maanantai 6. maaliskuuta 2017

Doupattuna töissä


Suuri työmäärä, keskeytykset, heikko tiedonkulku ja jatkuvat muutokset ovat arkea monella työpaikalla. Moni työsuojeluhenkilö kohtaa aikaisempaa useammin väsyneitä ja stressaantuneita työntekijöitä ja joutuu selvittelemään työpaikan konflikteja ja ilmapiiriongelmia.

Työpaikoilla olisi hyvä pohtia yhdessä, mitä kuormitukselle voi tehdä. Tulokset käyvät ilmi Työturvallisuuskeskuksen ja Työterveyslaitoksen tekemästä työsuojelupäälliköille ja -valtuutetuille suunnatusta Työsuojelupaneelista.

Psyykkistä kuormitusta voivat aiheuttaa esimerkiksi epäselvyys työn tavoitteista, jatkuva kiire, vaikutusmahdollisuuksien puute, puutteelliset mahdollisuudet kehittyä ja oppia uutta, puutteellinen palaute, pitkittynyt epävarmuus, keskeytykset ja suuri vastuu. Näistä kuormitustekijöistä erityisesti suuri työmäärä ja keskeytykset ovat työpaikoilla yleisiä: 85 % työsuojeluhenkilöstöstä arvioi, että työpaikalla on vähintään jossain määrin liian suuri työmäärä tai liian kova työtahti, vastaavasti 78 % vastaajista katsoi työpaikalla esiintyvän jatkuvia keskeytyksiä.

Myös rakentavan palautteen ja arvostuksen puute sekä epäselvät tehtävänkuvat ja tavoitteet olivat tutkimuksen mukaan läsnä monella työpaikalla.

Heikko tiedonkulku rasittaa

Vuorovaikutukseen liittyvistä tekijöistä puolestaan heikko tiedonkulku (83 %) ja jatkuvat muutokset (78 %) nähtiin työpaikoilla useimmin haasteena.

Valtaosa vastaajista arvioi psyykkisten ja vuorovaikutukseen liittyvien kuormitustekijöiden tason kuitenkin säilyneen samalla tasolla viimeisen vuoden aikana. Lisäystä näytti tapahtuneen lähinnä työn määrässä ja tahdissa, hallitsemattoman tiedon määrässä, työsuhteiden epävarmuudessa sekä muutoksissa.

Työpaikoilla on väsyneitä työntekijöitä ja konflikteja

Psykososiaaliset kuormitustekijät näkyvät työsuojelutehtävissä henkilöstön kuormittumisena ja ilmapiirin heikentymisenä. Kuten yksi vastaaja toteaa: ”Työntekijöiden jaksaminen on aivan äärirajoilla ja se aiheuttaa kireitä välejä työyhteisössä.”
Väsyneenä asiallinen keskustelu ja esimerkiksi väärinkäsitysten onnistunut ratkominen voi olla vaikeaa. Moni vastaaja oli sitä mieltä, että työsuojelutehtävissä yhteydenotot ovat lisääntyneet, ja sekä esimiehet että työntekijät kaipaavat esimerkiksi enemmän keskustelutukea.

Esiin nousivat myös konfliktien ja haastavien tilanteiden käsittely, työntekijöiden jaksamisen tukeminen sekä myönteisen ilmapiirin, sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen tukeminen. Aina myöskään työterveysyhteistyö ei suju kitkatta. Työsuojeluhenkilöstö kaipaa neuvottelutaitoja tilanteisiin, joissa esimerkiksi kaikki osapuolet eivät nähneet kuormituksen merkitystä yhtä tärkeänä.

Psykososiaalisten riskien arviointiin lisää osaamista

Psykososiaaliset riskit huomioidaan työpaikoilla yleensä riskinarviointien ja työpaikkaselvityksien yhteydessä. Lisäksi riskien arvioinnissa hyödynnetään muun muassa erilaisia hyvinvointikyselyitä, eri tahojen välisiä keskusteluja sekä kehitys-/tavoitekeskusteluja.

Moni vastaajista kaipaa kuitenkin lisää osaamista psykososiaalisten riskien arviointiin ja hallintaan. Psykososiaaliset riskit tulisi arvioida objektiivisesti ja niitä tulisi arvioida yhdessä muiden työn riskien kuten fyysisten, fysikaalisen ja kemiallisten riskien kanssa.

Niin, olisi varmaan hyvä yhdessä miettiä mitä liikakuormitukselle voitaisiin tehdä. Usein vain nämä miettimispalaverit vievät varsinaista työaikaa ja se taas tarkoittaa, että pysyäkseen aikataulussa on tehtävä pitempää päivää korvatakseen palaverissa menetetyt työtunnit.

Liikakuormitukseen olisi aika simppeli ratkaisu. Lyhennetään työpäivää ja palkataan muutama kaveri niistä 450 000:sta työtä vailla olevasta. Johan katoaa kuormitus-, ajanhallinta- ja ilmapiiriongelmat. Ihmisillä jää vapaa-ajallekin energiaa tehdä muutakin kuin kaatua sänkyyn toipumaan päivästä, jotta jaksaa viikonloppuun, jolloin ehkä jaksaa tehdä jotain mielekästä rankan työn vastapainoksi, tai sitten ei.

Muistan hyvin vuodet suunnittelutoimistossa. Yksi viikko on jäänyt erityisesti mieleeni. Maanantaina palaveerattiin, uudesta kirjaprojektista koko aamupäivä. Pomo oli saanut haukkuja kun yhden kirjan aikataulu ei miellyttänyt asiakasta. Iltapäivä ja tiistai sitten alkoi tehokkaalla materiaalin haalimisella eli ensimmäisellä työvaiheella.

Sitten tuli keskiviikko ja pomo ilmoitti, että iltapäivällä pidetään palaveri. Toinen asiakas oli huutanut pomolle ensimmäistä kovemmin, joten ryhdyimme tekemään toista kirjaa.

Torstaina sama toistui sitten kolmannen kerran. Ainoastaan tiistai ja perjantai olivat päiviä, jolloin saimme jotain aikaiseksi ja niistäkin tiistai meni hukkaan, koska kyseisen kirjan tekoa lykättiin muutamalla kuukaudella. 

Koko ajan oli vajaa miehitys, mutta lisää ei saatu henkilöstöä, koska konsernissa oli YT-bingo päällä. Koko maan muut yksiköt laittoivat väkeä lomautuksiin kun ei töitä riittänyt. Ainoastaan yksi henkilö saatiin Tampereelta Turkuun töihin ja hänkin ainoastaan niin, että firma maksoi verottomat kilometrikorvaukset työmatkasta työajona. 

Toistuvan tahdin kiristyksen seurauksena työilmapiiri meni todella huonoksi. Kukaan ei juuri keskustellut keskenään, edes työasioista. Kahvihuoneeseen pomo tuli usein parkumaan siitä kun istumme niin kauan tauoilla ja käytävillä keskustelemme, täällä kuuluu tehtä työtä, siitä palkka maksetaan. Konsernin johto otti ilmapiirikyselyt vakavasti ja kahdesti tuli delegaatio selvittämään ongelmia. Kummallakaan kerralla eivät tehneet asialle yhtään mitään.

Siitä seurasi sitten sellaista, että viisi määräaikaista työntekijää eivät jatkaneet sopimustaan ja 14:sta vakituisesta 5 kärsi burnoutin ja lopulta 7 otti loparit.

Kaikki tämä vain siksi, että piti saada pörssiyhtiölle vähintään 20% vuosittainen kasvu tuloksessa. En usko kokemani olevan ainoa tapaus Suomessa. Mitä sitten tapahtuukaan kun dopinki ei enää riitäkään pitämään väsyneitä ihmisiä työkuntoisena?

http://yle.fi/uutiset/3-5683438


http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204811-doupattuna-toissa


21 kommenttia:

  1. Ne, joilla on töitä, saavat niitä tehdä veren (ja lääkkeen) maku suussa, kunnes osa romahtaa ja päätyy työkyvyttöminä muiden organisaatioiden toimenpiteiden kohteeksi. No ei hätää, kelan, vakuutusyhtiöiden ja te-toimistojen byrokratia pyörittää näitä työkyvyttömiksi rääkättyjä kuntoutuksissa ja kurssituksissa, joista suurimman hyödyn nappaavat konsultit ja kuntoutusyritykset. Tietysti kelan, te-toimistojen ja vakuutusyhtiöiden omat asiantuntijat tällä sairaaksi rääkättyjen kiusaamisella työllistetään myös. Eläkkeellehän työkyvyttömiä ei voi päästää, koska täytyy säästää. Kurssittajia ja kuntouttajia kuitenkin voidaan vuositolkulla rahoittaa hömppähommista, joista toimenpiteiden kohteet, hoitavien lääkärien työkyvyttömiksi moneen kertaan todetut ressukat eivät hyödy mitään.

    Kannustinloukuista puhutaan, kuitenkaan sitä ei suostuta käsittämään että työt on silputtu niin pieniin pätkiin ja niin vähiin viikkotuntimääriin, että niillä ei yksinkertaisesti elä. Sosiaalitukia pienentämällä alkaa muka laiskoille työt maistumaan…

    http://www.kauppalehti.fi/uutiset/pam-yhteiskunta-on-kaupan-alan-aisankannattaja---sosiaalitukia-palkan-jatkeeksi-yli-30-miljoonaa-vuosittain/keLimymS

    "Julkisuudessa on viime aikoina ollut usein esillä vaatimus matalapalkkaisen työn lisäämisestä. Vähittäiskaupan alalla työskenteleville maksetaan sosiaalietuuksia kuten asumis- ja toimeentulotukea arviolta 30 miljoonan euron edestä vuosittain", Tanner toteaa tiedotteessa.
    "Samaan aikaan vähittäiskaupan kokonaisnettotulos on 334 miljoonaa euroa. Tämä kertoo tosiasian siitä, että alalla maksettavat pienet palkat auttavat osaltaan yrityksiä menestymään, mutta aiheuttavat veronmaksajille kustannuspaineita sosiaalietuuksien maksamisesta johtuen", Tanner toteaa.
    Eli kovin ovat heppoisia puheet kannustinloukuista. Veronmaksajat käytännössä maksavat osaltaan kaupan alan voittoja, koska pieniä palkkoja saavia ”käsipareja” joudutaan jo nyt avustamaan toimeentulossa. Ahneellehan ei riitä mikään, joten työttömät täytyy jatkossa määrätä sanktioiden uhalla täysin palkattomaan työhön. Mutta mitenkähän sen ostovoiman käy tällä menolla?

    Eläkeikääkin nostettiin, jotta ihmiset pysyisivät pitempään työelämässä. Työnantajat kuitenkin antavat kenkää pääsääntöisesti niille vanhimmille, joten hallitus voi nostaa eläkeikää vaikka sataan vuoteen, se ei työllisyysastetta lisää kakankaan vertaa.

    http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005116981.html

    Joka kolmas työttömäksi ennen eläkeikää – ay-päättäjätkin hämmentyivät: ”Emme nähneet lukuja”

    ”Uudistuksen taustalaskelmista vastanneen ETK:n luvut yllättivät monet: vuotta ennen eläkeikää tulee olemaan töissä 1960 syntyneistä joka kolmas, 1980 syntyneistä joka neljäs ja 1990 syntyneistä vain joka viides.”

    Eläkkeelle pääsee aikaisempaa myöhemmin, nyt vain tulee liki jokaiselle työuran lopuksi työttömyyspätkä, joka ollaan te-toimistojen aktivointitoimenpiteiden piirissä. Ainakin cv:n viilauskonsulteille riittää työsarkaa (= työttömiä) jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Kannustinloukuista puhutaan, kuitenkaan sitä ei suostuta käsittämään että työt on silputtu niin pieniin pätkiin ja niin vähiin viikkotuntimääriin, että niillä ei yksinkertaisesti elä. Sosiaalitukia pienentämällä alkaa muka laiskoille työt maistumaan… ”

      Tavallisen yksinelävän työttömän, joka saa työmarkkina,- asumis- ja toimeentulotukea on todella hankalaa ottaa vastaan lyhyitä työpätkiä, koska sen työpätkän jälkeen on luvassa melkoinen tappelu Kelan kanssa ja pahimmillaan työtön voi joutua olemaan ilman rahaa kuukaudenkin, kun hän odottelee viimeisintä palkkatodistustaan ja omavastuu- ja käsittelyaikojen päättymistä, jotta saisi tukiasiat taas rullaamaan normaalisti. Laskut toki rullaavat samaan tahtiin kuin ennenkin.

      Työttömällä pitäisi olla valmiina säästössä jonkinlainen puskurirahasto, jonka turvin hän pärjäisi tämän rahattoman ajan ylitse, mutta ei kädestä suuhun elävällä työttömällä sellaista ole. Eikä toimeentulotukiasiakkaalla myöskään saa olla säästöjä. Siitä pätkätyöstä saadusta palkastakin säästäminen tätä rahatonta aikaa varten tuntuu jotenkin typerältä, koska eihän työttömän elintaso silloin kohene juuri laisinkaan ja työstä saatu hyöty on lähinnä se tekemisen ilo ja työkokemus. Sitten tietenkin on vielä asia erikseen, että kuinka päteväksi työkokemukseksi työnantajat katsovat jonkun vaikkapa parin kuukauden työpätkän. Itselläni on viimeisin työpätkä kestoltaan huikeat kolme viikkoa, enkä aina edes välitä mainita siitä ansioluettelossani.

      Nyt perustulokokeilussa olevathan voivat huoletta tehdä näitä lyhyitäkin työpätkiä ja mielestäni perustulo pitäisi ottaa ihan yleisesti käyttöön. Nykyisin kuitenkin merkittävä osa sellaisesta ns. ”tavallisesta työstä” on pätkätyötä vuokratyöfirmojen kautta ja vakituiset työpaikat alkavat olla historiaa.

      Poista
  2. Täytyy sanoa, että vieläkin puistattaa, kun ajattelen sitä vakuutusyhtiötä, jossa olin töissä viime vuonna. Armotonta piiskausta aina vain kovempiin suorituksiin, vaikka järkevä suoritustaso oltiin ylitetty jo aikaa sitten. Tunnolliselle työntekijälle tämä aiheuttaa ahdistusta, koska haluaa tehdä työt hyvin, mutta haluaa myös päästä vaadittuun suoritusten määrään. Ei ole mahdollista, on joko lipsuttava vastoin ohjeita työn tasosta tai oltava liian hidas ja otettava haukut vastaan.
    Työsuhde kesti vain 4,5 kuukautta, mutta kolme kertaa kerkesin istua vessassa itkemässä pahaa mieltä. Tätä ennen ei ollut tarvinnut töissä itkeä, vaikka toki veemäisiä pomoja, työkavereita ja työoloja on ollut ennenkin. Samaan vakuutusyhtiöön haettiin taas käsittelijää. Pistin hakemuksen menemään. Onneksi en saanut paikkaa, nyt ei tarvitse enää hakea, kun on kerran velvollisuuden tunnosta hakenut. Työttömyys on kyllä vaarallinen tila. Alkaa miettiä, että mitä järkeä on väkisin pyrkiä viettämään päiviään stressaavaan ympäristöön kusipäiden keskelle? Sosiaalituet eivät ole hulppeita, mutta eipä tarvitse hermoilla suorituksista, saapahan nukkua tarpeeksi. Mukaviakin työpaikkoja toki on ja sellaisiin halajan edelleen, mutta hullujenhuoneelle en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se hinku sinne työelämään hiipuu, kun pääsee kokemaan niitä sekopäisiä esimiehiä ja työkavereita. Yleensä jokaisessa työpaikassa on vähintään yksi tällainen vaikea tapaus, joka sitten käytöksellään myrkyttää sen koko työilmapiirin. He ovat pääsääntöisesti jo aivan aikuisia, jopa kypsempäänkin ikään ehtineitä ihmisiä, mutta käyttäytyvät kuin jokin yläasteikäinen koulukiusaaja. Ilmiötä kuvaa hyvin, kun olin eräässä määräaikaisessa työssä ja siinä joulun alla keskustelin kahvipaussilla tulevista työpaikan pikkujouluista yhden vakituisen työntekijän kanssa. Kysyin hänen osallistumishalukkuuttaan kyseisiin juhliin ja hän vastasi minulle, ettei vapaaehtoisesti vietä sekuntiakaan vapaa-ajastaan noiden hullujen seurassa viitaten työpaikan muihin vakituisiin työntekijöihin.

      Toinen juttuhan sitten on juurikin ne mahdottomat vaatimukset sen työn suorittamisen suhteen ja se ainainen kiire. Siinä työntekijä helposti palaa loppuun ja vapaa-aika ei ole enää sitä mukavaa rentoutumisen aikaa, vaan se kuluu täysin niistä työn rasituksista toipumiseen ja usein myös työasioista stressaamiseen. Tässä kohtaa ei isolla palkallakaan ole enää mitään merkitystä, koska ei ole enää aikaa tai energiaa käyttää sitä rahaa.

      Eli ei se työttömyyskään mikään maailmanloppu ole, kun siihen osaa oikealla tavalla asennoitua.

      Ja kyllä, se riittävä nukkuminen on varmasti yksi parhaimmista puolista työttömyydessä. On mahtavaa herätä ilman herätyskelloa kunnolla levänneenä ja suorittaa aamutoimet kiireettömästi. Joskus aikaisemmissa työpaikoissani pahimipien kiireiden aikaan osa porukasta näytti silkan väsymyksensä vuoksi siltä kuin olisivat ryypänneet viikon putkeen.

      Poista
    2. Niin, työttömyyshän on myöskin sillä tavalla vaarallinen tila, että jos menet siitä jollekin työssäkäyvälle möläyttään, että nautit työttömänä olostasi ja sen työttömyyden tuomasta vapaa-ajastasi, niin silloin kannattaa varautua sen työssäkäyvän kateuden nostattamaan paskamyrskyyn.

      Työttömän pitäisi tässä luterilaisen työmoraalin hallitsemassa yhteiskunnassamme surkutella sitä tilaansa jatkuvasti ja olla masentunut kohtalostaan. Tottakai se jatkuva rahan puute rassaa työttömän mieltä, mutta se on sitten jo oma ongelma jos se raha ja materia hallitsee sitä omaa elämää niin ylivoimaisesti. Kyllä vähemmälläkin pärjää, kun siihen tottuu.

      Tuollaisenkin vain 4,5 kuukautta kestäneen kidutuksen jälkeen voi suorastaan olla helpotus päästä työttömäksi. Ei se todellakaan ole mikään ihmisen paikka, jossa pitää kesken työpäivän mennä vessaan itkemään, enkä voi ymmärtää miksi edes hait sinne samaan paikkaan uudestaan? Kyllä ne ”velvollisuuden tunteet” voi tuossa tapauksessa jättää vaikka sinne paistinpannuun voin kera sulamaan kiireettömän aamiasmunakkaan paistamisen ohella.

      Muutenkin muistelin, että olet korkeakoulutettu ja se oma alasi liittyy jotenkin luontoon ja ympäristöön, niin ei sinulle ole ollenkaan oikea ja luonnollinen paikka tuollainen hektinen vakuutusyhtiö. Nykyisin on tietenkin revittävä sitä työtä mistä sitä vain sattuu saamaan.

      Poista
    3. No eihän se todellakaan sovi. Joskus vuosia sitten, silloin kun työt on saanut tehdä perusteellisesti, olisi se ollut jonkin aikaa ok. Aikaisemminhan saatettiin esim. pyytää lähettämään rikkoutunut esine vakuutusyhtiöön. Nyt se on tosi harvinaista. Kuviakaan harvoin pyydetään. Jossakin vaiheessa on vain tehty sellainen päätös, että vahinkohakemukset käsitellään juosten kusten, nopeasti ja tehokkaasti pienemmällä työntekijämäärällä. Korvauksia maksetaan perusteettomasti huijareillekin, nämä tappiot on ilmeisesti otettu huomioon laskelmissa. Voin sanoa, että rehellisenä ja tunnollisena ihmisenä ärsytti maksaa korvauksia tyypeille, joilla oli muka sattunut kymmeniä esinevahinkoja muutaman vuoden sisään. Kaikki sattuneet tietenkin matkalla, koska matkatavaravakuutuksessa ei ollut omavastuuta. Uusi iPhone tippui mereen. Tuuli tiputti Guccin aurinkolasit rotkoon. Varas vei laukun, jossa oli 2 uutta iPadia, Samsungin 700 euron kännykkä ja timanttikorvikset. Ja se laukkukin oli Louis Vouittonin. Kaikki nuo ovat toki mahdollisia tapahtumia, mutta jännä että joillekin sattuu joka ikisellä reissulla jotakin monta kertaa vuodessa. Toki joiltakin pyydettiin kuitteja ja kopioita lentolipuista sun muita, mutta hakemuksen käsittelee nopeammin maksamalla vaan vaatimuksen menemään. Ja jos päivässä pitää käsitellä 40 hakemusta, niin kaikilta ei voi kuitteja kysellä.

      Mieluisin työnantaja minulle olisi Metsähallitus. Olen ollut siellä ennenkin töissä, samanhenkisiä työkavereita, upeita työympäristöjä, mielenkiintoisia työtehtäviä. Palkka on vaatimaton, mutta kaikki muu työn mukana tuleva hyvä korvaisi kaiken. Olen yli 60 hakemusta sinne laittanut työttömyyteni aikana. Koulutus natsaisi tosi hyvin moneen tehtävään. Mutta uskottava kai se on, ettei minua sinne enää kelpuuteta. Tänä keväänä hain enää yhtä asiakaspalvelutehtävää, 3 kuukauden pätkä Utsjoella. Tänä aamuna uutisissa kerrottiin, että Utsjoen luontotupa on palanut lähes maan tasalle. Että se siitäkin pestistä sitten vissiin.

      Poista
    4. No eihän se todellakaan sovi. Joskus vuosia sitten, silloin kun työt on saanut tehdä perusteellisesti, olisi se ollut jonkin aikaa ok. Aikaisemminhan saatettiin esim. pyytää lähettämään rikkoutunut esine vakuutusyhtiöön. Nyt se on tosi harvinaista. Kuviakaan harvoin pyydetään. Jossakin vaiheessa on vain tehty sellainen päätös, että vahinkohakemukset käsitellään juosten kusten, nopeasti ja tehokkaasti pienemmällä työntekijämäärällä. Korvauksia maksetaan perusteettomasti huijareillekin, nämä tappiot on ilmeisesti otettu huomioon laskelmissa. Voin sanoa, että rehellisenä ja tunnollisena ihmisenä ärsytti maksaa korvauksia tyypeille, joilla oli muka sattunut kymmeniä esinevahinkoja muutaman vuoden sisään. Kaikki sattuneet tietenkin matkalla, koska matkatavaravakuutuksessa ei ollut omavastuuta. Uusi iPhone tippui mereen. Tuuli tiputti Guccin aurinkolasit rotkoon. Varas vei laukun, jossa oli 2 uutta iPadia, Samsungin 700 euron kännykkä ja timanttikorvikset. Ja se laukkukin oli Louis Vouittonin. Kaikki nuo ovat toki mahdollisia tapahtumia, mutta jännä että joillekin sattuu joka ikisellä reissulla jotakin monta kertaa vuodessa. Toki joiltakin pyydettiin kuitteja ja kopioita lentolipuista sun muita, mutta hakemuksen käsittelee nopeammin maksamalla vaan vaatimuksen menemään. Ja jos päivässä pitää käsitellä 40 hakemusta, niin kaikilta ei voi kuitteja kysellä.

      Mieluisin työnantaja minulle olisi Metsähallitus. Olen ollut siellä ennenkin töissä, samanhenkisiä työkavereita, upeita työympäristöjä, mielenkiintoisia työtehtäviä. Palkka on vaatimaton, mutta kaikki muu työn mukana tuleva hyvä korvaisi kaiken. Olen yli 60 hakemusta sinne laittanut työttömyyteni aikana. Koulutus natsaisi tosi hyvin moneen tehtävään. Mutta uskottava kai se on, ettei minua sinne enää kelpuuteta. Tänä keväänä hain enää yhtä asiakaspalvelutehtävää, 3 kuukauden pätkä Utsjoella. Tänä aamuna uutisissa kerrottiin, että Utsjoen luontotupa on palanut lähes maan tasalle. Että se siitäkin pestistä sitten vissiin.

      Poista
  3. Aikoinaanhan sairaanhoitajien isohkoa palkankorotusta perusteltiin (myös itse sairaanhoitajat perustelivat) sillä että työ on vastuullista ja kiireistä. No miten se palkakorotus nyt tekee siitä vähemmän vastuullista tai kiireettömämpää. Taisi käydä pikemminkin päinvastoin, saavat entistä pienemmällä miehityksellä tehdä töitään. Mietin jo silloin että loogisempaa olisi ollut pyytää palkkamaan lisää väkeä. Taitaapa aika moni hoitaja miettiä myös alanvaihtoa.

    VastaaPoista
  4. Kuulen jatkuvaan viereiselle pikkupaikkakunnalla sijaitsevan tehtaan henkilöstöasioita. Ei tulla toimeen toisten kanssa, vaikea muodostaa tiimejä, jos ei saa kesälomaa silloin kun haluaa niin haetaan sairaslomaa. Eräskin pomo käski palkata lapsensa seuraavana kesänä töihin vaikkei viimekään kesänä ollut halukas tekemään esim. viikonloppuja ja pikkupomokin yritti sanoa ettei tällaisella työntekijällä mitään tehdä. Pakko oli kuitenkin palkata. Älysi sentään itse lähteä kesken kesän pois ja oli vielä sanonut ettei tämä ole hänen paikkansa.

    Kyseessä ei ole mikään perheyritys. En yhtään ihmettele touhua kun suhteet on varmin tapa päästä tuonne töihin, siinä ei koulutusta kysellä. Siellä ollaan sitten useammasta sukupolvesta töissä ja ristiin rastiin esimiehinä ja alaisina niin mitä muuta voi odottaa kuin ongelmia.

    Tietenkään tämä ei koske kaikkia työtekijöitä mutta useampi "hankalampi tapaus" mahtuu joukkoon.

    VastaaPoista
  5. Olen monesti ajatellut, että oli lopulta hyvä Etten työllistynyt ko. firmaan. Koska se oli (ja onko vieläkin?) tietyn alan lähes monopoliyritys, niin sinnekin epätoivoissani monta kertaa hain. Kerran olin siellä haastattelussa vuokrafirman kautta ja silloin ankean näköisissä firman tiloissa näkyi ankean näköisenä laahustavaa porukkaa ja tarjottu automaattikahvikin oli aivan ***vetin pahaa! Kertomasi täysin epäpätevästä esimiestoiminnasta ja töiden järjestelystä vielä vahvistavat tunnetta, että oli suorastaan onni olla työllistymättä siihen puljuun!

    VastaaPoista
  6. Nyt kun uutisoidaan siitä, miten nuorten usko tulevaan on romahtanut, niin en voi olla miettimättä sitä, miten maksimaalisten voittojen tavoittelu alkaa näkyä tavallisten ihmisten elämässä. Luin myös uutisen, kuinka Suomeenkin on rantautunut "working poor"-luokka, eli ihmiset, jotka eivät elä useista töistä saamallaan palkalla.

    Muistan myös mediassa keskustellun uutisen, että miksi työstä saatavalla palkalla tulisikaan elää? Tämänkaltaisen talouden hyväksyminen tuo mukanaan omat ongelmat. Tuo on epäsuora yritystuki. Kysynkin, miksi työntekijöiden palkoista pidätetyt verorahat täytyy kierrättää yhteiskunnan kautta ja sitten jakaa toimeentulo- tai asumistukien muodossa niille, jotka eivät tule työstä saamallaan palkalla toimeen?

    Hulluksi menee työelämä ja oikeastaan koko elämä maassamme. Taitanee olla globaali ilmiö tämä ihmisten elämän kurjistaminen. Niin pointtini taisi olla se, ettei mikään ihme, ettei nuorisolla löydy luottamusta tulevaan. Viime vuonna syntyvyys oli alhaisempi kuin 1850-luvun pula-vuosina ja tänä vuonna suunta on vieläkin huonompaan. Niin monet sukupolvet on jätetty heitteille. Heiltä on viety mahdollisuus ns. normaaliin elämään, jossa voi unelmoida ja tavoitella niitä. Nykypolvet ovat oivaltaneet, ettei auta edes unelmoida mahdottomasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä viikolla uutisoitiin taas kerran, että ihmisten luottamus talouteen on kasvanut. Oman ja koko Suomen taloustilanteen uskotaan kohentuvan. Tekisi mieli kysyä, että so what? Pelkällä luottamuksella ei valtion kassan vajetta täytetä. Minä luotan vasta siinä vaiheessa, kun tosiasioista, kuten työllisyyslukujen reilusta paranemisesta uutisoidaan. Tai tähän perään täytyy heti korjata, että tätä työllisyyslukujen paranemisen ihmettähän koko ajan yritetään saada aikaan pukkaamalla ihmisiä palkattomiin töihin. Mutta palkattomien töiden tekijöille maksetaan edelleen sosiaalitukia, joten Suomen talous ei niillä kohene.

      Poista
    2. Näinhän se menee. Talous kohenee kun mediassa toitotetaan nousukautta niin ihmiset uskaltavat velkavetoisesti jälleen kuluttaa. Viimeaikaisten YLE:n juttujen vuoksi on aika vaikeata löytää enää riippumatonta kotimaista mediaa. Autoalaa seuraavana olen ihmetellyt jo vuosia, kuinka vag-konsernin (Audi, Volkswagen, Skoda ja Seat) merkit voittavat aina kaikki testit. Kuitenkin kyseiset merkit ovat jääneet kiinni petkutuksista ja internet on pullollaan tarinoita kyseisen merkin tuotteiden koneiden tai vaihdelaatikoiden hajoamisesta jo 10 tkm ajokilometrien jälkeen. Miksei näitä huomioida sitten ollenkaan arvosteluissa? Juuri samasta syystä kotimainen "riippumaton" uutisten tuottaja julkaisee vain tietynlaisia uutisia, sillä eihän kukaan koira ruokkivaa kättä pure, kuten vanha sananlasku sanoo.

      Pari vuotta sitten ylen toimittaja/maanviljelijä kirjoitti jutun kanssamaanviljelijästä, entisestä maatalousministerin maatilasta, jossa työskentelee 9€/pv "palkalla" kuntoutujia, työkokeilijoita tms. millä nimikkeellä nyt kulloinkin tuota orjavoimaa käytetään. Artikkelissa puhuttiin kauniisti siitä, miten elämänhallinta parani ja työtön sai mahdollisuuden näyttää kykynsä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan artikkelissa mainittu, että työllistyikö kukaan sille tai muulle maatilalle tämän kokeilujakson jälkeen. Veikkaan ettei tainnut työllistyä vaan maatilalla käytettiin ilmaistyövoimaa hyväksi.

      Tilastot saadaan näin näyttämään kauniilta. Maamme johto ei kasvojen menettämisen pelossa suostu myöntämään, että Euroopan unioni ja tuotannon siirto halpamaihin oli virhe, jonka tekivät 90-luvun alussa. Poistuneet työpaikat eivät palaa ja työttömyyden tornado tekee tuhoisaa jälkeä.

      Poista
    3. Ärsyttää suunnattomasti, kun aina puhutaan työttömien yhteydessä tästä elämänhallinnasta ja kuinka se paranee palkatonta työtä tekemällä. Varmasti joillakin työttömillä voi ollakin tällaisia ongelmia elämässään, mutta he ovat aivan marginaalinen joukko yli puolen miljoonan työttömän massasta. Kyllä siellä työelämässäkin on alkoholismia ja yli varojen elämistä jne.

      Sitten on tämä ”mahdollisuus näyttää kykynsä”. Näitä palkattomia kykyjen näyttäjiä vain sattuu olemaan jonoiksi asti, eikä työnantajilla ole mitään haluja palkata heitä, kun aina saa seuraavan edellisen tilalle. Tätä samaa touhua se oli sielläkin työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa, jossa opiskelin kolmannen ammattini. Aina vain siirryttiin palkattomasta harjoittelusta seuraavaan palkattomaan harjoitteluun, kunnes koulutuksen lopussa ei ollut enää mitään uutta opittavaa, vaan harjoittelimme vain sen harjoittelun vuoksi. Mihinkään näistä harjoittelupaikoista ei ollut mahdollisuutta työllistyä palkalliseksi työntekijäksi, vaikka tietenkin kouluttajat sitä mahdollisuutta väläyttelivätkin jos opiskelija ”näyttäisi kyntensä”.

      Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt näyttää sormea.

      Poista
    4. Mitähän TE-toimiston virkailija tykkäisi kun niiden ehdottaessa työkokeilua, jonne pääsee näyttämään kyntensä, niin pyytäisi firman tulostietoja, että onko firmalla palkanmaksukykyä, sillä itsellä on suosittelijoita, jotka takaavat, että minulta työkykyä ja -haluja löytyy..

      Poista
    5. Löytyväthän ne firmojen tiedot netistä googlaamalla. Kannattaakin googlata ennen hakemuksen lähettämistä tai sopimuksen allekirjoittamista. Sieltä olen löytänyt melkoisia koijareita: mm. firma, joka ei ole neljän viimeisen toimintavuotensa aikana onnistunut kertaakaan tekemään plus-merkkistä tulosta ja omavaraisuusaste on miinus tuhatjotain. Ja vaikka avoimia työpaikkoja firmassa on vuosien mittaan ollut jatkuvasti pilvin pimein, on henkilöstömäärä ollut viime vuodet 0-5. Mitä siellä siis on tehty? Ei muuta kuin maksettu velkarahalla yrittäjille itselleen palkkoja….(Tekisipä mieli laittaa firman nimi tähän, mutta olkoon)

      Poista
    6. Tai toinen mielenkiintoinen yritys, joka jatkuvasti ilmoittelee avoimista työpaikoista. Yritys on olevinaan alan x tuotteita valmistava yritys, webbisaitin mukaan se onkin henkilöstön vuokrausfirma. Firmalla on toistakymmentä aputoiminimeä, jotka kaikki ilmoittelevat jatkuvasti avoimista työpaikoista, ja tätä on jatkunut jo vuosien ajan. Ketään ei liene kuitenkaan palkattu, koska henkilöstömäärä on pysynyt viime vuodet alle kymmenessä hengessä. Ilmeisesti porukkaa on kuitenkin vuokrattu, koska liikevaihtoa on kertynyt, ja parina viime vuotena toiminnan tulos on ollut nipin napin plussan puolella. Firma muuten teettää työnhakijoilla ”näytetöitä”, ja olen usein epäillyt että työpaikkailmoittelulla vain kalastellaan hyväuskoisia näytetyöntekijöitä, ja firma hyödyntää ilmaiseksi saadut näytetyöt liiketoiminnassaan.

      Poista
    7. Tänä päivänä kannattaa olla varovainen sen suhteen, mitä linkittää ja minne, sillä jokaisella on oikeus saada tieto siitä tiedosta, muttei jokaisella ole oikeutta jakaa tietoa miten vain. Eli voit opastaa oikeaan suuntaan, mutta suoran linkin laittaminen esim tänne voi johtaa oikeustoimiin.

      Poista
    8. No, minähän vain herättelen ihmisiä mainitsematta firmojen nimiä. Googlatkaa, googlatkaa ja googlatkaa. Jos firmalla ei ole liikevaihtoa eikä henkilöstöä nimeksikään, velkaa lujasti, mollissa esiinnytään yhdessä roolissa ja webbisaitilla jossain aivan muussa, niin jokin mättää. Kuka hyvänsä verkostomarkkinoijakin voi molliin laittaa "työpaikkailmoituksia", joilla ei ole muuta virkaa kuin kalastella uusia höynäytettäviä "aloituspaketin" ostajia. Mollin alusta ei ole mikään tae työpaikkaa ilmoittavan yrittäjän rehellisyydestä.

      Poista
  7. Äh, tänne piti linkki laittaa:

    https://www.uusisuomi.fi/raha/213675-tasta-poliitikot-eivat-halua-puhua-ruoan-hinnasta-yli-40-veroa-keskon-paajohtaja-klssa?ref=suosituimmat

    VastaaPoista
  8. http://www.talouselama.fi/uutiset/enaa-ei-kayda-yksilla-nollaamassa-vaan-viidesosa-nuorista-aikuisista-kayttaa-laakkeita-jaksaakseen-toissa-6654955?utm_source=Facebook&utm_medium=Social&utm_campaign=Facebook_AE_NA&utm_content=Ad+-+Post%3A+%2FTalouselämä%2Fposts%2F1765506673478643

    VastaaPoista