tiistai 29. elokuuta 2017

Sekalaista jäpinää

Suhteet ja niiden merkitys korostuvat alati kasvavien vaatimuksien suhteen, joita ihmisparoille asetetaan. Robotisaatio-, automatisaatio ja tehostaminen yhdessä väestönkasvun kanssa luovat sellaisen yhtälön, että piakkoin on mietittävä varallisuuden uudelleenjakoa tai ryhdyttävä palauttamaan maapallomme väkiluku takaisin sinne parin miljardin tietämille, jossa se oli n. 80 vuotta sitten.

Nykyisellään kulutamme kotimme luonnonvarat puolessa vuodessa ja Suomi on tässä edelläkävijä, että taidamme kuluttaa jo Huhtikuussa meillä varatut laskennalliset luonnonvarat.

Loputtomaksi kuviteltu talouskasvu ja inflaation avulla syöty velka tulevat tiensä päähän siinä vaiheessa kun luonnonvarat ehtyvät niin, että taistelemme puhtaasta vedestä. Se päivä ei ole kaukana, luulisin oman elinaikanani vielä ehtivän tuonkin todistamaan.

Aina vain niukemmaksi käyvät mahdollisuudet rikkauksiin luovat heijastevaikutuksen myös ns. keskiluokkaan, jota ei piakkoin ole enää olemassakaan. Varallisuuden keskittyessä yhä harvemman haltuun, tulee se voimistamaan polarisaatiota, jossa on vain todella rikkaita ja todella köyhiä. Kun keskiluokalta viedään mahdollisuus kuluttaa, siis ostaa tuotteita ja palveluita niin näivettymisen kautta nämä kaksi varallisuusluokkaa erkanevat toisistaan kiihtyvällä tahdilla. 

Tällöin jos milloin korostuu se, että mihin sukuun satut syntymään. Yhteiskuntaluokasta toiseen siirtyminen on jo tänä päivänä työlästä ja vaatii oikeat eväät elämän alkupuolelle ja roiman annoksen onnea, että pysyt myös siellä. Oikeaan sukuun syntynyt pääsee siinä elämän 100m juoksussa jo lähtötilanteessa matkan puoliväliin, eikä hänen oikeastaan tarvitse olla kummoinenkaan juoksija kun hän taittaa matkan maaliin ensimmäisenä.

Valitettavasti tänä päivänä kilpailu on todella kovaa ja raadollista. Olen aiemmin kirjoittanutkin siitä, miten saadakseen etumatkaa opinpolulla, ovat ihmiseet turvautuneet jo dopinkiin. Eli aivan tavalliset ihmiset syövät tarkkaavaisuutta parantavia lääkkeitä, jotka ovat alunperin tarkoitettu AD/HD:sta kärsivillä ja takaavat heille jossain määrin toimintakykyä pärjätä omillaan ns. normaalien maailmassa. AD/HD:ta sairastavat eivät lääkityksestä huolimatta useinkaan yllä ns. taviksien tasolle ja kun tavikset turvautuvat samoihin lääkkeisiin niin kuilu tavisten ja neurologisia sairauksia sairastavien välille kasvaa entisestään.

Luulen, että mikä tahansa nautittu lääke aiheuttaa fysiologisessa mielessä sivuoireita ja jollakin tavalla on haitallinen, vaikka sillä joitain oireita saisikin kuriin. Elinajan odote tulee olemaan lyhyempi säännöllistä lääkitystä syövillä. Väestönkasvu on kuitenkin niin huimaa, ettei suureneva poistuma tule heilauttamaan työelämää juurikaan. Onhan orastavasta työvoimapulastakin huudeltu jo 70-luvulta lähtien ja se saavutti piikkinsä kun vuonna 2012 eläköityi enemmän ihmisiä kuin koskaan. Silti ei vain näkynyt siinä, että liki puolen miljoonan työttömän reservi olisi vajentunut edes siinä määrin, että sillä olisi ollut tilastollista havaittavuutta.

Kilpailu opiskelu-ja työpaikoista ajaa henkisen hyvinvoinnin ahtaalle. Olin hyvin nuori 80-luvulla, mutta muistan sen ajan tunnelman, vaikka pelättiin Neuvostoliittoa, kommunismia ja ydinsotaa niin kaikesta tästä huolimatta ajan ilmapiiri oli rento ja parempaan tulevaisuuteen uskottiin vahvasti. Ihmiset pystyivät nostamaan elintasoaan tai korjaamaan akuuttia rahapulaansa ottamalla toisen työn. Hitsari ja kaupan myyjä pystyivät 15:sta vuodessa rakentamaan 100+neliöisen omakotitalon, omistamaan 1-2 autoa ja veneen tai käydä etelässä lomamatkoilla.

IT-guru ystäväni taloushallinnon töissä olevan vaimonsa kanssa maksavat samankokoisesta talosta 35 vuoden asuntolainaa ja mikä hulluinta, lainojen korot ovat lähellä nollaa kun ne 80-luvulla olivat pahimmillaan 17%. Vaikka saammekin elektroniikkaa ja muuta rojua halvemmalla niin isoin kuluerä eli oma koti on kallistunut keskiluokan ulottumattomiin.


Samaan aikaan työpaikat harvenevat ja muuttuvat enemmän projektiluontoisiksi. Ei ole ihme, että syntyvyys on laskenut alle 1800-luvun puolenvälin nälkävuosien kun nykyajan nuorilla ei ole mitään varmaa edessään muuta kuin KELA:n tukihakemuksien täyttäminen…. 


8 kommenttia:

  1. Jos olet nainen ja ilman vakituista työpaikkaa tai pidät työllistymistäsi epätodennäisenä niin ehkä lastenteko ei kuullosta houkuttelevalta. Jo pelkkä yhteenmuutto on riski työttömänä. Pelkkä karenssi vie tulosi nollaan. 80-luvulla syntyneenä minulla on ollut aina selvää että itse maksan omat kuluni. Siksi on pidettävä omaa asuntoa niin kauan kunnes on tuloja joita ei niin vain viedä pois. Onneksi lapsentekoikä alkaa jo olla ohitse. Kalliiksi tulee valtiolla maksaa asumistukia jne. mutta minkäs teet.

    Sisarukseni ovat olleet parikymmpisiä 90-luvun laman aikaan ja silloinkin he ovat saaneet suht helposti töitä kunnalta eri tehtävistä. Ja nimenomaan palkallisia töitä. On se vaan kumma että silloinkin riitti rahaa palkanmaksuun mutta nykynuoret joutuisivat tekemään samoja hommia osallistavan sosiaaliturvan saadakseen. Jakovaraa ei näytä tosiaan olevan.

    Vuoden 2016 lopussa oli eläkkeellä 230 tuhatta henkilöä enemmän kun vuonna 2003. Samassa ajassa keskimääräinen eläke on noussut 1030 eurosta 1550 euroon. Eläkemaksut nousevat tätä menoa pilviin ja pienten palkkojen ostovoima on olematon. Sitä enemmän nousevat mitä enemmän ihmisiä tekee töitä palkattomana ja kaikki kaatuu palkkatöissä olevien niskaan. Taitaa olla kovat ajat edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erästä sketsihahmoa lainatakseni:" Elämme lopun aikoja". En toisaalta epäile tuota yhtään. Nyt jos koskaan olisi hyvä tutustua selviytymistaitoihin ja sijoittaa ne vähäiset varat viisaasti. En tiedä kuinka pitkään tällainen talousjärjestelmä voi oikein toimia, jossa pankit lainaavat rahaa, jota heillä ei ole. Lainatappioita varten heillä on vakuutukset, joten joka tapauksessa saavat rahansa (joita heillä ei ole alunperin ollutkaan) takaisin, korkojen kera,

      Paljon olen miettinyt sitä, miten raha on nykyään bittejä verkkopankissa. Yksi harkittu isku ja numerot pankista katoavat, silloin parasta olisi löytyä käteistä...

      Noh, maailmanloppua manaa jokainen profeetta aina toisinaan, koskaan sitä ei ole tullut, mutta aika kurjaan suuntaan talous on mennyt 30 vuotta...

      Poista
    2. Pankit jakavat yhä edelleen ylisuuria lainoja (ja tyhmät niitä ottavat), koska kuvitellaan rahan jotenkin ihmeellisesti syntyvän tyhjästä lainaa takaisin maksettaessa (jos se siis pystytään maksamaan tai edes aiotaan maksaa). Rahan pitäisi todellakin perustua muuhun kuin bitteihin ja rahan palvonta on se, mikä aiheuttaa tässä maailmassa (toiseksi) eniten monenlaista negatiivista vaikutusta.

      Poista
    3. Tämä on totta. Raha edellä mennään nykyään kaikkialla. Vaikka moni kritisoi kulttuuriin syydettäviä rahamääriä niin voidaanko ihmiskuntaa nimittää enään ihmiskunnaksi, ellemme salli luovuutta? Rahanpalvonnasta harvemmin saadaan mitään elämyksiä aikaiseksi, sen tarkoitus kun on olla vain työkalu siinä missä vasara tai tiskiharja ovat tietyn päämäärän saavuttamiseksi.

      Poista
  2. 80-luvulla ja vieläpä ihan 90-luvullakin nähtiin ihmisiä aivan oikeasti, kun ei ollut mitään tällaista sosiaalista mediaa netteineen ja kännyköineen. Oli ihan hyväksyttävää jos et heti vastannut lankapuhelimeesi ja kukaan ei sinusta silloin välittömästi tehnyt katoamisilmoitusta.

    Tokihan tämäkin on sitten hienoa, että voidaan tällä tavalla jakaa kokemuksia näin ”sähköisesti” kaikkien kanssa, mutta siinäpä se sitten juurikin tuleekin, ettei enää kunnolla puhuta niiden lähimmäisten ja ystävien kanssa ihan ”livenä”.

    Puhutaan ”robotisaatiosta”, mutta mielestäni mekin jollakin tavallamme ”robotisoidumme” teknologian kehityksen mukana ja se sellainen henkinen ja inhimillinen ote meistä kaikkoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka paljon puhutaan ihmisten tasa-arvon lisääntyneen huimasti ja suvaitsevuuden parantuneen viime vuosikymmeninä niin siitä huolimatta ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan. Digitalisaatio ajaa meitä yhä vain enemmän irti yhteisöistämme. Koulu-ja työelämä ovat kuin tilkkutäkki, jossa tilkut ovat hyvin hennolla langalla kiinni toisissaan. Melkein voisi sanoa, että on enää virtuaalikytköksiä toisiin ihmisiin. Tämän myötä myös kaikenlainen kilpailu ja toisten oikeuksien polkeminen lisääntyy kun ei käytännössä nähdä omien tekemisien seurauksia.

      Ehkei se yksilökeskeisyys ollutkaan niin kovin fiksu juttu...

      Poista
    2. Ja pitää muistaa verkostoitua. Opiskeluaikanakin pitää muistaa tutustua juuri oikeisiin ihmisiin ja pitää heihin hyvät välit jos se vain auttaa työn saamisessa. Hälläväliä pidätkö heistä muuten tai oletko muuten samanhenkinen. Toisista ihmisistäkin on tullut vain keino kiipiä ylöspäin. En tiedä onko näin aina ollut. Jotenkin on kuitenkin sellainen mielikuva että vuosikymmeniä sitten oli tapana ennemminkin auttaa ja pitää mukana sitä heikompiosaistakin eikä pitää häntä vain kulueränä ja haittana.

      Suvaitsevaisuutta näyttää olevan vain ulkomailta tulleita kohtaan. Suomalaista syrjäytettyä tai muuten vain outoa (ennen olisi ehkä sanottu suoraan kylähulluksi) kohtaan on turha odottaa mitään sympatiaa. Itse on osansa valinnut jne. Ajtellaan että jokaisella suomalaisella on samat mahdollisuudet ja on oma syy jos elämä ei menekkään niin kuin toivoisi.

      En tiedä onko se nyt varsinaisesti tasa-arvoa että kaikilla on älypuhelimet. Muutenkin ketuttaa älyttömästi jos olet kylässä jossain ja ainoa keskustelun aihe on uusi youtube-video jostain risu-ukosta huutelemassa kuvaajalle tai tuntematon kissa tekemässä sitä sun tätä tai uusin meemi jne. En muuten itse ole suostunut katsomaan sitä risu-ukko-videota. Pidän suorastaan törkeänä että sitä levitettiin netissä ja ihmiset pitivät hauskana. Pätkän olen vain kuullut ja muuten aiheesta lukenut mutta törkeää sanon minä.

      Tavallaan odotan jo jonkinlaista romahdusta nykyisessä järjestelmässä. Nousisiko tuhkasta jotain uutta ja parempaa? Vai menisikö vielä huonommin?

      Poista
    3. Jos nuori kysyisi, että mihin kannattaa panostaa koulussa niin sanoisin tuon saman. Tutustu kaikkien linjojen opiskelijoihin ja verkostoidu, sillä todella suurella todennäköisyydellä neljän vuoden kuluttua jokainen jalkautuu työelämään eri vaiheessa ja on hyvin suuri todennäköisyys, että niistä solmituista suhteista on apua valmistumisen jälkeen.

      On suhteellisen merkityksetön seikka, valmistutko neljäntenä luokaltasi (kuten minä) saati, että kukaan koskaan katsoo arvosanojasi suorittamistasi kursseista. Ei, rekrytoijia kiinnostaa tieto, että olet valmistunut ja että minkälaisissa kesätöissä olet ollut. Vain pari kertaa minulta on kysytty päättötyöstäni näiden 14:sta vuoden aikana, joten sekin on hyvin merkityksetön asia.

      Divide et impera (hajota ja hallitse), meille opetettiin jo peruskoulun historian tunneilla. Eli miten muinaisen Rooman valtakunta pysyi pystyssä. Siellä harjoitettiin epätasa-arvoista politiikkaa, jolloin kansa oli eri yhteiskuntaluokkien kimpussa, eikä ollenkaan tajunnut, kuka niitä marionetin naruja oikein nyki ja olisi pyrkinyt syrjäyttämään valtaapitävät.

      Mahdollisuudet uudessa järjestelmässä on mennä molempiin suuntiin. Yksilönä ihminen on suhteellisen viisas, mutta joukossa vastuu omista teoista ulkoistetaan sille joukolle, jonka mukana tekee mitä tahansa. Joten veikkaisin, että ihmisluontoon kuuluu aiheuttaa toisille kärsimystä, jos siitä itse hyötyy jollakin tavalla.

      Poista