maanantai 23. lokakuuta 2017

Loisiminen

Selvästi meneillään jokin työttömien lokaamiskampanja, jota sitten useimmiten seuraa kaikessa hiljaisuudessa valmisteltu uudistus sosiaalitukiin. Menee kansalla ehdotukset paljon helpommin läpi kun on muutaman kuukauden ajan mediassa rummutettu, kuinka työläisten selkänahasta revityt rahat menevätkin sosiaalipummien kaljaan... 

Mielikuvat myy ja kansa suorastaan hurmiotilassa äänestää sitä puoluetta, joka leikkaa sosiaalituista. Kaikki on auvoista siihen asti, kunnes huomaa olevansa yksi niistä lukemattomista, jotka tarvitsisivat tukia.

Se on vähän kuin noissa uhkapeleissä, talo voittaa aina, lopulta. Ehkä silloin joillekin valkenee, mitä tulikaan tehtyä ja ketä oikein äänestettyä.

Minullapa on ratkaisu tähän yhteiskunnalliseen ongelmaan.

-Nyttemmin mediassa on paljon poristu siitä, miten työttömille syydetään rahaa ilman velvoitetta.

-Samoin paljon työkykyisiä ihmisiä kierrätetään työpaikasta toiseen tekemässä työtä ilman palkkaa.

-Meillä on valtava työttömyys ja yhtäaikaa osaajapulaa tietyillä aloilla, eli kohtaanto-ongelma.

Mitäs jos vapautettaisiin yhteiskunta maksamasta työttömyydestä, sillä sehän on lopulta firmojen vika kun eivät palkkaa työntekijöitä. Laaditaan laki, jossa firmat maksavat työttömyyskorvauksen, eli maksaisivat työttömyydestä aiheutuvat kulut kun ahneuksissaan mieluummin jakavat rahat osakkeenomistajille, eivätkä työntekijöille ja näin itse toiminnallaan aiheuttavat työttömyyttä ja köyhyyttä.

Näin työttömyys varmasti vähenisi ja raha palaisi kiertoon ja talous lähtisi nousuun! Kaikki voittaisivat, eikö vain? 

Ansiotuloverotus putoaisi kun ei tarvitsisi työttömiä elättää. Näin työtätekevällä olisi mahdollisuus laittaa kulutukseen entistä enemmän rahaa, joka taas ruokkisi taloutta, eli tuotteita ja palveluita tarjoavia firmoja ja niiden työntekijöitä mahdollistaen näin yhä vain enemmin väkeä palkattavan.

Monet saisivat ihmisarvonsa takaisin kun alkaisikin niitä palkallisia töitä löytymään, eikä enää joutuisi työttömän statuksella toimimaan valtakunnallisena sylkykuppina. 

Sitä en osaa ratkaista, että mitä heikompaa ihmisryhmää sitten sorrettaisiin kun ei olisi enää valtavaa työttömien ihmismassaa haukuttavana?

https://www.talouselama.fi/uutiset/palkaton-harjoittelu-arsyttaa-pienyrittajaa-jos-me-pienet-yritykset-pystytaan-maksamaan-palkkaa-kylla-kuka-tahansa-muukin-pystyy/9b23bdb2-1269-35bf-a035-60de7e98f969

Palkaton harjoittelu ärsyttää pienyrittäjää: "Jos me pienet yritykset pystytään maksamaan palkkaa, kyllä kuka tahansa muukin pystyy"

15.10.2017 18:15



Yrittäjä Olli Vainio peräänkuuluttaa tynantajan vastuuta työharjoittelijoiden palkan maksussa.

Palkattomat työharjoittelut ovat yhä opiskelijoiden riesana. Pienyrittäjä Olli Vainio ihmettelee, miten isommilla yrityksillä ei ole halua maksaa työharjoittelusta korvausta.

Palkaton työharjoittelu hiertää monien opiskelijoiden mieliä. Miksi isotkin yritykset, joilla olisi varaa maksaa harjoittelijapalkkaa, eivät sitä tee?

Tätä pohtii myös Voimisto Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Olli Vainio.

Viestintä- ja vuorovaikutuskehittämisen palveluita tarjoava Voimisto on perustettu vuonna 2015. Voimisto on pieni firma, sen liikevaihto menee tänä vuonna Vainion mukaan noin 100 000 euron kieppeille. Yrityksellä ei ole velkaa, ja se on tehnyt pientä voittoa joka vuosi.

Yrityksessä on kaksi työntekijää ja yksi harjoittelija.

”Joka saa palkkaa”, Vainio naurahtaa.

Verkostostaan yritys työllistää myös kaiken aikaa noin 4-10 henkeä projekteihin työkorvausperiaatteella tai ihan laskutuksella yrittäjiltä.

Mutta palataanpa niihin harjoitteluihin. Mikä Vainiota palkattomissa harjoitteluissa ärsyttää?

"Minusta tuntuu lähtökohtaisesti todella epäreilulta, jos organisaation tuottavaan työhön otettu harjoittelija ei saa tekemästään työstä palkkaa itselleen."

Eri asia voisi olla, jos harjoittelija tulisi työpaikalle vain seuraamaan, miten asiat käytännössä toimivat ja opettelemaan, eikä tekemään tuottavaa työtä.

”Mutta jos tuottavaan työhön otetaan ihmisiä, tulee olla vastuuntuntoa, että myös maksaa tehdystä työstä palkkaa”, Vainio sanoo.

Harjoittelijat joustona työmarkkinatilanteeseen

Suurimpana palkattoman harjoittelun ongelmana Vainio pitää työtehtävän ja työntekijän osaamisen arvostusta. Keväällä julkaistun kyselyn mukaan opiskelijat kokevat rahan työn arvostuksen symbolina.

Huomioon tulee ottaa myös opiskelijoiden toimeentulo. Useat opiskelijat työskentelevät opintojensa ohessa, ja nämä muut työt jäävät helposti pois työharjoittelun alkaessa. Voi olla hyvinkin vaikea kattaa elämisen kuluja pelkällä opintotuella, jos opintoihin kuuluvasta harjoittelujaksosta ei saa minkäänlaista palkkaa.

”Haluaisitko, että harjoittelijasi tekisi muualle töitä samaan aikaan? Silloin kun on töissä, niin siitä pitäisi saada palkkaa”, Vainio toteaa.

Hän nostaa esimerkiksi oman yrityksensä, joka ei tee suuria voittoja, mutta on siitä huolimatta tehnyt päätöksen, että jos yritys työllistää ihmisen, maksaa se siitä myös palkan.

”Jos me näin pienet yritykset pystytään siihen, niin mietin, että kyllä melkein kuka tahansa muukin pystyy. Todella moni yritys Suomessa on meitä isompi, joten ehkä palkanmaksaminen on enemmän päätös kuin, mikään muu syy.”

Mitä yritysten tulisi sitten tehdä, jotta palkattomista harjoitteluista päästäisiin eroon?

Vainio myöntää, että kyse ei ole mustavalkoisesta asiasta, vaan monimutkaisesta kokonaisuudesta.

Vainio katsoo, että useat yritykset käyttävät palkattomia harjoittelijoita eräänlaisena joustona palkka- ja työmarkkinatilanteeseen.

”Suomessa on aika vaikea palkata ihmisiä töihin. On helpompaa saada tällaisten harjoitteluiden kautta tekijöitä.”

Tapoja palkattomasta harjoittelusta eroon pääsyyn silti löytyy.

Vainio nostaa esiin työkorvausperiaatteen, jolla voi sopia projektityöntekijänkin korvauksen tiettyyn projektiin ja tietyllä ajanjaksolla. Tällöin työ voidaan tehdä verokorttia käyttäen ja siitä saa palkkaa.

”Ei tarvitse olla työsuhteessa, eikä tarvitse olla yrittäjä. Tällaisella mallilla pystyisi palkkaamaan esimerkiksi kolmen kuukauden harjoitteluun projektityöhön, jos se vaan oppilaitokselle sopii.”

Oppilaitos saattaa vaatia, että työharjoittelijalla pitää olla työsopimus, joten työkorvausperiaate ei välttämättä kaikkialla onnistuisi.

Vastuu on työnantajalla

Yrityksille, jotka tarjoavat palkatonta harjoittelua, Vainio haluaisi sanoa toivovansa, että yrityksillä olisi siinä harjoittelun taustalla jokin pidemmän aikavälin näkemys, jonka myötä harjoittelija esimerkiksi työllistyisi firmaan harjoittelujakson jälkeen. Toinen toive olisi edes jonkinlainen kannustin, jolla opiskelija voisi saada tuloksesta rahallisen kannustuksen, jos kiinteää palkkaa ei haluta tarjota.

Vainio palaa vielä palkkaan ja työnantajiin. Hän kertoo kuulleensa monien sanoneen, että työnantajat ovat siirtäneet vastuuta myös oppilaitosten suuntaan kysymällä, miksi oppilaitokset eivät ole valmentaneet hakijoita vaatimaan palkkaa. Opiskelijoita itseäänkin voidaan syyttää siitä, että on oma vika, jos ei vaadi palkkaa.

”Siihen voi sanoa, että opiskelijana voi olla aika hankalaa tulla johonkin yritysjohtajan luokse ja vaatia palkkaa, koska ei ole välttämättä tutkintoa ja voi olla vaikea tunnistaa omaa arvoa ja osaamista.”

Vainio haluaisi, että työnantaja ottaisi kannustavan ja opettavan roolin, jotta opiskelija saisi rohkeutta ja varmuutta tulevalle työuralleen ja oppisi pyytämään palkkaa.

”Sinä voit olla nuoren työnhakijan elämässä se ensimmäinen tärkeä henkilö, joka opettaa häntä arvostamaan omaa osaamistaan”, Vainio sanoo työnantajille.

Harjoittelu on opiskelijallekin riski

Palkaton harjoittelu ei saa seläntaputuksia myöskään Akavan opiskelijoilta.

Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Henna Pursiainen peräänkuuluttaa Vainion tavoin, että työstä täytyy maksaa korvaus.

Pursiainen huomauttaa, että palkattomassa harjoittelussa ongelmaksi voi muodostua myös opiskelijan oikeusturva. Palkaton harjoittelija ei kuulu työehtosopimuksen piiriin eikä hänellä ole yhtä hyvää lainsäädännöllistä turvaa kuin tavallisella työntekijällä.

Palkaton harjoittelu ei myöskään kerrytä työssäoloehtoa, Pursiainen sanoo. Tämä vaikuttaa esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen kertymiseen, joka turvaisi toimeentuloa paremmin jos opiskelija jäisi vaikka valmistuttuaan työttömäksi.

Pursiainen ei kannata lähtökohtaisesti palkattomia harjoitteluita, mutta joissain tapauksissa niitäkin voidaan soveltaa. Esimerkkinä hän mainitsee sosiaali- ja terveysalan, jossa opinnot ja työelämä kulkevat käsi kädessä, ja voi olla järkevää viedä opiskelu harjoittelun muodossa myös työpaikalle.

”Kuitenkin harjoittelusta pitäisi saada vastineeksi edes opintopisteitä tai muuta. Se ei voi olla vaan sitä, että opiskelijoita käytetään halpatyövoimana tai toisaalta puhtaina sijaisina. Harjoittelija ei kuitenkaan ole sama asia kuin itsenäinen työhönsä kykenevä sijainen, vaan tarvitsee nimenomaan ohjausta työn tekemisessä.”

Akavan opiskelijat on tehnyt harjoittelua koskevat suositukset, joissa on ohjeita opiskelijoille, työnantajille sekä korkeakouluille.

Pursiainen toivoisi, että työnantajatkin pystyisivät katsomaan harjoittelun kannalta pidemmän aikavälin hyötyjä. Monelle opiskelijalle harjoittelu on ensimmäinen työkokemus omalta alalta, jolloin motivaatio ja halu suoriutua harjoittelusta on kova.

”Työnantajat voisivat miettiä, että mistä harjoittelussa maksetaan ja millainen viesti osaamisen arvostamisesta annetaan”, Pursiainen sanoo.

”Se ei ole vaan reilua peliä. Harjoittelu on kuitenkin työtä.”

Työnantajat voisivat mennä Pursiaisen mukaan itseensä ja pohtia, miltä näyttää ulospäin, ja onko tilanne kestävällä pohjalla, jos vakituista henkilökuntaa on pistetty huonompina aikoina pihalle ja otettu sitten palkattomia opiskelijaharjoittelijoita heitä korvaamaan.

Opiskelijoiden, jotka pohtivat palkattomaan harjoitteluun lähtemistä, Pursiainen toivoisi miettivän tarkkaan oikeusturvaansa.

”Monesti opiskelujen aikana keskittyy ajattelemaan, mitä haluaisi tehdä valmistuttuaan, eikä sitä, jos ei saakaan sitä työtä. Palkattomassa harjoittelussa nimenomaan se oma oikeudellinen asema on heikompi. Se on henkilökohtainen riski, kun miettii toimeentuloa.”

”Monelle palkaton harjoittelu on taloudellinen riski, joka kannetaan omalla vastuulla.”

3 kommenttia:

  1. Etkös muuten sinäkin hakenut Uudenkaupungin autotehtaalle töihin? Mikähän on takana näissä uutisoinneissa että sieltä ja sieltä asti tulin töihin tänne Uuteenkaupunkiin. Jos ei lähellä asuva saa edes kutsua haastatteluun. Onko tämä jotain työvoiman liikkuvuus-propagandaa?
    https://yle.fi/uutiset/3-9885271

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olen hakenut tuonne useita kertoja. Ehkäpä heilläkin on tiukat vaatimukset osaajille, eikä kykyä/halua/tarvetta kouluttaa ihmisiä töihin? Onhan se nyt paljon muodikkaampaa huudella, ettei osaajia saada töihin. Kuitenkin joka rekryssä tuonne on hakenut 2000+ ihmistä ympäri Suomea...

      Poista
  2. Kirjoituksesi antoi hieman ideaa miksi ansiosidonnainen työttömyyskorvaus tuntuu tätä nykyä kirosanalta: sehän on ainoa tuki, josta työnantajat maksavat osan.

    VastaaPoista