maanantai 16. tammikuuta 2017

Nuoret työttömät


”Kelan uusi pääjohtaja Elli Aaltonen ihmettelee, miten neljäsosa Suomen työttömistä on alle 35 vuotiaita”

Todellisuudesta vieraantuneiden joukkio senkun kasvaa. Lyhykäisesti vastattuna, ahneus tuohon on syynä. Kun avaan hieman niin eikös vasta hiljattain ole tehty päätöksiä eläkeiän nostosta? Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, etteivät nuoret pääse töihin kun senioireita ei päästetä eläkkeelle?

Sitten kun viimein eläkelaitumet kutsuvat niin sitten kilpailukyvyn edistämissopimukset edellyttävät, ettei eläköityvän tilalle palkata ketään uutta vaan jälleen jaetaan tämän työt jäljelle jääneiden kesken.

Sitten toinen asia, johon olen itsekin törmännyt nuorena vastavalmistuneena ja nyt keski-ikäisenä pitkäiaikaistyöttömänä, eli työkokemuksen puute. Kun en kouluaikoina onnistunut kesäksi pääsemään alani töihin harjoittelemaan niin yllättäen valmistumisen jälkeen olin kelvoton kun minulla ei papereiden lisäksi ollut yhtään työkokemusta. Kun ei ole työkokemusta niin ei pääse töihin. Aika paradoksaalista, eikö vain?

Suomessa muutenkin tilanne on erittäin voimakkaasti vääristynyt, että saadakseen työpaikan, sinun on oltava jo töissä. Tämä tarkoittaa siis suljettua tuolileikkiä, jossa todella harvoin ringin ulkopuolinen otetaan mukaan peliin.

Kun nuori ei pääse siihen ensimmäiseenkään työpaikkaan koulun jälkeen, alkaa välitön syrjäytymiskierre. Kolmen kuukauden jälkeen työllistymisen todennäköisyydet ovat enää muutaman prosentin luokkaa ja puolen vuoden päästä enää promilleissa.

Näin nuoresta tulee aivan huomaamatta keski-ikäinen pudokas, tai no syrjäytetty ennemminkin, sillä harvoin se on nuoren oma vika, että järjestelmä on rakennettu niin, että koulut saavat rahaa opiskelijoista riippumatta siitä, millainen markkinatilanne on, että tarvitaanko heitä edes työmarkkinoilla. Surkuhupaisin esimerkki tästä oli takavuosina poliisien koulutus kortistoon. Ministeriön alaisuudessa heillä oli tismalleen tiedossa tarvittava henkilöstä ja määrärahat ja siitä huolimatta reilu sata poliisia koulittiin kortistoon. Ja sitten me olemme PISA-menestyjiä kun edes ministeriö ei tiedä mitä toimistossaan tapahtuu tai tietää ja ei vaan osaa laskea simppeliä laskutoimitusta, joka jo alaluokilla meille kaikille opetetaan…

Tarvitseeko sitä enää ihmetellä, miksi nuorisosta koostuu niin iso osa työttömistä? Kun ei heille tarjota edes mahdollisuutta astua työelämän oravanpyörään niin eikai sitä voitane odottaa, että he vain opiskelisivat hamaan tulevaisuuteen, odottaen sitä hetkeä, että eläköitymisen myötä edes jokin työpätkä aukenisi? Niin, aivan, eivätpä opiskele ainakaan omaehtoisesti kun siitäkin vietiin kannustin pois.

Mielenkiinnolla odotan sitä aikaa kun suuret ikäluokat alkavat olla huonossa kunnossa ja tarvitsevat hoitoa ja sitä ei voida taata, sillä ei ole tekijöitä tai pikemminkin ei ole rahaa palkata tekijöitä. Samoin käsillä on piakkoin tilanne, jossa nykyiset työssäolijat palavat loppuun. Jo miljoona suomalaista syö KELA:n korvaamia psyykelääkkeitä. Jatkuvien YT-bingokierrosten vuoksi on yritettävä tehdä pois potkittujen työt ja yritettävä näyttää tehokkaalta, että oma työ on turvattu seuraavalla kierroksella. Miten kauan tuo porukka vielä jaksaa?

Se on kova murros tuleva, sillä suurten ikäluokkien eläköityminen tapahtui jo 2012 ja työvoimapulaa ei tullutkaan. Yllättäen työvoimapulasta siirryttiin ulisemaan osaajapulaa. Yllättäen niistä syrjäytetyistä nuorista ei tullutkaan osaajia kun heitä makuutettiin kortistossa vuosikausia, eivätkä nuoruuden innolla päässetkään kokeilemaan siipiään.

Maassamme tapahtuu käsittämättömiä asioita ja hallituksemme seuraa tätä tapahtumaa hanskat maahan pudotettuina. Yhtäällä huokailevat kun nuoret syrjäytyvät ja ryhtyvät ammuskelemaan satunnaisia vastaantulijoita tai suunnittelemaan laajempia terroristi-iskuja kun harvemman psyyke kestää sitä alituista elämän alkamisen odottamista. Toisaalla sitten hallitus tekee toimenpiteitä, joilla edesautetaan nuorison syrjäytymistä, kuten vaikkapa tuo omaehtoisen koulutuksen tukien lakkautus. Tuohan tarkoittaa vain sitä, että hyväveli-verkoston konsulttien koulutus on kelvollista tukien saamiseksi, joten tässäkin on taas jaettu sulle-mulle- periaatteella omalle kaveripiirille.


Koko touhu tuntuu tähtäävän jo nykyisten edunsaajien ruokkimiseen heidän kustannuksellaan, ketkä oikeasti tarvitsisivat avun ja otteen työelämästä. Vaan ei. Pienelle piirille jaetaa Matteuksen evankeliumia mukaillen:” Kenellä on, annettakoon hänelle yllinkyllin ja kenellä ei ole, otetaan pois se vähäinenkin joka hänellä on”.

Itse olen miettinyt paljon tuota osallistavaa sosiaaliturvaa ja monta painokelvotonta sanaa tulee mieleen. Olen myös miettinyt sitä, että jos vielä kerran sellaiseen joudun niin onnistunko hankkimaan itselleni karenssia jos ilmaisen työpanokseni olevan suoraan verrannollinen saatuun palkkaan?

Toivoisin saada verkostoitua kaikki, ketkä joutuvat näihin työkokeiluihin tai kuntouttaviin työtoimintoihin ja porukalla voitaisiin keskustella siitä, miten vajaasti ymmärtäisimme annettuja työohjeita ja tästä seurauksena voisi ympärillämme tapahtua aineellista vahinkoa työpaikoilla valtakunnallisesti niin suurten summien edestä, ettei yksikään firma enää uskaltaisi kyseistä ihmisryhmää hyväksikäyttää ja näin koko osallistava sosiaaliturva haudattaisiin.




15 kommenttia:

  1. ”Mutta meillä on paljon tekemätöntä työtä ja mahdollisuuksia, niin kyllä minä mieluummin maksaisin tekemisestä kuin olemisesta, Aaltonen sanoo.”

    ”Aaltonen tarkoittaa tekemisellä mahdollisuutta julkisen, yksityisen tai kansalaisjärjestön palkkaamaan vapaaehtoistyöhön.”

    ”Aaltosen mielestä osallisuustuloa pitäisi kuitenkin maksaa sosiaaliturvaetuuden lisäksi.”

    Jos sitä työtä ja ”tekemistä” kerran on, niin miksei siitä voi maksaa oikeaa palkkaa ilman mitään tuollaisia sosiaaliturvan päälle maksettavia ”osallisuustulo”-kikkailuja? On aivan hulluutta, että kaikkein heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien ihmisten pitäisi vielä alkaa tekemään työtä sosiaaliturvansa eteen, kun se työssä käyminenkin maksaa. Yleensä sekään 9 euron kulukorvaus ei riitä nykyhinnoilla yhtään mihinkään. Itselläni on tällä hetkellä pankkitililläni alle kaksi euroa (ruokaa on onneksi kaapissa) ja työmarkkinatukeni maksetaan vasta reilun viikon päästä. Jos minut autottomana nyt määrättäisiin karenssin uhalla vaikkapa ensi maanantaiksi kauas kaupungin toiselle puolelle jonnekin puuhastelupajalle ”vapaaehtoistyöhön”, niin minun pitäisi jostakin saada velaksi bussikortin verran rahaa. Tuntuisi aivan idioottimaiselta ja nöyryyttävältä ruinata kavereilta tai vanhemmilta lainaksi rahaa, että pääsisi kulkemaan palkattomassa työssä, johon olisi oman toimeentulon menettämisen uhalla pakotettu.

    Sitten on vielä sekin huono puoli niissä palkattomissa töissä, että ne eivät juuri ikinä johda palkallisiin oikeisiin töihin, eikä niitä edes oikein mitenkään järkevästi voi esittää omassa CV:ssä, ettei työnantaja saisi hakijasta jotenkin vajaata mielikuvaa. ”6 kuukautta kuntouttavassa työtoiminnassa työttömien toimintapajalla, työtehtävinä lattioiden lakaisu ja kahvin keittäminen.”

    Eli kyllä nämä johtajat ja päättäjät ovat todella pahasti pihalla köyhien ja vähempiosaisten tilanteesta aivan siellä ruohonjuuritasolla.

    VastaaPoista
  2. Näin on päässyt käymään, kuten yhden ministerin lausahdukset, että kuka oikeasti tienaa alle 2500€/kk... Jos tietämys on tuota luokkaa niin ei oikeastaan tarvitse ihmetellä näitä päätöksiä. Itse tienasin 2500€/kk kun olin kesätöissä automaatioasentajana 2001. Oli hulppea palkka verrattuna menoihin kun vuokraa maksoin opiskelijasolusta 100€ verran pienessä kaupungissa, jossa en bussikorttia tms tarvinnut...

    Jotenkin käsittämätöntä, ettei virallinen tieto tavoita päättäjiä siitä, miten hyvin eli huonosti nuo aktivoivat toimet lopulta työllistävät? Toisaalta, jokunen vuosi takaperin kohistiin poliisien työttömyydestä ja ministeriöllä on tarkat tiedot henkilöstöstään, määrärahoista täten aloituspaikkojen määrittäminen poliisikoulussa luulisi olevan helppo homma kun on suoraa numeerista tietoa tarpeesta ja käytettävistä varoista, vaan ei. Silti puskettiin uusia poliiseja kortistoon niiden sadan jo siellä olevien joukkoon. Ja sitten me olemme PISA-menestyjiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työharjoitteluhan on silloin kohdillaan jos harjoittelija todella pääsee harjoittelemaan kunnolla työtehtävät ja jopa työllistyy harjoittelun jälkeen. Tuntuu, ettei näin enää ole ollut vuosikausiin ja työnantajat vain käyttävät harjottelijoita hyväkseen palkattomana orjatyövoimana.

      Lähes jokaiseen koulutukseenkin sisältyy nykyisin pitkäkin palkaton työharjoittelu- tai työssäoppimisjakso, joka lähinnä vaikuttaa olevan vain sellainen välttämätön paha, kun se nyt on kirjattu opetussuunnitelmaan ja näin saadaan myös samalla kätevästi siirrettyä opetusvastuuta opettajilta työharjoittelupaikkoihin. Nämä harjoittelupaikat voivat kuitenkin pahimmassa tapauksessa olla aivan mitä sattuu, eikä näiden paikkojen esimiehiä ja työnantajia välttämättä voisi vähempää kiinnostaa harjoittelijan kehittyminen ja oppiminen siinä harjoiteltavassa työssään. Esimerkkinä vaikkapa autonasentajaharjoittelija, joka päivät pitkät lähinnä lakaisee korjaamon lattioita ja keittelee kahvia. Vastaavasti harjoittelijalta voidaan myös aivan kohtuuttomasti vaatia täyttä ammattilaisen osaamista.

      Opiskelin kolmannen ammattini työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena, josta 99 % oli palkatonta työharjoittelua eri yrityksissä ja itse varsinaista opettajien antamaa opetusta käytännön työstä koululla ei ollut juuri ollenkaan. Eli opiskelijoiden ammattiin oppiminen oli täysin näistä harjoittelupaikoista kiinni. Kalvosulkeisia koululla toki riitti, eikä niistä ole jäänyt oikein mitään mieleen. Varsinkin jos on enemmän sellainen tekijäihminen, niin 8 tunnin istunnot luentosalissa ovat silloin kidutusta, vaikka siinä välissä taukoja olisikin. Ja osallistujien nimet tietenkin kerättiin päivän lopuksi, ettei kukaan vaan päässyt livistämään kesken kaiken.

      En ole onnistunut työllistymään kyseiselle alalle, vaikka opiskeluaikana tein harjoittelijana alan töitä melkein puolitoista vuotta putkeen. Syynä tähän se perinteinen oikean palkallisen työkokemuksen puute. Kaiken huippu oli sitten valmistumiseni jälkeen, kun ilmottauduin TE-toimistoon takaisin normaaliksi työnhakijaksi ja virkailija kysyi minulta aivan pokkana, että kiinnostaisiko alan työkokeilu? Eli kyllä sielläkin on ne keinot aidon työllistymisen suhteen aivan surkeat jos vastavalmistuneelle aletaan ehdottelemaan tuollaisia.

      Ei tämä Suomi niillä palkattomilla töillä nouse.

      Poista
    2. Olet sitten oppinut kantapään kautta, ettei noihin työvoimakoulutuksiin, joissa työharjoittelua on kuukausitolkulla, kannata lähteä mukaan. En lyttää kaikkia työvoimakoulutuksia, sillä käsittääkseni joidenkin kautta voi ihan oikeasti työllistyä, mutta suurin osa on kuitenkin täysin turhaa touhua. Rahat vaan konsulttifirman taskuun ja työttömälle lämmintä kättä palkkioksi. On hirveän vaikea tietää etukäteen, että mihin koulutukseen kannattaa hakea ja mihin ei. Itse olen hakenut sellaisiin, joissa opetuksen ja työharjoittelun suhde on noin fifty-fifty ja työharjoittelua maksimissaan muutama kuukausi. Ja minä olen kantapää kautta oppinut, että paras aika koulutukselle ja työharjoittelulle on syksyllä, sillä keväällä järjestettävissä koulutuksissa kilpailet harjoittelupaikoista eri oppilaitosten harjoittelijoiden kanssa. He yleensä ajeleva ohi, vaikka eivät ole vielä valmistuneet ja ovat kokemattomampia. Nuori opiskelija on kuitenkin seksikkäämpi vaihtoehto työnantajalle kuin keski-ikäinen työtön.

      Mietiskelen täällä juuri, että haenko yhteen rekrykoulutukseen. Rekrykoulutushan on siinä mielessä parempi, että sen ainakin pitäisi johtaa työllistymiseen ja harjoittelufirmaa ei tarvitse itse etsiä. Rekrykoulutuksen hakijamäärä on toki moninkertainen verrattuna normaaliin työvoimakoulutukseen, joten aivan sama pistää hakemus menemään, tuskin tulen valituksi. TE-palveluiden mukaan ''RekryKoulutuksena ei rahoiteta tavanomaista perehdytys- ja henkilöstökoulutusta, jotka työnantajan kuuluu kustantaa.'' No näyttääpähän rahoitettavan, koska tuokin rekrykoulutus, johon suunnittelen hakevani, vaikuttaa ihan normaalilta lyhyeltä perehdytykseltä ja parin kuukauden ilmaistöiltä. Itse perehdyttäjä näyttää olevan joku naminami-konsultti. En tiedä miten siinä kävisi, jos pääsisin koulutukseen, koska minulla on nollatoleranssi naminami-konsultoinnille. Jos joku lätisee täysin tyhjiä itsestäänselvyyksiä, saatan siitä hieman huomauttaa. Kohteliaasti toki.

      Poista
    3. No kyllä todellakin olen oppinut kantapään kautta!

      Suoraan sanoen vituttelee näin jälkeenpäin, että pitikin ryhtyä sellaiseen palkattomaan pelleilyyn, mutta olin epätoivoinen, koska kaksi aikaisempaa koulutustani olivat jo vanhentuneet, eikä minulla ollut niiltä aloilta päivääkään palkallista työkokemusta johtuen siitä samasta syystä, että työnantajat vaativat silloin aikaisemminkin vuosien palkallista työkokemusta, jota vastavalmistuneella ei mitenkään voi olla.

      Kyseinen koulutus myös söi palkkatukeen oikeuttavat työttömyyspäiväni ja menetin varman vuoden pituisen palkkatuetun työpaikan sen vuoksi. Olimme jo työnantajan kanssa sopineet kaiken valmiiksi, mutta TE- toimistolta tulikin sitten kielteinen päätös, vaikka sieltä päästä aluksi lupailtiin homman onnistuvan. Opin myös, ettei TE-toimiston virkailijoiden sanomisiin voi yhtään luottaa ennen kuin asiasta on mustaa valkoisella.

      Toki sitten olen tehnyt työkseni kaikenlaista muuta, missä olen voinut hyödyntää aikaisempia koulutuksiani. Nyt vain alkaa tuntumaan aika toivottomalta, kun ikä lähentelee 40 ja CV:ssä on pitkiä, jopa vuosien pituisia työttömyyskausia. Se työttömyys työnantajien silmissä on iän ja työkokemuksen puutteen ohella erittäin merkittävä este työllistymisen suhteen.

      Poista
    4. TE-toimisto on kyllä sellainen pulju että. En ymmärrä, miten sinne on onnistuttu palkkaamaan sellainen määrä osaamattomia ihmisiä. On siellä ihan fiksujakin joukossa, mutta suurin osa on täysin pihalla itsekin asioista. Opiskelin omaehtoisesti tutkintoni loppuun vuonna 2013. Menin ennnen opiskeluoikeuden hakemista toimistolle käymään. Olin hyvin valmistautunut, ja selkeästi tiesin omaehtoisesta opiskelusta enemmän kuin virkailija, jonka kanssa asioin. Hän ei esimerkiksi tiennyt, että hakemukseen pitää olla oppilaitoksen allekirjoitettu todistus opinnoista. Eihän siinä mittään, ei kaikkea voi aina muistaa, mutta hakemuksen tarvittavat liitteet olisi voinut tarkistaa koneelta. Joka oli siinä naaman edessä. Mutta ei. Sitten kun opinnot oli suoritettu, niin innosta puhkuen aloitin työnhaun. Nyt sitä työtä saa, kun on vihdoin valmistunut! Väärin. Vuosi 2013 ja joka paikassa rekrykiellot ja yt-neuvottelut. Työkkäriin piti mennä haastatteluun, ja sain heti käteeni palkkatukiesitteen, jota kuulemma kannatti esitellä työnantajille. En kylläkään käsittääkseni silloin vielä olisi ollut oikeutettu palkkatukeen, ja sitä palkkatukimahdollisuutta ei todellakaan kannata ihan joka työnantajalle esitellä. Niin ja ensimmäistä työttömyyskorvausta sai odotella tovin, sillä minun piti ensin pystyä todistamaan, etten ole enää opiskelija. Minulla oli esittää yliopiston leimalla varustettu todistus, että kaikki opinnot on suoritettu. Ei kelvannut, kuulemma virallinen tutkintotodistus piti olla. Niitä printataan kuitenkin vain tiettyinä aikoina vuodesta jollekin hieman paremmalle paperille. Sanoin työkkärin tädille jo hieman tiukempaan sävyyn, että pitäähän tämän täysin virallisen todistuksen opintojen päättymistä kelvata myös. Täti hymyili vain ja lohdutteli, että saan toki rahat takautuvasti, virallinen päästötodistus vaaditaan. Noinkohan ihan oikeasti? Taisi olla tädin oma sääntö.

      Olen oppinut, että työkkärin kanssa kannattaa olla tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Pakollisessa asioinnissa kannattaa olla asiallinen ja muka yhteistyöhaluinen. Itse pitää olla asioista perillä, etteivät pääse pukkaamaan vaikka kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Kuntouttavaa työkokeilua ei saisi tarjota työkykyiselle, ja jos yrittävät tarjota, niin pitää vaatia lääkärin arviota työkyvyttömyydestä. Työkokeilua on minullekin ehdotelleet, mutta olen aina sanonut, ettei se ainakaan omalla alallani paranna työllistymismahdollisuuksiani millään tavoin. Työvoimapoliittisia koulutuksia ei minunlaiselleni juuri ole. En ole ICT-alalta, enkä aio hitsariksi.

      Poista
    5. Taisi täti puhua paskaa, kun ainakin minulla on työkkärissä aina kelvanneet ne koulun leimoilla varustetut väliaikaiset tutkintotodistukset. Se lopullinen ja ”virallisempi” todistus on sitten valmistumisen jälkeen joskus kolahtanut postissa kotiin.

      Siellähän voi olla vaikka minkälaista kateellista narsistia töissä ja jos asiakkaalla on korkeampi koulutus kuin tällä virkailijalla, niin saattaa ihan piruuttaan kyykyttää niiden todistusten suhteen.

      Itse olen opiskellut sitä IT-alaakin ja aikoinaan, kun siellä työkkärissä piti ravata leimauttamassa sitä pahviläpyskää, jouduin kerran jopa opastamaan virkailijatätiä hänen tietokoneensa käyttämisessä. Oli todella turhauttavaa asioida ”työvoimaneuvojan” kanssa, jota minä jouduin neuvomaan ja tietenkin hän sitten esitteli avoimia työpaikkoja sieltä mol-sivustolta, jonka olin selannut lävitse jo aikaisin aamulla kotonani. Tuntui todella oudolta, että sellainenkin työntekijä 2000-luvulla siellä aivan pokkana nosteli palkkaa, vaikkei hallinnut tietokoneen peruskäyttöä läheskään kunnolla.

      Poista
  3. Eikös palkkatukirahojen lisääminen ajaisi ihan saman asian kuin tuo osallisuustulo? Mutta sen sijaan, että kaikki palkkatukirahat tulisivat siitä palkkatukirahapompsista, joka aina loppuu jo alkuvuodesta, niin ajateltaisiin, että työmarkkinatuki tai muu työttömyyskorvaus olisi osa sitä palkkatukea. Eli esim. työmarkkinatuki + pieni palkkatukirahaosuus + työnantajan maksama palkanosuus = palkka. Ei maksettaisi olemisesta, vaan hieman enemmän tekemisestä. Tottakai tämän palkkatukisysteemin kanssa pitää olla tiukat säännöt, jottei sitä aleta käyttämään liialliseksi hyväksi työnantajien puolelta, niin että kohta kaikki tekevät töitä palkkatuettuna.



    VastaaPoista
  4. Sekin on muuten ajattelemisen arvoinen asia, kun puhutaan että kansa on jakautunut kahtia aivan eri maailmoissa eläviksi työttömiksi ja töissäkäyviksi, niin kyllähän työttömistäkin löytyy tämä kastijako. On perustulokokeilijat, normaalit työnhakijat, joille TE-toimisto lähettelee holtittomasti niitä ”työtarjouksia” ja ”kuntoutujat”, jotka pakotettuina rakentelevat niitä linnunpönttöjä puuhastelupajoilla. Sitten on vielä oma ”piilotyöttömien” ryhmä, jotka eivät ole edes TE-toimiston kirjoilla ja ovat täysin toimeentulo- ja ehkä asumistuen varassa syystä taikka toisesta.

    Itse kuulun vielä tuohon normaaleiden työnhakijoiden joukkoon, mutta tulevaisuudessa hallituksen työttömyyskepin viuhuessa lisää, ei ole enää ollenkaan varmaa, että milloin löydän itsenikin sieltä puuhastelupajalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää tiedä mihin työnhakijoiden joukkoon kuulun. Aion hakea edelleen töitä ja vielä kerran olen valmis menemään ilmaistyöharjoitteluun, ainoastaan voidakseni valmistua isännöitsijäksi. Kerran jo TE-toimiston virkailija on minulle ehdottanut työkokeilua. Kysyin häneltä, että katsooko hän etten (silloin 13 eri työtä tehneenä) vielä tiedä mitä työnteko on ja minun on sitä harjoiteltava niin parantaako se todella mahdollisuuksiani työllistyä? Tovin nikottelun jälkeen totesi, että voin jatkaa edelleen työnhakua normaaliin tapaan.

      Ei taida käytännön keinoja olla tuollakaan virastolla saada työttömiä työn syrjään kiinni.

      Ihmisarvo tuntuu tänä päivänä olevan riippuvainen asemastasi työmaailmassa.

      Poista
    2. Ihan mielenkiinnosta kyselen, että miten se harjoittelu käytännössä tapahtuu isännöintialalla? Kuinka pitkän jakson joudut olemaan siellä palkattomassa harjoittelussa? Olisiko mahdollista saada edes pientä harjoittelijan palkkaa? Pääsetkö kenties kohonkin isännöitsijäfirmaan, jossa sinulle annetaan vaikkapa jokin asuinrakennus isännöitäväksi. Eli jos tulee vaikka jotakin remppaa, niin tilailet sitten huoltomiehet sinne ja käsittelet asukkaiden valituksia yöllisestä metelöinnistä jne. Ei kai niitä hommia oikein muilla tavoin voi edes järkevästi ja kehittävästi harjoitella.

      Poista
    3. Jaa-a, hyvän kysymyksen esitit. Oma taktiikkani on yrittää löytää palkallinen työpaikka syksyyn mennessä, sillä silloin opetus loppuu ja alkaa vuoden loppuun asti kestävä, eli 4kk harjoittelujakso. Jos (ja kun) en palkallista työtä siihen mennessä löydä niin silloin täytynee vain etsiä harjoittelupaikka.

      Isännöintifirmaan olisi tarkoitus tosiaan mennä ihan isännöitsijän töitä tekemään, sillä osaaminen näytetään työpaikalla ja sen perusteella joko valmistuu tai sitten ei. Eipä niitä hommia voi muuten harjoitella kuin tekemällä.

      Poista
    4. No sekin 4 kuukautta on kyllä melko pitkä aika tehdä palkatta töitä ja varsinkin jos et huonolla tuurilla siitä edes muuten hyödy kuin valmistumalla takaisin työttömäksi. Pitäisi melkein päästä sellaiseen harjoittelupaikkaan, jossa olisi uudelle työntekijälle akuuttia tarvetta ja halua aidosti palkata tekijä. Sekin on sitten aivan mäihästä kiinni, että mihin paikkaan sattuu pääsemään. Eiväthän kaikki työpaikat edes ota harjoittelijoita kiireen keskellä paimennettavakseen, vaikka ilmaiseksi saisivat.

      Poista
  5. Haluaisin mielelläni kuulla koulustasi lisää? Mikä koulu on kyseessä? Olen itse miettinyt myös alanvaihtoa juuri isännöintialalle, mutta olen tähän mennessä löytänyt vain maksullisia "kurssituksia" (sellaisille, joka ei ole ollut alalla ennen - alkaa siis nollasta alanvaihtajana)? Toki tuosta kurssituksesta saa ammattinimikkeen ilmeisesei? Mikä on sinun virallinen opinahjosi ja mikä on virallinen ammattinimikkeesi, kun valmistut?
    Minkälaista opiskelu on muuten ollut? Onko se vastannut odotuksiasi?

    Kiitos paljon kaikesta lisätiedosta, jota voit tarjota. Olisi mahtavaa kuulla lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelen Forssan ammattikoulun (http://www.faktia.fi) aikuispuolella monimuotokoulutuksena isännöitsijän ammattitutkintoon. Tämä linja lähtee nollasta ja sopii alanvaihtajille. Valmistumiseni jälkeen olen Isännöitsiä IAT- joka on siis se perustutkinto, joka useimmiten alalle pääsemiseen vaaditaan.

      Meillä on n. joka toinen/kolmas viikko lähipäivä, jossa meitä opettavat työelämän konkarit, 40-&20-&10- vuoden työkokemuksen omaavaat isännöitsijät. Lähipäivien jälkeen tulee runsaasti luettavia artikkeleita ja niiden lisäksi aina tentti, jossa runsaasti kysymyksiä sekä lähipäivistä että luetuista artikkeleista, joten löysäilemään ei pääse kotonakaan. Opetus kestää vuoden ja sen jälkeen on 4kk tyhjää, jolloin pitäisi olla töissä tai työharjoittelussa. Ajatus tässä on osoittaa osaaminen työpaikalla, siksi vaaditaan tuon verran työkokemusta. Toki isännöitsijän töihin voi pyrkiä jo koulutuksen aikana. Itselläni oli ajatus, että haen kuumeisesti palkallisia töitä syksyyn asti ja vasta sitten etsin harjoittelupaikan. Tämä siksi, että olen jo kahdesti tehnyt elämäni aikana 4kk jakson palkattoman harjoittelujakson ja se ei ole johtanut palkalliseen työhön niin minulla on sellainen asennevamma, että työstä kuuluisi saada palkka enkä tuota ilmaistyötä ymmärrä ollenkaan...

      Aikuisilinja ylipäätään sopii erinomaisesti, sillä opetus on vuorovaikutteista. Monilla on niin paljon elämänkokemusta, että kysymykset ovat hankalia ja tulevat oikeasta elämästä. Opetus ei ole pelkkää passiivista muistiinpanojen kirjoittamista vaan aiheesta keskustelua. Itse olen ryhmän kolmanneksi nuorin 38 ikävuodella. Minua nuoremmat ovat 34 ja 27 vuotiaat. Itseasiassa on jännittävää, miten tuon 27 vuotiaan äiti (60+) on samalla kurssilla... Valtaosin muut opiskelijat ovat lähempänä 60 ikää kuin 50. Isännöitsijän työ on sellaista, että halutessaan sitä voi jatkaa hautaan saakka, jos vain terveys antaa myöten.

      Koulutus on maksullinen ja se maksaa muistaakseni 450€ tutkintomaksuineen, mutta koulutusrahastosta on mahdollista hakea stipendiä, niin voi saada muutaman satkun takaisin. Tämän selvitän lähempänä valmistumista.

      Olen hakenut useisiin isännöitsijän työpaikkoihin, toistaiseksi yhtä heikolla menestyksellä kuin muihinkin. Jossain vaiheessa tilastolliset todennäköisyydet kääntyvät vielä myönteisiksi, sillä alalla työskentelevien keski-ikä on 55v, mikä tarkoittaa, että teoriassa noin puolet isännöitsijöistä tulee jäämään eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. No, itse uskon tähän työvoimapulaan vasta kun olen töissä ja minua aletaan kosiskelemaan muualle.

      Opettajat kertoivat, ettei työ välttämättä sovi kaikille. Edellinen koulutus, jonka vetivät vuosi takaperin Salossa niin 13:sta valmistuneesta enää yksi työskentelee isännöitsijänä, muut ovat vaihtaneet alaa. Ala on haasteellisin kuulemma juuri insinööreille., He joutuvat päivittäin kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat oman elämänsä asiantuntijoita ja kyseenalaistavat insinöörien tietotaidon, joka useimmissa tapauksissa on parempi. Jotenkin tästä tuli mieleeni väittely äitini kanssa ampiaisen piston hoidosta sokeripalalla...Kun argumentit loppuivat ja tutkimustietoa äidillä ei ollut asiasta osoittaa niin hän jänkkäsi puhtaasti kiusatakseen minua...Suorastaan sietämätöntä käytöstä. Mutta sellaista kuulemma tulee kohtaamaan asunto-osakeyhtiöissä, joten hieman jännittää miten alalla pärjään. Noh, aina voin uudelleenkouluttautua...

      Poista