maanantai 1. tammikuuta 2018

Uutta vuotta 2018!

Uutta vuotta juhliessa sitä miettii usein mennyttä ja yrittää löytää kaikelle tapahtuneella jonkin syyn siihen, miksi asiat ovat kuten ovat. Se on aina viimeinen, eräällä tavalla loppuyhteenveto menneestä. Samalla sielu yrittää epätoivoisesti löytää merkitystä asioille ja selitystä epäselviyyksille.

Kuitenkin elämä on täyttä kaaosta ja edellä mainitut ovat vain epätoivon viimeinen purske, viimeinen toivon henkäys saada itselle lohtua siitä, että edes jotakin asioita hallitsisi elämässään. Kaiken kaoottisuutta ja epäjärjestystä, puhumattakaan tapahtumista ilman syytä, on erittäin vaikeata sulattaa.

Kaikessa kauneudessaan ilotulitus värjää taivaan ja sytyttää sen elämään. Sitä kauneutta seuratessa helposti unohtuu, miten siinä todistaa omaa elämää. Hetken hiljaisuus, sitten tulee pamaus ja olet olemassa. Muutaman hetken onnistut loistamaan ja tuomaan väriä toisten elämään. Siinä sytytät heidän tunteensa tuleen. Lopulta sitä seuraa aina hetki, jolloin loisteesi hiipuu ja tuuli tuhkasi sivuun kuljettaa. Vuoro siirtyy jollekin toiselle ja sinä olet historiaa, vain muistossa enää loistat, senkin haalistuessa aivan liian nopeasti.

Maailma ei pysähdy kun jonkin kauniin loiste lakkaa. Energia ei milloinkaan häviä, se vain matkaa jollekin toiselle tasolle, jota emme voi nähdä tai tuntea. Kokemus elää enää muistossa ja sekin painuu taaemmas kun mielemme valtaa arkiset asiat, aina vain uudestaan työntäen näitä kauniita hetkiä vain kauemmas.

Muistakaa aina toisinaan pysähtyä vaalimaan kauniita hetkiä elämässä. Aika on siitä kurja seuralainen, että ahneudessaan se vie kaiken aivan liian nopeasti pois jättäen jäljelle vain surun ja kaipuun.

Toivon tulevan vuoden tuovan teille lukijani paljon kauniita hetkiä! Kiitos, että olette jaksaneet kulkea mukanani tällä synkkyyden polulla.





8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi omista kirjoituksistasi. Aina ne kaikki luen, toisinaan vain ei löydä sanoja kommentointiin asti.

      Poista
  2. Usein sitä näin varttuneempana havahtuu tajuamaan, että on aikaisemmin elänyt niitä elämänsä parhaimpia ja kauneimpia hetkiä, jotka eivät juuri silloin ole tuntuneet merkittäviltä, tai ovat vain jääneet vähemmälle huomiolle, koska niitä on pitänyt typerästi ja ylimielisesti itsestäänselvyyksinä. Perinteisinä esimerkkeinä terveys, ihmissuhteet, työ jne.

    Vanhemmat ihmiset ovat kertoneet, että jälkeenpäin ajateltuna vuodet ovat oikein vilistäneet ohitse ja se eletty elämä on tuntunut aivan liian lyhyeltä.

    Moni työtön varmasti myös kokee sen elämänsä ”vilistävän ohitse”, kun seuraa köyhänä työssäkäyvien ilakointia lomamatkoineen ja mitä se palkka ja rahakkuus nyt yleensä mahdollistavatkaan.

    Tokihan se itse työkin ja se työelämässä oleminen tuovat sellaista tietynlaista ”elämää”, vaikkei se työ ja raha olekaan se koko elämä. Työssä ollessa ihmissuhdetaidotkin kehittyvät, kun ei ole työttömänä mökkitymässä neljän seinän sisälle tai jumittamassa siellä luontopolulla ja kirjastossa sadannetta kertaa yksinäisenä.

    Mielestäni juuri nyt työelämässä ne hyvät ihmissuhdetaidot ovatkin erittäin kova sana, kun on vaikka mitä YT-uhkaa ja aikataulut ja työntekijöiden hermot ovat kiristettyinä äärimmilleen jne.

    Nii tai hitto, päteväthän ne samat jutut työttömänäkin, eli ollaanpa ihmisiksi itse ja muillekin työttömyydestä tai työllisyydestä huolimatta.

    Empaattista vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.youtube.com/watch?v=8NKGk1Q8w44

      Poista
  3. Kyllä se elämä vilistää ohitse, aivan kuin täpötäydet bussit seisoessasi pysäkillä odottamassa, että joskus pääsisit kyytiin. Sitä päivää ei vain monella taideta suoda, jolloin pääsisi osalliseksi yhteiskuntaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, hyvää ja parempaa vuotta 2018 myös sinulle!

    VastaaPoista
  5. Hienosti ja kauniisti kirjoitettu.

    Hyviä asioita sinulle vuoteen 2018!

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Huolimatta surkeista uudistuksista, ehkä se hopeinen pilvenreunus vielä koittaa.

    VastaaPoista