maanantai 24. heinäkuuta 2017

Need for speed

Olen aina pitänyt vauhdista. Jo lapsena mieluisin harrastukseni oli ajaa fillarilla korttelia ympäri ja kellottaa aikaa. Tavoittelin aina vain kovempaa aikaa. En varma ole, mutta toisten ajat toimivat hyvänä kirittäjänä, mutta varsinaisesti kilpailin aina vain itseäni vastaan.

Teininä vauhdin tavoittelu sai minut etsimään tietoa aerodynamiikasta ja moottoritekniikasta. Harmillista vain, että moponi oli ns. pystymalli niin eipä siitä juuri aerodynaamisempaa saanut, ellei lasikuidusta rakentaisi siitä raketin näköistä. 

Tiesin isäni osaavan paljonkin tehdä lasikuidusta juttuja, mutta olin jo tuossa ikävaiheessa menettänyt kontaktin häneen tämän elämäntyylin eli  ryyppämisestään johtuen. Tiesin myös lasikuidun myös lisäävän mopedin painoa, jota alle kaksihevosvoimainen, loppuun luukutettu 2-tahtimoottori ei enää kestäisi. (puhumattakaan alla 60 km/h nopeuksissa aerodynamiikan merkityksen vähäisyydestä…)

Näiden myötä keskityin moottoritekniikkaan. Onneksi oli silloin ja on edelleenkin sellainen liike Vantaalla kuin Mopo-Sport, joka myi kaikennäköisiä osia mopedeihin. Tuolta sai tilattua virittämiseen sopivia osia mopoon ja niitä tuli sitten hankittua ja myöhemmin asennettua.

Moponi oli Tunturi Super Sport, jossa sporttisuutta löytyi vain nimestä. Kun tuohon oli sitten laitettu tehomäntä, tehoputki ja isompi kaasutin(porattuna isommaksi ja isommilla suuttimilla, luonnollisesti) ja erilaiset etu- ja takarattaat niin johan se mopo alkoi kulkemaan. 

Kuten tavanomaista, tuon ajan mopo ei ollut tarkoitettu yli 40 km/h nopeuksiin, sillä jarrut olivat rumpumalliset ja ne eivät pysäyttäneet kunnolla edes laillisista nopeuksista, puhumattakaan viritetyn nopeuksista.

Toinen akilleen kantapää oli takahaarukka. Yli 60 km/h vauhdissa alkoi takarengas heilua holtittomasti puolelta toiselle ja sen seurauksena usein tippuivat ketjut pois rattailta ja meno tyssäsi aika nopsaan. Joskus tuli vaaratilanteitakin kun ketju kiilautui takarattaan ja -haarukan väliin estäen takapyörää pyörimästä… Joten sen kulkineen rajat tuli löydettyä nopeasti.

Jotenka siis, toisin kuin kanssateinejä, minua ei kiinnostanut ryypiskely kaupungilla. Vauhti, se oli minun juttuni ja on yhä edelleen. Muistan monet kerrat kaverini kyllästymiseen saakka ajoimme kiihdytyskilpailuja urheilukentän 100m juoksuosuudella. Sami, anteeksi! Olen hyvin pahoillani, olisin joskus voinut sinultakin kysyä, että minne tai missä ajeltaisiin…

Yllättävää kyllä, en ole yhdelläkään autolla kokeillut rajoja vaan joskus ohitustilanteissa olen saattanyt ylittää tiekohtaisen korkeimman sallitun nopeuden. Ehkei nopeus tunnu miltään kun on peltikuoren sisällä? 

Autoillessa tosin tulee aivan huomaamatta toisinaan ajettua kaarteisiin ns. racing lines- eli rata-ajoon soveltuvia ajolinjoja pitkin. Onkin hämmästyttävän yleistä, että taajamassa prikulleen rajoitusteen mukaan ajamalla saan usein takapuskuriin roikkujia, kunnes tulee mutka, jonka ajan tismalleen rajoitusten mukaan ja huomaan puskuriani havitelleen autoilija jääneen monta kymmentä metriä jälkeeni.

Ehkei kaikilla riitä kantti muuttaa hieman ajolinjaa, joka mahdollistaisi saman nopeuden ylläpidon, samalla toimittaen ekologista autoilua kun välttää turhia hidasteluja ja kiihdytyksiä. 

Heh, vaimoparkani huomaan toisinaan puristavan auton ovenkahvaa tiukastikin kun lähdemme moottoritielle. Eräs liittymä kiemurtelee S-kirjaimen mallisesti ja siinä yleensä olen kiihdyttänyt kaiken irti, mitä primerasta lähtee aina siihen nopeusrajoitukseen saakka. 

Ajolinjat kun loiventaa niin siinä tulee hyvät vauhdit ja sivuttaiskiihtyvyydet, ilman että rikkoo nopeusrajoituksia ja näin pääsee sujuvasti liittymään muun liikenteen sekaan. Kyytiläiselle meno on varmasti karmaisevaa kun auton kylki hipoo toisena hetkenä kaidetta ja toisena näyttää, että rengas tippuu nurmikolle. Lystiä puuhaa, ainakin kuskille ja näin saan hetkittäin tyydytettyä vauhdinnälkääni.

Tulevaisuutta odotan innolla. Vaikka kovaksi bensalenkkariksi tunnustaudunkin niin odotan sähköautojen läpimurtoa innolla. Olen nimitäin katsonut videoita, joissa Teslan sähköauto kurittaa tehokkaina pidettyjä autoja, mm Dodge Challenger Hellcat 707 hevosvoimallaan ei pärjää kiihtyvyydessä Teslalle, joka kiihtyy 0-100 km/h moottoripyörämäisesti himpun yli kolmeen sekuntiin. Tähän ei polttomoottorilla pystytä helpolla.

Sähkömoottoreissa teho tulee välittömästi kun polttomoottoreissa joudutaan hakemaan korkeita kierroslukemia. Siksi sähköautolla kiihdyttely on joka kerta kuin aasinpotku selkään.


Kunhan vain yleistyvät nopsaan, jotta hinnat tulisivat alas niin meillä taviksillakin olisi mahdollisuus niitä hankkia.


23 kommenttia:

  1. Kyllä nyt varmasti tekisi terää polkaista talla pohjaan jollakin perkeleenmoisella sporttiautolla jossakin testiradalla ja työntää pää ulos ikkunasta ja karjua ilmavirtaan. Tai ehkä paremmin tarkoitukseen sopisikin jokin Miami Vice -tyylinen muskelivene, jolla voisi kiitää halki ulapan aallot pärskyen...

    Työkkärihän se jälleen patisteli minua hakemaan viimeisimmän ammattini vuokratyöpaikkoja, jotka eivät voisi minua vähempää kiinnostaa niiden epävarmuuden vuoksi. Maksan työttömänä lainojen lyhennyksiä, joten en todellakaan kaipaa mitään lyhyttä vuokratyöpätkää sekoittamaan ja viivästyttämään Kelan maksuja ja sitä myöten romuttamaan jo muutenkin hataralla pohjalla olevaa talouttani. Perustulon turvin tässäkään tilanteessa ei olisi mitään ongelmaa ja niitä pätkiä voisi huoletta tehdä. Pitkäaikaistyöttömän statukseni ja alan palkallisen työkokemuksen puutteeni vuoksi minulla ei kuitenkaan ole suurta vaaraa joutua näihin vuokrapaikkoihin. Ärsyttää vain, että niitä tuputetaan jopa karenssin uhalla, vaikka olen monta kertaa sanonut, että tarvitsisin oikean kokopäiväisen ja pidempiaikaisen työpaikan, jonka kestoon voisi 100 % luottaa ilman pelkoa siitä, että onkohan töitä enää huomenna.

    Uuden ammatin opiskeluakin kovasti ehdoteltiin ja sekin tuntuu näin lähemmäs 40-vuotiaana ja kolme tutkintoa omaavana aika kuluneelta idealta. Opintotukikuukauteni ovat jo käytetyt aikaisemmissa opinnoissani ja työttömyyskorvauksella opiskelu on täysin työkkärin mielivallasta kiinni. Lisäksi omaehtoisesta opiskelustahan on poistettu sekin 9e/pv kulukorvaus eli velkaisena minulla ei välttämättä olisi edes varaa kulkea ja lounastaa opinnoissani, vaikka työttömyyskorvaus minulle niihin myönnettäisiinkin.

    No, mutta palataanpa bloggauksesi aiheeseen: mikä siinä vauhdissa kiehtoo ja miksi se voi olla jopa sellainen rauhoittava ja paineita päästävä asia?

    VastaaPoista
  2. Miami vicea joskus katselin ja ihastelin tosiaan niitä muskeliveneitä. Nuorena Kotkan Meripäivillä oli aika usein yksi offshore-luokan muskelivene ja sen vauhti oli jotain aivan käsittämätöntä.

    Kaikenlainen byrokratia estää hyvin tehokkaasti tekemästä alle 3kk mittaisia työpätkiä. Kaverini teki neljän vuoden aikana 11 pätkää, ja kerran työtilanne oli niin heikko, että joutui jäämään työttömäksi niin IAET:lla meni liki 4kk käsitellä paperit ja maksaa korvauksia. Jos työssäkäyvillä ei juuri kerry puskuria, niin miten sitä työttömällä sitten olisi mahdollista elää noin kauan ilman, että saa rahaa mistään?

    Olen kanssasi samoilla linjoilla. En näin liki nelikymppisenä ole kauhean innokas uudesta ammatistani ja en ollenkaan edes tiedä, työllistääkö tämäkään ammatti:

    "Astalan mukaan vielä muutama vuosi sitten oli vaikeaa saada palkattua myös tavallisia isännöitsijöitä. Tilanne on kuitenkin nyt muuttunut, kun taloushallinnon väkeä on kouluttautunut alalle muun muassa Kiinteistöalan koulutuskeskuksen kautta."

    https://www.kauppalehti.fi/uutiset/teknisista-isannoitsijoista-on-jo-kova-pula-helsingissa/QZrbUUU9

    Joten jää varmasti itsellänikin viimeiseksi ammatiksi, ellen onnistu työmaailmasta sponsoria saamaan opinnoilleni.

    Olen ajatellut, että erittäin lujassa vauhdissa pääni sisäinen- ja muu ulkoinen maailma kulkevat kerrankin samaa nopeutta ja pystyn olemaan läsnä siinä hetkessä... Samalla se saa minut keskittymään pelkästään itse vauhtiin ja silloin en kuule pääni sisäistä hälinää ja täten koen rauhan ja hiljaisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ainahan kyllä toitotetaan, että siellä Helsingissä olisi sitä työtä... Se tarjolla oleva työ kuitenkin on hyvin monesti erittäin heikosti palkattua alueen asumiskustannuksiin nähden ja kärjistetysti jostakin parinkymmenen neliön ”koirankopistakin” joudut pahimmillaan maksamaan sen 1000e kuukaudessa palkkasi ollessa nettona jotain 1500e.

      Eli sitä joutuisi joka tapauksessa Kelan luukulle ruinaamaan ja nythän vasta muistaakseni eilen uutisoitiin jälleen niistä Myllypuron massiivisista leipäjonoista, joissa näkyy yhä enemmän lapsiperheitä ja jopa ihan työssäkäyviäkin.

      Poista
    2. Eli ilmeisesti sinulla se vauhdin huuma liittyy vahvasti siihen ADHD-sairauteesi?

      Vasta muuten tässä juttelin erään toisen samasta sairaudesta kärsivän henkilön kanssa ja hän myönsi aivan suoraan, että parhain lääke hänelle siihen on ollut kannabis kohtuudella käytettynä. Puhui myöskin sinun tavoin jostakin siitä ihmeen ”kohinasta”. Muutenkin oli erittäin älykkään oloinen kaveri ja kertoi, että oli jo ala-asteella turhautunut, kun oli ennen sitä varsinaista alakoulua oppinut lukemaan ja laskemaan.

      Voisiko se sairaus kuitenkin olla, että siellä aivoissa on vain jokin sellainen luonnon luoma ”lukko”, joka estää käyttämästä potentiaalista isompaa aivokapasiteettia, jota kuitenkin olisi mahdollista käyttää? Eli siis tavallaan niinkuin auton moottorissa olisi jonkinlainen nopeuden- ja tehojen rajoitin.

      Kuitenkin sinusta on minulle jäänyt vähän sellainen ”hullun neron” käsitys ja sitä hyvää löytyisi paljon enemmänkin, kun vain saisi ne padon ovet kunnolla auki. Esimerkiksi minähän se olen, joka on täällä blogillasi sinulle alunperin ehdottanut niitä Bob Ross:in maalaustekniikoita ja aika yllättävän nopeasti kuitenkin kehityit siinä maalausharrastuksessasi niistä helvetin tökeröistä lyijykynistelyistä aivan vakavasti varteenotettaviin maisemamaalauksiin.

      Poista
    3. Aikanaan pääsin keskustelemaan erään nokian insinöörin kanssa ja hän kertoi samaa tarinaa, että espoossa työskentelyyn tarvitsee palkkaa saada nettona alkaen 700€/kk enemmän kuin muualla Suomessa, eli on se pks-tienoo kallis paikka elää.

      Kyllähän tämä taantuma on jo senkin seudun tavoittanut ja tosiaan noissa leipäjonoissa on nykyään jo työssäkäyviä ihmisiä.

      Voihan se olla, että vauhdin kaipuuni siihen liittyy. Se oli myös yksi syy aikanaan juomiselle. Tajuttomuus kun oli ainoa keino hiljentää se taustahäly. Olen yleensä käyttänyt esimerkkiä, että se taustahäly on kuin menisi keskustaan ruuhka-aikaan. Samalla tavalla kuin siellä vilisee autoja, fillareita, mopoja, meteliä, ihmisiä niin pään sisällä on sellainen ärsykkeiden tulva, että on hyvin vaikeata keskittyä mihinkään.

      Olen tässä pitänyt luovaa taukoa puolisen vuotta maalaamisesta... Jotenkin se ei vain enää antanut oikein mitään. Kuuluu myös taudinkuvaan, että innostuu kaikesta uudesta, mutta kyllästyy nopsaan.

      Olen paljon lukenut kannabiksen hyvistä puolista tämänkin sairauden hoidossa. Koskaanhan tästä ei parane, mutta oireita sietää lääkinnällä paremmin. Sinänsä kaksinaismoralistista pitää niinkin kesyä ainetta kuin kannabis laittomana, sillä ad/hd-lääkkeet ovat hyvin pitkälti amfetamiinijohdannaisia. Uusin ja tällä hetkellä parhaiten toimiva on Elvanse, joka siis on lisdeksa-amfetamiini... Että kovia myrkkyjä sitä reseptilläkin saa.

      Poista
    4. Joo, kyllä. Tätä samaa amfetamiini-asiaa tämä samainen kaveri minulle kertoi niistä taudin virallisista ja laillisista lääkkeistä.

      En vain ymmärtänyt, että miten helvetissä sellainen amfetamiinin tapainen lääke voi auttaa, koska jos minä nyt sitä ottaisin ”terveenä”, niin todennäköisesti hilluisin viikon putkeen samoilla silmillä kuin sata pannua kahvia juoneena.

      Tuntuisi, että sellaiseen ”kohinaan” nimeomaan tarvitsisi jotakin rauhoittavaa. Vai rinnastanko nyt väärin ADHD:n sellaiseen jonkinlaiseen ylivilkkauteen ja levottomuuteen? Kuitenkin taudin oirekuvauksissa puhutaan aina kyseisistä oireista.

      Miten vilkkautta lisäävä lääke voi estää sitä vilkkautta?

      Olen varmaan aivan pihalla tässä jutussa, mutta voitko valaista asiaa, koska se minua kiinnostaa paljonkin.

      Poista
    5. Niin, ja varmaan olet kuullut jo ihan kaikki ne AC/DC-vitsit, joten jätän ne tähän, mutta kiusaus oli liian kova ja pakko oli möläyttää nyt tuokin juttu tänne. :)

      Ei siltikään, hyvä bändi jne.

      Poista
    6. Huumausaineiksi nuo luokitellaan ja antaa testeissä positiiviset tulokset. Niiden syvempään vaikutusmekanismiin en ole perehtynyt, mutta lääkkeen ja myrkyn ero on annostuksessa. Kaikki aineet vaikuttavat kehoon eri tavalla, suoraan riippuen niiden annostuksesta. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa botuliini, pieninä annoksina rentouttaa lihaksia ja suurena tappaa.

      Itseasiassa terveet syövät paljon ad/hd-lääkkeitä skarpatakseen työ-ja kouluelämässä, olen tästä kirjoittanut:

      http://tuhannentyohakemuksenimies.blogspot.fi/2017/03/doupattuna-toissa.html

      add ja adhd ovat saman neurologisen häiriön eri puolia. Nykyisin käytetään pelkästään adhd:ta sen tunnettavuuden johdosta. Lapsilla adhd on näkyvämpi, etenkin pojilla, sillä he juoksevat päättömästi ympäriinsä. Tytöillä se ei näy motorinsena levottomuutena vaan pikemminkin temperamenttina ja voimakkaammin negatiiviseen ajatteluun taipuvaisena, kuten vaikka tältä videolta on huomattavissa:

      https://www.youtube.com/watch?v=-IO6zqIm88s&t=187s

      Siinä eron huomaa, tai ainakin itse huomaan helposti. Add:n omaavalla ajatus karkailee ja hän ei oikeastaan hahmota kouluarvosanojen hyvyyttä/huonoutta. Hän myös elää tavallaan oman mielensä sisäisessä maailmassa, eikä välttämättä kaipaa kavereita. Myös minäkuva on vääristynyt negatiivisen suuntaan.

      Poista
    7. Ahaa, kiitos tiedoista.

      ”Tytöillä se ei näy motorinsena levottomuutena vaan pikemminkin temperamenttina”

      Tuo ”temperamentti” on minulle kyllä jonkinlainen kirosana ja moni nainen sillä itseään mainostaa esimerkiksi nettideittiprofiileissaan. Mielestäni se on kuitenkin synonyymi vittumaiselle ja vaikealle luonteelle.

      Sanokaa nyt te blogin naislukijat siellä mitä sanotte ja hukka minut periköön, mutta näin on näpyttimet ja näin minä sinkkumiehenä ajattelen.

      Poista
    8. Elämässä on kyse tasapainosta. Kipakan luonteen vastapainoksi on hyvä löytää myös jotain. Olen itse tullut siihen tulokseen, etten tulisi onnelliseksi jos voittaisin lotossa miljoonan. Sen sijaan jos onnistuisin sen miljoonan kasaamaan työnteolla niin olisin onnellinen. Miksikö? Useimmiten mitä suuremmin joutuu jonkin asian eteen tekemään työtä, sen suurempi se palkinto tulee olemaan.

      Joten unohda vain ne helpot persoonat, jos elämä olisi liian helppoa niin miten ne hyvät hetket erottaisi siitä tasaisen harmaasta?

      Tämän sanottuani tietysti tulee mieleen se, että jos joskus töihin pääsen niin olen seitsemännessä taivaassa kun himpun verran on työtä tullut tehtyä työllitymisen eteen...😆

      Poista
    9. Tuoko raha onnea? Entä työllä tehty raha? Ilmaiseksi saatu raha? Tekeekö työ onnelliseksi?

      Taitaa kuitenkin olla niin, että se omalla työllä ansaittu raha tekee siinä mielessä parhaiten onnelliseksi, että voi silloin hyvillä mielin itselleen sanoa ja myöntää, että on sen rahan juurikin sillä omalla työllään ansainnut. Olet silloin ”kunniallinen veronmaksaja” ja ”parempi ihminen”, et toisten siivellä elävä ”luuseri”.

      Eli tavallaan tässä kaikessa on kuitenkin lopulta kyse siitä, että mitä sinä itse ajattelet muiden ajattelevan sinusta?

      Ja hyvin kiteytyy myöskin se kokoomuslainen ideologia, että työttömyyskorvauksia vastaan on tehtävä palkatonta työtä, vaikka kantamalla kiviä montusta A monttuun B ja iltapäivästä sama uudestaan. Tuottavuudella ei ole mitään väliä kunhan vain se työtön tekee sitä työtä sen korvauksensa eteen. Pääasia vain on, että teet työtä.

      Tuli tässä nytten samalla mietittyä sitäkin pitkäaikaistyöttömien eläkkeelle päästämistä, josta vasta täällä blogillasikin poristiin. Sekin eläköittämistouhu tulisi valtiolle halvemmaksi, koska niissäkin palkattomissa ja hyödyttömissä pitkäaikaistyöttömien ”kuntoutuksissa” on aina maksettava se veroton 9e/pv kulukorvaus.

      Poista
    10. Ehkä tuo lottoesimerkki oli hieman huono tässä yhteydessä... Itse maalattu taulu, silloin kun sattuu sellaisen onnistumaan maalaamaan, tyydyttää paljon enemmän kuin jonkun kuuluisan ja taitavalta maalarilta ostettu taulu. Itse kun kokee onnistumista tekemisistään niin onnellisuus tulee ikäänkuin siinä sivutuotteena

      Poista
    11. Sinullahan niitä onnistumisia on ollut paljonkin niiden hyvien maalauksiesi suhteen ja toivoisin, että päättäisit sen jo peräti puoli vuotta kestäneen maalaustaukosi. Maalaa niistä tunteistasi!

      Nyttenkin, kun tämä hiton kesä alkaa olemaan ohitse ja syksyn illat rupeavat pimenemään joulua kohden, niin se voi olla todella luovaa aikaa. Ainakin itselläni on ja pidän siitä syksyn pimeydestä ja viileydestä. Paras aika vuodesta ehdottomasti.

      Päivisin on mahtavan kirkas ja kuulas sinitaivas ja puuston lehdet oransseillaan antavat hienon kontrastin sille. Ilma on raikas eikä helteen tukaloittama ja yölläkin voi nukkua paremmin, kun on oikeasti pimeää.

      Poimit nytten vaikka sen sinisen ja oranssin ja maalaat ainoastaan niillä sävyillä syysmielesi maiseman! :) Kuulostaa varmasti ihan hullulta, mutta aikoinaan taidekoulussa meillä oli juurikin tuonkaltaisia tehtäviä.

      Poista
    12. Niin ja miten blogille kirjoitettu asia voi ”kuulostaa”? Huomaa taas, että on kasarin ja ysärin kasvatti ja tietenkin sinne digiboksille vielä ”nauhoitetaan” ohjelmia. :)

      Poista
  3. No en kyllä itse käyttäisi sanaa tempperamenttinen vaikken kyllä sellainen olekkaan. Tulee juurikin mieleen sellainen helposti suuttuva ja sitten mökötetään-tyyppi.

    Itse en välttämättä olisi sen onnellisempi jos saisinkin töitä. Niin paljon on tavallaan mennyt hukkaan ettei sitä edes vakityö korvaisi. Mutta en usko että lottovoittokaan muuttaisi sen kummemmin pääni sisällä mitään. Hommaisin tietysti kaikenlaista mutta jotain puuttuisi yhä. Ehkä se on se ainainen pieni pelko että sekin turvallisuudentunne viedään lopulta.

    Näissä osallistuva sosiaaliturva jutuissa on se hassu puoli että ihmisten halutaan tekevän "jotain". Toisille se jotain tarkoittaa yhtä ja toisille toista. Ihan kuin työttömät nyt vaan makaisivat liikkumattomina sohvalla kaiket päivät. Jopa harrastukset antaisivat "oikeuden nauttia" tästä sosiaaliturvasta. kunhan tekee sitä "jotain" oli se sitten opiskelua, urheiluseuratoimintaa tai pitsinnypläystä.

    Annan vielä esimerkin. Pertti syntyy ja tykästyy jo lapsena onkimiseen. Pertti aikuistuu ja seuraavina 25 vuotena on töissä ja muutama vuosi on kyllä mennyt työttömänäkin. Kuitenkin koko ajan Pertti on harrastanut onkimista. Nyt Pertti jää työttömäksi ja uutta työtä ei löydykkään mutta edelleen Pertti onkii. Sitten tulee osallistuva sosiaaliturva ja Perttikin joutuu raportoimaan onkimisistaan Kelalle jotta on oikeutettu päivärahoihinsa ja varmasti tekee niiden eteen jotain. Mikään ei siis oikeastaan muutu Pertin elämässä paitsi raportoiminen. Täysin turha uudistus tällaisenaan.

    Jos tuo osallistuva menee läpi uskonkin että viimeistään myöhemmin tätä tullaan rajoittamaan ja ainoastaan avustavat työt antavat oikeuden päivärahoihin. Eli tiskaamaan vanhainkodille, lapsia paimentamaan, kirjastoon järjestelemään tai lehtiä haravoimaan jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee kyllä touhu aivan mielipuoliseksi jos työttömyyskorvauksen eteen pitää alkaa tekemään työtä. Sehän on jo nimenäkin korvaus siitä työttömyydestä eikä mikään työpalkka. Näissäkin ns. ”avustavissa töissä” on jo yleensä aivan oikealla palkalla työskentelevä henkilö, joka todennäköisesti irtisanottaisiin ja tilalle otettaisiin työtön tekemään palkatta ne työt.

      Työttömälle tulisi myöskin matka- ja lounaskuluja tästä työttömyyskorvauksen eteen tehtävästä työstä ja energiaa ei enää välttämättä riittäisi samalla tavalla siihen oikean palkkatyön hakemiseen. Eikä siinä ole mitään järkeä, että vaikkapa siellä päiväkodissa olisi sitten joku lapsia vihaava henkilö pakotettuna työskentelemässä jne.

      Näitä asioita ei ole yhtään ajateltu loppuun asti ja tuntuukin, että työttömiltä halutaan viedä aivan kaikki, jopa se vapaa-aikakin, jota työssäkäyvät tuntuvat niin kovasti kadehtivan.

      Poista
  4. Varmaan sillä tavalla mietitty, että työnantaja saa ilmaista työvoimaa ja yhden väsähtäessä tilalle saa helposti uuden. Mukavaa kun ei tarvitse loma-tai eläkekertymistäkään huolehtia..

    Mitenhän siinä vain käy ostovoiman? Ei ole yrityksillä pian asiakkaita kun ei kenelläkään ole enää varaa kuin välttämättömään. Tässä tehdään paluuta maaorjuuteen

    VastaaPoista
  5. Hei, kerroit muistaakseni jossain, että olet hakenut sinne Uudenkaupungin autotehtaalle töihin. Sinne rekrytään koko ajan lisää, lähetä ihmeessä uusi hakemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sinne hakenut jatkuvasti uudestaan ja uudestaan...

      Poista
  6. Kyllähän tuo on sitten aivan perseestä taas kerran. Halutaan vissiin väkisin rekrytä nuoria kouluttamattomia märkäkorvia. Osaavat, koulutetut, työhaluiset, mutta TYÖTTÖMÄT ei kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan märkäkorvia taidetaan sinne palkata, jottei tarvitse peruspalkan lisäksi maksella lomia tms.

      Onhan se hyvä kuitenkin, että töitä riittää edes joillekin.

      Poista
    2. Kyllähän se näin on, että tällä hetkellä maassamme on lähes mahdotonta työllistyä työttömän statuksella ellei henkilöllä ole suhteita valmiina sinne työelämään ja harvalla niitä on. Siinä kun sitten vuodet vierivät ja ikääkin tulee joka vuosi lisää, niin peli alkaa olemaan menetetty pysyvästi. Itse olen pitkäaikaistyötön eikä minulla ole enää mitään suuria luuloja omasta työllistymisestäni.

      Minuun oltiin vasta jälleen yhteyksissä TE-toimistosta ja virkailija alkoi ehdottelemaan minulle uusimman ammattini työkokeilua. Kyseisen ammatin opinnot olivat kuitenkin 99 % palkatonta työssäoppimista, joten tuntuisi aivan mielipuoliselta näin alan tutkintopaperitkin omaavana alkaa vielä kokeilemaan palkatta alan töitä. Virkailija perusteli tätä ehdotustaan sillä, kun selitin, että ammattini opinnoissa opetus oli ulkoistettu näihin työssäoppimispaikkoihin, joiden työnantajat eivät päästäneet meitä opiskelijoita taitoa ja kokemusta vaativiin työtehtäviin, jotka olisi pitänyt opettaa siellä opinahjossa. En siis osaa kaikkia alan työtehtäviä täydellisesti, koska en ole ikinä niitä päässyt kunnolla oppimaan. Tämä tietenkin on iso ongelma työllistymisen kannalta.

      Miten tilanne olisi nyt yhtään erilainen? Eivät ne työnantajat vieläkään päästä niihin vaativampiin työtehtäviin jos taitoa ei ole. Tavallaan tämän ymmärränkin, koska alalla on tiukat aikataulut ja hommien on onnistuttava yhdellä kerralla. Lisäksi niitä palkattomia työkokeiluja ei voi merkitä ansioluetteloon oikeaksi työkokemukseksi, joten eivät ne millään tavalla paranna työttömän asemaa avoimilla työmarkkinoilla.

      Tähän loppuun vielä aiheeseen liittyvä juttu:

      https://www.aamulehti.fi/kotimaa/ammatillisen-koulutuksen-siirtyminen-tyopaikoille-huolettaa-opiskelijoista-ilmaista-tyovoimaa-23861806/

      Poista
    3. Tätähän se tosiaan on, kaikki yritetään ulkoistaa ja pian ihmetellään kun kulaan ei ole tehnytkään/oppinutkaan mitään...

      Samaa minulle marmatti yksi sairaanhoitajaopiskelija, ettei ole oppitunteja ja työssä on niin hektistä, ettei kukaan ehdi perehdyttää. On hyvin arveluttavaa opettaa yritys/erehdys-metodilla paikassa, jossa huolehditaan ihmishengistä...

      Minullekin tuota työkokeilua on useamman kerran tarjottu. Olen joka kerta kysynyt, että viittätoista eri työtä tehneenä ajattelette minun kadottaneen kyvyn tehdä töitä? Sellaiseen kokeiluun voisin lähteäkin, jossa työnantaja maksaisi korvauksen tekemästäni työstä kun tuntuu olevan harvinaisia tänä päivänä...

      Poista