perjantai 10. maaliskuuta 2017

Keskustelufoorumi

Aihepiirista jonkin verran kirjoitelleena, laitan jakoon tiedon uudesta keskustelufoorumista, jossa voi nimettömänä käydä keskustelemassa mieltä askarruttavista asioista.

On mielestäni erinomainen asia, että vihdoin Suomessa uskalletaan ääneen puhua siitä, mikä on vuosikymmeniä ollut tabu. Omakohtaiset kokemukseni kertovat, ettei se asia ainakaan salailemalla parane.

Niin paljon tuo kärsimystä tuo alkoholinkatkuinen elämäntapa. Ei yksistään käyttäjälle vaan ikävä kyllä, useimmiten suurimpana kärsijänä ovat täysin syyttömät, alkoholistin läheiset.

Facebookissa toimii jo hyvä vertaistukiryhmä: "Pullopostia lapsuudesta". Näen kuitenkin anonyymin foorumin mainiona sellaisille henkilöille, jotka syystä tai toisesta haluavat pysyä tuntemattomina, eivätkä tahdo nimeään yhdistettävän tähän aihepiiriin.

Muun muassa edesmennyt äitini olisi varmasti mieluusti tullut keskustelemaan tällaiselle foorumille. Hän häpesi isäni juomista niin paljon, ettei koskaan sitä ääneen myöntänyt olevansa naimisissa alkoholistin kanssa. Voisivat välimme olla mielenkiintoiset jos olisin blogiin ehtinyt näitä "pullopostia"-kirjoituksia kirjoittaa...

Tässä tietoisku lasisen lapsuuden projektihenkilöltä:

"Foorumilla keskustelu tullaan käymään valmiiksi luoduissa keskusteluketjuissa aihepiireittäin. Näin ollen osallistujan ei tarvitse itse aloittaa aihetta. Senkin hän voi tehdä, mikäli kokee, ettei mikään valmiista ketjuista vastaa omaa tarkoitusta.
Mikäli kiinnostut anonyymistä keskustelufoorumistamme, käy rekisteröitymässä Lasisen lapsuus –sivulla osoitteessa http://lasinenlapsuus.fi/rekisteroidy
Meilaa sen jälkeen meille osoitteeseen lasinenlapsuus@a-klinikka.fi ja kerro, minkä nimimerkin loit. Lisäämme sinut ryhmään ja meilaamme sinulle suoran linkin keskusteluun."

Suosittelen lämpimästi vertaistukea aiheesta kärsineille.

6 kommenttia:

  1. Ihan mielenkiinnosta haluaisin kysyä, että mikä isäsi juomisessa on ollut se kaikkein pahin asia? Niitä nyt tietenkin on varmasti vaikka kuinka paljon ja ainakin omaan mieleeni tulee ensimmäiseksi sellaiset asiat kuin vaikkapa, että hän ei ole jatkuvassa humalassa ja krapulassa ollenkaan oma itsensä ja sitä myöten aidosti läsnä. Toinen voisi olla lapsen ja nuoren näkökulmasta tuntuva häpeä, jonka vuoksi ei ole kehdannut/voinut kavereitaan tuoda kotiinsa jne. Varmasti vielä sitten sellainen yleinen turvattomuuden tunnekin?

    En nyt siis tahdo mitenkään tässä herkutella ikävillä muistoillasi, mutta olen aina ollut kiinnostunut ihmismieleen liittyvistä asioista ja itsellänikin on ollut ongelmia sen viinan perkeleen kanssa. Olisi mielenkiintoista lukea näkemyksiä ns. ”sieltä vastapuoleltakin”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyitpä aika hyvän, mutta vaikean kysymyksen. Toit esille jo paljon niitä asioita, joita itse olisin myös luetellut. Jos ei pahin niin päällimmäisenä mielessä kuitenkin isän arvaamattomuus ja sitäkautta jatkuva varuillaan olo. Sen johdosta ei ikinä ole ollut tietoisesti hetkessä läsnä kun on joutunut laskelmoimaan todennäköisyyksiä ties minkälaisille tulevaisuuksille. Aivan kuten shakkisiirtojen ennakointia ja niihin sopivia vastatoimia joutui koko ajan pitämään mielessä valmiustilassa, että kohdalle sattuessaan pystyi välittömästi reagoimaan oikealla tavalla turvatakseen itsensä.

      Poista
    2. Tavallaan siis on joutunut elämään kokoajan sellaisessa pelossa, että ”mitähän hittoa taas seuraavaksi?” Tuleeko poliisilta puhelua, että on mies paleltunut kuoliaaksi hankeen tai onko saanut ryyppyremmin riitelyssä puukosta?

      Tuollainen shakkipelielämä jättää kyllä varmasti rumat jälkensä nuoren ihmisen mieleen.

      Eli voisiko sen pahimman asian kiteyttää siihen pelkoon sen läheisen ihmisen menettämisestä? Ja se menetys ei tarvitse merkata välttämättä kuolemaa (joka voisi olla jopa helpotus), vaan sitä, että on totaalisesti menettänyt toisen sen viinan edessä ja ollaan jo siinä pisteessä, ettei paluuta enää ole?

      Poista
    3. Lapsuudessa ei poliisia sotkettu asioihin vaan ryyppyporukassa vähiten juonut toimi kuskina. Teini-iässä taas kun asuimme saaressa niin isä matkasi kilometrin matkan veneellä baariin ja usein jäi veneeseen nukkumaan, joko baarin rantaan tai omaan laituripaikkaan.

      Eräällä tavalla lapsuudessa oli se huoli vanhemman menetyksestä lähinnä sillä tasolla, että joutuuko itse silloin metsään asumaan ja syömään käpyjä. Silloin kun ikää ei ollut tarpeeksi, jotta asioiden todellisen laidan olisi ymmärtänyt, että jäihän vielä äiti pitämään huolen...

      Enemmänkin se alituinen varuillaolo, että suuttuuko isä tänään siitä, että leikin liian äänekkäästi kun krapulaansa yrittää nukkua pois tai onko läsnäoloni muuten vain häntä ärsyttävää. Saako isä Hulk-maiset raivokohtaukset siitä, jos vahingossa murustan leipää lattialle tai muroja roiskuu pöydälle. Sillä muistan lapsuuden mainoksen Voilevi-margariinista, joka mainoksessa nousi ilmaan leijumaan kun oli niin kevyttä. Meillä sitten oli tuota ja kun olin sitä aamupuurooni laittanut ja mainosta mielessäni muistelin ja hoin sille purkille, että nouse nouse ilmaan, niin isä tuli ja nosti sen ilmaan ja länttäsi sen purkin puurooni.

      Vasta aikuisena pidän enemmänkin helpotuksena sitä lopullista ratkaisua. Olen ajatustasolla työstänyt jo vuosia hyväksyntää siitä, ettei kaikkia voi pelastaa. Mutta varsinaiseen kysymykseesi, että voiko sitä kiteyttää läheisen menettämisen pelkoon, niin mielestäni ei voi. Sillä en oikeastaan koskaan ole tuntenut isääni vaan olen aina tuntenut sen häijyn juopon, jonka mielenliikkeitä ei pysty kovista ponnisteluista huolimatta ennakoimaan.

      Poista
  2. Heh, kuulostaapa tutulta. Meilläkin on samanlainen isä. Sillä erotuksella ettei hän ole juoppo ja harvoin näin häntä edes pikkuhiprakassa. Saattoi silti hermostua ihan pikkujutuista, vaikkapa lapsen kysymyksestä ja sitten alkoi hirveä sättiminen ja haukkuminen. Elämä oli juurikin tuollaista varuillaan oloa. Jätti taatusti jälkensä ainakin minuun. Eipä auttanut ettei ollut alkoholisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavereillani on samanlaisia "oireita" kuin minulla, vaikka heidän vanhemmat eivät juoneet. Yhdistäväksi tekijäksi olen havainnut arvaamattoman käytöksen ja lapsen noyryyttämisen ja sättimisen. Taatusti nuo vaikuttavat lapsen kehitykseen, sillä on sanottu jo kapaloikäisenä tapahtuneen laiminlyönnin vaikuttavan psyykeen.

      Poista