maanantai 27. maaliskuuta 2017

Karman balanssi

Se oli kuin mikä tahansa monista kokemistani aamuista. Jostain kaukaa kuului vaimeasti talitinttien sirkutusta, taivas oli pilvien peittämä ja harmaa. 

Sängystä ylösnousu oli yhtä raskasta kuin lähes joka aamu, mutta jotain tapahtui mielessäni ja päätin, että pitkästä aikaa keittäisin kupillisen kahvia. Siis aitoa kahvia, ei sitä kofeiinitonta kuraa jota olin totutellut juomaan sen jälkeen kun havaitsin olevani kofeiinille yliherkkä.

Tiedättekö mitä tapahtuu kun kofeiinille yliherkkä henkilö, jolla on diagnosoitu adhd, juo kupillisen kofeiinipitoista kahvia? Aivan, en minäkään..

Jossain vaiheessa kofeiinin virratessa veressäni kohti aivoja sain sitten kuningasidean tehdä kepposen eräälle kaverilleni, jonka mielestä kaikki ulkomaalaiset ovat epäilyttäviä. Vaihdoin FB-nimeni saksalaistyyliseksi ja menin kommentoimaan hänen julkaisuaan. 

Kepponen onnistui, sillä hän heitti minut ulos FB-kaveripiiristään. Tovin jälkeen selitin jutun hänelle ja nauroimme yhdessä tekemälleni kepposelle. Eli minä nauroin ja kaveri nimitti minua idiootiksi!

Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta useimmilla tarinoilla on yleensä onnellinen loppu. Olen havainnut, että tämä ei onneksi päde minuun. Karma on aina tilanteen tasalla ja sitä ei voi petkuttaa. Sillä on vaativa tehtävä tasapainottaa maailmankaikkeutta ja sen se tekee hyvin, pomo varmasti on ylpeä. 


Kun menin vaihtamaan nimeni takaisin siksi mikä se on, törmäsin hauskaan tekstiin:"Et voi vaihtaa nimeäsi 60 päivään”... Joten nyt olen sitten keksimäni saksalaistyylisen nimen omaava henkilö vielä parin kuukauden ajan...


19 kommenttia:

  1. No ei helvetissä ADHD-diagnoosilla mitään kahveja!

    Tuohan vaikuttaa aivan kuin olisit humalassa sekoillut. Toisaalta ihan hauskakin sattumus, mutta ei se kahvi sovi sinulle. Ei minullekaan ja yhdesti isäni luuli minua juopuneeksi, kun olin hänen luonaan kyläilemässä ja hän tarjosi minulle kahvia, jota join ison kupillisen mustana ja sokerin kera.

    Teetä kyllä käytän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma nuoriso harrastaa "pärinöitä", eli juovat monta energiajuomaa peräjälkeen ja saavat siitä jonkinmoiset pärinät.

      Itse en uskaltaisi energiajuomaa juoda kuin hätätilassa. Ikää on jo sen verran, että tietää käyttävänsä seuraavan päivän energiat jos jotain energiajuomia tänään tankkaisi.

      Poista
    2. Itse käytin rakennustyömaalla töissä ollessani apteekista saatavia kofeiinitabletteja, koska työt alkoivat jo aamulla klo 07 ja herätys oli siinä aamuviiden pintaan, että ehti autottomana sinne töihin ajoissa. Kyllähän ne mukavasti käynnistivät päivän tällaiselle illanvirkulle ja mahakaan ei mennyt sekaisin niin kuin kahvilla on tapana aiheuttaa. Niihinkin kuitenkin jäi helposti koukkuun ja olo oli aamuisin tosi tuskainen ja ”zombiemainen” ilman niitä.

      Tästäkinhän aiheesta olet jo kirjoittanutkin ”doupattuna töissä” -kirjoituksissasi. Tuohon tulee sitten helposti mukaan nukahtamislääkkeet, että sen työstressin aiheuttaman unettomuuden vuoksi saa ylipäätään unta iltaisin. Tokihan sekin fyysinen työ jo itsessään väsyttää, mutta aina kun pääsin, töistä, niin jotenkin tuntui, että vain piristyin kohti iltaa. Sama juttu oli opintojenkin aikana koulussa. Itse asun ”paperiseinäisessä” kerrostalossa, jossa ei todellakaan kaikilla asukkailla ole se sama unirytmi ja typerästi ”unilääkkeenä” käytin sitten alkoholia vähän liikaakin.

      Kyllä se paras herättäjä on se kunnon syvä, luonnollinen ja rauhallinen yöuni.

      Poista
    3. Eli tässäkin voitaisiin keskustella ihmisten luontaisesta unirytmistä, koska kaikille se ”normaali” 08-16 työskentely ei vain sovi mitenkään, ja jos työt alkaisivat edes pari tuntia myöhemmin, olisi nämä ihmiset paljon tehokkaampia siellä töissään. Kuitenkin tämä yhteiskunta pyörii enemmistön ehdoilla, halusit tai et.

      Poista
    4. Tähän väliin joku voisi tietysti sanoa perinteisesti, että kun vain ”ottaa itseään niskasta kiinni”, niin kyllä se unirytmi siitä kääntyy! Mutta näin ei kuitenkaan ole ja meistä jokainen on oma biologinen koneensa, jolla on se oma tahtinsa. Näille 08-16 -sanojille voisi saman töksäyttää, kun he joutuisivat yötöihin.

      Poista
    5. Jotenkin tuo universaali vastaus tuntuu olevan keino vaivaan kuin vaivaan niiden ihmisten mielestä, jotka eivät voi ymmärtää, etteivät kaikki vain sovi samaan harmaaseen massaan kuin he. Toisaalta jos kaikki sopisivat, meillä ei olisi Einsteinia, Salk:ia yms muita nerokkaita ihmisiä ja olisimme kehityksestä satoja vuosia jäljessä.

      Vaikka itse olen aamuvirkku, eläminen iltavirkun puolison kanssa on avannut silmiä sille, ettei kaikki vain ole samanlaisia. Itse olen täynnä virtaa n. klo 12 asti ja siitä lähtien koneet hyytyvät. Puoliso taas on koomassa ehkä klo 18 asti ja sitten alkaa löytyä virtaa. Sanomattakin selvää, että tämä on vienyt meitä törmäyskurssille kerran tai kahdesti...

      Mielestäni työmaailma on muutenkin aika järjetön. Ei pelkästään vaatimuksiensa vuoksi vaan sen vuoksi, että on määrätty tietyt kellonajat, jolloin sitä työtä pitäisi tehdä. Kaikille 8-16 ei sovi ja ovat todella tehottomia. Suunnittelutoimistossa minä ja yksi toinen kaveri oltiin siellä aina 06:30 ja saatiin paljon aikaan. Toiset taas tulivat 10 maissa ja olivat myöhempään. Yhteistä meille oli se, että kun pomo oli poissa niin työteho kasvoi kun toinen ei ollut hengittämässä niskaan ja sai tehdä flow-tilassa, ilman että pomo tulee kyselemään typeriä.

      Siten en ymmärrä, miksi maassamme halutaan sitoa työnteko tiettyyn päivittäiseen aikaan? Kaikille olisi parempi, jos sidottaisiin suoraan tuloksiin. Teollisuudessakin huomaa, että ihmiset tekevät ihan eri motivaatiolla töitä, jos asetetaan jokin tuotantotavoite ja siitä seuraava palkkio. Jos vain on ajat, jolloin töissä pitää olla niin silloin tavoite on vain olla paikalla tuo aika, ei välttämättä koeta motivoitumista tehdä töitä niin kovasti kuin pystyy.

      Päättäjät vielä viestittävät, että työssäkäynti on rangaistus, kun pidentävät tuomiota kuudella minuutilla päivässä KIKY-sopimuksen mukaan. Mitä jos heittäisi villin ajatuksen ja alkaisi asettamaan ns. "päivätäysi"-tarjouksia, että voi lähteä himaan kun suunnitellut päivän työt on tehty? Toki näen tässäkin ansan paikan. Jos toistuvasti tekeekin kuudessa tunnissa kahdeksan työt niin tavoitteet nostetaan niin mahdottomiksi, ettei tuon menetelmän palkitsevuutta enää tule.

      Kuten sanottua, ahneus, tarve hallita ja osoittaa toisille asemansa, ei todellakaan tee työelämästämme viihtyisämpää ja jostain kumman syystä johtotasolle ei tule mieleenkään, että töissä viihtyvä työntekijä voisi olla tuottavampi kuin ei viihtyvä...

      Poista
    6. Kyllä, esimerkiksi luovilla aloilla, sanotaan nyt vaikkapa graafisessa suunnittelussa se toimistolla pönöttäminen klo 08-16 ei välttämättä ole yhtään tuloksellista aikaa jos sen työn tekijä on juurikin sellainen illanvirkku ja on luovimmillaan silloin ilta-aikaan ja tekee sen suunnittelutyönsä silloin kotonaan työläppärillään. Tokihan sitten on paljon näitä aikaan ja paikkaan sidottuja töitä, kuten esimerkiksi teiden auraukset jne. Mutta varmasti olisi paljonkin sellaista työtä, jota voisi hyvinkin tehdä sen oman rytminsä mukaan.

      Niin, parisuhdekinhan on tavallaan sellainen kahden ihmisen ”yritys” ja varmasti ongelmia ilmenee jos pariskunnalla on aivan erilaiset rytmit, ja auta armias jos toinen käy vielä vuorotöissä! Sekään ei sitten toisaalta ole hyväksi jos jatkuvasti ollaan naamat vastakkain, pitäisi osata antaa sitä omaakin aikaa sille toiselle. Itse olen ollut jo vuosia sinkkuna, tosin minulla kyllä on takanani nuoruusvuosiltani kolmekin pidempää parisuhdetta, mutta tähän yksinään olemiseen on kait jollakin tavalla jo niin tottunut, etten välttämättä enää edes osaisi asua toisen kanssa ilman yhteenottoja. Kyllähän se parisuhdekin olisi vielä tervetullut jos oikea ihminen sattuisi vielä kohdalleni, mutten ainakaan heti olisi yhteen hänen kanssaan muuttamassa. Muutenkin se rakastuminen näin aikuisiällä on vaikeampaa ja tämä työttömyyskään ei ole mikään meriitti siellä parisuhdemarkkinoilla.

      Poista
    7. Niin paljon määrittää ihmisarvoa nykyään se, miten olet urallasi menestynyt. Ymmärtäähän sen toki, että evoluutiomielessä täytyykin valita se kaikkein komeimman höyhenasun omaava kumppani. Tänä päivänä vain kun mikään ei ole varmaa, paitsi alituinen epävarmuus, ei mielestäni voine kovin paljoa painoarvoa laskea tällekään asialle.

      Näinä materialistisina aikoina kun pintakiilto on merkittävämpi asia kuin oikea sisältö, on aika hankala taistella toisinajattelijana tätä vastaan. En oikein tiedä mitä ajatella aiheesta, että jokaiselle olisi se "oikea" olemassa. Romantikko minussa haluaisi ajatella niin, mutta realistikko vaan toteaa, että kyse on puhtaasta laskutoimituksesta; eli kuinka paljon on valmis sietämään niitä huonoja puolia saadakseen ne hyvät puolet?

      Tuohon toisaalta kiteytyy kaikki toimiminen ihmisenä.

      Poista
    8. Olet muuten joskus jossain kirjoittanut, että nämä kommenttisi tuntuvat olevan parempia kuin ne itse bloggauksesi. Tällaista henkevää ja viisasta tekstiä olisi ilo lukea sinulta enemmänkin!

      Poista
    9. Viisaus tiivistyy kommenteissa kun ei tarvitse miettiä kokonaista tarinaa...

      Poista
    10. No ainakin sinulla olisi seuraavan bloggauksesi hyvä ”tarina” tai aihe se ”mökkiytyminen”, jota jo sinulle aikaisemmin ehdotinkin. Onko vielä tullut siitä ajatuksia?

      Poista
    11. Se on raakileena...Hieman on päässyt kynä tylsymään ja sanottava vähenemään. Kenties särmät luonteestani ovat hioutuneet tai sitten olen vanhentunut, enkä jaksa enää purnata asioista...

      Poista
    12. No siinähän sinulla olisi myöskin toinen hyvä aihe! Vanhentuminen ja sen myötä särmien tylsyminen. Etkä sinä mikään ”vanha” vielä ole, hädin tuskin kunnolla edes keski-iässä! Toki nyt riippuu, että kauanko se Luoja on sinulle antanut aikaa tätä tasamaata tallata?

      En tiedä oletko vielä 40 ikävuotta ehtinyt täyttää, mutta pyöreiden vuosiesi kunniaksi olisi myöskin mielenkiintoista lukea pohdintaasi siitä kasvamisesta, aikuistumisesta ja miksei siitä vanhentumisestakin? Mikä on elämässäsi ja sinussa muuttunut vuosien varrella, vaiko onko mikään? Mielstäni sinussa kytee vielä se nuori ja innokas ”poika”, johon se vaimosikin rakastui.

      Eli kyllä sitä terävyyttä sinusta vielä löytyisi ja tuo kahvin siivittämä Facebook-sekoilusi oli todella hauska!

      En siis kaipaa mitään sosiaalipornoa elämästäsi, mutta tuollaista hyvää ja hauskaa meininkiä lisää!

      Poista
    13. En ole vielä täyttänyt 39:ää, se tapahtuu kesällä. En myöskään tiedä, viehättyikö vaimoni poikamaiseen charmiin ja jos viehättyi niin tykkääkö enää keskenkasvuisesta aikuislapsesta :D

      Hauskaa meininkiä? Tuohan oli Armageddon. Toki kun se ei itselle tapahdu niin usein se kuulostaa hauskalle...Itse kun elää nuo asiat niin aina ne eivät oikein naurata. Varsinkaan kun en kuitenkaan luonteeltani ole sellainen rennon rempseä.

      Poista
    14. Totta, en siis mitenkään ja todellakaan tahtonut nauraa sinulle ja kärsimyksillesi, mutta pidin siitä rohkeudestasi tuoda se hauska sattumus esille. Ja kyllä se nyt kuitenkin ja siltikin nauratti. Vieläkin. :)

      Poista
    15. Ja pitää sitä sen verran kuitenkin olla ”rennon rempseä”, että pystyy itselleen nauramaan! Ei tämä elämä niin haudanvakavaa ole ja kaikki joskus mokaa. Kuitenkaan et ole ketään tappanut tai muitakaan rikoksia tehnyt.

      Kyllä sitä on itsekin (varsinkin humalassa) sekoillut vaikka mitä ja on tätäkin blogia monet aamut kädet täristen availtu, että mitähän helvettiä sitä on taas suoltanut ulos sinulle?

      Poista
    16. Juu, en varmaan olisi tuotakaan tekstiä kirjoittanut, jos en sille pystyisi hymähtämään...

      Poista
    17. Siinäkin mökkiytymisessä on muuten sellaisiakin aspekteja, että kun sinähän kuitenkin elät sen vaimosi kanssa siellä kahdestaan, mutta esimerkiksi minulla ei ole ketään täällä, jolle jutella. Ei edes lemmikkiä. Tokihan minulla on ystäviä, joiden kanssa vaihdan kuulumisia puhelimen ja Skypen kautta, mutta eivät ne ole sellaisia aitoja ihmiskontakteja, kun ei olla rehellisesti kasvokkain. Ihmisillä on ne omat elämänsä ja työkiireensä, eikä sitä jatkuvaa fyysistä kontaktia voi vaatiakaan. Siinä ei sitten paljoa jää, kuin se kaupan kassan tervehtiminen ja tämä hyvä blogisi, jonne voi kirjoitella.

      Sitten, kun ei ole rahaa työttömänä harrastaa ja ”verkostoitua”, jota nykyisin aina kuulutetaan työllistymisen eduksi. Sitä todellakin sitten juurikin ”mökkiytyy” ja alkaa elämään sellaisessa omassa pienessä ”kuplassaan”, josta välillä pelottaa lähteä sinne ulkomaailmaan ja jopa sinne töihinkin, kun tässä on ollut jo vuosia työttömänä omasta tahdostani riippumattomana. Voisin miltein sanoa, että aluksi pelotti, etten saa enää ikinä töitä, ja nyt pelottaa, että ”joudun” sinne töihin, varsinkin palkattomiin töihin.

      Varmasti näitä samoja pelkoja on monella jo pidemmän aikaa olleilla työttömillä, mutta sekään kuntouttava työtoiminta ei ole mielestäni se oikea apu, koska sillä palkattomalla työllä ei työttömän ostovoima ja mielenterveys kohennu ja niitä ”linnunpönttöilyjä” ei voi mitenkään järkevästi sinne omaan ansioluetteloon laittaa.

      Poista
    18. Terävyys? Tylsyys? ”The eye of the tiger, the eye of the tiger, man!”

      https://www.youtube.com/watch?v=p7CaiWxKYBo

      ;)

      Poista