maanantai 20. maaliskuuta 2017

Äänestäminen


Puheenvuorossaan Rostedt nosti esiin asennemuutoksen, jonka hän kokee tapahtuneen suomalaisten keskuudessa.
- Olen huomannut viimeisen seitsemän vuoden aikana yhden inhottavan asian, ja se on nimenomaan tuo asennepuoli. Suomalaiset ovat poteroissaan. Itketään, vingutaan ja keskitytään toisten tekemiseen, unohdetaan omat tekemiset. Valitetaan ja vingutaan, Rostedt sanoi puheenvuorossaan.
Rostedtin mukaan suomalaisten vinkuminen alkoi 1960-luvulla. Niistä päivistä lähtien on pelätty vierasmaalaisia työntekijöitä, jotka tekevät huonoa jälkeä ja jättävät ne suomalaisten korjattaviksi.
- Tällaiseksi me olemme muuttuneet. Me kyttäämme toisten tekemisiä vaikka pitäisi aina ajatella, mitä itse tekee. Jos on työttömyyttä, pitää itse tehdä asialle jotain eikä vinkua ja vikistä pienimmästäkin asiasta. Tekevälle töitä riittää aina, Rostedt sanoi.
- Ymmärrän, mikä taloustilanne on ja se käy hermoille, mutta kuten sanottu, täälläkin on tänään 150 työpaikkaa tarjolla, että ei teillä tässä mitään ongelmaa ole.
Mänttä-Vilppulan Rekrymessuilla oli tarjolla 150 työpaikkaa, joista noin kolmasosa oli kesätyöpaikkoja.

Onhan se vain hienoa, että työllisyydestä ollaan huolissaan. Itseäni vain korpeaa tällaiset julkilausumat, joissa ei oikeastaan ole sisältöä lainkaan. Juu, tiedetään, sisältöhän oli Jethron suusta se, että työttömät vain ulisevat kurjaa kohtaloaan eivätkä tee asian eteen mitään.

Henkilökohtainen näkemykseni poikkeaa hieman tästä, johtuen varmaankin siitä, että olen hakenut muutamaa työpaikkaa, samoin kuin olen myös eri kouluihin pyrkinyt, tuloksetta. Siksi minun on jotenkin vaikeata niellä sitä, että työttömät vain ulisevat kurjuuttaan. 

En toki kiellä, etteikö tähän 651 000:n joukkoon mahtuisi heitäkin, jotka vain voivottelevat. Valtaosin kuvittelisin monien mieluummin tekevän töitä kuin vain olevan staattisesti tilassa eli olemassa. 

Näinä päivinä kun ei oikein saisi enää yleistää asioita kun poikkeuksia aina löytyy. Senkin uhalla uskallan väittää, että monille ottaa luonnon päälle olla yhteiskunnan elätettävänä ja koska tahansa valitsisivat työnteosta saatavan rahallisen palkan, vähintään puolta pienemmän päivärahan sijaan.

Sitten suora lainaus: ”Jos on työttömyyttä, pitää itse tehdä asialle jotain eikä vinkua ja vikistä pienimmästäkin asiasta. Tekevälle töitä riittää aina, Rostedt sanoi”. Aah, ehkä lempilauseeni sen: ”ottaa itseään niskasta kiinni”- jälkeen. 

Maassamme varmasti riittää tekemätöntä työtä. En tiedä onko tuo Kokoomuksen sanoma vai pelkästään Jethron, että tärkeintä on tehdä työtä. Se saako työstä palkkaa, jolla voisi itsensä elättää, onkin täysin toisarvoinen seikka.

Toki itselleni ei tullut yllätyksenä Kokoomuksen linjaus näissä asioissa, onhan kyseinen puolue loistanut vastaavanlaisilla julkitulemilla aiemminkin. Kohtalaisen varma kuitenkin olen, etten kyseisen ajattelumallin omaavia tule äänestämään. 

Toisaalta, olen vuosikausia jo äänestänyt ja maamme on vain mennyt huonompaan suuntaa. Tästä voisin päätellä joko äänestäneeni vääränlaisia ihmisiä valtaan tai sitten, ettei äänestämisellä oikeasti saa muutosta aikaiseksi.


Taidan kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja jättää äänestämättä. Ehkä joidenkin asioiden suhteen on annettava periksi.  


37 kommenttia:

  1. No voi jestas sentään. Niin se rakennemuutos näyttää jonkun silmissä asennemuutokselta. Hurja määrä työpaikkoja on haihtunut savuna ilmaan, mutta työttömyys on kuitenkin ihmisten oma vika, vinkuvat ja valittavat vaan, vaikka työtä kyllä piisaa tekevälle. Työ ei kelpaa, kun kotona on kiva makoilla pleikkaria pelailen. Prkl, että on väärin, että tuollaiset paviaanit saavat vapaasti laukoa loukkaavia ja täysin perättömiä mielipiteitään.

    Ei kun kyllä nyt nimenomaan pitää äänestää. Ovatko äänestämäsi henkilöt tulleet valituksi ja ovatko he sitten kääntäneet takkinsa? Aina ei oma ehdokas pääse läpi, mutta ei sen takia kannata äänestämättä jättää. Jos on äänestänyt ehdokasta, joka mandaatin saatuaan muuttuu ääliöksi, niin tarkempi valinta ensi kerralla. Kehotan lukemaan puolueiden vaaliohjelmia ja kuuntelemaan vaalikeskusteluja. Kyllä sieltä eroja löytyy. Itselläni on kolme mahdollista puoluetta, SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Ehdottomia ei puolueita ovat Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset. En koskaan äänestä ajatellen, että mikä puolue tai ehdokas ajaa juuri minun etuani. Kyllä pitää ajaa ihan kaikkien etua. Kaikkien etu on, että heikommista pidetään huolta. Kaikkien etu on, että ympäristöstä pidetään huolta. Äänestän vain sellaista ehdokasta, joka on jossain mediassa selvästi artikuloinut, että työttömyys johtuu työpaikkojen puutteesta, ei ihmisten asenteesta. Keskustan ja Kokoomuksen edustajat hokevat joka tuutissa, että työtä on, mutta osaajia ei, työttömille pitää keksiä puuhastelua jotteivät he syrjäydy. Persut keskittyvät maahanmuuttokysymyksiin, heiltä ei juuri muuhun asiaan mielipidettä löydy. Soini on toki haukkunut työttömiä elämäntapaintiaaneiksi.

    En siis tullut neuvomaan, että mitä puoluetta äänestää, jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Sattuneesta syystä itse vaadin ehdokkaalta myös aitoa huolta ympäristöstä, joten yleensä äänestän sitä aitoa ympäristöpuoluetta eli Vasemmistoliittoa.

    VastaaPoista
  2. Ehdokkaani ovat joko kääntäneet takkia, tai sitten ehdokkaan saamat äänet on jaettu puolueen sisällä jollekin toiselle, jotta tämä on saanut hallituspaikan. Samoilla linjoilla olen itsekin, paitsi vihreät arveluttavat kun vihaavat yksityisautoilua ja minä taas olen autohullu...

    En ottanut neuvomisena, asiasta on hyvä keskustella ilman fanaattista sävyä ja uskomista yhteen totuuteen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kommenttini tulevat välillä tuplana, jos lähetän ne kännykällä, pahoittelut siitä. Mutta minunkin mielestäni puolueista ja ehdokkaista pitäisi pystyä keskustelemaan. Omasta tuttavapiiristäni ei halukkaita keskusteluun juuri löydy. Suurin osa elää kuulemma jotain ruuhkavuosia, ja aikaa ehdokkaiden tai puolueiden tarkasteluun ei muka ole. Sanon ihan tarkoituksella muka, koska aikaa tuntuu kuitenkin olevan kaikenlaiseen hömpänpömppään. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että jollei äänestä, niin silloin ei ole oikeutta valittaa.

      Vaalikoneita käytän lähinnä ehdokkaiden vastausten lukemiseen. En todellakaan äänestä sokkona sitä tyyppiä, joka koneen mukaan on sopivin ehdokas. Nyt äänestäminen on helppoa, koska ehdolla on sama tyyppi jota äänestin eduskuntavaaleissa. Pääsi rytinällä läpi eduskuntaan, ja olen ollut todella tyytyväinen hänen toimintaansa. Oulussa on myöskin tulossa vaalien jälkeen valtuuston päätettäväksi Sanginjoen ulkometsän suojelu, ja nyt olisi tärkeää saada suojelumyönteisiä henkilöitä asiasta päättämään. Keskusta ja Kokoomus vastustavat suojelua, mikä on mielestäni niin puusilmäistä kuin olla ja voi. Molempien puolueiden edustajat ovat esittäneet täysin virheellisiä väitteitä paikallisissa lehdissä. Jos metsää ei hakata, niin se muuttuu läpipääsemättömäksi ryteiköksi. Ei pidä paikkaansa. Jos metsä suojellaan, niin siellä ei saa enää liikkua. Ei pidä paikkaansa. Minä en voi sietää tällaista valehtelua. Suojelusta voidaan toki olla eri mieltä, mutta faktoissa pitäisi pysyä. Suojelusta äänestettiin jo pari vuotta sitten, jolloin valtuustossa nähtiin ennennäkemätön farssi. Keskustapuoleen miesedustaja kävi kesken äänestyksen komentamassa puolueensa naisedustajaa äänestämään suojelua vastaan. Molemmat lestadiolaisia, ja mies kävi näyttämässä naisen paikan. Tämä ratkaisi tuloksen suojelua vastaan. Onneksi asia tulee uudelleen käsittelyyn.

      Poista
  3. Tämä Jethro ei vaikuta olevan aivan penaalin terävin kynä. Helppo on huudella toisille, kun itse menestyy pelkästään sillä, että suu käy lakkaamatta.

    Minä olen myös pettynyt äänestämiseen, koska en ole kokenut voivani vaikuttaa äänestämällä mihinkään; joko ehdokkaani ei ikinä pääse läpi tai minun kannattamani asiat eivät ole kaupunginvaltuuston eikä eduskunnan kannattamia. Äänestämällä vaikuttamaan pystyminen on lähes olematonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen vaikutelma itselläni on kyseisestä henkilöstä. Aikamme kirous lienee se, että tuollaiset supliikki-ihmiset menestyvät. Itse taas ajattelen vanhan sananlaskun mukaisesta: "Tyhjät tynnyrit kolisevat äänekkäimmin". Työelämässäkin sen olen saanut huomata, että asiat yleensä tapahtuvat niiden hiljaisten ansiosta, ketkä eivät pidä meteliä itsestään. Kummasti kyllä palkkabonukset ja yleneminen taas tapahtuu niillä, ketkä ovat äänekkäitä ja täten jäävät johdon mieleen.

      Poista
  4. Tällaiset ”tee itse asialle jotain” -neuvot ovat kyllä todella ääliömäisiä pitkäaikaistyöttömälle, mutta mitäpä muuta voi odottaakaan sellaisilta ihmisiltä, joilla ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta vuosia kestäneestä pitkäaikaistyöttömyydestä. Sitten on tietenkin vielä nämä nolot ”tekevälle töitä riittää aina” -möläytykset, joilla ei ole enää mitään pohjaa nykyaikana, paitsi jos puhutaan palkattomasta työstä.

    Työtön ei oikein voi tilanteelleen muuta kuin sitkeästi hakea niitä avoimia työpaikkoja tai kouluttautua lisää jos sinne opiskelemaankaan edes sattuu pääsemään. Työn hakeminen hakemuksia lähettelemällä satojen tuhansien muiden joukossa on kuitenkin aikamoista lottoamista ja uuden ammatinkin opiskelussa on omat ongelmansa, koska työnantajat lähes alalla kuin alalla vaativat nykyisin jopa vuosien oikeaa palkallista työkokemusta. Työnantaja on kuitenkin lopulta se, joka päättää työllistyykö työtön vai ei. Yleensä ei.

    Yrittäjyyskään ei mielestäni ole mikään lääke työttömyyteen, koska harvasta meistä on oikeasti yrittäjäksi ja lisäksi pitäisi olla todella nerokas liikeidea mielellään jo valmiin asiakaskunnan kera, että siinä yrittämisessä olisi taloudellista kannattavuutta tai ylipäätään järkeä.

    Olen muistaakseni kirjoittanut jo aikaisemminkin tänne blogillesi, että moni työelämässä menestynyt kuvittelee harhaisesti, että se oma menestys johtuu täysin omasta erinomaisuudesta, vaikka todellisuudessa se oma asema on ollut enemmänkin puhtaan tuurin aikaansaannosta. Toki itsestäkin on paljon kiinni, mutta kovin moni hyväosainen sortuu neuvomaan heikompiosaisia, että kun teet niin kuin minäkin, niin varmasti onnistut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan usein törmää mainitsemaasi harhaan, jossa lähes poikkeuksetta työelämässä menestynyt kuvittelee olevansa korvaamaton ja kaiken tapahtuneen pelkästään hänen erinomaisuutensa vuoksi. Sattumalla on mielestäni aika paljon tekemistä asian kanssa ja toisille yksinkertaisesti käy vain parempi tuuri. Siinä ei osaamisella juurikaan ole osaa saati arpaa.

      Poista
  5. Höh, ehdit nyt muuttamaan tämän blogisi ulkoasun huonommaksi, kun aikaisemmin olin pitänyt blogiasi ns. ”tukikohtana” muillekin työttömyysblogeille ja blogiltasi näki aina kätevästi milloin on tullut uusia bloggauksia muidenkin blogeille.

    Se edellinen oli paljon parempi.

    VastaaPoista
  6. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vain-joka-kolmas-tyottomaksi-jaava-haastatteluun-ajoissa-tavoitteista-jaaty/754832/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilastojen kaunistelu lisää työllisyyttä... Onhan se hyvä, että työttömyydelle tehdään jotain, eikä vain voivotella. Itse olisin toivonut vähän toisenlaisia toimia, sillä nämä ovat puhtaasti vain lumetöitä, että kansa (=äänestäjät) vakuuttuvat hallituksen kyvykkyydestä johtaa tätä maata. Tällaisten pilipalihommien sijaan olisi pitänyt keskittyä purkamaan esteitä yrittämiselle ja investoinneille. Samoin verotus tulisi laittaa niin, että kansalla olisi ostovoimaa. Hiljattain luin uutisotsikon, jossa kerrottiin suomalaisten ostavan nykyään paljon tuotteita verkosta, joita aiemmin ostettiin kivijalkamyymälöistä. On varmasti selvä juttu, jos ostovoima romahtaa niin silloin pakolliset ostokset siirtyvät mahdollisuuksien mukaan verkkoon ja ne ostetaan sieltä mistä halvimmalla saa, kuten pörssikeinottelun ihannemallissa kuuluukin. Harmi vain, että siinä samassa ruokitaan kotimaisen yritystoiminnan alasajoa. Mutta onko siihen oikeastaan vaihtoehtoa?

      Jokin osa autoon, sanotaan vaikka raitisilmasuodatin, maksaa täällä varaosatiskillä liki 30€ ja verkosta vastaavan löydät 12€:lla. Ei tarvitse kovin montaa hetkeä miettiä, kumman ostaa... Ostamalla verkosta säästää reippaasti, mutta sillä seurauksella, että piakkoin kyseisen osan hinta on 50€. Toki ahneus sokaisee ihmisen ja vaikka kaikki ostaisivatkin sen varaosatiskiltä niin olisi hyvin todennäköistä, että kauppias tuskin tinkisi katteestaan ja alentaisi hintaa kysynnän lisäännyttyä vaan ennemminkin nauttisi suurentuneesta kassavirrasta ja tuntisi oikeutusta suuremmille voitoille.

      Poista
  7. Yritin kirjoitella tässä blogilistallasi olevalle ”Jeminalle” hänen blogiinsa kommenttia, mutta hänen blogillaan ei voinut jostakin syystä lähettää anonyyminä viestiä, joten jätän sen nyt tähän sinulle ja toivon, että Jeminakin sen täältä löytäisi tai ehkä voisit sen hänelle eteenpäin toimittaa?

    ”Niin, eipä sitä turhaan sanota, että ”hullu kuin pullosta tullu”...

    Mutta niinhän se menee, että se korkkien kiinni laittaminen on siinä alkoholismissa se helpoin juttu, mutta sitten kun pitäisi selvinpäin alkaa niitä omia tuntojaan kohtaamaan, niin se onkin sitten aivan eri juttu. Eikä ollenkaan tuttu, jos tähän väliin vielä oikein runoillaankin ja riimitellään myöskin... :)

    Olet nuori ja kaunis nainen ja se kesäkin on taas tulossa. Kyllä se rauhallisempi elämä siitä päivä kerraallaan lähtee vielä hyvinkin käyntiin.

    Suosittelisin sinulle noita runojen kirjoitteluja enemmänkin. Itsellänikin on ollut alkoholin kanssa aika pahojakin ongelmia ja harrastan taidemaalaamista ja luovaa kirjoittamista. Yleensähän se viina onkin meidän luovien ihmisten kirous.

    Itselläni se juominen on paljon liittynyt siihen elämän arkisen tylsyyden karkoittamiseen ja luovuuden ”boostaamiseen”. Yleensä kännissä tai krapulassa olen aina saanut ne parhaimmat maalaukseni tai kirjoittamiseni aikaiseksi.

    Itse asiassa juon nyttenkin (ykköstä vaan tosin) ja kirjoitan yhtä novelliani.

    Mikä itselläsi on hoitosi jälkeen näkemys, että onko paluuta enää sellaiseen ”kohtuukäyttöön”? Vai lähteekö se touhu heti lapasesta? Onko alkoholismi todellakin sairaus vai pelkästään opittu paha tapa tai jotakin selkärangattomuutta?”

    Mitä Tuhannen Hakemuksen Mies on mieltä alkoholismista? Onko se sairaus vai jotakin aivan muuta? Olet kyllä aiheesta paljon kirjoitellutkin alkoholistin läheisen näkökulmasta, mutta en muistini mukaan ole ikinä saanut sinulta mielipidettä kyseiseen kysymykseen?

    Eli onko juoppous sairaus vaiko itseaiheutettu tila?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omasta mielestäni alkoholismiin kasvetaan ja ajaudutaan olosuhteiden vuoksi. En niinkään puhuisi ”sairaudesta”, vaan addiktiosta, riippuvaisuudesta ja loppujen lopuksi se riippuvaisuuskaan ei ole kiinni siitä itse viinasta, vaan pelosta kohdata tätä paskaa maailmaa selvinpäin. Pelko ja sellainen turvattomuus, etten ikinä enää saa töitä ja joudun elämään köyhänä koko ikäni.

      Pullosta saa sen lohdun edes hetkeksi siitä kaikesta pahasta, mutta sitten taas, varsinkin näin lähempänä 40. ikävuotta ne krapulat muuttuvat aivan eläimellisiksi pelkotiloiksi, joissa ei pysty ihmisiä tai ylipäätään mitään sosiaalista kanssakäymistä harrastamaan. Ja sekin kaikki ”taiteellisuus” humalassa tai krapulassa on sitä samaa pakenemista todellisuudesta.

      Pitäisi oikeasti olla luova eikä juova.

      Poista
    2. Omaa näkemystäni värittää elämänkokemus alkoholistin lapsena ja tuskin kykenen neutraalia mielipidettä asiasta koskaan kertomaan. Yritän kuitenkin. Mielestäni päihteiden pariin ajautuu silloin kun ei ole syystä tai toisesta tyytyväinen elämäänsä ja kokee ettei siihen pysty vaikuttamaan. Alkoholismi on sairaus, joka ei puhkea yllättäen vaan ensin täytyy altistaa itsensä alkoholille. Itse voisin hyvin olla alkoholisti, jos ei silloinen tyttöystäväni, nykyinen vaimoni pakottanut minua ajattelemaan ja kohtaamaan asioita, joita olisin todennäköisesti vältellyt koko ikäni ja paennut pulloon aina tilaisuuden niin salliessa.

      Joten ajattelen kyseessä olevan itseaiheutettu sairaus. Aivan samoin kuin uniapneani, joka johtuu ylipainostani, joka johtuu liiallisesta syömisestä suhteessa kulutukseen.

      Olen täten kanssasi samaa mieltä. Päihteet turruttavat sen kivun, joka aiheutuu siitä, ettei koe hallitsevansa elämäänsä ja että kokee omalla toiminnallaan olevan hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa juuri mihinkään. Päihteitä nauttimalla tavallaan palauttaa tuon hallinnan tunteen itselleen, silloin valitsee sen olon ja hetken voi tuntea olevansa tilanteen herra. Siinä vain usein pääsee käymään niin, että piakkoin asetelma kääntyy päälaelleen ja kuvitelma ohjaksiin pääsystä omaan elämään onkin valheellista, sillä yhtä lailla se päihde alkaa hallita sinua, etkä jälleen voi vaikuttaa elämääsi. Sinulla säilyy se harha hallinnasta, koska päihde on hetkeksi tarjonnut sen, mitä arki ei tarjoa. Loppujen lopuksi olet ansassa, sillä olet vain orja, joka vaihtanut isäntää ja päihdekoukussa olet kahdessa maailmassa loukussa...

      Poista
    3. Kiitos kommentin välityksestä.

      Ei nyt kuitenkaan oteta tätä tavaksi, ettei sinun tarvitse miksikään ”kommenttikuriiriksi” ryhtyä.

      Ilmeisesti näillä blogeilla blogisti voi sieltä jostakin bloginsa asetuksista määritellä nuo kommentointivaihtoehdot, ja että voiko esimerkiksi nimettömänä jättää kommenttia?

      Poista
    4. Juu, voin kysäistä Jeminalta, josko muuttaisi asetuksia niin anonyymisti voisivat ihmiset kommentoida. Siihen on olemassa asetuksissa valinta. Itse olen toistaiseksi sallinut aika vapaan kommentoinnin kun asiattomuuksia ei juurikaan ole ilmennyt.

      Poista
    5. Jemina vastasi blogiinsa ja nyt pitäisi pystyä anonyyminä kommentoimaan sinnekin

      Poista
  8. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/taman-vuoden-palkkatukirahat-loppuivat-pohjois-pohjanmaalla/755071/

    Pistin sinulle jo tuonne Onnettoman blogille vastauksen ja sivusin samalla kyseisen linkin aihetta, mutta ajattelin nyt saman linkin pistää tännekin.

    Ihan älytöntä tolloilua valtiolta, että niihin työttömien määräaikaishaastatteluihin kyllä kaadetaan järjettömästi miljoonia, mutta sitten nuo palkkatukirahat hitto loppuvat jo näin maaliskuun lopussa!

    Se palkkatuki kuitenkin on lähemmäs ainut realistinen vaihtoehto, jonka avulla pitkäaikaistyötön voisi työllistyä edes muutamaksi kuukaudeksi oikeisiin palkallisiin töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan Osattoman siis.

      Poista
    2. Tämäkin palkkatukitouhu on jo ajat sitten mennyt aivan väärille raiteille, koska sehän tuki on alunperin tarkoitettu siihen, että työnantajalla olisi matalampi kynnys palkata työntekijä sen tukikauden päätyttyä vakituiseen työhön, mutta nythän tätä tukijärjestelmää työnantajat käyttävät surutta hyväkseen ja työt loppuvat aina heti tukirahahanojen kuivuttua ja uusi tuettu otetaan edellisen tilalle.

      Poista
    3. Muistelen myös, että sinullakin oli se viimeisin palkallinen työsuhde ennen isännöintiopintojasi juurikin sellainen palkkatuettu työsuhde, eli kyllä siitä tuella työllistämisestä olisi oikeasti hyötyä meidän pitkäaikaistyöttömien työn saannin tukemiseen.

      Poista
    4. Näinhä se vain menee, rahaa kyllä löytyy joutsviin haastatteluihin vaan kun pitäisi aidosti työllistävään keinoin satsata niin ei sitten löydykään viisautta ja rahaa...

      Poista
    5. Kyllä näin oli. Olin palkkatuetussa työssä ja esimieheni oli valmis palkkaamaan minut vakituiseksi. Vaan kaupungillapa ei ollut rahaa palkata... kuljetuspuolen esimies keksi, että kyseistä autokuskin työtä voisivat hoitaa siviilipalvelusmiehet aina vuoden kerrallaan, niin kaupunki säästäisi vielä enemmän...

      Poista
    6. No sanopa muuta. Olin jo todella paljon laskenut sen palkkatuen varaan, että tänä vuonna saisin jonkin palkkatukityön, mutta eipä sitten, kerran rahat ovat jo nyt vuoden alussa loppuneet täällä kotipaikkakunnallani. Yksi itseä kiinnostava työvoimakoulutus olisi myöskin nyt kesän korvilla täällä alkamassa, mutta sekään ei ole satavarmaa, että pääseekö sinne...

      Kyllä tässä alkaa paukut loppumaan itse kullakin ja tulevaisuus näyttää todella synkältä. Minulla alkoi nytten tänä vuonna kolmas työttömyysvuosi kolmannen ammattini opiskelun jälkeen. Ja näitä pitkiä työttömyyskausia on minulla jo muutenkin aivan liikaa pätkätöiden ja uudelleen kouluttautumisien välissä.

      Poista
    7. Eräässä paikallislehdessä oli juttua että nykyään vanhainkodin mummoja ja pappoja ei enää kerätä saman pöydän ääreen syömään vaan ruokapalvelu vie ruuat huoneisiin. Tämä yhteinen ruokailu oli aikaisemmin järjestetty työllistettyjen toimesta mutta nyt ei enää voi käyttää rahoja siihen. Vanhukset olivat pahoillaan ettei tällaista mukavaa yhteisruokailua enää järjestetä.

      Kysynpähän vaan että kummassako nuokin eurot olisivat olleet paremmassa käytössä, vanhainkodilla vai työttömien haastatteluissa? Tässä(kään) tapauksessa minua ei edes haittaisi vaikkei ketään aiottaisi vakinaistaa kyseiseen hommaan. Soisin vaan vanhuksille sen ilon sosiaalisesta kanssakäymisestä.

      Poista
    8. No kyllähän se on jo ihan lähtökohtaisesti helvetin väärin jos vanhusten sosiaalisempaa ruokailua pyöritetään palkkatukilaisilla. Kyllä valtion pitäisi sen verran panostaa vanhusten huoltoon, että sinne olisi varaa palkata ihan oikeisiin työsuhteisiin alan oikeita ammattilaisia.

      Vaan siellä, kun lämmitetyllä Mersun takapenkillä piereskellään kravatit kauloissa ja kuvitellaan, ettei minusta itsestäni ikinä tule "vanhaa", enkä ikinä joudu vanhainkotiin, vaan jonnekin etelän lämpöön rikkaiden täyshoitolaan.

      Poista
    9. Tokihan siis siviilipalvelusmiehillekin pitää olla näitä paikkoja, mutta ei ole oikein, että heillä pyöritetään jotakin kunnan työtehtävää vain sen vuoksi, että kunta saisi säästöjä.

      Kerroin jo tuossa aikaisemmin opiskelleeni kolmannen ammatin, ja siellä kyseisen ammatin koulutuskeskuksessakin oli yksi siviilipalvelusmies suorittamassa tehtävää, joka olisi mielestäni kuulunut ammattimaisen opetustyön osaavalle ja oikealla palkalla palkatulle kouluttajalle. Nämä talon palkalliset kouluttajat sitten sluipailivat kahvittelujen merkeissä ja siirsivät töitään tälle sivarille.

      Eli näitä ”säästämisiä” on nähtävissä vähän joka paikassa nykyisin. Ihan hyvä tyyppi oli tämä kaveri, mutta siinä tavallaan taas vietiin pois oikea palkallinen työ joltakin ammattilaiselta, joka olisi ollut pätevämpi siihen työhön.

      Ylipäätään nuo asevelvollisuus ja siviilipalvelus ovat mielestäni jo menneen talven lumia ja ainoa oikea vaihtoehto Suomen realistiseen puolustamiseen olisi Naton tukema palkka-armeija, jossa olisi motivoituneita ja ammattimaisia henkilöitä siihen tehtävään.

      Joku pakon edessä intin käynyt ”Pleikkari-Petteri” 18-vee ei ole tosiaankaan se oikea henkilö tosipaikan tullen puolustamaan tätä maata.

      Poista
    10. Itse kävin kerran muinaisuudessa hakemassa palkkatukityötä jossa olisi ensin pitänyt olla työkokeilussa ja sittenkään ei olisi varmaa että olisi päässyt palkkatuelle. Mietti vielä tämä työnantaja että josko sittenkin siihen otettaisiin sivari. Sanoin että antaapa olla.

      Valtiolla ei taida olla vanhainkoteja ja kunnat kärvistelevät säästöpaineissa. Mihinkä tuota palkkatukea sitten pitäisi suunnata? Itse tiedän monia jotka pyörivät näissä tukitöissä juurikin siksi että haluavat olla edes jossain töissä. Ikää alkaa jo olla 50 paremmalla puolella ja kukaan yksityinen ei taatusti palkkaa, sen verran kirjavaa sakkia. Eläkkeellekään eivät pääse eivätkä halua.

      Oliko ennen ennemminkin niin että palkkatuki oli tavalllaan tukea työntekijälle hänen "puutteidensa" vuoksi ja nyt palkkatuki on tavallaan yritystukea jota myönnetään hyvinkin lyhyen työttömyyden jälkeen.

      Poista
    11. Ei kuulosta tulevaisuus valoisalta. Vaikka Varsinais-Suomi tällä hetkellä kärsii osaajapulasta, niin kummasti se vain ei vieläkään näy työnantajien koulutushalukkuutena. Työvoimaa kuitenkin on paljon saatavilla ja hiljattain uutisoitiin autotehtaan 500:n paikkaan hakeneen yli 2000 henkilöä, joten työhaluisiakin tuntuu olevan. Itsekin tuonne olen lukuisiin tehtäviin hakenut, vaan en ole edes haastatteluihin päässyt. Toki en tiedä sitten vaikuttaako se, kun Turussa asun ja ajomatka kestää täältä liki 1,5h tuonne ja vapaita asuntoja ei juurikaan tuosta kaupungista löydy.

      Seurattuani äitini työskentelyä vanhusten palvelutalossa, on minun toivottava, että ajan ollessa oikea toivon lähteväni suorilta jaloilta, ettei tarvitse palvelutaloon koskaan muuttaa. Jos nyt on työttömänä on tavallaan kodin vanki kun ei oikein ole varaa tehdä mitään, niin vanhuksena on sitten todella pahasti toisten armoilla kun ei fysiikka enää toimi.

      On muutenkin aika erikoista, että meidät kasvatetaan kunnioittamaan vanhempia sukupolvia ja arvostamaan heidän tekemäänsä työtä yhteiskuntamme hyväksi niin miksi sitten annamme heidän viettää viimeiset vuotensa uskoen heidän olevan suurikin taakka meille? Hieman kaksinaismoralismia...

      Olen samaa mieltä, vaikken mielelläni lähde kultaamaan omia muistoja armeijasta, kuinka silloin oltiin kovia ja nykypolvet vain velttoilijoita- tyylisesti. Tosiasia kuitenkin on, että aktiivinen elämäntapa on mennyttä. Läpi ikäryhmien nykyisiin 55 - vuotiaisiin asti ovat ihmiset voimakkaasti joutuneet digitaalimaailman syövereihin. Enkä puhu pelkästään pleikan peluusta vaan jo moninaisissa töissä joutuu istumaan tuntikausia tietokoneiden ääressä raportteja kirjoitellen tms. Fyysiset työt vähenevät koko ajan, samoin teollisuuden työt ovat jo käytännössä kadonneet kokonaan. Nykyihmisen peruskunto on heikko. Ei kolme kertaa viikossa kuntosalilla paikkaa sitä, että istut työmatkoja autossa/junassa/bussissa 1-3h päivässä ja sen lisäksi istut työssäsi 8h päivässä (tai kuten liki 700 000 suomalaista työttömänä sohvalla 15h päivässä). Ei nykyihmisten joukosta montaa saisi rintamalle muuhun kuin miinoja polkemaan. Olen kanssasi samaa mieltä ammattiarmeijan tarpeesta.

      Tuohan palkkatuessa onkin hyvin kieroutunutta, aivan kuten on nämä työkokeilijat tms ilmaistyöharjoittelijat. Ne ovat suoraa tukea yrityksille. Joskus muinoin kenties palkkatuki toimi pidennettynä koeaikana yritykselle, mutta tänä päivänä enää ei. Sanotaan sitä sitten verosuunnitteluksi, kilpailukyvyn parantamiseksi tai miksi tahansa, niin mielestäni oikea termi on ahneus. Puhtaasti ahndeuden vuoksi pyritään vain saamaan vuosittain vähintään 20% voittoa edellisvuoteen. Taisin tuosta VVO- vuokramarkkinoista kirjoittaakin, että voisivat laskea kaikkien asuntojensa vuokraa useilla satasilla ja silti 300 miljoonan sijasta heille jäisi voittoa 30 miljoonaa, mikä sekin on aivan mieletön summa.

      Suoria tai epäsuoria tukia tarvitsevalla yrityksellä ei mielestäni ole edellytyksiä toimia. Kyllä yritksen pitäisi omalla voitollaan pyöriä, eikä veronmaksajien rahoilla. Köyhälle riittää vähän, rikkaalle paljon, kun taas ahneelle ei mikään. Ennenpitkää voitot lähtevät laskuun kun kenelläkään ei enää ole töitä, ostovoimaa, eikä tahtoa ylläpitää tätä järjestelmää, jossa 1% ihmisistä omistaa yli 50% maailman varallisuudesta.

      Poista
    12. No kylläpä kuulostaa aika omituiselta jos insinöörin papereilla ja autohulluna autoista lähes kaiken tietävänä ei ole edes sinne haastatteluun päässyt???

      Keitä piruja ne sitten sinne autotehtaalleen oikein palkkaavat?

      Muistaakseni kerroit, että olet Salossa Nokiallakin ollut kännyköiden kasaamishommissa, että sellainen perinteinen liukuhihnatyökään ei olisi ollut sinulle vierasta? Eli et varmasti olisi heti ollut vailla mitään ”moottori-insinöörin” paikkaa 3500 euron palkalla.

      Muutenkin vaikutat ihmisenä sellaiselta leppoisalta ja fiksulta kaverilta, joka tulisi hyvin toimeen muiden kanssa työelämässä ja vapaallakin.

      Tokihan se 1,5 tunnin työmatka aluksi kirpaisisi, mutta kun pääsisi siihen työn ja palkan makuun, niin olisi sitten helpompi muuttaa lähemmäksi. Sekin uusi asunto varmasti järjestyisi ilman turhia tuskia työssäkäyvän statuksella.

      Mutta tätäpä hulluutta se on nykyisin ja siihen vielä nämä muiden viisastelut päälle:

      ”Kyllä tekevälle aina töitä löytyy!”

      ”Se riippuu täysin itsestä, ja kun vain ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee asialleen jotakin niinkuin minäkin, eikä vain vingu ja surkuttele sitä omaa tilannettaan!”

      ”Minäkin sain heti ammattikorkean jälkeen töitä työharjoittelupaikastani, kun olin niin hyvä työntekijä siellä!”

      ”Katsoppas, täällä olisi sinulle juuri sopiva työpaikka, mikset ole hakenut sinne?

      ”Ala yrittäjäksi!”

      Poista
    13. En ole vielä päässyt selville siitä, minkälainen ihminen tarvitsee olla päästäkseen työelämään. Sen tiedän, että edellisessä työpaikassani pomolta vierähti kyynel silmäkulmaan kun ei voinut palkata minua, joten jotain tein varmasti oikein.

      Heh, nuohan ovat noita kuolemattomia lauseita, joita saa aina toisinaan kuulla...

      Poista
    14. https://www.youtube.com/watch?v=RYs47qcRjvw&list=PL_e_vEBOvYG-AY-PpJw051NKVU0TNYx4F&index=21

      :)

      Poista
    15. Mielestäni nykyisin tässä työttömyystilanteessa ei pitäisi enää puhua, että ”minkälainen ihminen”, koska loppujen lopuksi ei meissä niin paljoa niitä eroavaisuuksia kuitenkaan ole. Niin paljon on hyviä ja osaavia ihmisiä työttömänä. Kyllähän se on juurikin se tuuri, joka paljon sanelee sen työllistymisen suhteen.

      Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

      Poista
    16. Ja tuohon kun lisää sen, että työtön helposti mökkiytyy juuri sen vuoksi, ettei ole varaa istuskella lounasaikoina kahviloissa ja tutustua uusiin ihmisiin. Median puolesta meidät leimataan jo valmiiksi, kuten lepraa sairastavat konsanaan. Joten en ihmettelisi yhtään, jos kahvijutustelun lomassa käy ilmi, että olet työtön niin keskustelukumppanilla tulee yllättäen kiirus palata töihin, ettei vaan pääse työttömyys tarttumaan...

      Arvojen kovenemisesta hyvä kirjoitus:

      http://www.aamulehti.fi/kotimaa/professori-vapaaehtoisesti-viimeisen-turvan-varassa-elavia-sosiaalipummeja-ei-juuri-ole-24363397

      Poista
    17. Heh, ”mökkiytyminen”.

      Tuossa olisi muuten taas sinulle hyvän bloggauksen aihe ja ehkäpä maalauksenkin inspiraatio?

      Mutta kyllähän se on ihan totta näin työttömänä, että sitä ehkäpä jollakin tavalla ”mökkiytyy”, kun ei ole sitä rahaa harrastaa ja viettää sosiaalista elämää muiden kanssa.

      Tämä hyvä blogisi on ollut itselleni todella tärkeä voimavara näinä työttömyysvuosinani, kun täällä pystyy omista tunnoistaan juttelemaan ilman mitään häpeää ja tuomitsemista.

      Työttömille pitäisi olla mielestäni jotakin sosiaalista toimintaa, missä voitaisiin ihan kasvokkainkin nähdä ja vaihtaa ajatuksiamme. Toki onhan näitä kaikkia ”työttömien yhdistyksiä”, mutta ei niissä ne ihmiset oikeasti kohtaa toisiaan, kun se työttömyyden häpeä on liian iso kynnys. Pitäisi olla jokin sellainen matalamman kynnyksen juttu, jossa voisi ilman sitä häpeää tavata ja vaihtaa ajatuksia.

      No voihan täällä blogillasikin niitä vaihdella, muttei se ole sama asia kuin että lähtisi oikeasti niitä ihmisiä kohtaamaan kasvokkain. Ja siis sitä ihmisläheisyyttä ja empatiaa täällä kyllä kaivattaisiin.

      Onhan siis sinullakin se vaimosi, mutta ei varmana sillekään aina kehtaa märistä niitä työttömyysvitutuksia, ja varsinkin kun miehenä pitäisi olla sellainen ”luolan pitäjä”, joka tuo sen saaliin metsästä ja antaa ruokaa ja turvaa perheelleen.

      Varmasti vaimosi ei kuitenkaan sinusta ajattele näin ja rakastaa sinua sellaisena kuin olet, mutta näin miehinä varmasti ymmärrät, että mitä tarkoitan?

      Poista
    18. Ymmärsin mitä tarkoitit. Mökkiytyminen tapahtuu väistämättä ja siihen tosiaan vaikuttavat ne tekijät, ettei säännöllisesti käy missään niin piakkoin huomaa tarkoituksellisesti välttelevänsä missään käymistä. Hoidettavat asiat tulee ajoitettua päivään, jolloin saa taistella palvelusta eläkeläisten kanssa. Niillä kun tuntuu olevan röyhkeys huipussaan ja kiire kotiin, ettei missään nimessä vain kupsahda ihmisten ilmoilla... :D

      Kyllä tuosta eristäytymisestä varmaan saisikin aiheen kirjoittaa muutaman rivin ja sitä voitaisiin jatkoilla sitten kommenteissa pohdiskella vielä syvemmin. Kiitos vinkistä.

      Kiitos palautteestasi. En ajatellut blogini toimivan vertaistukena, mutta erinomainen asia jos näin on päässyt käymään.

      Olen kerran käynyt paikallisessa työttömien yhdistyksessä ja jotenkin siitä jäi aika puistattava mielikuva. Ehkä edustan jo sitä sukupolvea, ketkä eivät osaa viettää aikaa keskenään kun oikeasti ensireaktio tuolla hiippaileviin ihmisiin oli sama kuin lapsuudessa oli kun ensi kerran isän mukana baariin jouduin...Yleensä en anna mielikuvieni haitata ihmisiin tutustumista, mutta nyt koen olleeni jo niin pitkään eristäytynyt, etten edes yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin.

      Poista
    19. http://www.talouselama.fi/uutiset/kannykkatuotanto-salossa-jaa-haaveeksi-turing-roboticilta-ei-uutta-puhelinta-ei-rahoitusta-eika-katetta-lupauksille-6635292

      Poista