maanantai 12. joulukuuta 2016

Työttömät lusmut

Runsaasti on mediassa käyty jälleen puolustelua siitä, miksei työttömille ole kelvannut työ tai miten köyhää se tukien varassa oleminen oikeasti on. Vaihteeksi virkistävää näin päin, mutta kuten arvata saattaa, ei tämä ole jaksanut nostattaa kunnon someraivoa toisin kuin silloin kun kerrotaan minkä verran työttömät saavat tukia, eivätkä edes halua töihin.

Yle kirjoitti hiljattain siitä, miten liki 1400 työtöntä kokee työttömyytensä:


Kun tarjolla on vain muutama tunti työtä viikossa ei palkka riitä elämiseen. Työtä ja työttömyyttä sekoittaen taas tukien saaminen voi siirtyä kuukausilla ja kenelläkään työttömällä ei ole sellaista puskurirahastoa, että voisi säästöillään elää hakemuksien käsittelyajan yli, sillä vuokra yms. laskut on maksettava ajallaan. Onko siten ihme, jos työtön ei halua ottaa itselleen lisää stressiä lyhyitä työkeikkoja seuraavia taisteluita byrokratian kanssa?

Olen miettinyt paljon tuota työttömien haukkumista laiskureiksi. Olen tehnyt 15 eri työtä urani aikana ja jokaiselta työpaikalta löytyy ahkera hikipinko, keskinkertaisten suorittajien valtajoukko ja pieni ryhmä laiskureita, jotka jostain luojan ihmeestä onnistuvat pitämään työpaikkansa, vaikka päätoimisesti välttelevät työntekoa. Koskahan media uskaltaisi tarttua näihin? Kilpailukykymme ottaisi jättiloikan jos nämä lusmuilijat vapautettaisiin työn orjuutuksesta ja tilalle otettaisiin työnnälkäisiä työttömiä.

Suomessa muutenkin on jo vuosikymmeniä vallinnut kollektiivinen hulluus työmarkkinoilla. Töihin päästäksesi sinulla on jo oltava työpaikka. On häviävän pieni prosentti, ketkä työllistyvät työttömyydestä, olisikohan alle 20% ja loppu 80% koostuu sitten työpaikan vaihtajista. Eli pienen piirin tuolileikki, kuten joskus aiemmin olenkin kirjoitellut. 

Tämä tarkoittaa sitä, että työttömän statuksella on liki hyödytöntä hakea töitä. Ainostaan siinä tapauksessa voi tärpätä, jos omaa alan palkallista työkokemusta ja/tai omaa myöskin suhteet haettavaan firmaan/avainhenkilöihin, muutoin ponnistelut ovat käytännössä hukkaan heitettyä aikaa&energiaa. Toki jos ei hae niin silloin pienentää mahdollisuuksiaan entisestään liki mahdottomasta olemattomaan, mitä tulee työllistymisen todennäköisyyksiin.

Olen jotenkin yllättynyt siitä, että vaikka olen nyt useamman kuukauden ollut opiskelija niin haluttavuuteni työmarkkinoilla on yhä pyöreä nolla. Opiskelen isännöitsijäksi, mutta silti haen yhä samalla apinan raivolle n. 3-10:ntä työtäpaikkaa viikossa, sellaisia tehtäviä joihin uskon kykeneväni. Siitä huolimatta haastattelukutsuja ei ole tullut ensimmäistäkään.

Reikäinen CV on varmasti yksi syy siihen, miksei haluttavuuteni työmarkkinoille ole kovin kummoinen. Menneisyyden valinnat usein luovat sen perustan, jonka päälle ura rakennetaan. Itse erehdyin valitsemaan jo opiskeluaikoina, että on tärkeätä saada työstään palkkaa, jotta voi laskut maksaa. Yhteiskuntamme vain ei toimi niin. Minun olisi pitänyt ottaa vaan velkaa ja elää sillä ja sen avulla sitten mennä vaikka palkattomaksi harjoittelijaksi oman alan firmoihin.

Sanon sen tässäkin yhteydessä, että jälkiviisaus on sitä helpointa lajia olevaa viisautta. Sillä enhän tosiasiassa voi tietää miten minun olisi käynyt jos olisin tuon jälkiviisaan tien valinnut. Linkedin:iä selaillessani vain huomaan entisten luokkatovereiden onnistuneen hankkimaan nousujohteisen uran siitä alkaen kun kesätöihin oman alan firmoihin menivät. Ne taas ketkä eivät oman alan töitä saaneet, noh heitä ei näytä linkedinnistä löytyvän, joten se kertoo jo erään tarinan.


Jos palaan vielä kirjoituksen aiheeseen työttömistä lusmuista niin on minun todettava heitä löytyvän aivan jokaiselta työpaikalta tai koulusta tai työttömien joukosta. On valitettavan helppoa tuomita koko joukko pelkästään muutaman yksilöiden valintojen vuoksi. Sama tapahtuu rasismissa yms. ilmiöissä. 

Ihmismieli on sillä tavalla alkukantainen, että tarvitsee joukkovoiman oman toimintansa tuekseen ja mikäpä yhdistäisi ihmisiä paremmin kuin etsimällä erilaisuutta ja tuomitsemalla se. Näin koetaan kuuluvansa johonkin yhteisöön, vaikka yhteisön teot olisivat monellakin tasolla moraalisesti arveluttavia. Samalla oma syyllisyys kyseisiin tekoihin  heikkenee, koska on toiminut samoin kuin toiset ja näin ulkoistanut omat teot yhteisön tekemiksi. Se taitaa olla sitä omantunnon valkopesua, jolla yksilö voi oikeuttaa itsensä toimimaan moraalisesti kyseenalaistettavalla tavalla siirtäen vastuun teoistaan yhteisön kannettavaksi ajattelematta ollenkaan, että millaiseksi yhteisö rakentuu kun kyseiset toimet katsotaan oikeutetuiksi.


18 kommenttia:

  1. Viisaita aatteita sinulta.

    Itse olen myöskin kokenut sen, kun vakituisessa työssä oleva haukkuu minua työtöntä laiskaksi ja jakelee vaikka mitä ”hyviä” vinkkejään marjametsästämään ym.

    On liian helppoa tuomita heikompi, kun itsellään menee hyvin ja on se tuurilla saatu työpaikka, josta käsin aivopieremällä huudellaan näitä ”viisauksia”.

    ”Sinä olet vain laiska! Mene metsään tienaamaan!”

    Ihmisiltä on unohtunut kokonaan sellainen tunneherkkyys, tilannetaju ja empatia toisiamme kohtaan.

    Ja näin joulun aikana niitä tarvittaisiin enemmän kuin ikinä.

    VastaaPoista
  2. Yhteisöllisyyden katoaminen, yksilöllisyyttä korostava kulttuuri aiheuttavat vakavan empatiavajeen nykyihmisessä. Taisin siitä aikaisemmin purnata, kuinka todistin liikenteessä peräti kahden ambulanssin estyvän pääsemästä auttamaan jotakuta kun muut liikenteessäolijat eivät suostuneet antamaan tilaa.

    Jos oikein kyyninen olisin, väittäisin lähtölaskennan ihmisrodun tuhoon alkaneen tovi sitten. Jos emme sodi toisiamme kuoliaiksi niin onnistumme taatusti pilaamaan elinympäristömme siihen kuntoon, ettei täällä enää ole edellytyksiä elämiselle.

    VastaaPoista
  3. On kuitenkin erittäin hyvä, jos työkykyinen ja -haluinen työtön itse tiedostaa, ettei työttömyys ole oma vika. Sellaisiakin työttömiä kun varmasti on, jotka ottavat nämä laiskaksi haukkumiset tosissaan. Minä pahoitan joka kerta mieleni, kun joku muka hyväntahtoisesti neuvoo minua olemaan reipas ja hakemaan vaikka kahvilatyöntekijän paikkaa. Pahoitan mieleni, mutten yöuniani menetä, sillä tiedän kyllä itse moneenko kahvilatyöntekijän paikkaan olen hakemuksia lähetellyt ja kuinka paljon niihin paikkoihin yleensäkin tulee hakemuksia (paljon). Vaikka minulla on kokemusta kahvilatyöntekijän työstä, en näihin paikkoihin työttömänä, korkeakoulutettuna ja keski-ikäisenä kelpaa. Katsokaa nyt niitä kahvilatyöntekijöitä. Ovat lähes poikkeuksetta parikymppisiä opiskelijoita. Jos vanhempia ihmisiä näkyy, niin he ovat yleensä yrityksen omistajia.

    Minusta on kuvottavaa, että löytyy niin sydämettömiä ihmisiä, jotka huutelevat jo maahan poljetulle työttömälle, että mars ilmaistöihin siitä, muuten eivät sinulle valtion armopalat kuulu. Tähän suuntaan ollaan kuitenkin menossa, työtön pakotetaan ''vapaaehtoisesti'' töihin. Minä en muuten lähde, se on vissi ja varma se. Otan mieluummin työmarkkinatuen sijaan alennettua toimeentulotukea ja lopetan opintolainan takaisinmaksun. Laiska ja työhaluton en ole, mutta työstä kuuluu maksaa palkkaa, piste.

    VastaaPoista
  4. Sehän se harha vielä työssäkäyvillä on, ettei palkaton työ tule heitä koskaan koskettamaan, koska ovat niin erityisiä asiantuntijoita alallaan... Siksi on helppo huudella työttömille, että menkää käpyjä keräämään.

    Itselläkin sellainen ajatus, etten enää ilmaistöihin lähde. Kahdesti olen käynyt ja kummallakaan kerralla en ole hyötynyt millään tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No valitettavasti tätä ajattelutapaa löytyy ihan jo lähipiiristäni työssäkäyvien kohdalta, että ”ei toimisi meidän työpaikalla ja ei minun työssäni”. Ajatellaan aivan uskomattoman lapsellisesti, että ollaan jotenkin todella korvaamattomia ja tärkeitä sille työnantajalle. Totuus kuitenkin on, että niitä ammattilaisia on vaikka kuinka paljon työttömänä tällä hetkellä ja korvaajia on tilalle jonoiksi asti. Jos työnantaja saa palkattoman työntekijän vaikkapa edes puoleksi vuodeksi lyhyellä perehdyttämisellä, niin kyllähän se palkallinen siinä kenkää saa.

      Eivät ne työnantajat ole mitään hyväntekeisyystahoja, vaan kyllä siellä pelataan ihan säälimättömästi euron kuvat silmissä. Ja varskinkin tällaisella taloudellisella taantumuskaudella, kun työttömiä riittää ja työnantajilla on varaa mistä valita.

      Poista
    2. Eli jos työntekijän palkkakulut työnantajalle olisivat vuodessa vaikkapa noin 30 000 euroa sivukuluineen, niin mitähän se työnantaja mahtaa tehdä jos hänellä on vaihtoehtona saada koko vuodeksi palkaton ”harjoittelija” tai valtion palkkatukema ammattilainen tekemään se työ?

      Tätä ei millään työssäkäyvät tunnu ymmärtävän. ”Olen ollut talossa jo niin pitkään ja vain ja ainoastaan MINÄ tiedän talon käytännöt ja työskentelytavan ja ei tätä työtä voi muille opettaa!”

      Toki siis on ammatteja (aivokirurgi), joihin ei niin vain löydy sitä korvaajaa, mutta näin ihan perus Matti ja Maija Meikäläisen hommissa se on aivan helppoa. Ja suurin osahan meistä onkin aivan näitä ”taviksia”.

      On todella huolestuttavaa, että on valloillaan sellainen yleistynyt asenne, jossa työttömät muka olisivat laiskoja, työtävieroksuvia ja sohvalla makaavia luusereita, joiden olemassa olo tahdottaisiin ehdollistaa palkattomalla työllä.

      Olen muistaakseni jo aikaisemminkin tänne kirjoitellut, että tämä kaikki johtuu siitä työssäkäyvien kateudesta työttömän vapaa-aikaa kohtaan. Rinnastetaan se työttömyys virheellisesti (jopa asenteellisesti) siihen omaan palkalliseen loma-aikaan ilman ymmärrystä siitä työttömän rahan puutteesta.

      Työttömyys ei ole mitään ”lomailua”.

      Poista
    3. Siinä olet aivan oikeassa, että me kaikki ollaan korvattavissa, yllättävän helpostikin. Jokin harha vain tuntuu ihmisillä olevan, että olisi jollakin tavalla merkityksellinen. Tosiasia kuitenkin on, ettei meillä yksilöinä ole juurikaan merkitystä, emmekä jätä jälkeemme muuta kuin kasan tomua. Voi kuulostaa karmealta joidenkin korviin, mutta mietitäänpä hetki vaikka omia isoisovanhempia. Mitä heistä osataan kertoa, millaisia ihmisiä olivat, mitkä olivat heidän arvot yms? Niinpä. Jos ei omasta suvusta ole jäänyt muistijälkeä niin miten voi kuvitella itsensä olevan jollakin tavalla merkityksellisempi kuin muurahainen?

      Muistan myös tuon näkulman tulleen esille, että työssäkäyvät tosiaan kuvittelevat työttömyyden olevan rinnastettavissa heidän palkalliseen lomaan. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen tuntemani työssäkäyvän psyyke ei kestäisi sitä, että joutuisivat käymään nyt saman läpi, mitä itse olen käynyt. En yritä kerskailla, minulla vain se pudotus oli aikanaan maton reunalta lattialle. He lähtivät myös siitä maton reunalta, mutta kiipesivät korkealle vuorelle ja ovat siellä saaneet lentää pää pilvissä kun minä olen edelleen siinä lattialla. Siksi pudotus romuttaisi heidät totaalisesti.

      Poista
    4. On kyllä aivan todella säälittävää jos se oma identiteetti ja elämä on täysin kiinni siinä palkkatyössä ja työttömäksi joutuminen olisi suunnilleen itsemurhan paikka. Näitä hyypiöitä ja ”työn sankareita” kuitenkin on ihan oikeasti olemassa. Valitettavasti.

      Ollaan sille rahalle ahneita ja se työ määrittää ja kellottaa koko sen oman elämän. Kumppani valitaan ammatin perusteella. Jopa sosiaaliset suhteet pyörivät sen työn ympärillä harrastuksineen jne. Pelataan työhyvinvointipäivinä sählyä mukamas urheilullisesti ”tiiminä” ja käydään pikkujouluina hohtokeilaamassa työporukan kanssa pienessä maistissa, tietenkin työnantajan piikkiin. On Audit ja iso omakotitalo kultaisine noutajineen ja pidetään niin perkeleesti kiinni niistä kullisseista, joiden takana voi oikeasti tapahtua vaikka minkälaista paskaa.

      Elämä lipuu ohitse uraputkessa ja sitten vasta eläkkeellä ollessa havahdutaan siihen todellisuuteen, että kuka minä sisimmältäni oikeastaan olenkaan?

      Poista
    5. Se luterilainen oppi, joka meihin jo lapsesta pitäen iskostetaan:"Ensin työ, sitten huvit", valitettavasti määrittää todella monen itseisarvoa. Myös yhteiskunnan antama malli punaisesta tuvasta ja perunamaasta farmariauton ja kultaisen noutajan sekä kahden lapsen kanssa tuntuu olevan yllättävän yleinen kun ympärille katsoo.

      Onneksi työmaailma on jo pirstoutunut niin pahasti, että tulevat ikäpolvet tuskin noudattavat enää samaa kaavaa, jota 80-luvun loppuun asti syntyneet noudattavat. Jo nyt on nähtävissä kulttiirinen murros, sillä yhä vain harvempi hankkii ajokortin, omakotitalon saati lapsia. Syntyvyys on yhtä alhaista kuin 1850-luvun nälkävuosina, joten jotain selittämätöntä on tapahtumassa. parhaillaan.

      Itse näkisin sen eräänlaisena toivottomuutena. Nykynuorille on kaikki tieto saatavilla helposti, muutamalla klikkauksella. Kun tietoa on paljon, on helpompi muodostaa omat mielipiteet sen sijaan, että omaksuisi valmiiksi annetun mallin. Kun tietoa on käytännössä rajattomasti saatavilla, ihmismassojen mielipiteiden ohjaus on merkittävästi hankalampaa. Minun aikanani kaikki tieto löytyi kirjoista ja maailman tapahtumat telkkarista tai radiosta. Siis vain kaksi lähdettä. Ei ollut mainosrahoitteisia tv-kanavia vaan kaikki olivat valtion hallussa. Foliohattuiset helposti ajattelevat, että valtio suodattaa mitä uutisia julkaistaan. Internetin valtakaudella sellainen on huomattavasti hankalampaa. Toki mahdollista, mutta lähteiden runsaus median puolelta kertoo virallisen tarinan, mutta sosiaalisen median kautta voi saada helposti aivan erilaisen kuvan, tavallisten ihmisten kertomana. Tietty tuollakin voi olla agentteja joukossa syöttämässä haluttua tietoa, mutta se menee jo mielestäni hieman yli.

      Poista
  5. Näitä haukkujia voi löytyä myöskin aivan työttömän omasta lähipiiristä. Ihan siis vaikkapa omat lähes koko elämänsä samassa vakituisessa työssään käyneet vanhemmat saattavat suhtautua työttömään jälkikasvuunsa todella nyrpeästi, joskin tätä ei aivan täysin päin naamaa näytetä. Tähän tietenkin vaikuttavat ne omat muistot, kun silloin joskus 70-luvulla suunnilleen vain ilmoitettiin johonkin työpaikkaan, että minä aloitan täällä sitten huomenna. Ei ymmärretä sitä, että maailma ja työelämä ovat muuttuneet ja tämä ymmärtämättömyys on sitten muokannut niitä asenteita kielteisiksi työttömiä kohtaan.

    Monelle työttömälle voi tämä joulun aika olla todella ahdistavaa pakkokyläilyineen ja sukulaisten uteluineen työttömän työnhakutilanteesta. Mitään lahjojakaan ei välttämättä ole varaa ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän niitä voi löytyä ja usein hyvää tarkoittavat eivät ollenkaan ymmärrä, miten paljon maailma on muuttunut niistä ajoista kun itse aloittivat työuraansa.

      Se on toisaalta mukavaakin kun he usein alkavat latelemaan neuvoja, joilla itse pääsivät töihin, niin heidän ilme on näkemisen arvoinen kun voi jokaiseen neuvoon vastata:"Olen kokeillut, ei toiminut".

      Joskus kun asia vielä kosketti minua jollain tasolla, olin polttaa proppuni näistä neuvoista. Se tunne kumpusi uskomattomasta riittämättömyydestä. Ja toinen vielä ruokki sitä yrittämällä olla avulias. Nykyään minulla on jo niin rumat lukemat käytetyistä keinoista, että ne hiljentävät aktiivisimmat neuvoja aika nopeasti. Toisaalta, enpä enää juurikaan altistu neuvojille kun lähipiiri tietää tilanteeni niin eivät enää vaivaudu yrittää piristää minua.

      Poista
    2. Omasta mielestäni pitkäaikaistyöttömille järkevin, ellei jopa ainut vaihtoehto työllistyä edes lyhyeksi ajaksi on palkkatuki. Palkattomat harjoittelut ja kokeilut eivät ikinä johda mihinkään ja uudelleen kouluttautumisessa on valmistumisen jälkeen vastassa se alan työkokemuksen puute.
      Palkkatukipaikkoja hakiessa häkijämäärät tippuvat ja työstä kuitenkin saa jonkinlaista palkkaa, jolla tulee toimeen tai ainakin se on yleensä parempi kuin korvaukset.

      Lisäksi niistä palkkatuetuista töistähän ei tarvitse mainita CV:ssä, että ne ovat olleet palkkatukitöitä, kun taas jotakin kuntouttavaa työtoimintaa puuhastelupajalla linnunpönttöjä rakennellen ei kannata edes mainita CV:ssä, ellei halua jotakin ”vajakin” mainetta työnantajien silmissä.

      Poista
    3. Ja siis mitä nyt vilkuilin tuota sinun LikedIn-profiiliasi, niin eikös tuo viimeisin työpaikkasi Turun kaupungilla ollutkin juurikin sellainen palkkatuettu työ? Tai ainakin muistelen, että aikaisemmin täällä blogillasi kerroit niin... Itselläni on CV:ssä myöskin viimeisin pidempi työpaikka, johon pääsin sen palkkatuen avulla.

      Minusta valtion pitäisi kohdentaa rahoja enemmän tähän palkkatukeen. Nythän ollaan järjettömästi pistämässä 17 miljoonaa näihin työttömien kolmen kuukauden välein tapahtuviin haastatteluihin. Tuolla samaisella summalla oltaisiin saatu vaikka kuinka monta palkkatuettua työpaikkaa.

      Poista
    4. Moni työssäkäyvä on myös täysin pihalla näistä työttömyyteen liittyvistä termeistä: ”palkkatuki”, ”työmarkkinatuki”, ”ansiosidonnainen”, ”työkokeilu” jne. Eli jos työtön kieltäytyy jostakin palkattomasta toimenpiteestä, niin se yleensä työssäkäyvien taholta ja jopa mediassakin tulkitaan heti niin, että työtön olisi kieltäytynyt palkkatyöstä.

      Hyvänä esimerkkinä ovat nämä TE-toimiston työttömille lähettelemät ”työtarjoukset”, joista kuvitellaan, että ne ovat jotenkin juuri sille yhdelle työttömälle tarkoitettuja tarjouksia satavarmasta työpaikasta. Totuushan kuitenkin on, että ne ovat vain hakukäskyjä työttömyysturvan menettämisen uhalla hakea jotain avointa työpaikkaa, jota voivat hakea sadat muutkin työttömät ja työssäkäyvät mukaan lukien.

      Toinen seikka on lisäksi se, että mediassa ilmoitetaan aina korvauksien bruttosummat ja työssäkäyvät saavat aivan väärän kuvan työttömien todellisesta rahatilanteesta.

      Viime kertaisessa A-studiossa oli keskustelua osallistavasta sosiaaliturvasta. Aivan älytön idea sekin. Jo valmiiksi tukalassa taloudellisessa tilanteessa pitäisi lähteä palkatta työskentelemään ja siitä työssä käymisestähän aina koituu lisäkuluja. Ehdotuksina oli esimerkiksi vanhusten ulkoiluttamista, mutta todellisuudessa kuinka moni vanhus haluaa ulkoiluttajakseen toimeentulonsa menettämisen uhalla pakotetun tuiki tuntemattoman työttömän, jolla ei ole mitään intressejä sellaiseen työhön?

      Tässähän reilusti kärjistetysti voitaisiin kohta samalla periaatteella jo eläkeläisetkin alkaa velvoittamaan töihin ansaitakseen eläkkeensä. Kun kerran ”ilmaista rahaa ei ole olemassa ja kaikkien on osallistuttava yhteiskuntaan!” Toki nyt joku eläkeläinen siellä voi huudella, että hän on työllään ansainnut sen eläkkeensä, mutta entäpä sitten joku ansiosidonnaisella oleva vuosikymmeniä työssä ollut ja palkastaan työttömyyskassamaksuja maksellut?

      Poista
    5. Olet oikeassa, palkkatuki taitaa olla ainoa väylä pitkäaikaistyöttömän saada jonkinlainen kosketus työelämään. Kuten aiemmin olen kertonut, TE-toimiston ostamat konsultit ovat useat kertoneet 3kk työttömyyden olevan se käännepiste, jolloin asiat kääntyvät huonompaan ja 6kk melkein peruuttamattomasti olet liemessä.

      Oikeassa olet siinäkin, autonkuljettajan työ oli juuri palkkatuettu työ. Tarvetta työlleni oli ja se toi säästöä nykyiseen systeemiin kaupungilla, mutta eivät saaneet siihen rahoitusta, joten työtäni tuli jatkamaan yksi lähihoitaja, joka sitten on pois hoitotyöstä...

      Nuo ovat työttömällekin välillä aika hepreaa nuo erilaisin termein kikkaillut hyväksikäyttelyt. Tosiaan tuo aina jaksaa naurattaa kun puhutaan työtarjouksista. Asiasta tietämätön tosiaan kuvittelee sen olevan tyyliin:"Tässä sulle duuni, palkka on 2000€/kk, mene sinne". Vaan tosiasiassahan tuo on pelkästään MOL:sta tulostettu avoin työpaikkailmoitus...Ei tarvitse sitten ihmetellä kun työssäkäyvät ulisee, ettei taaskaan työttömälle työ kelvannut...

      Kaunopuheet siitä, ettei ilmaistyö-orjavoimaa käytetä syrjäyttämään sellaisia töitä, joista maksetaan palkkaa...Odotellaan pari vuotta niin ollaan samassa jamassa kuin britit, tosin sillä erotuksella, että siellä on täysityöllisyys ja täällä ei ja silti palkalla ei tule toimeen.

      http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000005009236.html

      Poista
  6. http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612182200042003_uu.shtml

    "Miksi ylipäätään ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta?" Eli suomeksi et ole oikeutettu olemaan olemassa jos et tee palkatta työtä.

    Täti itse sitten nostelee verovaroista maksettua 15 000e kuukausipalkkaa...

    "Eräs kansalainen kyseli, miten Aaltonen reagoisi, jos työvoimaviranomainen tarjoaisi hänelle palkatonta tehtävää.

    Niin Elli Aaltonen, mitä sanoisit?

    - Se on asennekysymys. Se voi varmasti nyppiä, että antakaa mun olla, että en tämän enempää elämältä kaipaakaan, mutta se voi olla myös sytyke, työhönsä parhaillaan perehtyvä Aaltonen sanoo Iltalehdelle Kelan pääkonttorissa.

    - Meillä on aika vahva individualistinen ajattelu, että hittoakos puutut elämääni. Emme halua herätteitä. Olen tyytyväinen, että olen antanut herätteen."

    Niin... Sillä "asenteella" ja "herätteellähän" ne juoksevat laskut ja eläminen kustannetaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612180120125_uu.shtml

      "Miltä palkka kuulostaa?

      - Ei kai se julkisista tämän luokan pääjohtajapalkoista mitään huippua ole, eikö se ole enemmän mediaanin alapuolella kuin yläpuolella.

      Aaltosen mukaan Kelan pääjohtajan työsuhde-etuihin kuuluu auto-, ruoka- ja puhelinetu, joista hän aikoo ottaa käyttöön vain kaksi jälkimmäistä."

      Melkoisen kohtuutonta jos 15 000 euron palkan päälle saa vielä auto-, ruoka- ja puhelinedunkin.

      Huh huh.

      Poista
    2. Tässä nähtävissä eräänlaista vauhtisokeutta kun ei tiedetä edes omaa palkkaa. Miten tuollaisella ulosannilla voi päästä noin korkeaan asemaan ja veronmaksajien rahoittamana? En nyt nimittäisi kutsumusammatiksi, mutta joku tolkku pitäisi olla näissä johtajien palkkauksissa.

      Heh, tosiaan, hyvin poliittisesti korrekti vastaus. Ei siis vastannut kysymykseen ollenkaan siitä, että miten suhtautuisi asiaan, että joutuisi tekemään työtään ilmaiseksi. Kyllähän tuollaiset julkilausumat toimivat herätteinä, meille työttömille. Työssäkäyvät uskovat juuri noiden propagandaan, että heidän korkean verotuksen syy on juuri massoittain elätettävissä työttömissä. Noh, tuonkin palkalla elättäisi 30 työtöntä, jos siis ei oteta ruoka-, auto- ja puhelinetua.

      Mielenkiinnolla kuulisin häneltä vastauksen, miten asennoitumisella ja herätteellä tosiaan laskut maksettaisiin. Ne samat kun joutuu maksamaan riippumatta siitä, oletko töissä vai et... Ehkä tuo asennoituminen yhdessä individualismin kanssa tarkoitti, että KELA:lta ei tipu apua, joten työttömien on ryhdyttävä käyttämään oman käden oikeutta? Voisiko tuon lausujan siten pidättää kiihottamisesta kansanryhmää (varakkaat, työssäkäyvät) vastaan?

      Poista