maanantai 17. lokakuuta 2016

Ensimmäinen koulupäivä

Ensimmäinen varsinainen koulupäivä takana. Aikaisemmin olin jo orientaatiopäivässä, joten sitä en varsinaiseksi opiskeluksi vielä laski, sillä siinä käytiin läpi vain opiskelun suorittamiseen liittyviä asioita. Monimuoto-opiskelussa muutenkin on aika paljon itsestä kiinni, miten aktiivisesti jaksaa opiskella.

Hämmästyin itsekin, kuin heti ensimmäiseen viiteen minuuttiin mahtui niin monenmoista tunnetta: 

  1. Alkuinnostus: Tuntui ettei informaatiota tule riittävän nopeasti, sillä olen valmis imemään tietoa kuin pesusieni vettä.
  2. Tasaantuminen: Niin tosiaan, tätä se opiskelu olikin. Kuunnella itselle aivan tuntematonta asiaa, eikä pääse vuorovaikuttamaan kun ei vielä tiedä mistään riittävästi voidakseen kysyä jotakin.
  3. Tympääntyminen: Liian paljon asiaa, josta ei edes perusteita tiedä, joten mielenkiinto karkaa toistuvasti ikkunasta ulos ja mieli täyttyy haaveista lentää lokin selässä ja katsella miltä kaikki näyttää ylhäältä käsin.

Onneksi kuitenkin on kyse aikuisopiskelusta. Ja kun ikähaarukka on laaja niin näkemyksiä on monenlaisia, puhumattakaan elämänkokemuksesta. Itse olen kolmanneksi nuorin tuolla. Olen siis 38 ja tuolla on yksi 32v ja yksi 29v. Näiden lisäksi vain kaksi on alle 50 ja loput ovat lähempänä 60 kuin 50.

Se mikä jaksaa pitää mielenkiintoni yllä tuolla (vielä toistaiseksi), on opetuksen vuorovaikutteisuus. Tähän ikään mennessä kokemukseni koululaitoksista ovat olleet sellaisia, että opettaja puhuu monotonisella äänellä juttuja ja itse kirjoittaa aivan hullulla tahdilla muistiinpanoja. Kukaan ei ehdo kysyä kun kukaan ei tiedosta, mistä siellä puhutaan kun on niin kiire kirjoittaa kaikki talteen ja opetella myöhemmin.

Onneksi ei tuolla. Pitkin matkaa jokaisella on tullut kysymyksiä ja siihen opettaja onkin kannustanut meitä. Vihdoin on syntynyt aito vuorovaikutustilanne oppilaan ja mestarin välillä. Varmasti vaikuttaa se, että kaikilla on elämänkokemusta, eikä kukaan pelkää leimautuvansa joksikin jos kysyy jotain.

Tämän kokemuksen myötä olenkin alkanut miettimään, miten paljon parempi olisi, jos heti peruskoulun jälkeen lähtisi oppisopimuksella kouluttautumaan ja siten hankkisi itselleen ammatin. Kaikki ne vuodet, jotka olen turhautuneena ja pitkästyneenä unen ja valveen rajamailla pelkästään kuunnellut erilaisia luentoja, ovat vieneet minulta sen vähäisenkin oppimishalun.

Taustalla varmasti vaikuttaa keskittymiskyvyttömyyteni ja sitäkautta olisin tarvinnut täysin erilaista lähestymistapaa opiskeluun, sillä pänttäys->tenttaus->unohdus-metodi ei toiminut minulla kovin hyvin.

Vielä jää nähtäväksi koulun edetessä, että mitä mieltä kyseisestä oppimistyylistä olen. Tähän liittyy myös paljon omaehtoista opiskelua. Introverttinä kammoksun isoja ihmisjoukkioita, joten se on toistaiseksi sopinut minulle todella hyvin, että laitan aamulla rauhassa teetä ja sitten kupposen äärellä ryhdyn hommiin, omaan tahtiini.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti