maanantai 21. marraskuuta 2016

Kansantauti

Mielenkiintoinen kirjoitus uudesta kansantaudistamme, välinpitämättömyydestä.

https://www.uusisuomi.fi/terveys/197857-kansantauti-johon-ei-ole-laaketta?ref=suosituimmat

Tähän samaan olen törmännyt liikenteessä valitettavan usein. Monesti itsekkyys ajaa yhteisen hyvän ohitse ja omista oikeuksistaan tiukasti kiinnipitävä voi aiheuttaa aikamoisen kaaoksen. Sitten kun tällainen egoisti joutuu jonkun toisen kaltaisensa egoistin takia seisomaan kaaoksessa, syntyy rattiraivo.

Polkupyöräilijät ovat pahimpia. En nyt välttämättä tarkoita mummopyöräilijöitä vaan näitä trikoo-ohjuksia, jotka ajavat pyörätiellä aivan liian lujaa ja autotiellä liian hiljaa.

Tapahtuipa eräänä päivänä; Kaksikaistainen tie, ajan vasenta kaistaa ja edessäni ambulanssi hälytysvalot päällä ja pillit huutaen yrittää päästä oikealle kaistalle mutta ambulanssin rinnalla on bussi ja ambulanssin edessä ajaa joku törttö kuka ei aja kovempaa pois tieltä. Lopulta ambulanssi joutui melkein pysähtymään että bussi oikealta meni ohi ja viimein pääsi ajamaan katukiveykselle, johon jäi parkkiin.

Pääsin vajaa 100m eteenpäin tulee toinen ambulanssi valot vilkkuen ja pillit huutaen. Ambulanssin edessä kaksi kaistaa täynnä autoja, mutta kääntyvien kaista tyhjä. Ambulanssi ajaa kääntyvien kaistalle ja on jo menossa autojonon ohi kun valot vaihtuvat ja ambulanssin rinnalla ollut jäbä päättää kiihdyttää niin että ambulanssin kaista loppuu ja hän melkein kiilaa ambulanssin liikenteenjakajaan.

Harvoin pahaa toivoo ihmisille, mutta tällä kertaa tekisi mieleni manata heille sellaista epäonnea, että kun ovat itse ambulanssissa niin samanlaiset törpöt osuisivat liikenteessä kohdille ja viivästyttäisivät hoitoa sen verran, että kärsisivät koko loppuikänsä jostain kroonisesta kivusta tms.

Hittolainen, mielestäni ambulanssien pitäs olla varustettu ohjuksilla et tuollaiset törpöt voisi räjäyttää pois tieltä.

Ehkä olemme vieneet yksilöllisyyden askeleen liian pitkälle, sillä kiinnittäessämme huomion vain itseemme, jää kokonaisuus hämärän peittoon. 


Olenkin miettinyt, että johtuuko tämä asenneilmapiiri puhtaasti siitä, että jo alakoulusta lähtien opimme kilpailemaan kaikesta toisiamme vastaan. Luokkatoverit eivät enää näy verkostoina tai ystävinä vaan pikemminkin sellaisina kilpakumppaneina, jotka seisovat oman menestymisen tiellä. Sitä satoa nyt sitten niitetään…






8 kommenttia:

  1. Mehän elämme kilpailuyhteiskunnassa.

    Periaatteessa siellä isännöitsijäkoulutuksessasikin jokainen luokkakaverisi on sinulle potentiaalinen este tai uhka saada kyseiseltä alalta työpaikka, koska kilpailette niistä samoista paikoista työnhakualueellanne.

    Nythän ensi vuonna on tulossa työmarkkinatukeen (mikä siis on korvaus siitä työpaikkojen hakemisesta) leikkausta ja voisipa kyllä näin pitkäaikaistyöttömänä aivan protestiksi tehdä niin, että leikkaisi sitä omaa työnhakuaan samassa suhteessa.

    Muutenkin avoinna olevat työpaikat menevät pääsääntöisesti työpaikan vaihtajille, niin ”kilpaile” siinä sitten pitkäaikaistyöttömänä näiden kanssa.

    VastaaPoista
  2. Ei rajoitu pelkästään luokkatovereihini nuo kilpailijat työpaikoista. Isännöintialalle pyrkii kaikenlaista väkeä, myös sellaisia, joilla ei ole ammatillista pätevyyttä, sillä toistaiseksi tuo ei ole ehdoton vaatimus alalle päästäkseen. Itsekin haen aivan kaikenlaisia työpaikkoja, vaikkei minulla mitään käytännön mahdollisuuksia ole edes haastatteluun päästä. Olen siinä mielessä m...kku tyyppi, että kiusallani haen aivan kaikkea, ihan vain sillä ajatuksella, etten itse rajoita mahdollisuuksiani työllistyä.

    Ei missään nimessä kannata protestiksi vähentää hakemusten lähettelyä vaan pikemminkin päinvastoin. On aika hukuttaa rekryihmiset hakemusten tulvaan. Hämärästi muistan kun pohjoisempaan osaan Suomea aukesi 200 osa-aikaista duunia johonkin tehtaaseen/markettiin ja sinne tuli 4000 hakemusta. Mitä enemmän tuollaisia uutisia tulee julki, niin sitä selvempi viesti se on noille median ohjailtavissa oleville ihmisille, siis niille jotka vielä toistaiseksi uskovat työttömyyden johtuvan laiskuudesta, että on korkea aika ottaa pää pois sieltä per...pensaasta ja ajatella omilla aivoillaan, että nyt joku hyötyy tästä massatyöttömyydestä, eikä se tosiaan ole työttömien vika ettei maassamme palkkatyötä ole kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-sokos-tavarataloon-tulvi-tuhansia-tyohakemuksia/714484/

      Terveisiä täältä Oulusta!

      ”Kaikkiaan tavarataloon on tullut 8 200 työhakemusta, mutta koska monet hakevat useampaa paikkaa, hakijoiden määrä on ollut kaikkiaan 2 200 ihmistä, mikä sekin on valtava määrä. Tavaratalon ruokaosastolle Herkkuun on tullut 2 900 hakemusta. ”

      Itsekin hain tonne varastolle duuniin ihan perushommiin ja en edes saanut sieltä mitään vastausta. Meillähän on täällä myöskin tuo Stockmannin tavaratalo, joka on lopettamassa ja varmasti sieltäkin rekryttiin suurin osa sinne uuteen Sokoksen Valkeaan hommiin.

      Poista
    2. http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-huumekauppiaat-siirtyvat-sisatiloihin-valkea-houkutteleva-kauppapaikka/743434/

      Siellä ovat myöskin "venkulat" työllistyneet...

      Ironinen nimi tuo "Valkea".

      Poista
    3. Alkaa olla tavanomaista, että rekrytoinneissa hakemuksia tulee moninkertaisesti verrattuna avoimiin paikkoihin. Piakkoin ollaan varmasti siinä tilanteessa, ettei ensimmäistäkään avointa paikkaa ilmoiteta julkisesti, sillä jo pelkästään hakemusten läpikäyminen syö niin paljon aikaa, ettei monellakaan ole siihen varaa. Ihmisellä on tapana optimoida kaikkea, kunnes kriittinen raja ylitetään ja systeemi kaatuu.

      Sitten kehdataan vielä väittää, etteivät työttömiltä löydy yrittäjähenkeä...Tuossakin on havaittu, missä potentiaalinen asiakaskunta on ja siirrytty sinne markkinoimaan "tuotteitaan". Tulevaisuudessa voidaan nähdä tuollaista kaupankäyntiä enemmänkin, sillä tuossahan on periaatteessa win-win-tilanne. Diilaamalla saat rahaa, jota käyttää vuokraan, sähköön, ruokaan yms. Jos jää kiinni niin saa talon päänsä päälle, ruokaa yms...

      Poista
    4. Näinpä.

      Voisi olla myöskin ihan mielenkiintoinen bloggauksen ja tuumailun aihe, että kuinka paljon työ ja sen tekeminen yhteiskunnassamme määrittää meidän identiteettiämme ja arvostustamme ihmisinä? Mielestäni aika paljonkin, vaikka niinhän ei pitäisi olla. Me olemme mitä me olemme emmekä sitä mitä teemme työksemme. Ja loppupeleissä täältä ei kukaan mukaansa mitään saa.

      Työttömällä tällainen työn tekemiseen sidonnainen ammatti-identiteetti ja minäkuva puuttuu ja hänellä voi olla montakin ammattia ja tutkintoa. Jollakin rikkaalla kirurgilla on aivan eritasoinen arvostus kuin jollakin räntäsateessa leipäjonossa värjöttelevällä pitkäaikaistyöttömällä jne.

      Joku varastotyöntekijä tulee kotiinsa ja ne työmurheet jäävät sen trukin kanssa sinne varastolle, mutta joku poliisi voi olla vähän ”poliisi” vapaallakin.

      Poista
    5. Näinpä.

      Voisi olla myöskin ihan mielenkiintoinen bloggauksen ja tuumailun aihe, että kuinka paljon työ ja sen tekeminen yhteiskunnassamme määrittää meidän identiteettiämme ja arvostustamme ihmisinä? Mielestäni aika paljonkin, vaikka niinhän ei pitäisi olla. Me olemme mitä me olemme emmekä sitä mitä teemme työksemme. Ja loppupeleissä täältä ei kukaan mukaansa mitään saa.

      Työttömällä tällainen työn tekemiseen sidonnainen ammatti-identiteetti ja minäkuva puuttuu ja hänellä voi olla montakin ammattia ja tutkintoa. Jollakin rikkaalla kirurgilla on aivan eritasoinen arvostus kuin jollakin räntäsateessa leipäjonossa värjöttelevällä pitkäaikaistyöttömällä jne.

      Joku varastotyöntekijä tulee kotiinsa ja ne työmurheet jäävät sen trukin kanssa sinne varastolle, mutta joku poliisi voi olla vähän ”poliisi” vapaallakin.

      Poista
  3. Ja ettei blogisi olisi liian tylsä, niin pistetäänpäs jälleen se perinteinen novellin alun häiriköinti kehiin:

    Teini-ikäinen Jaana istui nolona huoneessaan. Farkkujen haarat olivat veressä.
    -Iskä, mulla tulee verta haaroista.
    -Joo joo, voit voit... Jaanan isä Hannu vastasi syventyneenä kannettavan työtietokoneensa Excel-taulukoihin.
    -Iskä mä vuodan verta!
    -Mitä? Hannu havahtui.
    -No kato nyt!
    -Ai jahas... Öhöm... Katsoppas tyttäreni, kun on mehiläisiä ja kukkia... Eiku... No... Miten vittu tämä nyt voi olla näin vaikeaa? Hannu änkytti.
    -Nii mitä? Jaana kysyi.
    -No tästä olisi pitänyt puhua jo äitisi kanssa!. Hannu mölähti punastuneena.
    -Siis mistä? Äitihän on ollut kuolleena jo viisi vuotta! Haloo, eikö kellot soi? Autokolari ja tuo ruma arpes otassas!
    -No tästä tästä! Hannu korotti ääntänsä hämmentyneenä.

    Mcdonald's:ssa oli sinä päivänä hiljaista. Lasten pallomeri velloi yksinäisenä kirjavan värikkäineen muovipalloineen. Jaana pyöritteli jo kylmenneitä ranskalaisiaan ketsuppiin. Vaaleanpunaisessa Hannun ostamassa Hello Kitty -käsilaukussa vetoketjun raosta pilkisti Libresse-pakkaus.
    -Niin minä joudun vielä illalla ylitöihin. Hannu sanoi tyttärelleen majoneesin pisara sänkisellä leuvallaan.
    -Saako Petra tulla meille yökylään? Jaana kysyi.
    -No saa! Käydään vaikka vuokraamassa teille jokin hyvä leffa ja pizzerian numerohan on edelleen jääkaapin ovessa. Hannu vastasi.

    :)

    VastaaPoista