ja urbaanin kaupunkinäkymän, missä ne ison kaupungin värikkäät valot heijastuisivat veteen?

    Inspiraation lähteinä voisivat olla elokuva Blade Runner ja sarja Miami Vice.

    Ja ihan vaikka se New Yorkin ”skyline” Brooklynin sillan varrelta katsottuna.

    ”Yön värit”. :)

    VastaaPoista
  5. En ole aikaisemmin paljastunut, mutta minulla vissiin on todettu mahdollisesti paha suusyöpä ja tulet ehkä menettämään yhden uskollisen lukijasi.

    En ole vielä lääkäriltä saanut lopullista tuomiota, mutta pelottaa perkeleesti. Viime kuussa minulta leikattiin kielen kärjestä ”syylämäinen” löydös pois ja tässä nytten sitten odottelen patologian laitokselta tuomiota...

    Kaikkea hyvää ja anteeksi jos olen sekoillut blogiisi.

    En saa unta kyseisestä asiasta johtuen ja pakko jonnekkin purkaa tuntoja.

    Jos nytten näin 36-vuotiaana pitäisi antaa elämän ohjeita, niin eläkää se päivä kerrallaan täysillä mikä teille on annettu ja pussatkaa toisianne!

    ”Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran.”

    - Zen Cafe

    VastaaPoista
  6. Aloin tässä taas krapuloissani ja ”luovassa tilassa” kirjoittamaan juttua missä maalariporukka saa keikan vanhaan mielisairaalaan peruskorjausremppaan, kun sitä suunnitellaan maahanmuuttajien kodiksi. Ainut vaan on, että siellä kummittelee...

    ”Maali hilseili irti seinistä. Muutenkin koko huone näytti lohduttomalta.

    -Kyllä me tämä saadaan vielä kuntoon, sanoi maalarimestari Jaakko Huhta mittaillen katseellaan lohkeilleita seiniä, joissa oli ennenvanhaan käytetty räikeänkeltaisia 70-luvun muotiin kuuluneita maaleja. Ilmeisesti niillä oli tarkoitus joskus ollut piristää mieleltään järkkyneitä potilaita.

    -No se on sitten selvä, pari viikkoa ja talo on sitten kunnossa ja te maalarit muutamaa tonnia rikkaimpina, kunnanjohtaja Markku Taipale sanoi hymyillen ja kätteli Jaakkoa tyytyväisenä.

    -Näin se on nähtävä, Jaakko vastasi ja kirjoitti ränsistyneellä ikkunalaudalla lepääville sopimuspapereille nimensä alle.

    Miesten kätellessä tummuvassa illassa ikkunan lasissa välähti hirviömäinen kasvo, mutta se oli vasta ensimakua pahasta tulevasta...”

    Nuo käytetyt nimet ovat sitten aivan tuulesta temmattuja ja jos joku niistä paskamyrskyn nostaa, niin siinäpä kun nostaa. Ei tarvitse olla niin persereikä kireänä ja hiekassa. :)

    VastaaPoista
  7. Niin autoilu kuin muukin on maassamme suhteettoman kallista. Enää tänä päivänä ei voida olettaa auton olevan takavuosien luksustuote, johon on varaa vain eliitillä. Työssäkäyntialue on laajentunut ja ensi vuonna laajenee lisää. Kävelymatkan päästä ei enää löydä palveluita, ihmiset ovat muuttaneet töiden/koulujen perässä muille paikkakunnille, joten turvaverkkojakaan ei monilla enää ole.

    Auto on yksi tapa turvata sosiaaliset kontaktit ja ylipäätään saada virasto yms. asiat hoidetuksi kohtuullisessa ajassa. Itsekin teollisuusalueella työskennelleenä, olisin joutunut ottamaan koko päivän vapaaksi esim. verottajalla käyntiä varten, jos bussilla olisi pitänyt liikkua. Tästä olisi seurannut ansiotulonmenetyksiä + kaikki työnantajat eivät välttämättä edes päästä ihmisiä töistä hoitamaan juoksevia asioitaan, sillä tuottavuustavoitteet on vedetty niin tiukille, että yhdenkin tekijän poissaolo romuttaa tavoitteet.

    Autosta riippuen jakohihnarempasta saa maksaa 300-> ylöspäin. Omassa citikassa maksoi 370€ muistaakseni. Johonkin isokoneiseen Audiin se voi maksaa jopa 2000€.

    VastaaPoista

  8. Usein tuntuu löytyvän työnantajia, joille kyllä kelpaa työpanos, mutta palkanmaksussa onkin sitten suurempia hankaluuksia. Muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa näissä palkattomissa yms. harjoitteluissa työskentelevät saavuttivat vain 4% työllistymisen. Tästä on pääteltävissä se, että 96% heitti hukkaan aikaa ja motivaatiotaan, yrittäjän hyötyessä. Valitettava suuntaus joka näyttäisi vain yleistyvän.

    Ei auta edes heittäytyä tyhmäksi kun pettynyt työnantaja voi laverrella/keksiä omasta päästään valheita siitä, miten itse sabotoi harjoitteluaan. Kun vastakkain on työnhakijan ja työnantajan sana, niin kumpaa mahdetaan uskoa?

    VastaaPoista
  9. Veikkaisin osaamiseni olevan n. 5-10 vuoden päästä sillä tasolla, että uskallan lähteä kaupunkimaisemaan yrittämään. Kiitos kuitenkin luottamuksesta.

    Ei varmaan lohduta, mutta jos koepalan tuloksien saaminen kestää, voi se tarkoittaa, ettei lääkäri ole kovin huolestunut siitä ja siksi ei kiirehdi näytteen kanssa.

    Olisi kyllä harmi, jos lukijoitteni määrä putoaisi kahdeksasta takaisin seitsemään ;). Jokaisella meillä on kuitenkin oma aika täällä. Omaa lähtöä odottelen kun en koe juurikaan täyttäväni minkäänsortin tarkoitusta. Omilla elämäntavoillani tavallaan vielä joudutan tulevaa, joten eiköhän tässä kohtapuolin pääse allekirjoittanutkin ravitsemaan jonkun kukkapenkkiä.

    Hah, tuulesta temmattuja…Jotain yhtäläisyyksiä on löydettävissä oikeisiin ihmisiin… Kannustan sinua edelleenkin perustamaan oman blogin ja kirjoittelemaan tarinoita sinne. Anonyymiteetin suojista minäkin saan nillitettyä työttömyydestä ja muutamasta muusta asiasta elämässäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitkä ne omat elämäntapasi ovat sitten niin pahoja? Et käsittääkseni polta tai käytä alkoholia liiemmin, huumeista puhumattakaan. Ylensyötkö ja et harrasta liikuntaa?

      Mieleltäsi kuitenkin vaikutat jopa ylikuntoiselta ja ajatuksiasi ja mielipiteitäsi on mukavaa lukea.

      Poista
    2. Tänään tuli postissa testien tulokset, että mikä helvetti siellä kielessäni oikein oli?

      Elikkäs: ”Granuloma Pyogenicum”, hyvänlaatuinen bakteeri-infektion aiheuttama verisuonikasvain.

      Onneksi ei siis mitään syöpää. Tuosta infektion aiheuttaneesta bakteerista tai mistä olisin sen saanut ei vain ole mitään mainintaa (tai en ymmärrä tuota lääketieteellistä sanastoa tarpeeksi), mutta pääasia, että olen terve ja koetulosten viikkoja kestänyt piinaava odottelu on ohitse!

      Ja oikeassapa olit epäilyksiesi suhteen, että tulosten saaminen kesti ilmeisesti juurikin sen vuoksi, ettei lääkäri ollut kovin huolissaan löydöksestä.

      Kaikkeen sitä voikin ihminen sairastua.

      Poista
    3. Tulipa taas hiukan juhlittua, mutta sen suuhomman vuoksi sen sallin itselleni. On kuitenkin saatananmoinen stressi ollut päällä viikkoja ja unettomana olen kierinyt, että kuolenko?

      Nyt taas ”luovassa tilassa” lähti uusi tarina käyntiin:

      ”Elettiin jouluaattoa ja vuosituhannen pahimpaa lumimyrskyä, joka koetteli koko Suomea pahimmalla tavallaan. Tiet olivat tukossa ja media uutisoi sadoista peltikolareista. Aamuöinen pimeys ja kova lumen tuiverrus eivät yhtään helpottaneet Pertti Kiljusen näkökykyä, kun hän yritti tähdystää tien paikkaa autonsa vinhaa vauhtia liikkuvien pyyhkimien takaa.
      -Se tulee saatana ihan just nyt! Saara-vaimo rääkyi tuskissaan takapenkillä.
      -No kyllä kai minä nyt sen tiedän jumalauta! Pertti huuti takaisin paineen kiihoittamat hikikarpalot punaisella otsallaan.
      Edessä valkean sekaisessa lumipuurossa alkoivat kajastaan oranssit vilkkuvat valot ja lähestyttäessä Pertti huomasi niiden johtuvan huomiotakkiin sonnustautuneesta kypäräpäisestä miehestä, joka viuhtoi isoilla merkkivaloilla Perttiä pysähtymään.
      -Iltaa, tie on suljettu, siellä on kuorma- ja aura-auto ajanut kolarin! Joudutte kiertämään Joutsentietä pitkin tästä! Kypäräpäinen mies sai huudettua Pertille auton ikkunasta kylmän viiman paiskoessa lunta molempien naamalle.
      -Ei vittu! Tästä on nytten pakko päästä lävitse, hätätapaus! Pertti raakkui myrskyn viimaan.
      -Mitä? Huusi takaisin kypärämies.
      -Niin, että vittuun nyt siitä edestä! Tämä on hätätapaus! Pertti huuti hädissään.
      -Ei tästä nyt pääse millään! Kypärämies jatkoi.
      -Kyllä muuten saatana pääsee! Pertti karjaisi ja painoi Nissaninsa kaasupolkimen pohjaan ja roiskutti renkaiden sutimisen jäljiltä aimo ryöpyn lunta kypäräpään päälle.
      Tien suojiksi pystytetyt keltapunaiset telineet lentelivät sikin sokin tien pientareille ja lommottivat auton puskuria, mutta Pertti ei siitä nytten välittänyt. Hinaajafirman työntekijät syöksyivät kauhuissaan kiihdyttävän auton alta pois. Kuului iso rysähdys, kun Nissan törmäsi kyljellään makaavan aura-auton teräksiseen auraan, joka makasi puolittain vääntyneenä suuressa lumikinoksessa.” :)

      Poista
  10. Olen taipuvainen syömään hyvää ruokaa, usein enemmän kuin kehoni polttoainevarantojen täydentäminen edellyttää. Sokerikoukussa olen jossain määrin. En toki polta enkä juo ja liikuntaa harrastan päivittäin. En toki enää siihen tahtiin kuten nuorena vaan pikemminkin virkistysmielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä tuli heti mieleen se aikaisemmin mainitsemasi colajuomakoukku. Itselleni herkkänä persoonana ei sovi ollenkaan kofeiinia sisältävät juomat ja ”päihdyn” niistä ja sitten valvon vuorokausia kirjoitellen ja maalaten ja ajattelemalla ja murehtimalla liikaa. Siihen kun liittää vielä alkoholin kylkijäisiksi, niin helvetti on irti.

      Suklaa antaa myös samantapaisen ”hulluuden”, vaikka lääkäri suositteli kohonneisiin verenpaineisiini sitä tummansuklaan syömistä.

      Itse myöskin syön ihan liikaa ja nuorempana olin tosi laiha ja pystyin vetelemään ”räkämunkkeja” tosta vain ja painossa tai kropassa ei näkynyt millään tavalla se.

      En kuitenkaan ole sillä tavalla ylilihava, mutta 10 kiloa pois ei olisi pahitteeksi.

      Vielä kuitenkin mahan takaa näkee mulkkunsa aamukusella. :)

      Poista
    2. Miten ”A. Mukunen” vastaa puhelimeensa?

      -”Aamukusella” :D

      Poista