perjantai 23. joulukuuta 2016

Pullopostia jouluna

Näin Jouluna mielessä liikkuu kaikenlaista. Itse huomaan pohtivani sitä, miten tämä on nyt toinen Joulu, jonka vietän ilman äitiä. Tämä on myös toinen Joulu sen jälkeen kun katkaisin välit isääni. 

En rehellisyyden nimissä en ole varma monesko Joulu tämä on niin etten näe isääni, sillä äidin vielä ollessa elävien kirjoissa, en suostunut tapaamaan isääni jos hän oli päissään. Useasti hän oli Jouluna juonut, vaikka yritti silloin ja usein sen jälkeen kivenkovaan väittää olleensa selvä. Kieltämys elää vahvana alkoholistin mielessä. 

Nykyään jo huvittaa ne kerrat kun minulle yritettiin mongertaa, että on otettu vain pari saunakaljaa. Lausunnon uskottavuutta söi hieman se kun näki isän olevan siinä kunnossa, että hetkenä minä hyvänsä tulee sammumaan istualteen… Silloin ei huvittanut.

Yritin ponnistella ja löytää muistoista niitä jouluja, jotka olivat hauskoja hetkiä perheen kesken. Eivät vaan muistu mieleen, olen varmasti silloin ollut todella nuori tai sellaiset Joulut ovat olleet todella harvassa. Vanhojen valokuvien kaltaisia välähdyksiä muistuu mieleeni, mutten enää voi olla varma, onko kyseessä aito muisto vai muistanko vain tilaisuudesta otetun valokuvan, jota olen katsellut jälkikäteen?

Kuitenkin jäin miettimään suomalaisuutta ja juhlapyhien viinankulutusta. Se yksi päivä vuodesta, jonka katsotaan nykyisin olevan ennenkaikkea perhejuhla niin silloin monet sen korkin aukaisevat ja rännin käynnistävät tai entistä jatkavat. 

Vuodessa on ties miten monta erilaista pyhäpäivää, puhumattakaan kaikenlaisista kissanristiäisistä ja pihatonttujen nimeämisjuhlista. Niin on se kumma, miten ei löydetä selkärankaa edes yhtenä niistä olla selvä ja yrittää olla pilaamatta sitä juhlaa muilta.

Harvalla alkoholin pauloihin joutuneella käy edes mielessä, minkälaisena lapsi sen joulun näkee. Tai voi hyvin muistaa mm. oman lapsuutensa, mutta päättää laittaa pahan kiertämään. Äitini kertoi isoisäni olleen samanlainen juomatavoiltaan kuin isäni ja isä vihasi sitä suuresti.

Muistan miten sitä Jouluna toivoi ja odotti, ei suinkaan lahjoja tai erilaista ruokaa vaan että Joulu olisi nopeasti ohitse, jotta kodin kireä ja teennäinen ilmapiiri vaihtuisi takaisin arjen kireään ilmapiiriin, silloin ei ainakaan tarvinnut teeskennellä tavanomaista enempää, että talossa asuu juoppo.

Joulu, kuten niin moni muukin pyhä on menettänyt merkitystään alkoholismin varjossa kasvaneena. Toisinaan jopa kokee vihaavansa erilaisia juhlapyhiä, vaikkeivat pyhät ole siihen syypäitä, minkälaisia kokemuksia itsellä niistä on. Alkoholismiin sairastunut varmasti onnistuu tärvelemään minkä tahansa viikonpäivän omalla juomisellaan.

En juuri muista lapsuuden Jouluja. En edes muista lapsuuttani, jota näin aikuisena olen havahtunut miettimään, että mahtoiko sitä lapsuutta oikeastaan koskaan edes olla? Muistan kyllä monet kerrat kyllästyneeni seikkailemaan tuntikausia tupakansavun kyllästämissä baareissa kun isällä oli tärkeitä juttuja kavereiden kesken. Muistan halunneeni usein kotiin, johon aina vastattiin:”Otan vielä yhdet, sitten lähdetään”. Lopulta kun pääsimme lähtemään, oli isä siinä kunnossa, etteivät jalat kunnolla kantaneet alla. 

Tätä muistamattomuuttani olen lähtenyt purkamaan lukemalla. Olen lukenut mm. läheisriippuvuudesta ja huomaan sairastavani sitä. 

”Koska läheisriippuvainen kantaa vastuuta toisista, hän ei aina pysty erottamaan, mikä kuuluu hänen vastuulleen ja mihin hänen ei tarvitse tai pidä puuttua. Hän ei osaa kieltäytyä avunpyynnöstä eikä työtehtävistä, koska hän on kasvanut olemaan olemassa muita varten.

Nimenomaan tästä ominaisuudesta aikanaan löydettiin käsite läheisriippuvuus: tarpeesta huolehtia alkoholiriippuvaisesta omaisesta niin ettei tälle jää tilaa eikä tarvetta raitistua ja toipua riippuvuudesta”. (Ben Malinen; Taakkana läheisriippuvaisuus)

Luen parhaillaan tuota kirjaa ja tämä kohta osui silmiini. Itse tunnistan aina vain enemmän läheisriippuvaisen oireistoa kun tuota kirjaa luen eteenpäin. Hetkittäin olen jopa kauhuissani siitä, että onko tämä kirja kirjoitettu minusta, sillä oirekuvaukset ovat niin osuvia.

Läheisriippuvuus on opittu käyttäytymismalli, joka periytyy sukupolvelta toiselle. Läheisriippuvuus on selviytymiskeino joka omaksutaan tilanteeseen sopeutumiseksi. Läheisriippuvaisella on koko ajan tuntosarvet virittyneenä haistelemaan ilmapiiriä ja sopeutumaan siihen. Tämä kaikki vain siksi, ettei hermostuttaisi kotona voimakasta, hallitsevaa ja oikukasta persoonaa.

Suosittelen tutustumaan tähän ja kirjoittajan muihin kirjoihin. Ne toimivat hyvänä tukena paranemis- ja irtautumisprosessissa kun tuntuu, ettei itsellä keinot riitä ja oma hyvinvointi ei lisäänny. Kirjojen avulla voi oivaltaa asioita, etenkin miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Lisääntyneen tiedon kautta voi ymmärtää itseään paremmin. Toki se on taatusti kivikkoinen tie opetella tuntemaan itsensä vasta aikuisena kun on koko ikänsä elänyt ja kasvatettu elämään toisten ehdoilla ja toisia varten. Se on kuitenkin erittäin tärkeä polku kulkea, jotta voi joskus löytää itsensä ja kenties rauhan menneisyyden kanssa.

Kaikille seitsemälle urhealle lukijalleni, olette kulkenee rinnallani jälleen yhden vuoden. Nyt on aika vetäytyä Joulun viettoon, siksi haluan toivottaa teille rauhaisaa Joulua ja onnellista uutta vuotta.





4 kommenttia:

  1. Oikein rauhallista joulua ja onnea uudelle vuodelle!
    Luulen, että sinulla kyllä on enemmän kuin seitsemän lukijaa.
    Hienosti ilmaistu tuo joulun kireän ilmapiirin vaihtuminen arjen kireään ilmapiiriin. Täytyy kertoa ilmaisu äidinkielenopettajaystävälleni, jonka kanssa keskustelemme kielestä ja ilmaisuista.

    Katriina

    VastaaPoista
  2. Juu niin taitaa olla. Kunhan vitsailen itsekseni, etten ylpisty ja "ryhdy keulimaan"-kuten nuoriso sen ilmaisisi.

    Rauhallista Joulua myös sinulle. Ensi vuonna palataan jälleen vanhojen aiheiden pariin, vanhoilla kujeilla 😉

    VastaaPoista
  3. Täällä vakiolukija,hyvää joulua sinulle Teemu ja vaimollesi.kirjoittelen tässä myöhemmin tarkemmin.

    VastaaPoista