maanantai 15. toukokuuta 2017

Robotin elämää

Jälleen kerran unen kanssa hippasilla ja toistaiseksi uni on voitolla ja saa minut valvomaan tuskaisena tietäen, miten hankala seuraava päivä tulee olemaan kun väsyneenä ei mikään huvita ja kärsivällisyys on aivan nollissa.

Kuin surkeata realitysarjaa seuraisin kun oma arkinen elämä silmieni editse kiitää. Kaikenlaista tapahtuu ja kuitenkaan ei oikeastaan tapahdu juuri mitään. Aivan kuin olisin lääkärin odotushuoneessa, tuskaisena odotan pääseväni ammattilaisen luo, joka kertoisi minulle, miten löydän avaimet onneen.

Minulla on paljon syytä olla kiitollinen ja onnellinen. Jostain syystä vain mielen täyttää odotus jostain suuremmasta, aivan kuin jokin universumin salaisuus olisi vain nurkan takana kärkkymässä, odottamassa minua paljastamaan kaikki sen salaisuudet.

Kaikesta huolimatta tunnen tasaista harmautta, vaikka järkeni minulle usein perustelee sen kaiken, mistä minun kuuluisi olla kiitollinen. Vaan järki ja tunne harvoin käyvät hedelmällistä vuoropuhelua keskenään ja tuloksena on hyvin irrallinen olotila.

Sitä en tiedä, voiko tuo irrallisuus johtua puhtaasti siitä, että ad/hd:tani on hoidettu masennuksena ja olen syönyt 10+ erilaista masennuslääkettä ja ainoa vaikutus niillä on ollut, etten enää tunne itseäni/ persoonaani. Kenties ne myrkyt ovat ajan kuluessa vaikuttaneet tapaani ajatella ja jossain matkan varrella ties monennen lääkekokeilun jäljiltä aivoni ovat hiljalleen muuttuneet muhjuksi.

Tuolta muhjusta kumpuaa usein ajatus yleistasolle yltävästä turtuneisuudesta. Se on vallannut tilaa huolestuttavan paljon ja usein huomaan, etten enää nauti asioista, jotka ennen saivat minut aivan kierroksille.

Oli syy sitten ikä tai myrkyillä pehmitetyt aivot niin arjen harmautta ei tunnu kirkastavan enää monikaan asia. Pelkään olevani luisumassa takaisin masennukseen, jos sieltä koskaan olen pois päässytkään.

Nuo pienet asiat, lyhyet ilon hetket, ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi kokee elämän elämisen arvoiseksi. Mielen on hiljalleen vallannut ajatus, ettei halua kuolla, mutten jaksaisi enää elääkään.

Tämän seurauksena tulee välteltyä kontakteja ihmisten kanssa. Ei yksinkertaisesti enää löydä mitään sanottavaa kanssaihmisille. Samaan aikaan kun kokee, ettei mikään enää anna mitään niin myös oma anti hiipuu pois kohti olematonta. 


Kenties lopulta kyse on tasapainon puutteesta, joka etäännyttää minut tästä hetkestä ja luo tunteen irrallisuudesta. Aivan kuin olisin tuuli, joka heiluttaa lehteä ohimenevän hetken verran. Joskus olen miettinyt, että elämässä on tapahtunut liikaa, eikä sen takia enää jaksaisi. 

Sitten samaan hengenvetoon mietin miten vähän on ehtinyt kokea ja oivaltaa asioita ja se uuvuttaa. Jotenkin on todella vaikeata löytää tasapainoa itsensä kanssa ja saavuttaa edes jonkinlaista tyyneyttä elämässään kun yhtä aikaa myrskyää ja kuitenkin on peilityyntä.

Ehkä olen vain keinoälyn prototyyppi ja vasta oivaltamassa mitä elämä oikeasti onkaan?



12 kommenttia:

  1. Olen ollut nyt toista vuotta pitkäaikaistyöttömänä. Toisille se on vasta, toisille se on jo.

    Katselen maailmaa hyvin pitkälti samantyylisten lasien läpi, kuin kirjoituksessasi tuli ilmi. Joku voisi sanoa sitä kyynisyydeksi, itse kutsun sitä realistiseksi katsantotavaksi. Olen karsinut ihmiselle ominaisen positiivisuuden pois... tosin jos mietin tarkemmin, en ole tainnut koskaan aiemminkaan elämässäni olla kovinkaan positiivinen. Välillä olen ollut vain vähän enemmän kiireinen, jolloin en ole ehtinyt ajattelemaan sitä etten ole ollut positiivinen.

    Olen päässyt omalta osaltani eroon ajatuksesta, että elämän tulisi olla jonkunlaista. Vaikeaa on ollut nähdä se, että yhteiskunnan meihin istuttamat käsitykset elämänlaadusta ja tavoiteltavista asioista eivät olekaan niitä, jotka ovat elämää. Ne ovat jotain muuta.

    Kukaan ei ole koskaan sanonut, että elämän tulisi olla helppoa. Tutkimusten mukaan keskimäärin ihmisten elämässä onnellisuus ja kamaluus esiintyvät samoissa määrin. Aikamoista, kun ajattelee. Pitkäaikaistyöttömillä tulee ilmeisen nauravaiset eläkepäivät… tai sitten kyse on jostain ihan muusta. :D

    On myös toki paljon perintötekijöistä kiinni miten kokee asiat. Sekä geneettisesti että kasvatuksellisesti periytyviä asioita. Aivojen rakenteeseen ei tietenkään pysty kuin vain tietyiltä osin vaikuttamaan, mutta silti voi yrittää auttaa omia aivojaan esim. tiettyjen ravintoaineiden täsmäsyönnillä sekä ravitsevan ravinnon yms avulla sekä laadukkailla yöunilla. Niin kutsuttua aivohakkerointia omien aivojen tasapainon hyväksi. Toki tällaisen toteuttaminen on haastavinta haastavassa elämäntilanteessa.

    Pitää ehkä saavuttaa ensin ajatusmaailmallisesti se piste, jossa näkee oikean elämän elämältä. Elämän kuuluu sarjoja toisiaan kamalampia koettelemuksia, eikä elämällä kuulukaan olla mitään tarkoitusta. Ja se on ok. Voin lainata tämän viisauden suoraan Noam Chomskyn aatteista.

    Ymmärrän toki myös ihmisiä, jotka eivät vain kykene elämään. Hyvin menestyvät ihmiset (tarkoita tällä yhteiskunnallisesti hyväksyttävästi pärjäävä eli hyvin elämässään porskuttava, hyvässä työpaikassa ja ”rikkaasta” perheestä) aivan samalla tavalla lopetti elämänsä. Taikka kuten laitapuolen kulkija toissa viikonloppuna pomppasi korkealta. Kummastakaan ei jäänyt sen enempää jäljelle. Molemmilla oli silti jotain yhteistä. Tuli ehkä riittävästi kokemuksia. Se näkyy ulos ja voi ymmärtää, että ne ovat olleet erityisen kohtalokkaita näille ihmisille kokea.

    Ymmärrän hyvin molempien vaihtoehtoja, mutta ymmärrän myös oman vaihtoehtoni.
    Elämä on elämää ja se on ok, että se on vain ankeaa elämää. Tuleepahan "koko rahan edestä" koettua jotain. Onhan tämä pitkäaikaistyöttömyyskin kokemus. Toki se voi kestää loppuelämän, mutta kestäköön. Sattuma on valinnut tällaisen kokemuksen arpajaisissa.

    En tiedä miten tämä tekstini sopii edes kommentiksi kirjoitukseesi. Tuli vain tajunnanvirtana tällainen kirjoitus, kun tunsin ja tunnistin kirjoituksestasi ajatuksesi läpi suoraan.

    Kiitos siis siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopiihan kirjoituksesi mainiosti tekstiini. Vielä enemmän olen innoissani siitä, että olen onnistunut kirjoituksellani koskettamaan ja herättämään ajatuksia. Monesti yksikseni höpiseminen on turhauttavaa kun en osaa tarkastella asioita riittävän monelta suunnalta. Toivoisin aivojeni toimivan paremmin, mutta kuten sen osuvasti sanoit:"Arpajaisista tuli tyhjä lippu, joten sen kanssa on vain elettävä".

      Kyynistyminen on sinällään hyvä juttu, se suojaa kovemmilta pettymyksiltä. Kuten joskus olen sanonut niin silloin pudotus tapahtuu maton reunalta lattialle, eikä täten kuormita paljoa. Sillä vaikka sanotaan olevan parempi elää täysillä, vaikka kolhuja tuleekin niin jossain vaiheessa se kolhujen määrä alkaa käymään psyyken päälle, eikä enää jaksakaan elää niin täysillä.

      Poista
  2. http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005216103.html?ref=rss

    "Hallitus esittää kokeilukuntiin uutta työelämäkokeilua. Pitkäaikaistyöttömät voisivat työttömyystuen turvin työskennellä paitsi kunnissa myös yrityksissä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä se lähtee, nimittäin palkkatyön alasajo

      Poista
    2. No siis kyllähän nuo ovat ihan älyttömiä suunnitelmia ja mitä tässä nyt olen eri keskustelufoorumeilla ja blogeilla seurannut keskustelua aiheesta, niin monella on noussut kysymykseksi, että miten työnantajat luulevat saavansa motivoituneita palkattomia työntekijöitä? Eli tuleeko sitten voimaan jonkinlainen karenssilaki, jonka myötä työnantaja voi ilmoittaa niskuroivasta orjasta työnvoimaviranomaisille, jotka sitten katkaisevat orjalta työttömyyskorvauksien maksatuksen.

      Poista
    3. Onneksi nuorissa on se voima, nyt kun on vaikeuksia palkata ammattilaisia... Eikai niitä ammattilaisia enää ole kun väkeä heitetään pihalle, eikä heille anneta mahdollisuutta päivittää ammattitaitoaan. Taas olisi peiliin katsomisen paikka yrittäjillä. Luulevatko tosiaan, että saavat ilmaiseksi koulutettua väkeä töihin nyt kun talous näyttäisi vetävän?

      http://www.talouselama.fi/uutiset/yritykset-ottavat-usein-turpaan-omissa-prosesseissaan-rekrytoinnissa-turvaudutaan-yha-useammin-headhunterin-apuun-6650572

      Poista
    4. "Nuorisossa on valtava voima! He osaavat tuoda työmarkkinoille asenteen, innon, motivaation, halun oppia ja kyvyn tuoda itseään esille. Nuoriso ymmärtää verkostoitumisen ja oman aktiivisuuden merkityksen."

      Hohhoijaa... Entäs se palkka?

      Poista
    5. Pulloposteihisi ja kirjavinkkeihin liittyen luen nytten Raimo O. Kojon kirjaa ”Eroon viinasta”. Kirjailija itse on ollut täysi rapajuoppo ja kertoo tuossa kirjassaan omakohtaisia kokemuksiaan juoppoudesta ja siinä on myöskin tiukkaa tekstiä juopon läheisten näkökulmaan. Suosittelisin sinullekin kyseistä kirjaa.

      Itse sain nytten vasta kahden kuukauden ryyppyputken katki ja olin kuivilla jopa huikeat viisi päivää, kunnes eilen sain Skypen kautta yhteyden entiseen tyttöystävääni ja yritin vanhaa suhdetta lämmitellä tulille, mutta sain pahasti pakit ja ratkesin jälleen juomaan. Nyt on aivan järkyttävä krapula taas päällä ja morkkikset. Baarissakin tuli käytyä tuhlailemassa työmarkkinatukea irkkuviskiin.

      Siitäkään novelliblogista ei ole tullut mitään juodessa ja tuossa kirjassa myös puhutaan siitä luovuudesta ja alkoholista sen suhteen. Lähinnä siis, että nousuissa saattaa tulla hyviäkin ideoita, mutta lopulta se viina tappaa sen luovuuden, kun aivot ovat ns. ”sumussa”.

      Olen myös taidemaalannut nuorempana paljonkin ja olen jopa saanut myytyäkin teoksiani isolla rahalla. Nyt humalassa vaan ei ole enää sitäkään harrastusta pystynyt ylläpitämään, kun on kaikki rahat mennyt siihen juomiseen.

      Välillä olen tosi masentunut ja mietin, että pitäisikö jokin lääkitys aloittaa, mutta kuitenkin sitten tiedostan, että se masis johtuu vain ja ainoastaan siitä juomisesta. Se viina vetää ne kaikki aivokemiat niin sekaisin. Muutenkin olen aika sellainen lääkekielteinen asenteeltani ja mitä olen blogiltasi lukenut kokemuksiasi niistä masislääkkeistä, niin ei kauheana kiinnostaisi edes niitä kokeilla.

      Ja eiväthän ne lääkkeet kuin viinakaan korjaa niitä ulkoisista syistä johtuvia vitutuksia.

      Poista
    6. Palkka taitaa olla täysin toissijainen tavoite. Päätarkoitus on saada tilastoissa näyttämään, että työttömyys taittuu. Nythän niin käy kun väki on "työvoimatoimenpiteissä", eli ilmatteeks tekemässä työtä, niin kunta välttyy sakkomaksuilta ja tilastot kaunistuu.

      Tuskin tätäkään juttua on aivan loppuun asti mietitty. Kun ei kerry lomia, palkkaa ja eläkettä saati, että olisit oikeutettu työterveydenhuoltoon tai muihin etuuksiin, niin ostovoima laskee. Ihmisten kulutus loppuu kuin seinään muiden paitsi välttämättömyystarpeiden suhteen. Se taas lisää työttömyyttä. Voi olla, että palvelu-, matkailu- ja ravintolatarjonta supistuu kun ei ole enää asiakkaita.

      Poista
    7. One little pill-dokumentti kertoo mielenkiintoisen tavan irtautua alkoholismista. Dokumentissa esiintyy Claudia Christian. Tässä hän kertoo tiivistetysti taistelustaan alkoholismia vastaan:

      https://www.youtube.com/watch?v=6EghiY_s2ts

      Tuossa voisi olla ideaa? Kaikki psyykelääkkeet muuttavat ajattelua ja pahimmassa tapauksessa persoonaa. Toiset muuttuvat jopa pysyvästi. Siksi niidenkin myrkkyjen kanssa kannattaa olla varovainen. Niin kulunut klisee kuin se onkin niin sillä on hirmuinen vaikutus vointiin on kaikella sillä, mitä suuhunsa laittaa.

      Tutkipa Sinclairin metodia ja Naltreksonia.

      Poista
    8. Nuo mielialalääkkeet kyllä ovat todella arveluttavia... Eikös nekin kaikki kouluampujat olleet syöneet niitä SSRI-lääkkeitä tai jotain? Ja se masis on kyllä alkoholismin rinnalla todella paha ja tappava tauti. Nythän vasta oli sekin rokkari Chris Cornell hirttäytynyt ja oli mies kärsinyt alkoholismista ja varmasti myöskin masennuksesta, vaikka tyypillä oli ulospäin kaikki todella hyvin. Erittäin suosittu artisti oli ja olipa jopa Bond-elokuvaankin tehnyt tunnarin. Ja hyvä elokuva olikin. Mielestäni paras näistä Daniel Craigin Bondeista.

      Siinä Kojon viinakirjassa on punaisena lankana alkoholismista parantumiseen oikeanlainen elämän asenne. Elämässä siis on vaikka mitä paskaa, mutta ne kaikki pitäisi hyväksyä siihen elämään kuuluvaksi ilman mitään päihteitä, koska ne ovat loppujen lopuksi vain sellaista pakenemista totuudesta ja itsestä. Mielestäni nekin masislääkkeet ovat vähän samaa asiaa, auttavat oireisiin, mutta eivät paranna niitä oireiden syitä, olivatpa ne syyt sitten työttömyys, yksinäisyys tai mitä vaan.

      Ihminen vain toki sitten on heikko ja ei aina kestä tätä paskaa maailmaa ja elämää. Itsekin olen luonteeltani herkkä taiteilijasielu ja koen tunteet ja elämän erittäin voimakkaina ja sitä myöten olen pahasti altis niille riippuvuuksille kuten esimerkiksi alkoholi.

      Tavallaan voi kuulostaa selittelylle ja sen juomisen puolustamiselle, mutta kyllä siinä kuitenkin on asian itua jos on herkkä persoonaltaan.

      Vaikken sinua henkilökohtaisesti tunnekaan, niin näen silti sinussa samoja piirteitä kuin itsessänikin. Herkkä kaveri, mutta tavallaan sekin herkkyys on sitten todella iso hyve ja näitäkin hyviä maalauksiasi on aina ilo katsella blogillasi. Niitäkään ei saa aikaiseksi ihan kuka tahansa ”lätkäjuntti”.

      No taas ajatus rönsyilee krapulan tuomassa ”luovassa tilassa” ja en sinua tuomitse jos pidät jääkiekosta? :)

      Poista
    9. Tulipa taas harrasteltua kirjoittamista sen novelliblogin suhteen:

      ”Pekka Lahtinen kakoi kesämökkinsä laiturilla vettä ulos keuhkoistaan. Ei tämäkään saatana onnistunut! Tunti sitten liiterin kattoparru oli haljennut miehen yrittäessä hirttäytyä ja nyt pään työntäminen laiturilta järveen ei myöskään ollut tuottanut toivottua tulosta. Linnut visersivät hämärtyvässä kesäillassa ja tuttu joutsenpari uiskenteli Pekan laiturin ohitse. Mies otti sen henkilökohtaisena vittuiluna ja yritti heittää viattomia lintuja juuri tyhjentämällään Koskenkorva-pullolla, mutta sekin osui ohitse rantakivikkoon särkyen. Ei vittu mikään tässä elämässä onnistu, Pekka raivosi ja yritti sytyttää savukkeen vain huomatakseen, että tupakka-aski kellui vedessä, se ilmeisesti oli tippunut povitaskusta hukuttautumisyrityksen lomassa.”

      Kyseinen ”Pekka Lahtinen” ei liity kehenkään samannimiseen henkilöön ja olen tuon nimen ihan randomilla päästäni heittänyt tuohon. Pakkohan päähenkilöillä on jokin nimi olla jne.

      Poista