torstai 30. marraskuuta 2017

Haastattelukutsu

Sain perjantaina muutamaa minuuttia vaille klo 16 sähköpostiini kutsun työhaastatteluun. Haastatteluaika oli maanantaina klo 16. Näin pikainen kutsu haastatteluun tarkoittanee minulle, että rekrytointi tulee tapahtumaan vauhdilla, toisin kuin erääseen paikkaan kun hain niin sain 10kk myöhemmin viestin, että rekryprosessi on hieman venähtänyt...

Olen varmaankin onnistunut päästämään irti työnhakemisen stressistä, sillä tämä kutsu tuli aivan puun takaa. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, että kyseiseen tehtävään olisin koskaan hakenut, saati että mitä kys. tehtävä edes pitää sisällään...

En ajatellut valmistautua haastatteluun mitenkään vaan mennä sinne täysin omana itsenäni ja tyhjänä astiana. Elämähän on kuin suklaarasia, koskaan ei voi tietää, mitä yllätyksiä tulee.

Melkoisen sekavat tunnelmat noin muuten. Yritin ties mistä netin syövereistä kaivella esille tietoja kyseisestä tehtävästä, löytämättä yhtään mitään. Kerrankin pääsee haastatteluun mieli tyhjänä. Tai no kaipa mieleni nykyinen olotila suurinpiirtein kumisee tyhjyyttään kun en aktiivisesti enää ole osaamistani kehittänyt.

Ehkä valehtelin, pelkästään mielen tyhjyyden mainitseminen pamautti mieleen värssyn:

"Synkkyydessä astelen,
vastoinkäymisestä seuraavaan,
vain pimeys ympärilläni luo vertoja sisälläni vellovaan tyhjyyteen...”

Takaisin asiaan! Mielenkiintoiseksi tämän rekrytoinnin tekee se, että se on Turun kaupungille ja kaupungin rekrykäytäntöjen mukaisesti HR-ihmiset poistavat CV:stäni personointitiedot, jättäen jäljelle vain tiedot työ-ja kouluhistoriasta.

Eli tällä kertaa pääsen haastatteluun kun pärstäni ei näy CV:ni pikkukuvassa. Onkohan tästä kattavasta (yhden kerran) otannasta pääteltävä, että ulkoisessa olemuksessani on jotain karmivaa, ettei minua sen vuoksi haluta tavata henkilökohtaisesti?

Niin tai näin, tämä alustus on kirjoitettu jännittyneissä tunnelmissa muutama tunti ennen haastattelua. Ajattelin täydentää fiiliksiä haastattelun jälkeen.

EDIT: Nonni, sitten olisi haastattelussa käyty. Aika vauhdilla vetivät haastattelijat läpi koko haastattelun. Tosin aika tuntui muutenkin kuluvan vikkelästi kun jutusteltiin aiheen ympäriltä aika vapaasti, niin sekin voi vaikuttaa positiiviseen kokemukseeni haastattelusta. 

Mukavinta on ollut huomata, että tämä oli jo toinen haastattelu, jossa ei enää kysytty perinteistä:"missä näet itsesi viiden vuoden päästä?"-kysymystä. Ehkä haastattelijatkin ovat sen verran nähneet rikkinäisiä uria (ja ihmisiä) ja huomanneet, ettei elämänmittaisia työuria enää juurikaan ole.

Hommaan haki 22 ihmistä, viisi haastateltiin ja kolme niistä pääsee testeihin, josta sitten valitaan yksi sopivin. Jotenkin oli jännä fiilis kun minut otettiin tuonne ilmeisesti sen vuoksi, kun olen paljon hakenut  kaupungin paikkoja... En viitsinyt täsmentää, että olen hakenut paljon kaikkia paikkoja. Antaa haastattelijan olla siinä uskossa, että innokkuuteni työskentelyyn kaupungilla näkyy hakemieni paikkojen määrässä...

Taidankin jättää tämän kirjoituksen luonnokseksi ja päivittää taas kun tiedän jotain uutta.

Noniin. Nyt tiedän. Kuten arvata saattaa, en saanut sitä työpaikkaa, en päässyt edes toiselle kierrokselle psykologisiin testeihin. Ottaa päähän...taas kerran.

Nyt kun viikon on tunnelmat jäähtyneet ja ei ota päähän enää niin paljoa niin kaiken kaikkiaan tuosta jäi positiivinen kuva itselle. Eihän se nyt mitenkään yllättävää ole, että yhdyskuntatekniikan (kunnan vesi-ja viemäröinti) lupapuolelle valitaan sellainen henkilö, jolla on alan koulutus ja työkokemusta. 

Vähäisen määrän lohtua sain ammennettua haastattelijalta, kun kyselin syitä siihen, miksen kelvannut. Tässä vastaus:

"Hei XXX,

Anteeksi vastaukseni viipyminen, olen taas ollut työmatkalla.
Olit kysellyt, miksi et tullut valituksi. Ja viisaasti kyselet juuri itsesi kehittämisen kannalta.

Sinun asenteesi työtä ja itsesi kehittämistä kohtaan on erinomainen!

Mutta, nyt lopullisessa valinnassa painoi työkokemus rakennustyömailta. Eli käytännönkokemus liikenteen järjestelyistä ja katurakenteista.

Rekrytoinnissa haetaan aina sekä ihmistä että kokemusta. Ja valitettavasti, jos viivalla on useita `sopivia´ ihmisiä, pisimmän korren vetää se, jolla on myös kokemusta.

Älä lannistu. Paperisi, ja ennen kaikkea asenteesi on kohdillaan.

Hyvää jatkoa toivotellen,

XXX"

Kyllähän tuollainen palaute herkistää tällaisenkin veneen alta ryömineen pultsarinnäköisen körilään ja palauttaa muutamaksi sekunniksi uskon ihmiskuntaan ja sen asukkaisiin. Ennenkaikkea ja kenties tärkein kohde sille uskon ja luottamuksen palautumiselle on oma itse. 

Näinä vastoinkäymisten vuosina oma ammatillinen ja miksei myös siviilin itsevarmuus ja -arvostus matavat alempana kuin käärmeen vatsa, joten positiivista palautetta on toisinaan mukava saada, vaikka syvällä sisimmässään tietää, ettei sen tuoma pörröisen lämpöinen fiilis kestä yhtään pidempään kuin silmäkulmasta vierivän kyyneleen matka poskelle.


9 kommenttia:

  1. P..kamaista, ettei natsannut jobin kanssa!

    Mahtavaa on se, että olet ylipäätään saanut vastauksen kysymykseesi.

    Herää myös kysymys, että millä perusteella haastatteluun valitaan ihmisiä, kun kuitenkin perusteet työhön valittavalle ovat sitä mitä ovat?

    Miksi eivät siis tietoisesti rankanneet haastatteluun mukaan vain sellaisia ihmisiä, joilla on alan kokemusta? Tarkoitan tällä sitä, etteivät "turhaan" juoksuttaisi edes heidän kriteeriensä mukaan jo valmiiksi epäsopivia ihmisiä haastatteluissa?

    Tai.. toki jos henkilövalintaa tekevillä työtunteja on allokoitu kyseisen työpaikan täyttämisen haastatteluja varten, mutta hakijoissa onkin vain 1. kriteerit täyttävä hakija, on pyydettävä ihan vain rupattelutuokioon muitakin hakijoita? Vai onko?
    Vai ovatko muut hakijat varmuudeksi mukana, jos tuo 1. työkokemusta omaava onkin aivan hirveä kusiaivo? Sitten tosin pitäisi muuttaa kriteereitä. :D

    Vai oliko heillä kenties jo joku sopiva kaveri valittuna työhön, ja tarvitsivat sen takia vain "etukäteisparametrein helposti epäsopiviksi osoitettuja" ihmisiä haastateltavaksi, jolloin voivat perustella valintaansa yksinkertaisesti?

    En missään tapauksessa halua vähätellä osaamistasi, koska työ työtä opettaa ja olisit varmasti ollut 100% loistava tässä tehtävässä toimiessasi. Ajattelen vain erittäin kyynisesti ja inhoan muidenkin puolesta turhien toiveiden nostattamista!

    …”nyt lopullisessa valinnassa painoi työkokemus rakennustyömailta. Eli käytännönkokemus liikenteen järjestelyistä ja katurakenteista.

    Rekrytoinnissa haetaan aina sekä ihmistä että kokemusta. Ja valitettavasti, jos viivalla on useita `sopivia´ ihmisiä, pisimmän korren vetää se, jolla on myös kokemusta.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastattelija kertoi haastattelussa, että otti minut sinne, koska olin hakenut niin moneen paikkaan kaupungilla. Ehkä se oli sitten uteliaisuutta, että minkälainen tyyppi haluaa töihin. Ilmeisesti jätin kuitenkin suht hyvän vaikutelman ja varmaan myös suosittelijani on antanut hyvää palautetta. Tällä(kään) kertaa se vain ei ollut riittävästi.

      Poista
    2. Mietinkin, että sanoiko haastattelija konkreettisesti tietävänsä useiden hakemuksiesi olemassaolon, vai oliko se vain tulkintasi.

      "Jotenkin oli jännä fiilis kun minut otettiin tuonne ilmeisesti sen vuoksi, kun olen paljon hakenut kaupungin paikkoja... En viitsinyt täsmentää, että olen hakenut paljon kaikkia paikkoja."

      Kuntarekryn rekisteriselosteessa mainitaan että kaikkeen työnhakijan rekrysivuille laittamaan tietoon pääsevät käsiksi vain FCG Kuntarekry Oy, varsinkin kohdistettujen rekrytointien osalta. Avoimet hakemukset tietenkin asia erikseen.

      https://www.kuntarekry.fi/fi/rekisteriseloste

      On aina mielenkiintoista tietää miten laajat rekisterikäyttöoikeudet milläkin työntekijällä todellisuudessa on - rekisteriselosteen korulauseista riippumatta.

      Toki tämänkään yksittäistapauksen taustatietoja ei ole tässä tietenkään avattu 100% .... eli jos vaikka samassa organisaatiossa on ollut runsaasti avoimia tehtäviä lyhyen ajan sisällä, joka voi selittää haastattelijan kommenttia... toki voi olla niinkin, että kyseessä on osaltasi ollut avoin hakemus tai joku muu proseduuri tai joku muu vaihtoehto, jonka kautta haastattelija on nähnyt useita hakemuksiasi järjestelmässä. :D

      Rekisteriselosteesta: "Rekisteröityneen työnhakijan tietoihin pääsevät ne rekisteröityneet työnantajat, joiden organisaatioon työhakemus kohdistuu."

      Mielenkiintoista tosiaan!

      Välillä sitä pääsee unohtamaan miten paljon tietoa meistä yksilöistä on jaettuna ja kirjattuina eri paikkoihin (valtiolle, kunnalle, eri suuryhtiöille)... yleisemmin vielä meidän yksilöiden itse jakamaa tietoa (jonka yksilö on jakanut vapaaehtoisesti taikka ihan vain automaattisesti vain jotain palvelua käyttämällä).
      Tätä yksilön omakohtaista tärkeää dataa, jota voi hyödyntää mitä mielenkiintoisimmissa ja yllättävämmissä tilanteissa - jopa välillä meitä yksilöitä vastaan.

      Poista
    3. Haastattelija sanoi minulle suoraan, että olen paljon hakenut kaupungille töihin, joten olettanen haastattelijan saaneen tiedon joko sitä kautta, että hän on ollut vastuullisena haastattelijana ja saanut tiedon tai sitten HR-puoli on kertonut, että kyseinen henkilö (minä) on hakenut useita tehtäviä kaupungilla.

      Tietoja on tosiaan paljon ja vuosien myötä profiili vain tarkentuu. Toisaalta tuosta olen huolissani ja toisaalta en, sillä ei tuolta voine välttyä. Yhä vain useammat suuremmat firmat pitävät omaa rekrysivustoaan ja siellä sitä on profiilia profiilin perään, eli aikamoinen tietorekisteri ihmisistä.

      Ne ovat oikein otollisia paikkoja identiteettivarkaille...

      Poista
  2. Niin no kyllähän pitkäaikaistyöttömänä haastattelukutsu on jo eräänlainen voitto, mutta näissä kisoissa ei vaan jaeta palkintoja siitä hopeasijasta.

    Ulkonäköäkin pystyy tietyissä rajoissa muokkaamaan harrastamalla liikuntaa ja muutenkin vaalimalla terveellisiä elämäntapoja. Pitkäaikaistyöttömällä ei kuitenkaan liiemmin ole varaa mihinkään sikahintaiseen salikorttiin tai edes siihen terveelliseen ravintoon.

    Pukeutuminenkin vaikuttaa yllättävän paljon matalammankin koulutuksen vaativissa työhaastatteluissa. Ensivaikutelma voi olla ratkaisevassa osassa, kun työtä hakevaa puntaroidaan nimenomaan henkilönä ja persoonana, ja että miten hän sopii työyhteisöön. Eli itsestään selvästi vaikkapa pankkiin ei tulla verkkareissa työhaastatteluun ja vastaavasti perinteisten duunarihommien haastatteluissa puku tai jakku päällä päteminen on typerää ylipukeutumista.

    Tässäkin taas palataan siihen työkokemukseen, joka on merkittävin työllistävä tekijä nykyisillä työnantajien hallitsemilla työmarkkinoilla. Kokemusta pitkäaikaistyöttömällä ei yleensä ole tarpeeksi, kun kukaan ei häntä suostu palkkaamaan ja näin vaadittavaa kokemusta ei pääse ikinä syntymäänkään. Tämä on onkin miltei lävitsepääsemätön noidankehä, jota harva pistäaikaistyötön ja nuori vastavalmistunut kykenee puhkaisemaan.

    Kouluttautuminenkaan ei enää takaa oikeastaan yhtään mitään työllistymisen kannalta ja sekin koulutus lisäksi vanhenee nopeasti tässä hektisessä ja alituiseen muuttuvassa nykymaailmassa.

    Suhteet ja vielä kerran ne suhteet, palkkatuki ja oppisopimus sekä rekrykoulutus ovatkin ne ainoat järkevät oljenkorret, joiden avulla pitkäaikaistyötön voi nykyisin työllistyä.

    Niin, ja kannattaa muuten myöskin olla iältään alle 40-vuotias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitat täyttä asiaa. Varallisuus näkyy olemuksessa ja luonnollisesti varallisuus heijastuu valintoihin läpi arjen; syökö terveellisesti, pukeutuuko hyvin, säilyykö nuorekkaana ja huoliteltuna jne. Muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa köyhyys vie älykkyysosamäärästä 10-20 pinnaa pois. Tämä siksi, että taustalla on koko ajan käynnissä prosessi:" mitä jos se ja se hajoaa, mistä saan rahat siihen" tms. Jo tällaisesti arjesta selviäminen vie sen kaiken tarvittavan älyllisen osaamisen pois siltä, että pystyisi miettimään miten saada itsensä pois kyseisestä arjesta. Köyhyys tyhmentää ja se pitää tiukasti otteessaan.

      Poista
    2. No näinhän se on.

      Sain määräaikaisen työpaikan nytten juurikin niillä sukulaissuhteillani. Haastattelussa pomo myöskin väläytteli tulevia työvoiman tarpeita, koska kyseisessä paikassa on tekijöiden keski-ikä 55 vuotta ja on porukkaa jäämässä eläkkeelle piakoin.

      Ei nyt siis mikään unelma-ammatti tai -työ olisi kyseessä, mutta nykyisin tämän massatyöttömyyden ja työnantajien markkinoiden aikana pitää vain ottaa mitä annetaan. Siellä haastattelussa taas tuli esille sekin ylikouluttautuminen ja jouduin selittelemään niitä opintojani, ja että miksi hain kyseiseen ”ryskätyöhön”.

      Vaikka olenkin kouluttautunut monen ammatin ihminen ja minulla on korkeasti koulutettuja ystäviä, niin jotenkin vain pidän sellaisesta yksinkertaisesta työstä, joka ei tule ns. ”kotiin”. En ole todellakaan kateellinen heille niistä isoista palkoista, jotka tuovat samalla sen ison vastuun ja stressin. Elämä on paljon muutakin kuin vain se työ ja intohimoinani ja harrastuksinani ovatkin luova kirjoittaminen ja taidemaalaus. Se työ on minulle lähinnä vain sellainen asia, joka mahdollistaa nuo touhuni. Palkalla ostellaan kankaita ja maaleja ja työyhteisö erilaisin ihmisin tarinoineen antaa ideoita kirjoittamiseen jne.

      Aijon säännöllisesti seurata vieläkin tosi hyvää blogiasi. Kunpa vain kirjoittelisit useammin ja noitakin hienoja maalauksiasikin olisi mukavaa katsella enemmänkin.

      Älä luovuta.

      Poista
  3. Onnittelut haastatteluun pääsemisestä ja tosi kiva että sait hyvää palautetta tiedusteluusi. Kyllä tuollainen potkii taas kummasti eteenpäin. Keep up the good work! :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä aina lyhyen ohikiitävän hetken tuntee olevansa normaali, kun haastatteluun asti pääsee. Surullisinta tuossa usein on se, että kerta toisensa jälkeen sitä erehtyy nostamaan toiveikkuuttaan, että josko tällä kertaa onni suosisi. Ei suosinut, tälläkään kertaa...

      Poista