tiistai 16. tammikuuta 2018

Jälleen yksi tappio

Sitä voisi kuvitella, ettei n. 3000:n hylkäyksen jälkeen enää kieltävä päätös rekrystä kirpaise, mutta lyhyen ajan sisällä olen käynyt viidessä työhaastattelussa ja aina jäänyt ns. hopeasijalle. Viimeisin hylkäys tuli tänä aamuna. Se tuli neljän kuukauden määräaikaisesta sairausloman sijaisuudesta.

Olivat kovasti kuulemma tykänneet minusta ja oli ollut vaikea päätös, mutta päätyivät henkilöön, joka tuli firmaan harjoittelijaksi. Eli tällä kertaa hävisin, koska olisin tullut firmalle kalliiksi kun erehdyin pyytämään palkkaa työpanostani vastaan.

Tästä suivaantuneena mietin, että onko työllistyminen yhtälailla tyhjä prosessi kuin on tuo uusi aktiivimalli, jossa halutaan tuloksia sijoittamatta ollenkaan rahaa itse aktivointitoimiin? Kun paljon on verrattu tätä Tanskan malliin niin kummasti vain tuntuu unohtuvan, että Tanskassa yhtä yhdellä virkailijalla on käsiteltävänään 14 työtöntä kun Suomessa on kymmenkertainen määrä.

Myöskin määrärahat ovat 2% maan bkt:sta kun taas Suomella on promille. Vanha sanonta: ”Tyhjästä on paha nyhjästä”-siis pätee tässäkin, kenties.

Mutta itse asiaan. Jäin siis kakkoseksi sen vuoksi, että erehdyin pyytämään palkkaa työpanoksestani. Minusta se nyt vain on kohtuullista pyytää palkkaa, sillä olen vuoden verran kouluttanut itseäni kyseistä ammattia varten. Maksanut erikseen vielä tuosta koulusta. Ja jos olisin tavallinen työssäkäyvä niin olisin menettänyt vuoden ansiotulon tuon koulutuksen vuoksi. Nyt en sitä laske mukaan, sillä en pidä omaa työllistymistäni enää ollenkaan todennäköisenä, vaan ainoastaan jonakin epätavanomaisena poikkeamana maailmankaikkeuden epäjärjestyksessä.

Mielestäni tässä ei ole enää mitään järkeä. Miksi enää vaivautua kouluttautumaan mihinkään, jos lopputuloksena kuitenkin on, että joku kouluttautumaton syrjäyttää sinut sillä perusteella, että on valmis tekemään työtä palkatta? Ei kukaan työnantaja sellaisesta kieltäydy, hulluhan olisi jos kieltäytyisi.

Hallituksen kaavailema matalapalkkaus tosiaan on saanut uuden käänteen kun töitä tehdään jatkossa sosiaaliturvalla. Toivottavasti saadaan vienti vetämään, sillä sosiaaliturvan varassa työskennellessä kenelläkään ei ole ostovoimaa kuin juuri välttämättömään. Jo Henry Ford aikanaan tämän oivalsi, kun maksoi kaksinkertaista palkkaa työntekijöilleen. Hänen ajatuksena oli, että työntekijöillä pitää olla varaa heidän valmistamiin tuotteisiin tai heiltä loppuvat työt. Tämä halpuuttaminen takaa vain sen, että meistä kukaan ei piakkoin saa enää palkkaa, eikä kukaan myöskään enää osta yhtään mitään.


Kaipa tässä voi vain hiljalleen katkeroitua ja muuttua hankalaksi ihmiseksi kun tykätylle persoonalle ei ole tarvetta nykymaailmassa, jossa raha määrittää kaikkea ja kaikesta pitäisi saada maksimaalinen voitto ja vain ja ainoastaan voitto on se mikä merkitsee. Kukaan ei liene tullut ajatelleeksi sitä, että kilpailussa vain yksi voi voittaa, mutta häviäjiä on silloin kymmennittäin, tämäkö on sitä yhdenvertaista demokratiaa?

(fontti vaihtui Helveticaan, sillä sinne tässä ollaan matkalla vapaapudotuksen suomalla nopeudella)

8 kommenttia:

  1. Otan osaa.

    Näin se on nykyään, työntekijällä pitäisi olla taloon tullessaan sponsori valmiina; mielellään sellainen, joka paitsi maksaa työntekijän palkan, järjestää myös jotain "koulutustukea" (euromuodossa) työnantajalle. Ilmaisia työharjoittelijoita ja -kokeilijoita tunkee ovista ja ikkunoista, eivätkä ne ole suinkaan mitään uuninpankolla passivoituneita uusavuttomia. Nuoret ikäluokat on opetettu siihen, että työtä tehdään uran alkuvaiheessa talkoilla, mutta sitä eivät raukat tiedä että ilman suhteita niitä talkoita riittää eläkeikään saakka.

    VastaaPoista
  2. Asiaa sivuaa uutinen:

    http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801152200656093_u0.shtml

    jossa kerrotaan lapissa matkailualan osaajapulasta. Osaajapulaa ei synny jos:

    1. Työntekijöihin sitoudutaan ja heitä koulutetaan
    2. Heille maksetaan hyvää palkkaa

    Tänä päivänä vain kaikki pitäisi saada ilmaiseksi ja sitten ihmetellään kun tulijoita ei ole (vielä). Nuoruudessa tein teollisuussiivousta sokeritehtaalla ja työnantajalla olisi ollut tarjota ydinvoimalle jotain vielä sotkuisempaa "paskaduunia", mutta juju olisi ollut siinä, että kurjien olosuhteiden ja pitkien päivien vastapainoksi palkka olisi ollut kaksinkertainen. En tuonne päässyt kun äiti ei päästänyt ja työnantaja sattui olemaan hyvä perhetuttu niin tahtoni ylitse käveltiin.

    Pointtina kuitenkin se, että yleensä palkka ja etuudet yleensä korreloivat työn vaativuutta tai huonoja oloja. Tänä päivänä vain nekin sivuutetaan ja tarjotaan vain peruspalkalla töitä. Luokkatoverini on toiminut keittiömestarina 10+ vuotta ja kertoi, että palkka ei ole tuolla häävi ja työtä riittää vain sesongiksi. Nuorempana vielä jaksoi tuolla käydä töissä, kun pystyi luopumaan etelän asunnosta. Nyt kun on vaimo ja lapsia niin ei ole mitään saumaa muuttaa tuonne kaudeksi asumaan.

    Enpä tiedä, ehkä työnhaun voisi jo lopettaa tuloksettomana ja myydä omaisuuden pois. Kyllä sen verran saisi irti, että viikonlopun pystyisi kylpylässä asumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin taitaa mennä niin että palkan halutaan nousevan koulutuksen mukaan. Itse suosisin kyllä palkkausta työn raskauden/veemäisyyden mukaan. Eli siivoustyöhön ei tarvitse koulutusta ja huono palkka, toimistotöihin tarvitsee joten parempi palkka. Näin esimerkkinä. Omasta puolestani voisin tehdä toimistotöitä vähemmällä palkalla ja siivouksesta sitten parempi palkka.

      Toki eri asia on sitten lääkärit ynnä muut mutta tavan duunarihommissa soisin palkkauksen menevän jotenkuten noin.

      Poista
  3. Tuotahan se ikävä kyllä on. En tiedä oliko paikka siis isännöintipuolelta, etkös sitä ole opiskellut?
    Itse hain isännöisijän oppisopimuspaikkaa jonkun aikaa sitten, hakijoita oli lähes sata, muita kuin tuo paikka ei ole lähiseudulla ollut ja tuon pitäisi olla kuulemma ala, joka tulevaisuudessa kärsii osaajapulasta.
    Oma ala on työkkärin puheissa/paikkojen määrässä varmaan sata kertaa huonommin työllistävä kuin isännöinti, joten ei valoa sielläkään, ja on yliopistokoulutus ja siihen päälle ammattitutkintoa ja erikoistumisopintoja jne. Että et todellakaan ole yksin tässä tilanteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isännöintiala ja muutama muukin kärsii osaajapulasta. Harmillista, että nimenomaan osaajista. Kahdessa viime haastattelussa, haastattelija tokaisi, ettei niitä valmiita osaajia tunnu löytyvän vapaana, vaan ovat kaikki jo töissä. Tuskaili siis sen kanssa, että joutuu kouluttamaan. Tähän mielestäni kiteytyy koko työmarkkinoiden ongelma. Työnantajat kuvittelevat, että työttömäksi tiputetun osaajan ammattitaito pysyy ajan tasalla sen aikaa kun hän on vaihtopenkillä ja että tämä ylipäätään pysyy siellä vaihtopenkillä odottamassa uutta työtilaisuutta.

      Monella kuitenkin laskut juoksevat entiseen tapaan niin ei auta kuin uudelleenkouluttautua. Ja kun työnantaja huomaa tarpeen lisähenkilöstölle, ihmettelee hän suuresti ettei niitä kortistoon potkittuja osaajia olekaan enää saatavilla ja kilvan mediassa ulistaan osaajapulaa...

      Poista
  4. Uskomatonta tuo palkanmaksuhaluttomuus! Nykyisin valitettavasti ilmaista työvoimaa tunkee sisään ovista ja ikkunoista, niin miksipä työnantajat eivät sitä hyödyntäisi? Ennen vanhaan työtä tehtiin palkan vuoksi eikä pelkästä työn "ilosta".

    Haastattelukutsujen saaminen on kuitenkin positiivinen asia!

    VastaaPoista
  5. Itse olen jo tottunut tähän tilateeseeni ja hyväksynyt sen tosiseikan, että tulen eläkeikääni asti tekemään palkkatuella muutamien kuukausien työpätkiä ja olen niiden välissä sen 2-3 vuotta työttömänä, kunnes taas olen oikeutettu siihen palkkatuella työllistämiseen. Palkkatuki onkin mielestäni se ainoa oikea realistinen vaihtoehto pitkäaikaistyöttömälle työllistyä.

    Nykyisin työttömänä ilman suhteita avoimilla työmarkkinoilla on aivan täysi mahdottomuus työllistyä, vaikka olisi kuinka koulutettu ja kokenut. Hakijoita on vain aivan liikaa ja työnhaku onkin eräänlaista ”lottoamista”. Työttömän status on myöskin ikävästi leimaava työnhaun kannalta ja sitä uutta työtä tulisikin hakea jo sen pätkätyön aikana työpaikanvaihtajan asemassa.

    Juttelimme tällä viikolla palkkatukityöpaikassani kahvitauolla työttömyydestä sekä aktiivimallista ja vanhemmat työntekijät kertoivat onnellisesta 80-luvusta, jolloin pystyi vaihtamaan työpaikkaa melkeinpä lounastunnilla jos toisesta firmasta tarjottiin parempaa palkkaa ja näin oli jopa joissakin tapauksissa kuulemma käynytkin.

    Eli jos eläisimme vielä tuota kultaista aikaa, niin sinutkin korkeasti koulutettuna ja fiksuna ihmisenä olisi varmasti suunnilleen jo kotoa tultu hakemaan sinne työelämään. Toisaalta sitten ei olisi syntynyt tätä hyvää ja ajatuksia herättävää blogiasi, joka mielestäni pitäisi myöskin lukea siihen vaadittavaan aktiivisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa itsekin hiljotellen hyväksyn. Työttömyyden polttomerkki on niin voimakas, että se tuntuu työnantajista aivan ylitsepääsemättömän suurelta riskiltä palkata sellainen henkilö, jolla tämä merkki on. Ei siinä auta, vaikka olisi edelliseen esimieheen ottanut yhteyden ja saanut sieltä pelkkiä kehuja. Leima on liian vahva ja sen leiman myötä työtön on jollain tavalla viallinen yksilö.

      Heh, on minut kerran kotoa haettu kesätöihin...80-luvulla kaikki oli toisin. Silloin elämässä oli vielä jotain järkeä ja ihmisiltä löytyi uskoa tulevaisuuteen, vaikkakin kylmä sota pelotti monia niin ei se kuitenkaan arjessa ja sen suunnittelemisessa näkynyt.

      Poista