maanantai 7. marraskuuta 2016

Sota työttömiä vastaan

Saku ”Uuninpankkopoika” Timonen kirjoitti erinomaisesti käynnissä olevasta sodasta työttömiä vastaan.


Opetushallitus on linjannut, ettei kouluissa enää puhuta tytöistä ja pojista. Tuli ajatus mieleen, että meneeköhän kauan kun nuo kuvaavat termit poistuvat kaikkialta muualtakin? Silloin joutuu Sakukin muuttamaan bloginsa nimen..


Teräviä havaintoja siitä tosiasiasta, josta tunnutaan vaiettavan. Työttömyysturvan omavastuupäivät ulotetaan nyt koskemaan kaikkia työttömiä aiemman ansiosidannaista saavien lisäksi. Joten miten ihmeessä tällaiset ihmiset, jotka ovat pudonneet perusturvan varaan oikein löytävät mistään töitä muutamaksi päiväksi? Hehän ovat olleet työttöminä yli 500 päivää kun ovat tippuneet peruspäivärahalla.

Itsekin usein olen tippunut tuolle peruspäivärahalle, koska tuhansista haetuista työpaikoista huolimatta töihin ei pääse. Kuten Saku sen totesi, tässä on käynnissä sota työttömiä vastaan, ei työttömyyttä. Hallituksemme on aivan selvästi nostanut kätensä pystyyn ja lausunut ääneen puhekielessä niin tutun ilmaisun EPEK (Ei Pysty Ei Kykene). Työttömyyttä on yritetty suitsia jo 90-luvun lamasta lähtien erittäin laihoin tuloksin. Jo tuolloin keksittiin sitten osallistava sosiaaliturva ja kaikenlaisen tilastojen siivoamiseen tähtäävät tempputyöllistämiset Tarja Filatov:n johdolla.

Tuolloin työelämästä syrjäytettyjä ei olla vieläkään onnistuttu palauttamaan takaisin työelämään, vaan työttömyys koskettaa yhä vain useampia. Se ero entiseen toki on, että työttömyys on tasa-arvoisempaa kuin tuolloin, sillä nykyisin koulutus ei enää suojaa työttömyydeltä yhtä tehokkaasti kuin se suojeli 90-luvulla.

Tasa-arvovaltuutetut voivat täten nauttia hyvin tehdyn työn hedelmistä ja todeta Suomen olevan tässäkin mielessä maailman edistyksellisin maa. Surullisia ihmiskohtaloita tämä ei vain tunnu poistavan, eikä tämäkään saavutus ole millään tavoin tavoittelemisen arvoinen ruohonjuuritason ihmiselle, joka on parhaat nuoruusvuotensa uhrannut opiskeluun, jotta voisi turvata itselleen paremman tulevaisuuden.


Lupaukset on petetty ja hallitus tarjoilee vain lisää keinoja eriarvoistaa kansalaisiaan. Toisaalta nerokasta hyödyntää jo muinaisen Rooman oppeja, jossa kylvettiin eripuraa yhteiskuntaluokkien välille, jotteivat he keskinäisiltä nahisteluiltaan huomanneet kuka niitä naruja loppujen lopuksi pitää käsissään ja kuka todella hyötyy tästä kaikesta?


32 kommenttia:

  1. No kyllä ja saa nähdä mikä 3. maailansota tästä vielä syttyy?

    Nythän vasta on tulossa kanssa Yhdysvalloissa presidentin vaalit. Kumpaa ehdokasta sinä Teemu äänestäisit?

    Itselleni tuli ajattelumaailmani perusteella piirun verran Cilnton, kun iltalehtien vaalikyselykonetta käytin. En silti äänestäisi heistä kumpaakaan, mutta pakkohan se on heillä valita kahdesta pahasta se vähiten paha...

    Kumpaa veikkaat voittajaksi?

    VastaaPoista
  2. Jos tähän on uskominen niin Clinton on jo voittanut:

    http://nwohavaintoja.blogspot.fi/2016/11/nbclla-on-jo-nyt-hillary-voittotulokset.html

    En ole sen koommin seurannut tilannetta, mutta imagon kiillotusmielessä usan ensimmäinen naispresidentti olisi rakenteita ravisuttava valinta. Toisaalta, Clinton taitaa edustaa juuri sitä eliittiä, jota kansa vierastaa.

    Vaikea kysymys, jotensakin vaikuttaisi, että heillä on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa...

    VastaaPoista
  3. Olen koko aikuisikäni (90-luvun alun lamasta lähtien) rimpuillut tässä pätkä-osa-aika-silpputyö-uudelleenkouluttautumis helvetissä jota Suomeksi kutsutaan. Alkaa kerta kaikkiaan olla mitta täysi. Ei riitä että näitä pakolaisia hyysätään ja elätetään oman kansan kustannuksella; työttömiltä, sairailta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä leikataan, mutta kun SPR ym. alan toimijat tarvitsevat lisärahaa, silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä. Jotenkin tuntuu että pakolaisongelman hoitajat saavat rahaa juuri niin paljon kuin kehtaavat pyytää. Nyt sitten vielä ryhdytään rakentelemaan näille kulttuurinrikastajille kaiken maailman erityisiä oikopolkuja työelämään, ja samaan aikaa täällä on reilut puoli miljoonaa syntyperäistä työtöntä joilla olisi kaikki tarvittavat valmiudet suomalaisille työmarkkinoille ilman mitään eritystoimenpiteitä ja tukirahoja. Koulutettuja, työkykyisiä ja -haluisia ihmisiä pakotetaan kaiken maailman karenssien uhalla orjiksi ilman palkkaa… Haistakaa mitä haluatte.

    Ulkomaille siis.

    Mutta tässäpä tulikin heti eteen ylivoimainen ongelma. Eräs ei-suomalainen rekryfirma, jota olen alustavasti katsellut, kehottaa laittamaan avoimen hakemuksen ja siinä pitäisi kertoa millaisia töitä etsii…Ei helv…Minä olen koko ikäni tottunut vääntymään kuin transformer-robotti kulloinkin hakemaani työpaikkaan; en ole koskaan voinut edes ajatella että millaisia töitä haluaisin tehdä! Aina on ollut pakko mukautua siihen, mitä on kulloinkin sattunut olemaan tarjolla/mitä on sattunut saamaan.

    En minä osaa ajatella että millaisia töitä etsin, tai millaista työtä haluaisin tehdä! Apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OLEN SAMAA MIELTÄ! Hallitus puhuu siitä että koulutus on tärkeä ja että sillä taataan toimeentuloa ja tulevaisuutta itselle, mutta tämäkin on mielestäni täyttä bullshitia. Sukulaiseni on ollut kasaamassa kattoristikoita 10 vuotta ylioppilastutkinnon turvin, ja itse joudun tekemään lumien tullessa keikka/osa-aikatyötä lumityöntekijänä, ja EHKÄ suodattimien vaihtotyötä 1 päivänä viikossa, vaikka itselläni on 3 teknistä tutkintoa ,työturvakortti jne. ja sitten aletaan työnantajatasolla, esim. henkilöstövuokraus märisemään ettei ole muka työkokemusta nii et kelpaa tähän työhön jota olet hakenut! Nykyäänhän aiheutetaan itse työnhakijalle turhia kuluja ilmoittamalla että tuupa töihin ja sit sanotaan ettei tarvi kun on saapunut paikan päälle! koska "tilanteet muuttuu" vaikka työnantaja olisi tietoinen että hälytys olisi väärä, nimimerkillä Kokemusta On. Voin sanoa että tällainen pompottelu on aika traumatisoivaa etten sanoisi...

      Poista
    2. Eihän tuo lumityöntekijän homma työhön joutumista ole vaan PÄÄSEMISTÄ, mutta kuten tiedämme, tämä nykyhomma ei ole mistään kotoisin, ja henk. kohtaisella tasolla alkaa tuntumaan siltä, että omat taidot ja pätevyys menevät hukkaan... you know what i mean.

      Poista
    3. Vuokratyöllä, nollasoppareilla, työkokeilulla yms perseilyllä työnantaja ulkoistaa yrittämisen riskin työntekijälle. Haalistuneet ovat muistot ajoista, jolloin hyvästä tuloksesta laitettiin osa sukanvarteen jemmaan, jotta niitä voitiin käyttää huonoina aikoina. Nykyään varmuusmarginaalit on vedetty niin tiukille, että yksikin poikkeama kaataa koko korttitalon. Kun sitä sitten tehokkuuskonsultit perkaavat niin todennäköisimmin tulevat siihen tulokseen, että osa porukasta pitää lomauttaa...

      Poista
  4. Erinomainen näkökulma. Kuinka moni meistä oikein enää pystyy sanomaan, mitä haluaa tehdä isona? Siis jos lasketaan alakoululaiset pois tästä kyselystä? En minäkään enää tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni, sillä kuten sen niin mainiosti ilmaisit, olen myös saanut mukautua parhaani mukaan ja useinkaan en ole mukautunut tarpeeksi, sillä töitä en ole saanut. Miten sitä oikeasti voi luoda itselleen minkään brändin tai ammatti-identiteetin, kun kotimaassamme ainoa valtti työmarkkinoilla on tuntea oikeat ihmiset..

    Itse olen jo kauan ajatellut itseni olevan kameleontti, joka vaihtaa väritystä taustan mukaan. Saadaanko sillä sitten Suomen talous nousuun kun jokainen työtätekevä mukautuu aina vallitsevaan tilanteeseen ja kääntää takkia sen mukaan, mikä on itselle edullisinta?

    Piakkoin sitä huomaa pyörivänsä kuin hyrrä, eikä saa oikeastaan mitään tuottavaa aikaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ei pitäis etukäteen manailla, mutta...

      Voi olla, ettei se isännöitsijäkoulutuksesi harmiksesi kanna hedelmää työllistymisesi suhteen lainkaan ja sitten taas olet pari vuotta työttömänä ja käyt jonkin vuoden palkkatuetun työpaikan kouluamassa lävitse ja taas sen jälkeen olet sen toisen parisen vuotta työttömänä ja epätoivoisesti pyörit sinä mainitsemanasi ”hyrränä” uuteen ”työllistävän alan” koulutukseen jos sinne edes hakijamäärältään sinua ylipäätään huolitaan?

      Se epävarmuus on juurikin sitä pahinta, kun ei ole mitään takuita siitä työllistymisestä ja se syö myöskin sitä motivaatiota siltä opiskelulta ja loppupeleissä koko yrittämiseltä tehdä mitään sen oman työllistymisensä eteen. Jossain pisteessä kuitenkin tulee se tosiasia vastaan, että on jo liian kauan istunut siellä ”vaihtopenkillä” ja ei ole enää mitään mahdollisuuksia päästä takaisin mukaan sinne työelämään ja se työnhakeminen tai uudelleen kouluttautuminen on vain sellaista surullista itselleen kusettamista, koska ”työttömän velvollisuuksiin kuuluu niin tehdä”. Aikaa haaskaantuu omasta ainutkertaisesta elämästä aivan hukkaan sellaiseen jonninjoutavan murehtimiseen.

      Työnantajat sitten katsovat nirppanokkina CV:täsi, että miksi olet tehnyt näin ja näin paljon eri töitä ja kouluttautunut eri aloille ja epäilevät omien typerien luulojensa pohjalta sitoutumiskykyäsi ja ties mitä muuta negatiivista sinusta aivan perusteettomasti. Onkohan se hullu? Tai jopa juoppo? Pitkät työttömyysjaksot siihen päälle vielä ovat kuin bensaa helvetin liekkeihin. Mielestäni vieläkin työnantajilla on se harhainen käsitys siitä, että ihmisillä olisi vielä tänänkin päivänä katkeamaton CV ja työpaikkaa vaihdettaisiin vain ”uusien haasteiden haluamisen” tähden.

      Tuokin on aivan totta, ettei nykyisin pelkällä koulutuksella mitään töitä saa, ellei ole niitä suhteita ja vuosien työkokemusta alalta jo valmiina. Ja jos joku nyt mölisee, että ”mene” kaupan kassalle tai hampurilaisravintolaan töihin, niin kuinka uskottava hakija olet niihin osa-aikatöihin keski-ikäisenä insinöörin papereilla lähemmäs teini-iässä olevien opiskelijoiden joukkoon?

      Mielestäni sinulle sopisi erittäin hyvin jokin taiteellinen automaalarin ammatti, missä saisit olla auto- ja taidekiinnostuksiesi kanssa tekemisissä ja pystyisit ruiskumaalaamaan vaikkapa rekkojen kylkiä taiteellisesti ym. Tämäkin on kuitenkin enemmän yrittäjähenkistä toimintaa, johon työttömällä ei ole varaa tuosta vain ryhtyä ja kilpailu on alalla myöskin todella kovaa.

      Siihen maalaamiseen tarvitsee lisäksi ammattitaitoa, mutta nykyisin nuo maisemamaalauksesi eivät ole yhtään hullumpia ollenkaan! Toki automaaleilla ruiskuilla on sitten aivan erilaiset käyttäytymisominaisuudet kuin niillä nykyisin käyttämilläsi akryyli- ja vesiväreillä siveltimillä.

      Poista
    2. Aina se mahdollisuus on olemassa, ettei tämäkään ammatti työllistä minua, syystä tahi toisesta. Elämän epävarmuus on toisinaan aika raskas taakka. Tuossa on muuten yksi syy siihen, miksi tänä päivänä syntyvyys on laskenut 1850-luvun pulavuosien tasolle.

      Heh, en oikein usko automaalarin hommien olevan sellaisia, joihin kykyni riittäisivät. Toki olen omaa polkupyörää maalannut ihan spraymaalilla ja saanut siihen aivan siedettävän näköisen pinnan, mutta tuo automaalaus on ihan oma taiteenlajinsa.

      Poista
  5. ICT-sektorin hirvittävä työvoimapula

    http://www.iltalehti.fi/tyoelama/20161110200025683_tb.shtml

    ”Nuoret osaajat väittävät: It-alan aloituspaikat on siirretty Itä-Eurooppaan
    Barometrin tulosten perusteella yritykset kilpailevat samoista henkilöistä, joilla on tarjota juuri nyt valmista osaamista yritysten haasteisiin.
    Iso osa nuorista it-alalla jäävät tämän ulkopuolelle. Nykytilannetta kommentoi julkistustilaisuudessa Academic Workin IT-rekrytointitiimin vetäjä Consultant Manager Tomi Erävaara.
    - It-alalla on käynnissä mahtavat bileet niillä, jotka ovat päässeet yökerhoon sisään. Ovella on kuitenkin pitkä jono ja monet haluavat mukaan. Meillä on huutava pula kasvattajafirmoista, jotka ottavat vastuun nuorista it-ihmisistä, antavat näille mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan ja nähdä heissä tulevaisuuden potentiaali, Erävaara sanoi.”
    http://www.iltalehti.fi/tyoelama/20161111200026325_tb.shtml
    ” Oulun ICT-yritykset kärsivät rekrytointiongelmista, Suomen Kuvalehti kertoo.
    Oulussa on irtisanottu muutaman vuoden aikana tuhansia teknologia-alan työntekijöitä, mutta nyt alueen ICT-yritykset kärsivät rekrytointiongelmista, Suomen Kuvalehti kertoo.
    Osittain kyseessä on työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaanto-ongelma, jota esiintyy paljon muuallakin Suomessa. Työntekijöiden osaaminen ja työnantajan tarpeet eivät kohtaa.
    Ohjelmistokehityspalveluja räätälöivän Codematen toimitusjohtaja Toni Piirainen tietää ongelman. Yritys lupaa tuhat euroa työsopimuksen allekirjoittaneelle.
    - Ohjelmistokehittäjistä on todellinen pula. Hakijoita ei ole, emmekä edes pääse tekemään työhaastatteluja, hän sanoo Suomen Kuvalehdessä.”

    Tuo viimeinen on kyllä 100% pazkapuhetta. Oulussa on edelleen töitä vailla näitä viime vuosina irtisanottuja pilvin pimein, ja hakijoita paikkaan kuin paikkaan IT-sektorilla on satoja. ICT-firmat vain ovat niin nirsoja, että hakevat juuri tietyn teknologian suvereeneja täsmäosaajia minimipalkalla. Jokaiseen avoimeen paikkaan vaaditaan 5-10 vuoden työkokemus vastaavista tehtävistä, ei riitä että kokemusta ja näyttöjä on likeltä liippaavasta tekniikasta tai tehtävistä.
    Saattepa nähdä niin kohta yritysten toimestas itketään verovaroja ihmisten uudelleenkouluttamiseen, kun on niin pahoja rekrytointivaikeuksia. Kohta sitten järjestetään työllistämiskoulutuksia, joissa parin päivän kalvosulkeisten jälkeen työttömät määrätään talkootöihin ”kouluttautumaan”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä todella omituinen kommentti tämä, ettei hakijoita mukamas olisi.

      Tämä on nykyisin myöskin suuri ongelma työnantajapuolella, ettei ole mitään haluja tai kauaskatseisuutta alkaa itse kouluttamaan tai perehdyttämään työntekijöitä, vaan halutaan nyt kaikki heti minulle -asenteella se kymmeniä vuosia työkokemusta kerryttänyt nuori ja rautainen alansa ammattilainen. Mielellään vieläpä fiksu ja filmaattinenkin, ulospäin suuntautunut dynaaminen tiimipelaaja. Niin, ja sitä palkkaahan ei mielellään haluttaisi maksaa.

      Tuokaan ei kyllä kuulosta lupaavalta, että verovaroin alettaisiin joitakin rekrykoulutuksia pitämään ja sitten oltaisiin niiden kalvosulkeisten jälkeen kuukausikaupalla tekemässä työnantajille palkatonta työtä sillä kouluttautumisen verukkeella ja työntekijällä ei olisi mitään takeita siitä pysyvästä työpaikasta.

      Toisaalta työvoimapoliittiset koulutukset ovat jo nyt lähes täyteen tukittu sitä palkatonta työharjoittelua ja se itse opettaminen on ulkoistettu näihin työharjoittelupaikkoihin, jotka voivat olla mitä tahansa ”nyrkkipajoja”, joissa työnantajilla ei ole mitään aikomustakaan palkata harjoittelijaa, vaan käyttää häntä röyhkeästi hyväksi ilmaisena työvoimana. Heitä ei myöskään kiinnosta se harjoittelijan opettaminen ja hänen kehittyminen ammatissaan, vaan hänelle annetaan kaikki ne epämieluisimmat työt, joita vakituiset eivät halua tai jaksa tehdä.

      Itse olen suorittanut tällaisen ammattiin johtaneen työvoimakoulutuksen, jossa oppilaitoksessa oli sitä opetusta ehkä 1 % ja loput koulutuksesta loikittiin harjoittelupaikasta toiseen palkattomana työntekijänä reilun vuoden ajan. Mihinkään harjoittelupaikkaani en työllistynyt, enkä saanut koulutuksen jälkeen työtä, kun alalta ei ollut opintojen jälkeen oikeaa palkallista työkokemusta monelta vuodelta mitä työnantajat nykyisin vaativat.

      Järkevimmät vaihtoehdot kohdallani ja varmasti monen muunkin työttömän tilanteessa ovat tällä hetkellä oppisopimuskoulutus ja palkkatukityö. TE-toimiston sivujen paikkojen hakeminen on sama kuin täyttelisi lottokuponkeja ja unelmoisi siitä jättipotista. Hakijoita näihin paikkoihin on pahimmillaan satoja, jopa tuhansia.

      Poista
    2. Työvoima- ja osaajapulaa jaksetaan ulvoa mediassa. Kuitenkaan kenelläkään ei ole intoa ottaa tekijää kasvamaan töihinsä vaan paikalle halutaan valmis ammattilainen, joka ryhtyy välittömästi luotsaamaan yritystä kohti menestystä. Kun menestykseen ollaan päästy, potkitaan nämä valmiit tekijät pihalle tuotannollis-taloudellisin perustein ja kääritään hillot taskuun. Sama toistuu sitten aina uudestaan kun kilpailijat näyttävät vahvistuvan ja näitä osaajia hyppyytetään vaihtopenkiltä toiselle aina satunnaisesti tekemään tulosta. Kun osaajat jossain vaiheessa kyllästyvät ja vaihtavat alaa niin silloin vingutaan kilpaa mediassa kun ei kukaan hae töihin...Peilistä löytyy aika usein se syy, miksei kukaan halua töihin riistofirmaan.

      Oppisopimuskoulutus olisi viisain väylä työelämään, sillä silloin olisi työpaikka jo valmiina ja pelko siitä, että yksi työnantaja kouluttaa osaajan, joka lähtee valmistumisen jälkeen kälppimään, on aika pieni. Näinä epävakaina aikoina monet olisivat kiitollisia työmahdollisuudesta.

      Nuo työvoimakoulutukset yms. ovat yhtä tyhjän kanssa ja niiden työllistävä vaikutus rajoittuu puhtaasti koulutuksia vetäviin konsultteihin. Joten ammatinvalintaa ajatellen olisi siis ryhdyttävä työllistämiskonsultiksi...

      Poista
    3. Nuo oppisopimuspaikatkin vain ovat nykyisin todella harvassa, kun ei työnantajilla ole niitä haluja alkaa opettamaan itselleen työntekijää. Kortistossa on jonossa vaikka kuinka paljon jo valmiiksi alansa ammattilaisia odottamassa vuoroaan, joten miksi vaivautua?

      Tässä tulee tapahtumaan se, mistä blogillasi on monesti keskusteltu, että työnantajat nyt ahneuksissaan polttavat loppuun tämän ammattilaiskynttilänsä ja sitten se todellinen osaajapula vasta alkaakin, kun meistä vaihtopenkkiläisistä pitäisi heti saada tilalle osaavaa ja voittoa tuottavaa työvoimaa. Silloin Suomi on todellisessa kusessa!

      Ahneella on paskainen loppu.

      Poista
    4. Tiedän...Olen itsekin yrittänyt kouluttautua oppisopimuksella, mutta se on kaatunut siihen, ettei kenelläkään ole ollut haluja ottaa uutta tekijää oppimaan kun sellainen aina syö aikaa pois muiden työnteolta.

      Heh, tuosta ollaan tosiaan keskusteltu ja uhkakuvia maalailtu. Toisaalta, miksei juuri näin tulisi tapahtumaan? Yllä kommentissa olevaan uutiseen viitaten, eli Oulun tilanteeseen, jos tosiaan vuosi sitten pois potkitut ammattilaiset ovat tippuneet kelkasta niin miten on tosiaan meidän, joilla on useiden vuosien aukko työhistoriassa? Omassakin tapauksessa en koulun jälkeen ole oman alan töitä tehnyt lainkaan, joten voiko ammattitaitoni olla niin ruostunut, että minulta tuo insinöörin tutkinto pitäisi viedä pois?

      Poista
  6. Näistäkin työttömän eri ”vaihtoehdoista” olisi kiva saada keskustelua aikaan ja voisitpa ehkä aiheesta tehdä jopa ihan oman bloggauksesikin?

    Me työttömät elämme aika tavalla ns. ”puun ja kuoren välissä” ja joka paikassa tuntuu se seinä nousevan vastaan. Ei tässä voi mitään oikeaa elämää suunnitella kuukautta pidemmälle ja jo pelkistä juoksevista laskuista selviäminen on jo eräänlainen suuri erävoitto. Kärjistetysti työssäkäyvät selviävät niistä melkeinpä olan kohauttamisella ja pankki hoitaa ne suoraveloituksella tililtä sen kummempia stressejä.

    Mainitsitkin jo tuon syntyvyyden laskun, ja eipä ole ihme, ettei täällä perheitä perusteta, kun jo se oma toimeentulokin on vetsen terällä kiikkumista. Puhumattakaan työttömän sosiaalisesta elämästä, joka pahimmillaan rajoittuu siihen lähikaupan kassan moikkailemiseen.

    Tokihan me kaikki olemme yksilöitä ja jokaisella on se oma tilanteensa ja tarinansa, mutta mitä helvettiä enää voi vaikka sinun iässäsi tehdä työtön, joka on jo opiskellut monta ammattia ja opintotukikuukaudet on kulutettu loppuun ja voi olla myös opintolainaa ym. velkaa. Työttömyysvuosia on kertynyt aivan liikaa omasta tahdosta riippumatta ja kukaan työnantaja ei huoli töihin sen ja työkokemuksen puutteen vuoksi.

    Ja se hirsipuu ei kyllä ole vaihtoehto, eletään vaikka piruuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Työttömälle ei oikein jää vaihtoehtoja kuin olla olemassa, aivan kiusallaan. Itse tuon olen kokenut, ettei pääse kouluun, eikä töihin. Ilmaistyöharjoitteluihinkaan ei aina ole ollut helppoa päästä. Joten ei siinä kovin paljoa jää jäljelle vaihtoehtoja. Käänteistä psykologiaa hyödyksi käyttäen voisi tietysti lakata hakemasta töitä ja menisi aloittaisi uuden harrastuksen, vaikkapa siellä metsässä samoilun rinnalle käpyjen keräämisen. Siinä karma puuttuisi peliin ja heittäisi samantien jonnekin kun juuri ole uuteen harrastukseen orientoitunut...

      Hirsipuu on kenties suhteellisen nopea ja kivuton tapa lähteä. Itse koen sen jollain tavalla epävarmaksi, sillä aina voi pettää köysi, solmu tai oksa. Myös kitka voi tehdä sen, että tukehtuu, sen sijaan että nikamat katkeaisivat. Joten liian paljon epävarmuustekijöitä. Toisaalta, Robin Williams ratkaisi asian hirttäytymällä ja viiltämällä ranteet auki. Koskaan ei voi olla liian varma.

      Itse olen päätynyt sellaiseen, että roima annos unilääkettä ja viime hetkillä kun vielä on tajuissaan, viiltää ranteet auki. Pitäisi olla suhteellisen kivuton lähtö. Silloin voi myös pukeutua muutamaan jätesäkkiin niin ei sotke paikkoja ja traumatisoi löytäjää.

      Poista
    2. Huh, nyt kyllä tuli aika synkkiä ajatuksia sinulta!

      Ethän tosissasi ole tuollaisia ajatellut? Vaimollasi voisi olla asiaan myöskin jotain sanottavaa...

      Robin Williamsin kohtalo oli kyllä todella traaginen ja hän kuului yhdeksi lempinäyttelijöistäni positiivisella ja hauskalla persoonallaan. Hän oli todella lahjakas ja osasi näytellä myös vakavampiakin rooleja. Lisäksi mielestäni hänen olisi kuulunut näytellä Jokerin rooli vuoden 1989 Batman-elokuvassa. Aina kuitenkin puhutaan niistä ”klovnin kyyneleistä”...

      Jos tuollaisia viiltelyjä ja roskasäkkejä suunnittelee edes ajatuksen tasolla, niin kannattaisi ehkä hiukan pysähtyä ja ajatella uudestaan.

      Olet todella ainutkertainen ja arvokas ihmisenä työttömyydestä huolimatta.

      Poista
    3. Kyllä noitakin asioita tulee mietittyä, että miten sen lähdön toteuttaa jos joskus niin pitkälle pääsee synkkyyden tiellä. Kuten niin monessa muussakin, on parempi valmistautua siihen, että homma hoituu kerralla ja kunnolla. Hetken huumassa ja mielenjohteessa sitä helposti tekee virheitä, joten on hyvä ennalta tutkia eri menetelmien puutteita.

      Ei tarvitse sitä peljätä, että jonain päivänä blogin kirjoittaminen vain lakkaa. Kyllä kaikennäköistä voi ajatella, se on sitten eriasia mitä pystynee toteuttamaan.

      Minua on kuvailtu aika synkäksi ja kyyniseksi persoonaksi. Itse ajattelen elämänkokemusten muovaaman persoonallisuutta. Se tekee meistä ainutlaatuisia, sillä jokaisen polulle sattuu hyvinkin erilaisia tapahtumia. En usko kenenkään elämän olevan pelkästään ruusuilla tanssimista, se on vain evoluution tapa karsia heikommat yksilöt (kuten minä) pois päiväjärjestyksestä, jos ei kykene mukautumaan ja sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin.

      Poista
    4. No eihän tämä elo ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista ja pumpulilinnoissa telmimistä.

      Itsellenikin on sattunut elämässä vaikka mitä kauheaa paskaa, mutta ne huonot kokemukset ovat vain vahvistaneet ja viisastuttaneet minua.

      En todellakaan pidä sinua mitenkään heikkona yksilönä, vaan rohkeana, älykkäänä ja ajattelevana persoonana. Ei monella olisi munaa esiintyä omalla nimellään ja kasvoillaan televisiossa ja kirjoittaa blogia työttömyyteen liittyvistä epäkohdista.

      Tämä musta marraskuu on muutenkin nytten sellaista aikaa, että varmasti jokaisella on hiukan mieli maassa, kun aurinko ei paista ja ne kaikki omat elämän murheet sitten oikein korostuvat siinä synkässä räntäsateessa.

      Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta, mutta sekin yksi kerta riittää. Eli ei luotaisi yksilötasolla itselleen sellaisia kauheita paineita muiden taholta.

      Miksi sinun pitäisi mukautua sellaiseen työttömiä syyllistävään ja menestyjiä ihannoivaan maailmaan, johon et tahdo mukautua?

      Ei tämä elämä ole pelkästään kiinni siitä rahasta ja työstä.

      Poista
    5. Niin ja tahtoisin vielä jatkaa tuohon edelliseen kommenttiini, ettei millään ”luuserilla” todellakaan ole mitään vaimoa. Itsellenäkin kyllä on nuoruudessani ollut tyttöystäviä, mutta taiteellisen luonteeni vuoksi ne suhteet ovat kariutuneet. Olen juonut liikaa ja luovilla kausillani liian poissaoleva suhteideni ylläpidosta. Ei siinä kukaan nainen ole kestänyt sitä ”muusana” olemista. Kadun sitä todella katkerasti ja yritän tulevaisuudessa olla parempi ihminen ja puoliso jos nyt edes ketään ikinä enää kohtaankaan? En sillä tietyllä tavalla kuitenkaan ole mulkku persoonaltani.

      Sinulla on se rakkaus ja vaimo ja se on aivan mieletön voimavara jos on sellainen ihminen johon voi täydellisesti luottaa, ja jolle voi tilitellä kaikki murheensa ilman tuomitsemisen pelkoa. Itselläni oli tyttöystävieni kanssa tätä ongelmaa paljonkin, kun kerroin heille murheistani ja he vastasivat tylysti, että ”ole mies äläkä hiiri” ja jotenkin dissasivat ne huoleni ja jäin sitten niiden kanssa aivan yksin ja sekin sitten heijastui siihen parisuhteeseen, kun ei voinut ilman sitä tuomitsemisen pelkoa puhua vapaasti niistä asioistaan.

      Toisaalta nekin teot joskus merkkaavat enemmän kuin se puhuminen. Eräs tyttöystäväni kerran sanoi riitatilanteessa minulle, että:

      ”Älä selitä vaan silitä!”

      Poista
    6. Tuo onkin yksi puoli työttömyydestä, mitä en ole laisinkaan pohtinut, nimittäin parinmuodostus. Kun työttömällä ei ole varaa tehdä juurikaan mitään kuin ulkoilla metsikössä ja haahuilla kirjastossa niin mistä niitä potentiaalisia kumppaniehdokkaita mahtaa löytää? Toisaalta, noista edellä mainituista paikoista varmaankin saattaa löytää samanhenkisiä ihmisiä. Olen aina vierastanut ajatusta etsiä kumppania baarista tms. Osaltaan siksi, että olen nähnyt ja kokenut muutaman sukupolven baarielämän seuraukset ja toisaalta en sitten myöskään osaa ajatella baareista löytyvän pitkäaikaisia tuttavuuksia, sillä ei ehkä ole kaikkein tervein yhteinen harrastus tuo alkoholismi.

      Tässä myös piilee se ongelma kun päivisin liikkeellä olevan ovat opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä ja vuorotyöläisiä. Itse ainakin alitajuisesti valitsen julkiset asioinnit päiväsaikaan, jolloin tiedän työläisten olevan poissa. Tämä osaltaan on sitä sisäsyntyistä häpeää työttömyydestä, osaltaan minun introverttiyttäni, etten viihdy ihmisjoukoissa ja loppuviimein käytännön sanelemaa järkeä kun päivisin on vähemmin ruuhkaa. Ruokakaupoissakin aivan järjetön härdelli 16-18 välisenä aikana.

      Niin, parinmuodostus. Aikaisemmin sitä taisinkin naureskella, että lenkkipolulla tai metsäpolulla kun ulkoileva nainen kohtaa ulkoilevan miehen niin harvemmin nainen pysähtyy juttelemaan, sen verran on hulluja liikkeellä etten varmaan itsekään pysähtyisi..

      Poista
  7. http://www.iltalehti.fi/uutiset/20161114200027147_uu.shtml


    ”Yle: Lakifirmat teettävät opiskelijoilla usein palkatonta työtä

    Tänä syksynä toteutettuun kyselyyn vastasi Ylen mukaan vajaat sata opiskelijaa. Heistä joka toinen oli joko tehnyt palkatonta työtä tai saanut tarjouksen palkattoman työn tekemisestä. Moni kertoi myös suostuneensa palkattomaan työhön, koska työkokemusta oli pakko saada.
    Lakimiesliiton opiskelija-asiamiehen mukaan joitakin palkatonta työtä tehneitä opiskelijoita on myös uhkailtu. Heidän uransa on esimerkiksi uhattu olevan ohi, mikäli he ottavat palkattoman työsuhteen tiimoilta yhteyttä ammattiliittoon.”

    Tähän on tultu. Orjatyöstä on tullut ”maan tapa”. Orjatyöstä kieltäytyvä saa heittää hyvästit uralleen jo ennen valmistumistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kaikkein hulluinta tuossa on se, että lopulta palkkatyön haastattelussa sulle sanotaan, että koska et ole palkkaa saanut niin tuota ei voida pitää työkokemuksena vaan harjoitteluna...

      Tähän tosiaan on tultu, että yhteiskuntamme pyörii ilmaistyön varassa. Siinä sitä kilpailukykyloikkaa kerrassaan, tähän tuskin edes Aasian halpatyömaat pystyvät.

      Poista
  8. Tällainen oman maan kansalaisiin kohdistuva riistorasismi ei aiheuta ensimmäistäkään sympatiamielenosoitusta tai edes yhtä ainutta paheksuvaa julkilausumaa huippupoliitikoilta. Ilmeisesti paitsi työttömät, myös opiskelijat ovat laiskoja, työtävieroksuvia sossupummeja, joita joutaakin hätistellä sieltä sohvilta kaljoittelemasta johonkin yleishyödylliseen toimintaan.

    O tempora, o mores!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei heitä häiritse, sillä ovat vieraantuneet sen verran kauas nykymenosta, ettei heillä ole aitoa käsitystä siitä, minkälalaista se käytännön elämä kyseisen yhteiskuntaluokan edustajilla oikein on.

      Poista
  9. Tänäänhän tuli taas aivan mielipuolisia uutisia osallistavasta sosiaaliturvasta eli ”Osallistumistulosta”, joka koskettaisi vain perusturvan varassa olevia, koska kuulemma juuri he ovat laiskoja paskoja, mutta isoa ansiosidonnaista nauttivat ovat aktiivisia työnhakijoita...

    En kuitenkaan usko, että tällaiset aivopierut voivat mennä mitenkään lävitse, koska muuten tekisimme pian kaikki sitä palkatonta työtä työttömyyskorvauksen eteen ja ostovoima kansantaloutta myöten sukeltaisi aivan jonnekin pohjamutiin asti. Työantajathan kyllä varmasti odottavat tätä vesi kielellä saadakseen ilmaista työvoimaa ja kerätäkseen siitä saadut voitot omiin taskuihinsa.

    Jo nyt on ollut keskustelupalstoilla jälleen ääliömäisiä kommentteja kateellisilta työssäkäyviltä, että kuinka tämäkin olisi hieno homma, mutta nämä poloiset eivät vain ikinä ymmärrä sitä, että he myöskin pian tällä menolla ovat tekemässä niitä töitänsä sillä osallistumistuella, tai miksi sitä palkatonta työtä nyt halutaankaan kutsua?

    Ja miten pitkäaikaistyötön voisi ikinä mitenkään nousta tällaisesta palkattoman työn kierteestä palkalliseksi työntekijäksi, koska aina olisi kuitenkin uusi työtön tulossa tilalle tekemään sitä palkatonta työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000002239195.html

      ”– Työttömän pitää osoittaa, että hän ansaitsee tuet. Tässä mallissa ei ole varsinaisia sanktioita, vaan osallistuminen on ehto koko tuen saamiselle.”

      No eikö työtön ole jo sillä omalla työttömyydellään ansainnut ja osoittanut ansaitsevansa sen korvauksen työttömyydestään???

      Jossain palstalla muistaakseni joku taisi jo kirjoittaakin, että miten sitten on esimerkiksi asumistuen kanssa? Miten asumistukea saava voi osoittaa anstaitsevansa sen asumistukensa? Työttömälle sekin kuitenkin on iso apu ja se pelkkä työmarkkinatuki harvoin riittää edes koko vuokran maksuun.

      Poista
    2. Vaihdoin tässä kans kuulumisia työssäkäyvien ystävieni kanssa ja toinen oli vasta tehnyt 16 tunnin työvuoron ja toinen mahavaivoistaan huolimatta aikoi mennä siltikin nytten vielä viikonloppuna töihinsä, vaikka nauttii kuukausipalkkaa arkipäiviltä tehdyistä työtunneista.

      Eli tyypit tekevät ihan ”paskat housuissaan” palkatonta- ja ylityötä pitääksen kynsin ja hampain sen työpaikkansa.

      Kysyin tältä mahaongelmaiselta, että eikö olisi nytten jo aika levähtää, vaan hän vastasi ”ettei minulla ole aikaa sellaiseen!”

      Molemmat ovat suhkot kovapalkkaisia ja vastuullisessa työssä, mutta eihän se silti näin voi mennä, että tyypit hilluvat sairaina töissään ja tekevät ihan älyttömiä työvuoroja!

      Toki tämä 16-tunnin kaveri halusi itselleen pitkän viikonlopun ja sen vuoksi teki pidemmän vuoron, mutta sekin on minusta jotenkin kauheaa paskaa, kun tyyppi on ollut jo vuosia samalla työnantajalla ja eikö se työnantaja voisi edes kerran antaa joustoa? Meiltä työntekijöiltä aina kuitenkin vaaditaan sitä joustoa ja venymistä.

      Poista
    3. Tuo on erittäin mielenkiintoinen asettelu, jossa ainoastaan ansiosidonnaista saavat ovat aktiivisia työnhakijoita. Ei tästä niin kauaa ole kun päättäjiltä tuli julkilausuma, että ansiosidannaista pitää lyhentää kun väki vaan makaa kotona sen rahoittaessa elämän...Lyhyt on muisti päättäjillämme...

      Tuo palkaton ylityö vääristää todellista tilannetta. Niin kauan kun väki tekee ilmaista ylityötä, työnantaja olettaa töiden hoituvan nykyisillä resursseilla ja aina YT-kierroksella keksii heittää muutaman tekijän pihalle. Piakkoin ollaan siinä tilanteessa, että työssäkäyvät tekevät palkallisena 8h ja sen päälle 2-8h ihan vain pitääkseen työpaikkansa. Olen miettinyt, että miten mahtaisi käydä, jos kaikkialla ihmiset lakkaisivat tekemästä ylityötä, oli se sitten palkallista tai palkatonta? Ainoastaan silloin työnantajakin näkisi, kuinka paljon henkilöstöä todella tarvitaan tekemään työt.

      Poista
  10. Nykyään mainostetaan reilun kaupan tuotteita; sehän on kauhean trendikästä ostovoimaisen eliitin keskuudessa olla "tiedostava kuluttaja".

    Ehdotan että ryhdytään keräämään jonnekin epäreilun työvoiman yrityksiä; eli kerätään musta lista työnantajista, jotka hyödyntävät orjatyövoimaa.

    Pahimmillaanhan tässä ei pelkästään tehdä oikeita töitä ilmaiseksi, vaan siitä työnteon ilosta joutuu orjaparka jopa maksamaan esim. matkakustannusten muodossa.

    Jos ongelman laajuus tulisi suurelle yleisölle tietoon, ja vielä se että näitä orjatöitä eivät suinkaan tee syrjäytyneet, päihdeongelmaiset ja kouluttamattomat (sellaisia ei työkokeiluihin huolita!) vaan terveet, työkykyiset ja -haluiset koulutetut ihmiset, niin luulen että yksi jos toinenkin alkaisi pikkuhiljaa pohtia olisiko nykyisessä systeemissä jotain korjaamisen varaa.

    Itse tein ensimmäiset ilmaiset työharjoittelut jo -90-luvulla (joten eivät nämä mikään uusi keksintö ole) ja viimeiset tänä vuonna. Mihinkään pysyvämpään nämä orjatyöt eivät johtaneet ennen eivätkä nyt. Koko ajan vain oikeat työt vähenevät ja orjatöistä tulee näköjään pakollisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta.

      Työharjoittelut eivät ole mielestäni olleet enää vuosikausiin nimenomaan sitä harjoittelua sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan harjoittelijalta vaaditaan aivan täyttä työpanosta samalla tavalla kuin palkansaajiltakin.

      Pitäisi olla jokin laki, joka takaisi harjoittelijoillekkin jonkinlaisen palkan. Se vähentäisi työnantajien hyväksikäyttömahdollisuuksia.

      Sekään 9 euron kulukorvaus harvemmin riittää paikkaamaan niitä harjoittelusta aiheutuvia sivukuluja. Varsinkin jos olet vielä omalla autollasi liikenteessä ja sahaat edestakaisin eri työkohteiden välillä.

      Tuokin seikka on aivan täysin totta, ettei niihin harjoitteluihin mitään juoppoja huolita, koska työnantajat tahtovat täysillä palkatta paahtavan alansa ammattilaisen.

      Olen itsekin koulutusteni ja opiskeluideni ohella tehnyt aivan liikaa näitä palkattomia harjoitteluja ja minulla ei ole niistä mitään hyvää sanottavaa, eivätkä ne ole ikinä johtaneet palkkatyöpaikkaan. Kohtelu näissä paikoissa on ollut myös todella ala-arvoista ja siinä on kyllä tuntenut itsensä aivan komenneltavaksi koiraksi ja sylkykupiksi.

      Työnantajia ei ole myöskään kiinnostanut se omalla alallani kehittyminen ja työhön oppiminen, vaan minulla on surutta teetetty kaikki vittumaisimmat ja yksinkertaisimmat hommat mitä vakituiset palkansaajat eivät ole halunneet tehdä. Onpa joskus yritetty saada minua tekemään jopa aivan koulutusalaani kuulumatonta työtäkin, joka ei olisi millään tavalla edistänyt sitä ammatissani kehittymistä.

      Varmasti joku on voinut saadakin ihan oikean palkkatyöpaikan näiden harjoitteluiden jälkeen ja tiedänkin ihan lähipiiristäni sellaisen onnekkaan tapauksen, mutta kyllä silti mielestäni ne harjoittelut ovat syvältä.

      Poista
  11. Epäilen että myös rehellisiä yrittäjiä kiinnostaisi tieto että kilpailija säästää työvoimakustannuksissa käyttämällä ilmaista työvoimaa. Samoin olisi varmaan hyödyllistä selvittää paljonko orjatyötä hyödyntävät yritykset ovat saaneet yritystukia. En ole myöskään nähnyt ensimmäistäkään selvitystä siitä, montako yritystä pyörittää toimintaansa pelkästään tällä työttömyysbisneksellä hyödyntämällä yhteiskunnan tukiaisia ja välittämällä ilmaista työvoimaa eteenpäin. Pahimmillaanhan siinä rahastetaan sekä veronmaksajia (työttömien "koulutuksesta") että yrityksiä työvoiman välittämisestä, ainakin osa rekrykoulutuksista toimii tällä periaatteella.

    VastaaPoista