maanantai 11. syyskuuta 2017

Suhteellisuudesta

Jossain edeltävässä kirjoituksessani sivusin suhteita ja niiden merkitystä työ-ja koulumaailmassa. Olen varmasti aiheesta purnannut ennenkin, mutta silmiini osui artikkeli aiheeseen liittyen:


Aikamoinen sattuma, jos kerta toisensa jälkeen pätevin hakija on kaverin sukulainen, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Linda Pelkonen.

Poliitikot pestaavat häpeilemättä kavereiden sukulaisia avustajiksi. Hyvä veli -verkostot ovat tutkitusti Suomen yleisin korruption muoto. Sen myös huomaa.

Avustajan tehtävä ei ole mikä tahansa ravikallen homma. Kun kyse on suomalaisten yhteisten asioiden hoidosta, soisi avustajienkin olevan mahdollisimman teräviä yksilöitä. Kyse on kuitenkin lopulta myös veronmaksajien rahojen käytöstä.

Kaverin lähisukulaisen palkkaaminen avustajaksi kertoo röyhkeydestä ja välinpitämättömyydestä äänestäjiä kohtaan.

Puoluekavereiden sukulaisia avustajina on ollut ainakin sosiaaliministeri Pirkko Mattilalla (st), oikeusministeri Jari Lindströmillä (st), kansanedustaja Ritva Elomaalla (ps) ja europarlamentaarikko Pirkko Ruohonen-Lernerillä (ps).

Viime kaudella kansanedustaja Satu Haapasen (vihr) avustaja oli hänen serkkunsa Heli Taanila.

Aikamoinen sattuma, jos kerta toisensa jälkeen pätevin hakija on kaverin sukulainen.

Puoluekaverinsa Pirkko Ruohonen-Lernerin pojan avustajakseen pestannut Ritva Elomaa vakuutti Ilta-Sanomien haastattelussa, että pätevyys ratkaisi valinnan.

Eduskunnan avustajajärjestelmä luotiin 1990-luvulla. Vuonna 1997 julkaistussa eduskunnan muistiossa todetaan, että ”kansanedustajan avustajan kelpoisuusehdot ovat kokonaan kansanedustajan harkinnassa eikä työryhmä ole niitä mitenkään pohtinut”.

Sen jälkeen kun osa kansanedustajista pestasi avustajikseen perheenjäseniä ja sukulaisia, eduskunnan kanslia päätti, että avustajat eivät saa olla perheenjäseniä tai asua samassa taloudessa, eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio kertoo.

Vuonna 2011 eduskunnan kansliatoimikunta kuitenkin päätti, että kansanedustajan avustajaksi voi ottaa henkilön, joka vähintään 18-vuotias ja jolla on tehtävään soveltuva koulutus. Sukulaisen pestaaminen avustajaksi ei enää ole kiellettyä.

Rauhio kertoi IS:lle, että kielto sukulaisen palkkaamisesta avustajaksi poistettiin sillä perusteella, että sukulaisten suosimisesta joutuu maksamaan poliittisen hinnan, joka on kielteinen julkisuus.

Kavereiden suosiminen, nepotismi ja hyvä veli -verkostot ovat omiaan tuomaan luottamuspulaa herroihin, mikä ei ole poliitikkojenkaan etu. Oman oksan sahaaminen näyttää olevan silti yllättävän suosittua.

Jos kansanedustajan tilannetaju on sillä tasolla, ettei hoksaa ongelmaa kaverin suvun palkkaamisessa, voi hyvällä syyllä kysyä, mitä muuta täysin ilmeistä häneltä jää ymmärtämättä.

Tällaisissakin tilanteissa auttaisi, jos olisi itseään välkympi avustaja tukena.

Kenraali Ehrnrooth aikanaan kertoi, että suomalaisia johdetaan edestäkäsin. Tämän sanoma oli se, että johtaja menee ensin ja laittaa itsensä likoon joukkonsa puolesta. Valitettavasti ajat ovat kovasti muuttuneen sadan vuoden takaisesta ja nykyisin on vallalla ”ota rahat ja juokse”- politiikka ja sitä esimerkkiä meille näytetään jo valtaapitävien taholta. Voidaanko siksi enää ihmetellä, miksei kukaan halua sitoutua työpaikkaansa kun kokee, ettei sillä sitoutumisella saavuta mitään? Suhteiden avulla kuitenkin ns. paremmat työt (kohtapuolin kaikki työt) jaetaan oman hyvä-veli-verkoston kesken, eikä siihen tuolileikkiin ole mitään asiaa mitättömyydestä lähtöisin olevalta.

Olen itsekin sen saanut huomata, että miten suhdeverkostot vaikuttavat. Valtaosa työsuhteistani on hankittu suhdeverkoston avulla. Kun tuli aika aikuisuuden ja pääsin kokeilemaan kykyjäni vieraassa kaupungissa toisella puolella maata, niin yllätyksekseni havahduin siihen, että ilman suhteita ei pääse edes työhaastatteluihin. Tai jos pääseekin niin n. yhteen kymmenistä haetuista paikoista.

Silloin nuori ja ylimielinen insinööri palautettiin karusti maan pinnalle, ettei hän olekaan niin erinomainen ja ainutlaatuinen kuin oli kuvitellut & uskonut koulumaailman valheet. Sitä asiaa koulussa ei korostettu tarpeeksi, että työuran käynnistymisen kannalta on erittäin tärkeätä luoda paljon yhteyksiä toisiin opiskelijoihin ja paikallisiin alan yrityksiin. 

Itse aloitin tuon hyvin vauhdikkaasti järjestötoiminnalla. Muutaman vuoden päästä huomasin, etten valmistuisi kymmenessäkään vuodessa jos jatkaisin verkostoitumista, niinpä tein ison emämokan ja keskityin hoitamaan opintoni ajallaan loppuun. Kesätöiksi hain kaikkia töitä, joista vain sai palkkaa, sillä en halunnut ottaa opintolainaa. Tässä tein toisen virheen. Opiskeluaikana on erittäin tärkeätä yrittää saada kontaktia alasi yrityksiin ja sitäkautta jäädä ihmisten mieleen. Näin myöhemmin valmistumisen tienoilla alalta joku tuntee sinut ja voisi suositella sinua jollekin toiselle firmalle, jos ei itseltään löydy mitään töitä sillä hetkellä.

Suhteilla maailma pyörii ja oikeasti voit olla aika huono tai keskinkertainen koulussa, jos vain sosiaaliset kyvyt ovat hyvät, eli osaat myydä niin silloin koulutuksesi ja koulumenestyksesi ovat täysin toisarvoisia seikkoja. Itse menin siinä vipuun ja pakersin hiki otsalla, koska halusin oppia asiat hyvin ja ymmärtää mistä on kyse. En kuitenkaan ymmärtänyt, että 20% osaamisella pärjää 80% työpaikoissa ja se tärkein asia on päästä sinne työelämään. Siellä voi sitten rauhassa opetella, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään ja mukavalle tyypille ei heti olla näyttämässä ovea kun virheitä sattuu.

Näistä virheistä viisastuneena, olen yrittänyt valjastaa kaiken tahdonvoimani käyttöön ja yrittää olla sosiaalinen koulussa ja oppia olemaan enemmän äänessä, jotta jään ihmisten mieliin kuin, että keskittyisin itse asiaan ja asiantuntemukseni kehittämiseen. Heh, olen mennyt jopa niin pitkälle, että olen oman taloyhtiöni isännöitsijän asioinnin yhteydessä maininut valmistuvani isännöitsijäksi vuoden loppuun mennessä ja tuo poiki tiedon, että heidän firmassaan on muutaman vuoden päästä väkeä eläköitymässä ja hän pyysi CV:ni otettavaksi talteen tulevan varalle.

Työttömyyteen paatuneisiin korviin tuo ei nosta innostusta yhtään, vaikka olenkin saanut ympäriltä kuulla kannustavia kommentteja. Itse en enää usko mihinkään, ennenkuin näen oman nimeni käsin kirjoitettuna paperissa nimeltä ”työsopimus”.




4 kommenttia:

  1. Muistuupa mieleeni kun hain alaikäisenä yhtä kesätyöpaikkaa johon kaverikin pääsi juuri näillä kyseisillä suhteilla. Valtion työpaikka kyseessä. Vastaus oli tyly kun soitin, vain töissäolevien lapsia palkataan. Olisin jotenkuten ymmärtänyt jos kyseessä olisi ollut perheyritys tai muu sellainen mutta en vielä tänäkään päivänä ymmärrä miten valtion työpaikoissa voi toimia noin.

    Samaan aikaan myös kunnan kesätöissä vallitsi kunnon nepotismi ja paikat meni niille joilla oli kunnalla tuttuja töissä. Nykyisin on ainakin omassa kunnassani käytössä arvonta jolla kesätyöpaikat jaetaan ja oman näkemykseni mukaan tämä myös todella on arvonta koska ainakaan itse tuntemiani nuoria joilla on sukua kunnantöissä eivät ole saaneet paikkoja. Sen sijaan jatkuvasti tulee valituksia varsinaisten virkojen täyttämisestä ja näissä uskon että suhteet ovat vieläkin se avain sana.

    Itse en usko työllistyneeni ennen kuin olen ollut vakipaikassa sen verran kauan että minun jälkeeni on palkattu useita muita. Mahdollisten yt:n seurauksenahan viimeksi palkattu potkitaan pihalle ensin.

    VastaaPoista
  2. Samanlaiset kokemukset itsellänikin on kunnalliselta puolelta. Laki velvoittaa nämä laittamaan paikan avoimeen hakuun ja parhaimmillaan on 2h hakuajan päättymisen jälkeen tullut:"Kiitos mielenkiinnostasi..."-hylkäysviesti, joka kertoo aika karusti siitä, että heillä on ollut tekijä valittuna ja koko rekryprosessi on ollut pelkkää teatteria, vain koska laki edellyttää niin.

    Samalla siinä näkee turhaa vaivaa pettyäkseen jälleen kerran maailman epäoikeudenmukaisuuteen...

    VastaaPoista
  3. Niin, kyllähän se on sillä tavalla nykyisin, että sitä työtä ei saa ilman suhteita. Hakemalla hakeminen muiden satojen hakijoiden joukossa on aivan ”lottoamista”. Viimeisimmän työpaikkani sain juurikin suhteilla kurssikaverini kautta.

    Eräs asiakaspalvelutyöpaikka, jonka sain omin avuin itsenäisesti, oli ”sata vuotta” sitten, jolloin olin vielä komea, fiksu ja filmaattinen.

    Eli tämä ikäkin tekee todella paljon hallaa siihen työn hakemiseen ja jos olet iältäsi jotain 40+ ja pitkäaikaistyötön, niin voit aivan rehellisesti unohtaa haaveet työllistymisestä, ellei sinulla ole niitä suhteita sinne työelämään.

    Tämä siis on kokemuksen tuomaa faktaa ja mielestäni pitäisi sitäkin keskustelua siirtää meidän keski-ikäisten työllistymiseen, eikä aina puhua vaan näistä alle 25-vuotiaista nuorista, koska eläkeikää ollaan kokoajan nostamassa.

    Tottakai siis nuoretkin ovat tärkeitä, mutta tuntuu nykyisin, että tämä meidän keski-ikäisten työttömien ryhmittymä unohdetaan sinne jonnekin ”keskivälille”.

    Ollaan keski-ikäisiä keskellä jotain ”ei mitään”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Paljon puhetta on kuultu nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Samalla on kokonaan unohdettu 15-20 v sitten nuoret, ketkä ovat nyt keski-ikäisiä ja kilpailevat samoilla markkinoilla nuorten kanssa, tosin sillä erotuksella, että vuosien työkokemuksen sijaan heillä on kokemusta vain koulusta ja työttömyydestä.

      Itse katson maamme pettäneen meidät, sillä huolimatta siitä, että useimmat meistä ovat tehneet kaiken mitä on pyydetty ja enemmänkin ja siitä huolimatta emme pääse ns. normaalielämään kiinni.

      Siksi syrjäytyminen ei mielestäni ole yksilön vika vaan yhteiskunnan, joka tieten tahtoen syrjäyttää tietyn määrn ihmisiä pitääkseen työttömyyden tietyllä tasolla, jotta inflaatio pysyy hallinnassa ja työtätekevien palkat eivät karkaa käsistä.

      Poista